Mmäh. Vaikeaa. Lukea vaikeaa. Tajuta vaikeampaa. Kommentoida, suorastaan mahdotonta.
Mutta koska mikään ei ole koskaan mahdotonta (no nyt valehtelin, aikamatkustus on mm. mahdotonta - paitsi mun tulevassa ficissä, heh), niin kai mä sitten jotain yritän sanoa.
Kuten jo sanoin, nää oli tavattoman vaikeita. Mä olen yksinkertainen ihminen ja ajattelen yksinkertaisia ajatuksia. Mun ajatukset pyöri sellaisissa suht onnellisissa sfääreissä ekan raapaleen aikana, mut sit upposi syvälle (sinne merensiniseen kenties) toisessa. En mä väitä tajunneeni mistään mitään, mut mun
fiilis.. hm, koitan selittää paremmin.
Eka. Tää oli ristiriitainen. Tavallaan mä sain tosiaan onnellisen fiiliksen tästä, sellaisen toiveikkaan, mutta tavallaan (ja voi johtua siitä että luin palvonnan eleitä ennen tätä [enkä kommannut!!1]) tässä on sellaista jalustointia, tiäks, kaukaa katsomista ja ehkä hivenen sitä itseään palvontaakin. Mut kuitenkin sellaista, ääh, haurautta tai huopaamista tai jotain sekavaa syttyrää, niinkuin lankakerä solmulla.
Toka. Tän mä otan niin synkeänä ja syöksyvänä, että pelottaa ajatellakin, mitä tää symbolisoi. Jotenka en siis ajattele sitä
mut nostan tän:
mutta muisti värit, oh värit, jotka tanssivat loputonta voimaa näkökentässä
Koska tää oli aivan parhautta ja sai mun sydämen sykähtämään silleen tu-TUMM ylimääräisen kerran ja niinq ilmapallon paisumaan rintakehässä. Äh. Voimakas.
Joo, en tiedä tykkäsinkö
mut kyllä mä tavallaan tykkäsin joo. Meen yleensä sieltä missä aita on matalin enkä hae lukemisesta minkäänlaista haastetta, joten nää oli vaikeita (kuten oon jo sanonut miljoona kertaa
), mut aina välillä pitää yrittää rikkoa rajojaan, eiks?
Kiitos <3
(nii ja mis ne viis seuraavaa on??
)