Että mitähän v**ua -songfic, H/D, k11

[Pipe]

Title: Että mitähän v**ua -songfic
Author: Pipe
Beta: Rantsake (kiitos♥)
Rating: K11 (ihan biisin vuoksi, kun on vähän rajumpaa tekstiä)
Genre: angst, riita
Pairing: H/D ♥
Summary: Nii siis biisin sanat kyllä kertoo aika paljon.
Disclaimer: Maailma ja hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille ja biisi Sannille ja Henulle ja muille sen teossa mukana olleille. En omista niitä. Ja Siltsu (ja poppoo) omistaa viimeisen biisin ja siis sekin autto vähän inspaamaan mua muuttaan alkuperäistä loppua. Toimi näin vähän paremmin ja nii kiitos ton biisin, se meni noin se loppu.
A/N:  Sanotaanko näin et mä inhoon Sannia ja sen biisejä (siis sen lauluääni vain ei sovi mun korvaan), mut tein tossa yks päivä ruokaa ja radiosta tuli toi biisi ja olin sillai mitä  toi laulaa (en kuulut siis väärin, EHEN... :'D "Sun kundikielareista, kuulin vähän juttuja!" Sitten vielä kun satuin kuulemaan että Sanni tosiaan on tän biisin Henun kanssa vääntänyt, ni mä meinasin ihan oikeasti kuolla nauruun. Sit ku menin koneelle ja tarkistin sanat ni ei se sitten ihan niin ollutkaan. Sanoakseni vielä sen et ehkä tää "kundikielareista" aiheutti senkin tasoiset naurukohtaukset, kun allekirjoittanut on teininä ollut tosi kova Smak -fani (mulla ei ollut muita bändejä kuin Smak, kun olin sen 14-18 vuotias, ja yhden ystävän kanssa lensi aika lujaa läppää Kalle/Henkka/Lucas kuviosta, (Makehan oli bändin ainoa hetero ). Ja näitä kaikkia juttuja vahvisti eräät kuvat ja sitten vielä kaikki ne juorut mitä Henusta tohon aikaan liikkui. ) Mut joo siis asiaan.
________________________________


Että mitähän v***ua-Songfic

En haluu kahlita sua
tai käyttää jesarii,
mut oo välil kotona
jo ennen hesarii.


Odotin sua jälleen kotiin viimeyön bileistä. Ne oli venähtäneet kohdallasi. Päivän Profeettakin oli jo tullut pöllöpostina, mutta sinua vain ei näkynyt missään. Missä olit? Halusin halata sua ja pitää sinusta joskus kiinni, mutta silti en haluaisi pakottaa sinua pysymään paikallaan. En tykännyt kahlita sinua, halusin antaa sinun mennä. Olithan vapaa tekemään elämälläsi mitä halusit, mutta silti en minä kuitenkaan tätä ollut tarkoittanut, olinhan minä kuitenkin sinun poikaystäväsi.
 Tai ainakin olin ollut  poikaystäväsi, nyt en enää tiennyt. Jos tää olis tapahtunut vain silloin tällöin,  ymmärtäisin sen, mutta nyt tätä tapahtui lähes viikoittain. Kun sä häivyit Ronin ja Hermionen kanssa bilettämään, niin  sanoit tarvitsevasi joskus aikaa olla vapaasti niiden kanssa, olinhan minä antanut. Pidinhän itsekin yhteyttä Blaiseen ja sinä annoit sen tapahtua, vaikket pitänytkään siitä, että minä ja Blaise oltiin yhä ystäviä.

Sanot, et oot poikki
vieläkin ylitöistä.
Pizzakuskiko soitti,
kiitti viime yöstä.
En tunne tuota parfyymii,
sä räpläät taas luurii.
Miks piiloudut sun kaulahuiviin,
ja mä mietin,

Kuulin, kuinka ovi kolahti ja ryntäsin alakertaan ja halasin sua.  Murahdit jotain vastaukseksi ja halusit mennä nukkumaan. Sanoit, että eilen oli ollut todella rankka työpäivä ja illan bileet oli vetänyt sinusta viimeiset mehut. Kaivoit jästikännykkäsi esiin, kun se piippasi viestin merkiksi, luit viestin ja huulillasi oli mystinen ilme. Katsoin sua kysyvänä, ja sinä heilautit kättäsi ja käskit minun unohtaa koko jutun. Minä halasin sinua uudelleen ja haistoin sinun vaatteitasi. Ne tuoksuivat jollekin, jota mä en tuntenut. Partavesi, joka ei ollut mun. Missä olit ollut koko yön? Katsoin sinua yhä kysyvämmin ja sinä vain hymyilit minulle ja suukotit huuliani. Katsoin sinua, pyyhin kyyneleen silmäkulmastani ja sinun kaulassasi oli rohkelikkohuivi. Sinä olit ottanut sen mukaasi kun pääsit koulusta, myös minulla oli luihuishuivi jossain, mutta minä en käyttänyt sitä kovinkaan usein. Sinä tiukensit kaulahuivia kaulasi ympärillä, ja  ihmettelin miksi teit niin.


että mitähän v***a,
mulla alkaa huumori loppua.
Kiva et on kavereita,
mut frendit ei tee fritsuja
Että mitähän v***a,
kohta alkaa Legot tippua.
Sun jurrikielareista
kuulin vähän juttua.

Samassa huomasin sen, miksi yritit piilottaa kaulaasi. Se loisti punaisena kaulassasi. Mä astuin askeleen taaemmas ja tuijotin sua järkyttyneenä.

- HARRY! MIKÄ TÄÄ ON?  kysyin vihaisena sinulta ja revin huivin kaulastasi pois. Koko kaulasi oli niitä täynnä.
- Draco, älä nyt viiti olla tollanen, mä pidin vähä hauskaa. Ja se on fritsu, jos et tiennyt. Smaragdisilmä sanoi hymyilevänä minulle ja katsoi minua utuisilla silmillään, kundi oli yhä kännissä. Tai krapulassa nyt ainakin.
- HAUSKAA? Mitä hauskaa tässä on? Kerropa mullekin! Vai pakkaanko mä kamani saman tien. Tekisi kyllä meinaan niin mieli! Harmaat silmäni loistivat jääkylmänä ja ääneni oli monta astetta kylmempi, jos se vain olisi mahdollista. Harry astui lähemmäs minua ja yritti ottaa käteni omaansa, mutta vedin käteni pois ja työnsin toista kauemmas. - Älä tuu  mun lähelle, lähe vittuun! mä sanoin kylmällä, mutta rauhallisella äänellä ja katsoin toista myrkyllisesti.

- Kulta... se sanoi, ja  mulkaisin Harrya vieläkin vihaisempana, jos se vain olisi mahdollista

- Älä sinä siinä kullittele mua! Harry naurahti tahtomattaan mun kommentille, kallisti päätään ja hymyili minulle anova koiranpentu ilme kasvoillaan. Mutta hän vakavoitui saman tien, kun tuijotin häntä yhä myrkyllisenä. Harry virnisti minulle ja oli astumassa askeleen lähemmäs minua.

- Et tule yhtään lähemmäs, tai sulla ei ole hampaitasi enää!  sanoin hyvin vihaisena, tarkoittaen myös sitä. Tällä kertaa mä löisin ja lujaa. Mä olin niin kyllästynyt smaragdisilmän toilailuihin. Mä olin yrittänyt jaksaa ja kestää. Ja mä ajattelin, että se olisi ohimenevää, mutta nyt mä vihdoin olin tajunnut sen, että tämä ei koskaan tulisi toimimaan.

- Draco, mikä sun on? Kerro mulle! Toinen kysyi multa ihmeissään, ja mä naurahdin sille. Voi MERLIN, luuliko Harry, että olin niin typerä, etten tajunnut mikä oli homman nimi. Vai oliko se itse niin tyhmä, että se luuli, että tää toimisi näin koko meidän loppuelämän? Tähän asti minä olin jaksanut leikkiä, mutta en enää. Tämä ei ollut ollut minulle koskaan mitään leikkiä, vaikka Harry oli kuvitellutkin niin. Minä olin aina ollut tosissani pojan-joka-elää kanssa. Olin ollut valmis luopumaan kaikesta, suvusta, suvun maineesta ja kunniasta, vanhemmistani, vaikka koko velhomaailmasta  tuon pojan takia, mutta nyt en enää jaksanut. Rajani oli tullut vastaan. Halusin poikaystävän, joka todella välitti musta, eikä pitänyt mua minään leluna. Ja ääneni purkautui ulos itkuisen sävyisenä. - Luuletsä, että mä en tiedä, mitä eilen tapahtui? Tai että mitä yleensä tässä nyt on muulloinkin tapahtunut? Luuletsä et mä jaksan oikeasti kattella tällästä? Sua? Siis jos oot tollainen? Sä vain leikit mun kanssa, mut mä rakastin sua ihan oikeasti!

- Rakastit? Harry katsoi mua surullisen kysyvänä ja otti mun kädestä kiinni. Mä yritin vetää kättäni jälleen pois toisen kädestä, mutta mustatukka piti lujaa mun siitä kiinni, eikä päästänyt irti.

- Draco, rakastit? Etkö enää? Mitä? Sano! Kerro mulle! Mä rakastan sua, aina! Muista se! Mä en ole täydellinen, mutta et säkään ole, anteeksi nyt vaan. Silti mä rakastan sua Ymmärrätkö sen?  Harry sanoi mulle painottaen tiettyjä sanoja. Mä katsoin toista epäillen. Jos se rakasti mua, miksi se sitten ajautui pettämään mua, enkö mä ollut sille tarpeeksi, vai mistä se johtui? Halusiko Harry jotain kokemuksia lisää, vai oliko sen mielestä vain kivaa leikkiä kanssani? En enää tiennyt mitä pitäisi sanoa, en tiennyt luotinko minä toiseen enää. En tiennyt voisinko olla Harryn kanssa enää. Kuitenkin minä rakastin tuota mustatukkaa enemmän kuin mitään muuta,  voisinko antaa anteeksi sitä mitä toinen oli minulle tehnyt? En tiennyt enää, että mitä pitäisi tehdä. Suljin silmäni ja nielin kyyneliä takaisin sisääni.

- Mä en tiedä. Harry, mä en tiedä. Mä en ihan oikeesti enää tiedä, mitä mun pitäisi tehdä tai ajatella. Mä luulin haluavani sut, mut jos sä et edes halua yrittää, ni en mä tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Mä en jaksa tota sun touhua. Sä oot illat ties missä ja ties kenenkä kanssa. Mistä mä tiedän mitä mun pitäisi tehdä?

Na-na-na-naaa-nana-jee-e
Na-na-na-naaa-nana-jee-e
Että mitähän v***ua,
mulla alkaa huumori loppua-loppua-loppua.

- Sen mä kuitenkin tiedän, että tää touhu alkaa meneen niin yli mun ymmärrykseni. Mä en vaan jaksa tälläistä, mun kärsivällisyys on nyt niin lopussa. Mä en jaksa ajatella, et sä koko ajan vain petät mua. Mä en jaksa odottaa sua joka ilta kotiin, mä en jaksa, kun sä flirttailet aina baarissa jollekin pojalle.

Harry virnisti minulle ja vastasi. -Hei honey, ei se oo niin vakavaa. Sä teet siitä suuremman numeron kuin se todellisuudessa on.

Silmäni levisivät ja suuni loksahti auki - Voi nyt vittu sun kanssas ja  nii just, jos tää tilanne olis toisinpäin, ni sä olisit jättänyt mut jo aikoja sitten! Itse asiassa munkin olisi pitänyt tehdä se jo kuukausia sitten, ekan kerran, kun ihan oikeasti jäit kiinni pettämisestä.

Harry hymyili itsevarmaa hymyään. - Mä tiedän, ettet voi elää ilman mua.

Mä pudistin päättäni ja tuijotin toista vakavana. -  Sä oot väärässä, mut mä haluan pitää susta kiinni, siksi kun mä rakastan sua, ainakin jotenkin. 

Harry naurahti tututtuun tyyliinsä ja mä tajusin, että tää oli virhe, mutta silti mä halusin edes kerran yrittää katsoa, että oliko se tosissaan vai ei. Nyt sillä todella oli mahdollisuus näyttää se, että se ansaitsi mut.

En haluu stalkkaa sua
tai käyttää Finderii,
mut sun vessan kaapista
löyty eyelinerii.
Kun uusii ystävii
etsin Tinder-kuvista,
ootan uutta yllärii
ku Kinder-munista.
En tunne tuota parfyymii,
sä korjaat kauluksii.
Noi ei oo hyttysen puremii,
ja mä mietin,

Me oltiin jälleen siinä tilanteessa, että  olit lähdössä ulos. Kysyin, voisinko tulla mukaan, mutta halusit mennä yksin. Tällä kertaa Ron ja Hermione ei päässeet, siksi ajattelinkin, että ehkä kaipasit seuraa. Vakuuttelit, ettei minun tarvitsisi vaivautua, kun en kuitenkaan viihtyisi siellä. Minä kävin baareissa harvoin, se ei ollut salaisuus. Enkä ihan oikeasti halunnut tyrkyttää itseäni sinun mukaasi, en halunnut kytätä menojasi, ihan oikeasti. Tiesin voivani luottaa sinuun, vai tiesinkö? Siitä en ollut varma, mutta halusin luottaa. Halusin uskoa, että sinä todella rakastat minua.
Kävin kylppärissä ja ajattelin pestä hampaat, mut löysinkin sieltä kajaalikynän. Samassa mietin, että koska sinä olit sellaista alkanut käyttää, mutta en kiinnittänyt  siihen sen enempää huomiota. Samassa huomasin, että läppärisi oli jäänyt päälle ja  eksyin katselemaan huvikseni sitä, kunnes  löysin kansiosta kuvan, jossa  halailet muiden poikien kanssa ja hymyilet kameralle. Sen jotenkin vielä hyväksyin, mutta samassa maa putosi jalkojeni alta.


että mitähän v***a,
mulla alkaa huumori loppua.
Kiva et on kavereita,
mut frendit ei tee fritsuja.
Että mitähän v***ua,
kohta alkaa Legot tippua.
Sun jurrikielareista
kuulin vähän juttua

Tuijotan sitä kuvaa, sä suutelit kielisuudelmaa jonkun kanssa, joka en ollut minä. Olithan aina myöntänyt sen, että sinulla oli  paljon kavereita ja olen aina hyväksynyt sen, mutta kaverit ei syö toisiaan noin. Saatika se seuraava kuva, jossa samainen kundi imee kaulaasi.

Silloin minulla todella kiehahtaa. Kovetan sydämeni ja mieleni, ja pakkaan kamat. Tästä ei tuu yhtään mitään. Minä en enää jaksa tätä. Ja en todellakaan halua satuttaa sua. Minä toivoin, ettet sinäkään minua.

Na-na-na-naaa-nanai-e-jee-e
Na-na-na-naaa-nanai-e-jee-e
Että mitähän v***ua,
mulla alkaa huumori loppua-loppua-loppua.

Mietin mitä minun pitäisi tehdä. Pitäisikö meidän lopettaa tämä touhu, kun ei tästä tule mitään. Samassa kuulen oven aukeavan ja  tulet hymyillen vastaan ja suutelet minua. Vastaan suudelmaasi.
 Sinä olet outo, sinussa on jotain outoa. Oletko sinä pettänyt minua? Taas? Nyt tämä  alkaa oleen viimeinen pisara.

Mä haluun antaa vielä kerran siimaa.
Sunnuntaiaamuna pyydän anteeksi,
et ylireagoin tai vaadin vain liikaa.
Sun oven avaa mun paras kaveri

Olin ollut yön töissä. Minulla oli ollut ihan hyvä työpäivä ja hyvä fiilis siihen asti, kun pääsin kotiin.
En löytänyt avaimiani mistään, ja samassa mä muistin jättäneeni ne keittiön pöydälle. Mä soitin ovikelloa. Mitään ei kuulunut, mä soitin uudelleen, ja jonkin ajan kuluttua Blaise avaa meidän oven.

 - Mitä sä täällä teet? kysyin todella ihmeissäni Blaiselta. Missä Harry oli? Mitä Blaise teki meillä? Oliko tähän jotain järkevää selitystä.  Samassa Harry olikin sinun takanasi ja toisen silmät leviävät
nähdessään minut. - Ai, joko sä tulit?

Että mitähän v***a,
mulla alkaa huumori loppua.
Kiva et on kavereita,
mut frendit ei tee fritsuja.
Että mitähän v***a,
kohta alkaa Legot tippua.
Sun jurrikielareista
kuulin vähän juttua.

Katsoin Harrya järkyttyneenä ja nielaisin. Ei, tää ei voinut olla todellista. Harry oli pettänyt mua Blaisen kanssa. Kaikista ihmisistä juuri Blaisen.

- Draco, tää ei oo sitä miltä se näyttää! Harry sanoo mulle anovana. Samassa mä näen, kuinka Blaise mulkaisee Harrya.

- Ai ei? Blaise kysyy Harrylta naurahtaen.

- Draco, sun ei kyl pitänyt kuulla tästä ihan näin, Blaise sanoo mulle ja mä en ole uskoa korviani. Koska Harry Blaisesta oli kiinnostunut? Ei koskaan! Onko niillä ollut joku kännisekoilu, vai mitä tää oli?

- Blaise, pidä se turpas kiinni!  Harry ärähtää toiselle ja katsoo mua ja nielaisee.

- Blaise, susta mä en olisi ikinä uskonut! Mä käänsin pääni entistä parasta ystävääni päin.

- Draco, kiltti, rakas, kuuntele mua! Harry sanoo mulle mun vieressä. Mä käännän jääkylmät silmäni sitä kohti ja tuijotan sitä.

- Harry, haista... Harry keskeyttää mun haistatteluni.

- Usko nyt, mä en todellakaan ole ollut Blaisen kanssa.  Mä katson poikaa ja naurahdan sille.

- Vähän on vaikea uskoa, kun on silmät päässä. Blaise vain virnuilee Harryn vieressä ja samassa se kietoo käsiään Harryn ympärille.

- En oo ollut Blaisen kanssa sängyssä, enkä tehnyt sen kanssa mitään muutakaan. Matkin Harryn ääntä v-mäisesti. Samassa Harry riuhtaisee vihaisesti toisen pojan kädet ympäriltään ja käskee Blaisen painua johonkin muualle. Pudistan päätäni ja menen sisälle pakkaan laukkuni ja kun tulen alas Harry on minua itkuisena vastassa. - Sä et voi jättää mua! naurahdan kylmästi Harrylle, vedän laukkua perässäni ja tönäsen pojan pois tieltäni.

- Draco, mä rakastan sua! suljen korvani, sillä en jaksa enää kuunnella niitä valheita. Haluan vain olla yksin ja haluan löytää sen oikean, joka oikeasti rakastaa mua. Sen, joka on valmis tekemään kaikkensa mun puolesta, sen joka ei petä mua.

Kävelen yhä vain kauemman Harryn huutaessa  perääni ja pyyhin kyyneliä pois,  en halua itkeä. En Harryn vuoksi, se ei ansaitse sitä.

- Draco. Se on viimeinen sana, se on kuiskaus, silti kuulen sen ja  sydämeni särkyy. Mutta minä en voi kääntyä, en enää. Tämä on jatkunut jo liian kauan.

Samassa  tunnen käden olkapäälläni, käännyn ja tuijotan niitä itkuisia smargdinvihreitä silmiä. - Sä unohdit tän.

 Harry roikottaa tupahuiviani ja katson Harrya ja sanon toiselle. -Pidä se. Mä en tarvii sitä. Harry katsoo mua ja hymyilee.

- Mä en haluu mun kotiin mitään, mikä muistuttaa mua luihuisista. En nyt, kun sä et oo siellä. Mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa, anteeks kuulostaa jotenkin vain niin... mä en tiedä. Mä tiedän, että mä en saa anteeks, mä en itsekään antaisi sulle anteeks. Mä haluaisin kuitenkin, et me oltais ystäviä. Mä tarviin sua, mä rakastan sua. Mä tiedän, ettet sä voi luottaa muhun, ja mä oon pahoillani siitä. Silti mä oon törkeä, kun mä en voi luopua susta. Mä en tiedä mitä mä teen ilman sua. Mä haluaisin pyytää sut takaisin kotiin, mut mä tiedän etten mä voi. Mä haluan luvata, ettei se tapahdu enää. Ja mä lupaan, nyt mä vannon sen. Mä en halua luopua susta. En ikinä! Mä rakastan sua aivan liikaa.
Mut tiedätkö Draco, mä oon kuullut sellaisen lauseen, että on todellista rakkautta antaa toisen mennä. Ja mä päästän sut meneen, jos sä tahdot. Mä en pidättele sua, mä annan sun mennä.

 Tuijotan tupahuivia meidän välissä, tartun siihen ja käännyn katsomaan sinua. - No hard fealings?
 Hymyilen sinulle ja vastaat  hymyyni ja nyökkäät.  Painan hellän suudelman huulillesi  ja huokaisen syvään.

 - Joo, frendejä? Kysyt minulta ja hymyilet, vastaan hymyyn ja pudistan päätäni.

- Meistä ei tuu ikinä frendejä, sä tiedät sen. Samassa hymysi hyytyy ja käännät katseesi maahan. Nielaisen ääneen ja yritän pitää kyyneleet sisälläni. Minä en saa itkeä, en nyt. Tämä on muutenkin niin vaikeaa.

- Draco, tiedäthän sä, että mä rakastan sua. Harry kuiskaa hiljaa meidän väliin ja nielaisen uudelleen.

- Mä tiedän sen, mä tiedän. Mäkin rakastan sua, mut mä en vain voi luottaa suhun. En mä osaa. Ja mä tiedän, että sä et muutu. Et, vaikka sä haluaisit. Sä et osaa. Sanon ja käännän katseeni itkuisiin silmiisi.

- Draco, ei! Älä! Sä et voi! Mä en voi elää ilman sua! Harry itki ja suljen silmäni, sillä en kestä katsoa, sillä se sattuu aivan liikaa. En olisi ikinä halunnut, että tämä juttu olisi mennyt näin, mutta tämä ei voi jatkua näin. Ei enää, se on jatkunut jo liian kauan. Minun on pakko päästää sinut menemään.

- Harry rakas, kiltti, anna mun mennä. Mä en pysty tähän. Muhun sattuu liikaa. Sä särjit mut jo niin moneen kertaan. Mä en pysty tähän enää, mä päästän sut meneen. Sanon ja annan kyynelten tippua silmistäni. Nyt en pyyhi niitä pois, en edes muista sitä, koska olen viimeksi itkenyt, mutta nyt minun on aivan pakko. Tuntuu, että romahdan muuten.

Samassa tunnen lämpöisen sormen poskellani, joka pyyhkii kyyneleen pois. Tartun lämpöiseen käteen hellästi ja siirrän sen pois. Samassa huokaisen jälleen kerran syvään ja käännän toiselle selkäni. Kävelen matkalaukkujen luo, jotka ovat jo valmiiksi pakattuja. Nostan laukut syliini ja kävelen kauemmas. Käännyn katsomaan sinua ja en oikeastaan tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Anteeksi kuulostaa väärältä, sillä mitä anteeksi pyydettävää minulla on? Rakastan sinua, taas kuulostaa epätoivoiselta, sillä se ei muuta tätä tilannetta mihinkään suuntaan, vaikka se lause on totta. Hyvästi, se taas kuulostaa niin lopulliselta. Suljen silmäni ja mietin mitä minun pitäisi sanoa. Samassa kun suljen silmäni tunnen, kuinka halaat minua.

- Draco, mä toivon, että sä joskus annat mulle vielä anteeksi, mä tiedän että se on vaikea, mutta mä toivon sitä. Mä rakastan sua. Mä en tiedä pitäiskö mun sanoa sitä, sillä sä et varmasti usko sitä todeksi. Mä olin idiootti. Mä en ajatellut tätä loppuun asti. Mä haluan, että sä tiedät sen, että mä en ihan oikeasti ole ollut muun kuin sun kanssasi. Siis sä tiedät kyllä, ne oli vain kännisuudelmia ja kännisekoiluja, mutta seksiä en harrastanut muiden kanssa!  Käännän katseeni sinuun ja hymyilen pienesti. Painan poskellesi hellän suudelman ja irrottaudun otteestasi.

Käännän selkäni, avaan oven ja astun ovesta ulos. Samassa kaivan jästikännykkäni taskusta ja avaan sieltä radion ja suljen oven takanani ja mä itken kävellessäni pois meidän asunnolta. Se biisi, jota kuuntelin, sattui vain niin paljon, se tuntui siltä, että sä lauloit sen minulle juuri nyt. Ja silloin jalkani pettivät ja aloin itkeä. Nousin ylös ja raahauduin läheiseen puistoon ja kuuntelin sen kappaleen ja itkin. Annoin kaiken pahan olon valua pois omasta kehostani ja lauloin kappaleen mukana. Ja mä toivoin, että jonain päivänä aika vielä parantaa haavat.


Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa.


A/N2: Se joka haluaa leipoa Harrya kunnolla kuonoon. Terve menoa vaan. Sillä Harry on tässä ficissä TÄYS SIKA! :'D