Hobitti: Unikuningas, S, Bilbo/Thorin, raapale

[Unohtumaton]

Kirjoittaja: Unohtumaton
Paritus: Bagginshield aka Bilbo/Thorin
Ikäraja: S
Genre: synkistelyä ja romantiikkaa
Fandom: Hobitti - pohjautuu kolmosleffaan!

Vastuuvapaus: J.R.R. Tolkienin upea maailma ja Peter Jacksonin huikaiseva elokuvasovitus, joita mielikuvitukseni vain lainaa.
Tiivistelmä: Bilbo Reppuli palaa kotiin ja näkee unia, joissa ei hyvästellä ketään.
A/N: Upea paritus, joka on vaatinut tulla kirjoitetuksi jo useamman viikon ajan. Purkautui lopulta tällaiseen muotoon, takataskuun jäi vielä muutama idea odottamaan sopivaa kirjoitushetkeä.

U N I K U N I N G A S

Ensimmäisenä yönä kotiinpaluunsa jälkeen Bilbo Reppuli näki unta. Se kiidätti hänet takaisin Ereborin uumeniin, aivan kuin hän ei olisi koskaan jättänyt sitä taakseen, ja unessa ei yksikään lohikäärme syössyt tulta eikä kukaan laulanut ikiaikaisia sävelmiä kaatuneille veljille ja kuninkaille. Bilbo näki unessaan kuninkaan, jonka katse roihusi ylpeydestä ja rakkaudesta, kun laakso kukoisti uusien ja parempien aikojen merkiksi, ja Bilbo itse seisoi Ereborin porteilla kaivaten kotia, vaikka suurien seikkailuiden jälkeen osa sydämestä jäi pysyvästi muille maille.

Unessa suuret seikkailut eivät tuoneet suuria menetyksiä, ja Bilbo nukahti ilta toisensa jälkeen lämmin tunne rinnassaan. Hän näki joka yö Thorinin hymyilevän, ja yhä useammin hymyä seurasi kosketus, jota hänen omat sormensa muistelivat vielä aamuisin kun aurinko oli vasta sarastus taivaanrannassa. Vierivät päivät ja vuodet eivät koskaan vieneet pois ikävää. Konnun rajalla kasvoi kuitenkin tammipuu, ja sen juurella Bilbo luki auringonlaskuun, ja mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä useammin hän torkahteli vasten puunrunkoa ja kulki jälleen Rivendellin saleista aina Yksinäisen vuoren juurelle.

Parhaimmat unet saivat Bilbon varpaankärjet kipristymään, sillä ne olivat täynnä parrankarheita suudelmia, jotka kutittelivat iholla, ja valveillakin Bilbo saattoi joskus sulkea silmänsä ja hipaista leukaperiään kaihoten rakkautta, joka lepäsi kaukomailla ja hänen sydänjuurissaan.

Sitten tuli aika kirjoittaa. Seikkailuista. Lohikäärmeestä. Ystävistä.

Ereborin suuresta sydämestä. Thorinista.

[Eririn]

Veitsen tunkeminen sydämeen sattuu paljon vähemmän kuin tämä paritus. Ei mun pitänyt itkeä, kun klikkasin tämän ficin auki ja aloin lukea, mutta niin vain kävi. Todella kaunista ja sujuvaa tekstiä, tämä oli tosi ihana ficci, vaikka haavat aukesikin multa uudestaan ja vollotan täällä kuin pikkuvauva. Tahdon ehdottomasti joskus lukea sinulta pidemmänkin ficin tästä parituksesta!

[jossujb]

Bagginshield on elämä ja intohimo, mutta yhdyn yllä olevaan kommenttiin ja sanon, että neulan työntäminen varpaan kynnen alle olisi huomattavasti miellyttävämpää kuin funtsia tämän parituksen suurta tragediaa. Mutta ehkä just siks näitä tämmösiä post-seikkailu tarinoita haluaakin lukea, Bilbon suuri rakkaus Thoriniin ja koko seikkailuun oli kuitenkin loppujen lopuksi suurempi surua, kuten tässäkin ihanassa ficissä käy ilmi <3 Tulee aika kun pitää kirjoittaa, eikä se että tarina on traaginen tarkoita sitä, että se ei olisi ollut kannattavaa silti kokea.

Niin siis, aivan ihana teksti. Liikutuin. Pidän paritusta canonina xD

Kiitos tästä, ihana pikkuficci <3

jjb

[Unohtumaton]

Eririn: Katsotaan, mitä vielä saan aikaan tämän parituksen kanssa, oon suoraan sanottuna ihan rakastunut ja mieli tekisi kirjoitella vaikka mitä, mutta kenties jotain vähän iloisemmalla lopulla...  Kiitos kommentoinnista! <3

jossujb: Tämän parituksen myötä kaikesta Keski-Maahan liittyvästä on tullut jotenkin kivuliaampaa, kun miettii Bilbon yksinäistä elämää. Oma pelastukseni löytyykin headcanoneista, joissa Bilbo vielä tapaa Thorinin vuosikymmenten jälkeen ja kasasta fix-it fikkejä, joissa kukaan ei kuole.  Kiitokset kovasti kommentista!

[The Pure-Blood Princess]

Haa! Bagginshield-ficci, jota en oo vielä kommentoinut!
Oon lukenut tän useampaan kertaan mutta koska olen laiska, en oo saanut aikaiseks kirjoitella kommenttia aiemmin.

No niin, siis aivan ihana ficci. Oikeasti ihana. Ei sulla muuten sattuis olemaan nenäliinaa? Mulla olis nimittäin sellaselle just nyt käyttöä... Tai oikeastaan kokonainen paketillinen olis kiva, koska hetken mielijohteesta laitoin Misty Mountainsin soimaan taustalle. Niisk.

Mä oon tässä miettinyt, että mikä tarinoiden traagisissa/surullisissa/haikeissa lopuissa mua oikein viehättää. Ei LotR olis sama, jos Frodo ei olis lähtenyt Siunatuille maille ja Sam joutunut jäämään Keski-Maahan. Ja vaikka syytän Tolkienia joka päivä (no en nyt sentään ihan joka päivä) siitä että Fili kuoli ja Kili kuoli ja mun rakas Thorin kuoli niin toisaalta just se tekee koko tarinasta jotenkin niin kiehtovan. (Vaikka tietysti olis ollu ihaninta jos kaikki olis vaan jääny henkiin ja Bilbo olis jääny Ereboriin ja ja ja...) Mutta totta kai munkin headcanonissa Bilbo ja Thorin tapaa vielä ja sitten ne on yhdessä for ever, koska eihän missään olis muuten mitään järkeä!

Bagginshield on mulle suurin piirtein canonia, nään sitä niissä leffoissa koko ajan. Täytyis varmaan lukee kirja uudestaan ja katsoa, pystynkö tulkitsemaan kyseistä paritusta sieltä rivien välistä  (oon lukenu Hobitin viimeks joskus 12 vuotiaana ja silloin olin onnellisen onnettoman tietämätön mistään parituksista... )

Oli siis ihana ficci, toivottavasti kirjoitat lisää Bagginshieldiä.

[Unohtumaton]

The Pure-Blood Princess: En tiedä miten sitä aina välillä tuleekin revittyä itsestään irti näitä haikeampia tekstejä, kun normaalisti on niin romantiikannälkäinen ja korkeamman ikärajojen puolella. Mutta oon ihan täysin samaa mieltä, että eniten sitä kuitenkin kiintyy tarinoihin, jotka herättää tunnereaktioita aivan laidasta laitaan ja joissa on mukana myös tragediaa. Oon kans ehdottomasti tuon headcanonin suurkuluttaja, että nämä kaksi tapaavat vielä, muuten ei pää varmaan kestäisi sitä surun määrää. Kirjanmerkit täynnä fix-it fikkejä muutenkin... 

Suuret kiitokset kommentista, samaistun sun Bagginshield -fiiliksiin täydellä sydämellä!

[moiskane]

Ja näinkin lyhyt ficci onnistui sitten saamaan kyyneleet silmiin. Nessulle tarvetta siis täälläkin! Todellakin, kaunis teksti :')

[Unohtumaton]

moiskane: Kiitos paljon! Myönnettäköön, että ei tämän kirjoittaminenkaan sujunut ihan kuivin silmin... 

[Ingrid]

Tämä oli todella kauniisti kirjoitettu tarina, ihan jokaista yksityiskohtaa myöten. Mielettömän hienoa tekstiä. Ja koskettavaa. Olet kiteyttänyt lukemattoman määrän tunteita ja muistoja pieneen sanamäärään, mutta silti tämä raapale kertoo ihan kaiken.

Liityn teidän Bagginshield -jengiin ja samalla komppaan pitkälti The Pure-Blood Princessiä mitä tulee koskettaviin ja surullisiin loppuihin - ne viehättävät niin lukijana kuin kirjoittajanakin, mutta joka kerta kun Tolkieninkin tarinoissa pääsee päätökseen, pieni pala sisällä kuolee. Ihan pieni, mutta joka kerta aina uudelleen. Ja niin kävi tämänkin tarinan kohdalla, se sai tunteet pintaan, mutta niin hyvillä tarinoilla on tarkoituskin, eikö?

Upeasti kuvailtu, liikuttava ja surullisen kaunis teksti. Tykkäsin kovin. ♥

[Unohtumaton]

Ingrid: Hih, kiva että tykkäsit!  Tolkienin tarinoista tosiaan löytyy se kiehtova, syvälle tunteisiin kietoutuva taso, ja sitä täytyy ihmetellä aina uudelleen, kun hänen töitään lukee. Itselleni tämän pätkän kirjoittaminen oli kuin terapiaa hobitin loppumisen jälkeen. Kiitos!

[Parris]

Kommenttikampanjasta heips! Minen ole yhtään tuttu Hobitin kanssa (LOTRitkin katsonut viimeksi joskus vuosia sitten), mutta listauksestasi tämä kiinnitti huomioni kauniin otsikkonsa vuoksi, niinpä päätin tulla kommentoimaan.

Ja voi että, otsikko lupasi kyllä hyvää ja teksti toteutti lupauksen täysin. Olit saanut sisällytettyä näinkin lyhyeen mittaan aivan uskomattoman paljon kaikkia hienoja yksityiskohtia ja sananvalintoja, jotka tukevat tekstin maailmaa upealla tavalla. Ikiaikaiset sävelmät kaatuneille veljille ja parrankarheat suudelmat - koen olevani lukijana ihan siinä Bilbon vieressä unimaailmassa, vanhojen seikkailujen muistoissa. Vaikka Bilbon unissa hän elääkin maailmassa ilman menetyksiä, kokonaisuutena kaikki nämä yksityiskohdat Thorinista ja yhteisistä seikkailuista luovat kuitenkin tähän aika melankolista tunnelmaa. Bilbolle Thorin, kaukomailla ja sydänjuurissa (tämä sanapari oli yksi mun suosikeistani tekstissä!) olemisesta huolimatta, tuntuu yhä niin elävältä ja läheiseltä. Sen takia tämän lopetus vaikuttaa kovin tyydyttävältä, kun tietää, että Bilbo pystyy varmasti siirtämään tarinansa, välittämisensä ja rakkautensa aitona jälkipolville.

Kiitokset, tämä oli ihan hurjan kiva teksti, vaikken hahmojen välisiin syvempiin suhteisiin nyt päässytkään oikein sukeltamaan. Kiitos! <3

[Kaatosade]

Ai että mikä ihanuus oli pulpahtanut esille. <3 Tämä paritus on aina auts, mutta tykkäsin siitä, että tässä ficissä tuosta menetyksestä kuitenkin jää jäljelle kauniit unet ja haaveet, mikä tuo lohdullisuutta.

Sitten tuli aika kirjoittaa. Seikkailuista. Lohikäärmeestä. Ystävistä.

Ereborin suuresta sydämestä. Thorinista.

Tämä pisti pohtimaan, mahtoiko Bilbon kirjassa olla jotkut lapsilta kielletyt liitteet, jotka käsittelevät Thorinia ja parrankarheita suudelmia... Tai ehkä hän kirjoitti ne vaan lukolliseen päiväkirjaan.

Öh, joo. Kiitoksia. <3

[Unohtumaton]

Ronen: Tähän tuli purettua aikoinaan ensimmäiset fiilikset elokuvasarjan loputtua ja jollain tavalla tämä on itsellenikin tärkeä tekstinpätkä. Tolkienin maailma on siitäkin kiva, että kielellä pääsee leikittelemään vähän eri tavalla - kaukomaat ja ikiajat kun eivät ihan joka tekstiin taivu.  Kiitos kommentista!

Kaatosade: Luulen, että Bilbolta tosiaan löytyy pelkästään Thoriniin keskittyvä versio jostain pöytälaatikon kätköistä tai kenties tyynyn alta...  Kiitos itsellesi. <3