Ficin nimi: Vakooja
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Regulus Musta
Genre: draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Spurttiraapaleen rapsut (sanat raapaleiden alussa). Aakkoshaasteeseen (V), FF50 (006.Viikot.) ja Vuosi raapalehtien V.
Vakooja
1.
(Nahkaremmi)
Regulus sitoi matka-arkkunsa nahkaremmillä ja istui sen päälle pää painuksissa. Huomenna hän lähtisi taas Tylypahkaan. Sinne meneminen tarkoitti kuilua hänen ja Siriuksen välille. Kotona he olivat yhdessä, puhuivat toisinaan, vaikka välit olivat viilenneet. Tylypahka oli paikka, jossa he eivät edes puhuneet. Sirius ei edes vilkaissut Reguluksen suuntaan ja vahingossa katseiden kohdatessa poika tunsi, miten veljensä halveksi häntä. Jokaisen Tylypahkan vuoden jälkeen välit kotonakin huonontuivat. Nyt Regulus meni jo kolmannelle vuodelle, eikä halunnut tietää, miten paljon se erottaisi heitä. Oveen koputettiin ja se havahdutti pojan ja karkeasti hän pyysi tulijan sisään.
Walburga astui huoneeseen kertoen, että Reguluksen pitäisi tarkkailla veljeään Tylypahkassa.
2.
(Valkea)
Takan valkeaa katsellessaan Regulus pohti äidiltään saamaansa tehtävää. Hän ei halunnut tarkkailla Siriusta vaan pysytellä erossa hänestä. Muut olivat menneet jo nukkumaan, mutta Reguluksesta tuntui, että hän ei saisi unta koko yönä. Häntä väsytti, mutta se johtui vain raskaasta taakasta, jota hän kannatteli harteillaan eikä se tuonut unta. Sen lisäksi ettei Regulus halunnut tarkkailla veljeään ongelmana oli, että Kelmit varmasti huomaisivat hänet. Sitä Regulus ei halunnut, koska he eivät pitäneet hänestä muutenkaan. Remus kai yritti joskus saada Siriuksen suhtautumaan suopeammin häneen, mutta James suorastaan vihasi häntä. Luihuista, joka uskoi puhdasverisyyteen ja oli "äidin oma kultapoika", kuten Sirius oli häntä nimitellyt.
3.
(Kivirypäs)
Riistanvartijan mökin savupiipusta tuprusi savupatsas, jota Regulus katseli seisoessaan kiviryppäällä. Hän oli seurannut kelmejä, jotka olivat menneet teelle mökkiin, jonka verhot olivat suljettuina. Ei Regulus tosin niin kaukaa olisi erottanutkaan sisälle, vaikka ne olisivatkin olleet auki. Hän oli viikkojen aikana oppinut, että kelmit kävivät säännöllisin väliajoin Hagridin luona, mistä äiti ei varmasti pitäisi. Regulus mietti, uskaltaisiko kertoa koko asiasta. Puolilajiset olivat yhtä pahaa ellei pahempaakin seuraa kuin jästisyntyiset. Tarkalleen Regulus ei ollut varma, kumpiko oli pahempi. Kelmien astuessa ulos Regulus kääntyi lähteäkseen ja puri huultaan. Hän ei halunnut olla äitinsä vakooja tietäessään, että se tarkoittaisi Siriukselle vain entistä kurjempia kesälomia.
4.
(Saappaat)
Siriuksen saappaat lepäsivät käytävällä kivihirviön juurella. Regulus tunnisti ne, koska hän oli saanut samanlaiset saappaat äidiltään joululahjaksi ja tiennyt heti, että Sirius ei pitäisi niistä. Toinen oli kuitenkin pitänyt ne hyvän istuvuuden vuoksi poltettuaan pois hopeakäärme kuvion, joka kuvasti hänen sukuaan. Walburga ei vielä tiennyt asiasta, sillä Sirius käytti saappaita ainoastaan Tylypahkassa. Reguluksella ei ollut aavistustakaan, miksi veli oli jättänyt saappaansa käytävälle, mutta osasi epäillä heti kivihirviön takana olevan salaovi jonnekin. Kelmeillä oli uskomaton kyky vältellä Voroa ja löytää uusia piiloja ja salakäytäviä linnasta. Regulus ohitti kivihirviön ja jätti asian sikseen. Hän oli kyllästynyt jo siihen, mitä hänen tuli tehdä.
5.
(Vesiputous)
Kelmit olivat onnistuneet jotenkin taikomaan vesiputouksen loitsukäytävään. Regulus ei voinut mitään sille, että häntä nauratti. Samaan aikaan olo tuntui kevyeltä, mutta häntä vaivasi tunne, että hän ei saisi nauraa. Sirius ei saanut tehdä sellaista, mutta kukapa häntä olisi estänyt? Se oli ovela ja harmiton kepponen ainakin suurimmilta osin ja Regulus toivoi silloin, että olisi voinut olla osana porukkaa. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Siriuksen haukahtteleva nauru kantautui jostain kauempaa ja kaikui käytävässä, jolle Regulus oli lähtenyt vesiputouksen luota. Se oli yksi kelmien salakäytävistä, jonka hän oli oppinut tuntemaan. Se, miten onnelliselta Sirius kuulosti sai pojan tuntemaan huonoa omatuntoa kaikesta vakoilusta.
6.
(Aika)
Aika oli kulunut umpeen. Lukuvuosi oli ohi, eikä Reguluksella ollut mitään kerrottavaa äidilleen. Sirius oli onnellinen, villi ja ennen kaikkea vapaa ollessaan Tylypahkassa, eikä Regulus halunnut riistää sitä veljeltään kertomalla äidilleen. Walburga vain rankaisisi Siriusta siitä, että hän oli oma itsensä. Veli, jota Regulus rakasti heidän välillään olevasta kuilusta huolimatta. Kotiin paluu tarkoitti, että he asuisivat yhdessä saman katon alla viereisissä huoneissa, mutta nyt se ei lohdutanut Regulusta. Hänestä tuntui, että tämä vuosi oli erottanut heitä vain entisestään, kuten joka kerta. Tällä kertaa kuilu vain syvenisi enemmän kuin ennen, sillä Regulus oli nähnyt ettei hän kuuluisi veljensä maailmaan enää koskaan.
7.
(Kaamos)
Reguluksen mielen oli vallinnut kaamos. Hän ei kyennyt näkemään aurinkoa kirkkaimpinakaan kesäpäivinä. Häneen oli tarttunut Siriuksen masennus, joka heijastui hänen silmistään. Regulus ei ollut kertonut mitään äidilleen, mutta vaitonnaisuus oli riittänyt Walburgalle. Hän oli osannut aavistaa, että Sirius nautti liikaa siitä, että vietti aikaa muiden rohkelikkojen kanssa villinä vastoin Mustilta vaadittavaa tyyneyttä ja ylpeyttä. Olihan Sirius ylpeä, mutta vääristä asioista ja väärällä tavalla. Regulus ei halunnut nähdä veljeään sellaisena ja pahinta oli se, että edes kotona Sirius ei enää vilkaissut häneen päinkään edes päivällisillä. Sirius pysytteli huoneessaan ja laski päiviä Tylypahkaan paluuseen. Regulus oli yksinäinen, mutta toivoi veljelleen vain onnea.
