Oh, vau
Ootas, luen uusiksi.
Okei, ensinnäkin. Hyvin sidottu canoniin, pointsit siitä! Sekä syy Hermionen itkunpurkaukselle että Lunan läsnäolo selittyvät kirjan tapahtumilla tuossa vaiheessa. Ja ehkä canonista saa haettua vähän perspektiiviä Pansyllekin, vaikka... no, niin. Jos tuon lopun tulkkaa vähän toisin, niin sitten... hmm. Siitä myöhemmin!
Tekniikasta. Mä tykkään noista lyhyistä pätkistä, tähdistä, ne jaksottaa ficciä ja tuo melkein sellaista runomuotoista kuviota tekstiin. Niin ja mikään ei tökkinyt, ei edes pronominin sijasta käytetty tyttö-sana! Mä itseasiassa alan pehmetä tolle tyttö/poika sanan käytölle, huomasin, että tässä ihan viikon sisällä olin käyttänyt sitä itsekin ficissä
Sitten jos jotain nillittämistä. Dialogi oli paikoin liian jäykkää. Toi Hermionen
"Väisty, pois tieltäni." oli ponnettoman tuntoinen, olisin itse muotoillut sen ehkä jotenkin
"Väisty. Päästä minut!" tai vielä tehokkaammanhan siitä saisi, jos molemmat käskyt hajottaisi omiin reploihin. Tai vain jättää toisen pois. Pansyn muistelmien dialogi oli sen sijaan aika ihanasti väännettyä, varsinkin toi Pansyn loppukaneetti
"Mutta kun en minä!" <3
Ja sitten se helmasynti, johon syyllistyn itse kans liian usein:
"Hermione tunsi kiukkua rinnassaan ja ponkaisi pystyyn." kun tehokkaampi olisi, vaikkapa:
"Hermione kiukustui/suuttui ja ponkaisi pystyyn." Mut mä syytän liiallista englantia, koska rinnastan tän selkeisiin finglismeihin
("She felt anger burst in her chest") Plus mä oon mennyt tässä asiassa niin äärilaitaan, pelkään liikaa, että kohdissa
"hän tunsi punan nousevan poskilleen" oon epävarma, voinko sanoa noin x) Mutta tossa kohdassa se (kuulemma) on ok
Sitten tosta juonesta. No toi canonius jo tuli sanottuakin, mutta nää hahmot on muutenkin kovin IC. Hermionen herkkä tilanne saa hänet aluksi vaisummaksi, mutta sitten provosoinnista suuttuneeksi. Pansyn paikallaolon selitys löytyy kursiiveista ja hänen ... mmm, tahtoisin melkein sanoa
ystävällisyydelleen mutta sanon kuitenkin
epävarmuudelleen saadaan syy siitä samasta kursiivista. Empatiaa, joka kuitenkaan ei mene liian pitkälle tuhotakseen ICyden hahmosta. Esimerkiksi, jos minkäänlaista käsikähmää ei olisi löytynyt, joksi lasken tuon ihkun pysähtyneisyyden, tasapainon tilan, jossa tytöt ovat nenät vastakkain, kädet toistensa harteilla <3 niin olisin ehkä ollut pettynyt. Ja toisaalta, jos suudelma olisi edennyt yhtään pidemmälle, samat sanat
Tässä kohtaa ihkutan myös Pansyn
"hymyili toispuoleisesti kuullessaan tutun äänensävyn" -ajatusta <3
Ja sitten toi loppu. Että oliko se kaikki vain Hermionen päässä vai oliko Pansy onnistunut livahtamaan pois. Ensimmäistä tukee ainoastaan toi loppukappale, joka on kyllä kovin vahvantuntuinen, mutta jonka voi helposti ymmärtää toisinkin. Jälkimmäistä puolestaan tukee se, että Pansyn ajatuksia kuvattiin niin paljon, menneisyyttä valotettiin, joten jotenkin Pansy ei tässä tunnu niin kaksiulotteiselta, että olisi vain Hermionen haavekuvaa. Tai sitten Hermionella on tosi hyvät taustatarinat omille päiväunelmilleen
Mä melkeen nyt sanoisin, että Pansy vaan hävisi pois. Joo, mä päätin että uskon kaiken olleen totta
Tästä tuli vähän kilometrikommentti, mutta sä halusit jotain analysoivampaa, niin mä käytin tähän paljon aikaa. Emmä tiedä, onko tää nyt niin analysoivaa, koska subjektiivinen mielipidehän tää pitkälti on. Mutta tämmöistä tällä kertaa minun päästäni!
Kiitos tästä namipalasta <3
- Bbuttis
// Eipä kestä!
Piti päästä vielä sanomaan tuosta lukemisen vaikutuksesta. Mulla on toisinaan hankaluuksia keksiä synonyymejä tai yleensäkään sanoja, jos oon kovin pahasti englanninkielistä kirjallisuutta lukemassa x) Ts. sellaisina aikoina kun on enkkukirja kesken tai uppoutunut enkkuficceihin, kirjoittaminen hidastuu kun joka toisen sanan jälkeen pysähdyn, tuijotan seinää ja haen sanaa
Ja täähän on vaikeutunut entisestään, koska luen pääsääntöisesti enkunkielisiä kirjoja, koska niiden käännökset on pääsääntöisesti niin paskoja, että varmaan aiheuttaisivat
vielä enemmän hallaa