Otsikko: Hyödyllisyyden arvo
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Oikolukija: Anastacia
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: drama
Hahmot: Stan Pikitie, Bellatrix Musta
Vastuunvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Fanfic100-haasteen sanaan 64. Syksy. 87 to go \o/ Kirjoitettu myös Finin LW6-haasteeseen, lyriikat löytyilevät lopusta. Kiitoksia Stassille betauksesta ja Popsille ideointiavusta <3
Hyödyllisyyden arvo
”Miksi haluat liittyä Pimeyden lordin joukkoihin?” kynsillään pöytää naputteleva raskasluominen nainen kysyi keskellä lattiaa epävarmana seisovalta nuorukaiselta.
”Haluan kostaa”, nuori mies vastasi vältellen naisen pistävää katsetta.
”Kostaa voi muullakin tavalla. Eivätkä kuolonsyöjät ole sitä varten, että me hoitaisimme jotain niin vähäpätöisiä asioita, etenkään nyt kun mahtava lordi on nousemassa valtansa kukoistukseen. Ei, tarvitset vahvemman syyn ansaitaksesi tämän.” Bella kohotti väljää hihaansa paljastaen vasempaan käsivarteensa tatuoidun pimeän piirron ja kosketti hellästi pääkallon suusta luikertelevaa käärmettä.
”Anteeksi rouva, mutta ette edes kysyneet kenelle ja miksi minä haluan kostaa”, Stan Pikitie tokaisi.
”Minä en tee sillä tiedolla mitään, en usko että hän on pimeyden lordin kannalta tärkeä. Sinä olet liian vähäpätöinen, jotta sinulla voisi olla mitään kiinnostavaa tietoa kenestäkään merkittävästä henkilöstä.”
”Ei ehkä pimeyden lordin, mutta hänen läheisimmän kannattajansa kyllä.” Stan pakotti itsensä katsoamaan Bellatrix Lestrangen silmiin. Naisen vieressä istuva kookasnenäinen mies tuhahti ivallisesti nuorukaisen liehittelylle ansaiten murhaavan mulkaisun Bellan suunnalta.
”Olet vain kateellinen, Severus, koska minä olen, ja tulen aina olemaankin, mestarimme luotetuin seuraaja. Hän sietää sinua silmissään vain, koska olet Dumbledoren lähipiirissä.”
”Mikäli asianlaita on niin kuin sanot, Bellatrix”, Severus tokaisi ivallisen hymyn kareillessa hänen ohuilla huulillaan, ”niin miksi mestarimme sitten määräsi sinut avustamaan minua, vaikka hän tietää minun olevan vallan kykeneväinen selviämään tästä yksinkin. Ja ennen kuin kerrot teoriasi siitä, miten pimeyden lordi ei luota minuun, niin voin vakuuttaa sinulle, että nautin hänen luottamuksestaan ylenpalttisesti. Joten mikäli sinulla ei ole muuta sanottavaa kuin minun lokaamisyritykseni, niin voimme kenties jatkaa itse asiaa, niin pääsemme nauttimaan toistemme seurattomuudesta mitä pikimmin.”
”Anteeksi, jos keskeytän”, Stan punasteli Bellan näyttäessä olevan aikeissa vastata Severukselle, ”mutta myös te, herra, hyötyisitte kostostani”, hän kiiruhti jatkamaan Kalkaroksen halveksuvasta katseesta huolimatta.
”Puhu”, Severus tokaisi tylysti.
Stan puristi täriseviä käsiään hermostuneena nyrkkiin.
”Olen kuullut huhuja, että te rouva, haluaisitte tehdä selvää jälkeä sisarentyttärestänne Nymphadora Tonksista ja että te, herra, haluaisitte päästä eroon kouluaikaisesta luokkatoveristanne Remus Lupinista. Mikäli tietoni pitävät paikkansa, meillä on jotakin yhteistä. Myös minä haluan nähdä heidät kuolleina.”
Bellatrixin mielipuolisuutta lähentelevä hymy sai kylmät väreet hiipimään pitkin Stanin selkäpiitä.
”Kerropas, poikaseni, minkä tähden minä tarvitsisin sinua hoidellakseni verenpetturisiskoni jälkeläisen?”
Maatanuoleva mekko lakaisi pitkin lattiaa naisen noustessa tuolistaan ja kävellessä nuorukaisen luokse. Terävä kynsi juoksi pitkin leuankaarta.
”Sinä olet vain säälittävä rääpäle, joka tietää liikaa.”
Leualta kynsi karkasi aataminomenan ylitse rintaa pitkin juuri sydämen päälle.
”Sano yksikin hyvä syy, minkä takia meidän pitäisi vaivautua säästämään henkesi tai ottamaan sinut joukkoomme?”
Paidankin lävitse Stan tunsi kynnen pistoksen ihollaan.
”Tarvitsette minua saadaksenne minulla olevat tiedot”, Stan sopersi hätääntyneenä.
Bellatrix nauraa käkätti kaivaessaan taikasauvansa hihastaan ja leikitteli sillä hyväillen sen sileäksi hiottua pintaa rakastavasti.
”Saan minä tietosi ilman suostumustasikin. Olenkin jo jonkun aikaa kaivannut jotakuta ketä voisin kiduttaa kunnolla, joten hyvä vain minulle, jos ryhdyt vastarintaan.”
Hän tökkäsi taikasauvansa kärjen Stanin rintalastaan saaden nuorukaisen älähtämään.
Bellan uhoamista sivusta seuraillut Kalkaros kohottautui seisomaan ja lipui kaksikon luokse. Hän tuskin vilkaisikaan kauhistuneeseen Staniin, mutta loi naiseen tylsistyneen katseen.
”Etkö sinä, Bella, vieläkään muista, että on olemassa muitakin, paljon tehokkaampia, tapoja saada selville tiedot? Eivätkä ne tavat sisällä mitään niin rahvaanomaista ja alkukantaista kuin sinun rakastamasi kidutus.”
”Kidutuskin voi olla taidetta, jos siitä tekee sellaista. Sinulla ei taida olla uskallusta harrastaa tuota nautinnoista suurinta. Olet pehmennyt liikaa Dumbledoren hoivissa.”
”Etkö sinä parempaan pysty? Olet näemmä menettänyt Azkabanissa järkesi myötä myös kykysi solvata oikeaoppisesti. Ole nyt hiljaa, jotta pääsemme mahdollisimman pian eroon toisistamme. Et nauti seurastani yhtään sen enempää kuin minäkään sinun.”
Bella nielaisi halunsa piikittää jotain takaisin, mutta siirtyi lopulta hetken Stania uhkaavasti tuijotettuaan syrjemmälle.
Kalkaros kaivoi taikasauvansa esiin, heilautti sitä ja mutisi loitsun äänettömästi. Vieraat, keskellä lattiaa seisovalle nuorelle miehelle kuuluvat muistot vyöryivät hänen mieleensä. Lukemattomat liikkuvat kuvapätkät juoksivat eteenpäin sekalaisessa järjestyksessä toisiinsa mitenkään liittymättä. Severus tarkensi etsintöjään aikomuksenaan saada selville Nymphadora Tonksiin ja Remus Lupiniin liittyvät muistot tietoonsa. Yksi kerrallaan ne putkahtivat esiin kronologisessa järjestyksessä, Tonksista enemmän kuin Lupinista.
Ikäisiään keskimääräistä pienikokoisempi yhdentoista vanha poika tuijottaa lumoutuneena mustan suippohatun alta pilkottavia kirkkaanpinkkejä hiuksia. Mustakeltainen väkijoukko toivottaa pojan tervetulleeksi, mutta tämä huomaa vain sievän, itseään korkeintaan pari vuotta vanhemman tytön. Tyttö vilkaisee poikaan sivumennen ja jatkaa jutteluaan ystäviensä kanssa.
Toisluokkalainen poika yrittää pysytellä käytävällä väentungoksessa sukkuloivan silloin tällöin esiin putkahtavan pinkin pään perässä. Tyttö saavuttaa liikkuvat portaat. Ennen kuin poika ehtii perään, on portaikko vaihtanut paikkaa vieden tytön näkyvistä.
Hunajaherttua on täynnä rupattelevia koululaisia. Erikoislaatuisia makeisia pullollaan olevien hyllykköjen välistä pilkahtaa purukumin pinkki pörröpää. Kauniilla kasvoilla kareilee iloinen hymy neljännellä luokalla olevan puuskupuhtytön katsellessa kirpaisevan vihreiden aidon näköisten myrkkyomenien asetelmaa. Poika katselee haaveillen tyttöä uskaltamatta lähestyä.
Vaaleanpunaiset konfetit satavat kerubien heittelemänä kahden hengen istuttavien pöytien yllä. Viihtyisä kahvila on täynnä ystävänpäivän viettoon tulleita pareja. Ikkunan lävitse pitsiverhojen lomasta keskimmäisellä luokka-asteella oleva poika tarkkailee kahvilan sisällä istujia. Räiskyvänpinkkihiuksisen tytön sormet ovat punoutuneet tätä vuotta vanhemman rohkelikon sormien lomaan. Tarkkailijan sinivihreät silmät ovat kaventuneet vihasta.
Pirtsakan pinkkihiuksinen tyttö yrittää opettaa professori McGarmiwan pyynnöstä vuotta nuoremmalle pojalle muodonmuutoksia. Poika keskittyy enemmän hipaisemaan tyttöä satunnaisesti kuin opiskelemaan Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävää tutkintoa varten. Tyttö tuskin huomaakaan hänen yrityksiään.
Finninaamainen pitkän hontelo poika istahtaa oleskeluhuoneessa silmiinpistävän pinkkihiuksisen tytön viereen sijoitettuun nojatuoliin. Hän rykii kurkkuaan saadakseen rohkeutta aloittaa keskustelu. Tyttö ei vilkaisekaan häneen vaan kiiruhtaa huoneeseen astuneen nuorukaisen luokse ja kapsahtaa tämän kaulaan.
Kaksi Poimittaislinjalla matkustavaa noitaa keskustelee metamorfimaagin ja ihmissuden vihdoin alkaneesta pitkään orastaneesta suhteesta. Rahastajanuorukainen upottaa lyhyet kynnet selkänojan pehmeään nahkatyynyyn.
Stan tunsi Kalkaroksen tonkivan mieltään, näkevän kaikki nekin muistot, joita hän ei olisi halunnut tämän näkevän. Hän yritti pyristellä miestä irti päänsä sisältä onnistumatta yrityksessään. Uupuneena hän rojahti kovalle lattialle tajuntansa menettäneenä. Stanin pyörryttyä Kalkaroksen yhteys hänen muistiinsa katkesi.
”Mitä sait selville?” Bella kärtti kärsimättömänä Severuksen piilotettua taikasauvansa takaisin kätköihinsä.
”Syyn”, hän vastasi yksinkertaisesti yhdellä sanalla.
”Mikä on hänen syynsä?” Bella myöntyi kysymään Severuksen vaikenemisen kestettyä jonkin aikaa.
”Rakkaus.”
Pökerryksissä oleva nuori mies säpsähti Bellan yhtäkkisen naurun purskahduksen säikäyttämänä. Mielipuolisen käkätyksen lomasta Bellatrix sai henkäistyä:
”Tuo kurja ja ala-arvoinen raukkimusko kuvittelee jonkin niin absurdin ja hölmön tunteen kuin rakkaus riittävän kuolonsyöjien seuraan?”
Severuksen kylmät kivikasvot sulkeutuivat entistä enemmän.
”Älä koskaan aliarvioi etenkään yksipuolisen, katkeroituneen rakkauden voimaa, Bella.”
”Sinunhan se pitäisi tietää”, Bellatrix ilkkui.
”Muistanko aivan väärin, vai oliko kyseinen tunne osasyy myös sinun liittymiseesi?”
”Minun tunteeni eivät liity asiaan mitenkään. Vaikka sinä et olisi tuntenut koskaan rakkautta ketään kohtaan, niin se ei estä muita tuntemasta. Rakkaus on vahva tunne ja yhdistettynä torjutuksi tulemiseen ja mustasukkaisuuteen sillä voi olla yllättäviä seurauksia.”
Bellatrix pyöräytti silmiään Severuksen puheille.
”Nyt kun olet saanut lemmensairaan puolesi hetkeksi valtaan, voit varmasti palata takaisin todellisuuteen. Joko minä nyt saan kiduttaa poikaa, kun sait jo haluamasi selville omalla tavallasi?”
”Hänen muististaan löytyy monia muitakin hyödyllisiä tietoja. Poimittaislinjan rahastajana hän on kuullut ja nähnyt kaikennäköistä. Kukaan ei osaa epäillä hänen olevan meidän puolellamme ja hänestä voi olla suurtakin hyötyä mestarillemme.”
”Mestarimme ei tarvitse hänestä muuta kuin hänen mielensä. Häntä ei häiritse, jos minä hieman huvittelen pojun kanssa etukäteen. Osaan pitää hänet tarpeeksi hengissä säilyttääkseni hänet hyödyllisenä.”
”Epäilen tuota, mutta jos haluat tietoisesti uhmata mahtavan pimeyden lordin käskyä, en minä sinua estä. Mikäli tuhoat pojan, saat vastata itse seurauksista. Minä en ota vastuuta sinun tekemistäsi.”
”En minä niin olettanutkaan. Olen täysin kykeneväinen hoitamaan omat asiani. Kipitäpä sinä vain takaisin sinne Dumbledoren hoteisiin, minä kyllä osaan leikkiä yksinkin.”
Tuhahtaen Severus poistui huoneesta jättäen avutonta saalistaan nälkäisen naarasleijonan lailla kiertelevän Bellatrixin suljetun oven taakse.
Astuessaan ulos talosta Kalkaros nosti kaapunsa kaulukset pystyyn suojaksi pimenevän syysillan masentavaa tihutusta vastaan. Kengän kannat kopisten maata vasten hän katosi askel askeleelta kaikkialle laskeutuneeseen pimeyteen omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Ulkona punaisen ja keltaisen kirjavissa sirkusväreissä hohtelevat lehdet jatkoivat sateen kastelemaan asvalttiin liimautumista tyystin epätietoisina sisällä tapahtuvista kauhutöistä.
Tehosekoitin: Syksy saapuu – vanha suola janottaa
vaahteran lehdet kiiltelee
kun pisarat liiskaa ne asfalttiin
on lämmin yö
vaikka sade lyö peltikattoihin
tän illan fiilis ois täydellinen
kävellä halki koko kaupungin
tsekkaa sataman valot kelmeät
kuten ennenkin
mut ei tätä oikeestaan kannata miettiä
meil ei oo muuta yhteistä kuin menneisyys
syksy saapuu
syksy saapuu
syksy saapuu
kun vanha suola janottaa
mä muistan kun sä tulit hakeen mua
heti hymyilit ja otit kossua
mua nauratti
kun se ei sopinut kuvioihin
me harjulle kiivettiin istumaan
kuutamonloisteessa tuijottaan
alas keskustaan josta kantautui musaa Doorsin
mut joo, on parempi haudata tunteet
on väärä vuos ja mä hajalla oon muutenkin
syksy saapuu
syksy saapuu
syksy saapuu
kun vanha suola janottaa...
