Ficin nimi: Hauraita viivoja
Kirjoittaja: chitaur
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: ei oikein mikään, jotain ehkä angstiin viittaavaa, vaikkakin hellävaroen
Yhteenveto: Sivellin vetää hauraita viivoja kankaalle.A/N: Tälläisen raapaleen kirjoittelin oppiainehaastetta varten. Tästä piti tulla kunnon one-shot, mutta rahkeet eivät riittäneet kuin 150 sanaiseen raapaleeseen. Ronjasta on kuitenkin kirjoitettuna vähän jo jotain muutakin taiteeseen liittyvää, joten ehkä tämä ei jää tähän. En oikeastaan tiedä, miksi julkaisen tämän, en ole lainkaan tyytyväinen tähän tekstiin. Oppiainehaasteen lisäksi teksti saa osallistua Kirjoitusterttuun (raapaleterttu).
Hauraita viivoja
Sivellin vetää hauraita viivoja kankaalle. Sitä pitävän hennon nuoren naisen ilme on keskittynyt, hän tuntuu olevan omassa kuplassaan. Vähitellen kankaalle alkaa muodostua kuvaa kaupunkimaisemasta. Nainen saa koruttoman kaupunkimaiseman näyttämään pehmeältä ja salaperäiseltä. Kuvassa on käytetty vaaleita värejä, joka saa siihen maalatut koruttomat elementtitalot näyttämään kutsuvilta ja valoisilta.
Vähitellen tyttö siirtyy tummempiin väreihin. Kuvan etualalle alkaa muodostua itkevä nainen, jonka kasvonpiirteet saattavat muistuttaa etäisesti nuoren, hennon naisen kasvoja. Maalauksen hahmo on kuitenkin synkkä ja levittää muuten niin onnelliseen maalaukseen lohduttoman tunnelman.
”Ronja. Ronja!” tunkeutuu opettajan puhe naisen kuplaan ja hän lähes pudottaa siveltimensä maahan. Hento nainen, Ronja, kääntää katseensa opettajaan. Hänen vaaleansinisissä silmissään on utuinen katse, hän näyttää siltä kuin näkisi asiat eri tavalla kuin muut. ”Mitä nyt?” hän kysyy hieman poissaolevalla äänensävyllä.
”Kuinka kuvittelet olevasi tehtävänannon yläpuolella? Aiheenamme oli omakuva, ei kaupunkimaisema”, viisikymmentävuotias naisopettaja tiukkaa. Ronja katsoo naista silmiin. ”Minähän olen tuossa kuvassa”, nuori nainen vastaa, se on hänelle itsestäänselvyys.
