Ficin nimi: Vedonlyönti
Kirjoittaja: Odo
Beta: Saappaaton
Genre: Draama, mpreg, romance
Paritus: Oliver Wood/Marcus Flint
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ja sen hahmot, minä vain lainaan saamatta taloudellista hyötyä. Lucy ja Ariel ovat pelistä Huispauksen MM-kisat, joten heistä kunnia pelin tekijöille.
A/N: Ensimmäinen Oliver/Marcusini. Tämä pari on kieltämättä kutkuttava, mutta en ole juurikaan edes lukenut tätä. Jotenkin mpregia lähtiessä kirjoittamaan nämä kaksi tulivat kuitenkin ensimmäisenä mieleen. Osallistuu haasteisiin: Genrehaaste III (mpreg), FF50 aiheella Luihuiset (016.Perhe.), Kerää kaikki hahmot (Oliver Wood) ja Rare10. Ja Slam dunkiin juuri ja juuri rimaa hipoen (tällaista hömppää en sit jatkossa saakaa laittaa sinne.)
Jatko-osa:
Voittajia (S).
Vedonlyönti
”Meidän pitää ostaa sille luuta”, Marcus totesi päättäväisesti miesten juodessa aamukahvia. Oliver oli viidennellä kuulla raskaana ja se oli ihme, että raskaus oli onnistunut. Velhojen oli mahdollista saada lapsi tiettyjen hoitojen jälkeen Pyhässä Mungossa, mutta se oli harvinaista. Epäonnistumiset ja keskenmenot olivat tilostollisesti hyvin yleisiä.
”Eihän lapsi ole vielä edes syntynyt”, Oliver nauroi ja otti kulauksen aamukahvistaan.
”Parempi olla valmiina, kun se tulee ja huispaus on aloitettava mahdollisimman aikaisin”, Marcus murahti toisen pudistellessa päätään.
”Lapsi ei ole
se, mutta olen samaa mieltä siitä, että hänelle on annettava mahdollisuus opetella lentämään jo lapsena. Harry Potter sai ensimmäisen luutansa jo vuoden ikäisenä. Ei ihme, että hänestä tuli vuosisadan nuorin etsijä”, Oliver sanoi rauhallisesti. Marcus tuhahti nostaessaan kahvikupin huulilleen. Mies oli jo alkanut tottua ajatukseen, että heillä muutaman kuukauden päästä olisi lapsi, ainakin melkein. Oliver oli halunnut lapsen, joten Oliver synnyttäisi. Eikä Marcus voinut kokonaan kieltää, ettei olisi itsekin halunnut kasvattaa kunnon poikaa – vaikka eihän se ollut varmaa, että lapsi olisi edes poika. Marcus oli pehmennyt Oliverin kanssa, mutta vuodetkin olivat kasvattaneet häntä.
”Mikä se sitten on?” Marcus kysyi Oliverilta, jonka katse oli harhaillut takaisin lehden urheilusivulle.
”Meidän pitäisi varmaan päättää nimi”, Oliver totesi saaden toisen hämmentymään. Nimen keksiminen tekisi lapsen saamisesta entistä todellisempaa, mutta ehkä se olisi tässä vaiheessa jo ihan hyvä idea.
”Darren.”
”Anteeksi?” Oliver kysyi, kun toinen oli läimäyttänyt nimen pöydälle pohtimatta asiaa sen enempää. Oliverin mielessä kävi, että ehkä hänen miesystävänsä oli kovan kuorensa alla suunnitellut tätä keskustelua pidempään.
”Darren. Nimetään poika Darreniksi”, Marcus sanoi päättäväisesti katsoessaan Oliveria, joka harkitsi vaihtoehtoa.
”Entä, jos se on tyttö?” Oliver pisti väliin, kun ei osannut vielä päättää olisiko Darren hyvä vai ei. Oikeastaan hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, mutta hän uskoi, että asiaa pitäisi miettiä vielä jonkun aikaa. Sitä paitsi Darren kuulosti etäisesti todella tutulta, mikä vaivasi häntä.
”Lucy.” Marcus hymyili ovelasti odottaessaan Oliverin reaktiota tämän taas miettiessä nimiehdotusta. Meni hetki ennen kuin Oliver tajusi, mistä Marcus oli nimet keksinyt.
”Darren O’Hare oli ajat sitten Irlannin joukkueen kapteeni ja Lucy ”Lucky” Karoonda Australian joukkuuen”, Oliver totesi hymynkare huulillaan. Molemmat nimet olivat kieltämättä hyviä, mutta häntä huvitti Marcuksen syyt näille nimille.
”Niin, entä sitten?” Marcus kysyi ja näytti siltä, että jälleen yksi keskustelu oli saatu päätökseen. Oliver oli jo tottunut tuohon ilmeeseen, jolla Marcus katsoi häntä. Tästä asiasta he saisivat vielä vääntää kättä, jos Oliver päätyisi johonkin toiseen nimeen myöhemmin.
”Minä lupaan harkita vaihtoehtojasi, mutta sinäkin voisit miettiä muita”, Oliver painotti, mutta toinen ei tuntunut välittävän hänen sanoistaan.
”Ariel”, Marcus totesi lisäyksen aiempiin ehdotuksiinsa.
”Ariel Singleton – Amerikan maajoukkueen etsijä”, Oliver täydensi.
”Mutta hän ei ollut kapteeni, kuten aiemmat ehdotukseni”, Marcus huomautti, kuin se muuttaisi asiaa jollain tapaa. Oliverin oli pakko nauraa.
”Hyvä on. Miten sinun eiliset harjoituksesi menivät? Tulit kotiin vasta myöhään”, Oliver vaihtoi puheenaihetta ja hörpätessään kahvistaan huomasi sen jo haalenneen.
”Hyvin. Joukkue kaipaa sinua, mutta ethän sinä tuon mahan kanssa pysyisi edes luudalla”, Marcus piikitteli huomatessaan Oliverin kaipaavan katseen harjoituksista puhuttaessa. Kouluaikojen jälkeen he olivat päätyneet samaan joukkueeseen ja entinen kilpailu oli vaihtunut tiimipeliin. Sitten homma olikin päätynyt huomattavasti läheisemmäksi ja tässä he nyt olivat monen vuoden jälkeen keskustelemassa yhteisen lapsen nimestä.
”Sitten kun tämä on ohi, sinä saat jäädä kotiin lapsen kanssa, ja minä harjoittelen”, Oliver sanoi, mutta ei täysin vakavissaan. Luultavasti he molemmat jäisivät kotiin yhdessä vähäksi aikaa ja sen jälkeen he voisivat sopia jatkosta. Huispaus oli heille kummallekin elämäntapa ja oli outoa ajatella, että heidän urheilun täytteiseen elämäänsä tulisi pian lapsi.
”Äitiyslomasi jälkeen sinusta tuskin on otteluihin”, Marcus kiusasi, mutta Oliver ei ottanut sitä pahalla. Sellaista karkeaa vitsiä he heittivät toisilleen jatkuvasti. Asiaa kuitenkin mietittyä pidempään Oliver tunsi pistoksen rinnassaan, koska tähän asti hänen elämänsä oli pyörinyt ainoastaan huispauksen ympärillä ja hän rakasti pelin jännitystä ja ilmavirtaa kasvoilla lentäessään.
”Ole hiljaa, Marcus. Kyllä minä vielä kentälle palaan”, Oliver sanoi päättäväisesti ja toivoi, että olisi oikeassa. Ensimmäistä kertaa häntä pelotti olla raskaana, mutta ei hän katunut päätöstään. Hän oli halunnut lapsen ja perheen, jonka kanssa jakaa elämänsä. Perheen, jolla olisi sama intohimo. Oliver tai Marcus eivät kumpikaan olleet ottaneet huomioon sitä, että lapsi ei pitäisi huispauksesta. He olivat kuitenkin jo lasta harkitessaan tienneet, että rakastaisivat lasta mitä ikinä eteen tulisikaan.
”Olisi kyllä outoa ajatella sinut kotiäitinä – ilman huispausta”, Marcus sanoi vähän vakavammin. Huispaus oli se, joka oli saanut heidät yhteen ja yksi Oliverin parhaista piirteistä oli nimenomaan terävyys, jota hän hyödynsi peleissä ja kunnianhimo.
”Hah, sitä sinun on turha pelätä. Ja lopeta käyttämästä sanaa äiti, koska minä olen isä”, Oliver totesi ja tajusi sanat ääneen lausuessaan, että hänestä oikeasti tulisi isä. Oli ollut yllättävän helppoa päättää lapsen hankkimisesta ja vielä helpompaa tulla raskaaksi, mutta ymmärrys siitä kaikesta tulikin vähän hitaammin.
”Äityli”, Marcus sanoi virnistäessään niin, että hampaat näkyivät.
”Isukki”, Oliver pisti takaisin oikein imelään sävyyn. Molemmat nauroivat sen jälkeen, kun olivat tuijottaneet ensin toisiaan haastavasti pöydän yli.
”Lähdetään kentälle. Lucy vain innostuu, jos pääsee lentämään. Et ole vielä räjähtämispisteessä, joten pieni huvittelu tuskin on pahasta”, Marcus ehdotti yllättäen, ja Oliver tuijotti häntä epäileväisesti. Parantaja oli tosiaan sanonut, että alkuraskauden aikana sai elää normaalisti. Rankoista treeneistä mies oli silti jättäytynyt pois, mutta kevyt huvittelu – ei se voisi olla väärin.
”Nyt hän on Lucy? Kuulostaa kyllä hyvältä idealta. Tarvitsen raikasta ilmaa”, Oliver totesi ja hymyili sille,että Marcusin poika oli muuttunut yllättäen tytöksi. Ehkä mies oli alunperinkin haaveillut pojan sijaan tyttärestä.
”Joo, Lucy se on. Näkeehän sen jo sinun naamastasi, että tyttö se on. Ota kamppeesi niin mennään. Kenttä on tällä hetkellä vapaana, joten voin tehdä muutaman maalin sillä aikaa, kun sinä haaveilet”, Marcus totesi haastaen toisen kunnon peliin.
”Haaveilen? Lyödäänkö vetoa, että saat korkeintaan yhden maalin?” Oliver heitti vastahaasteen ja Marcus nousi tuolistaan paiskaamaan kättä miesystävänsä kanssa.
”Lyödään. Jos voitan lapsesta tulee Lucy.”
”Sovittu.”
Miehet puristivat toistensa käsiä hymynkareet huulillaan.