Hammastahnasuudelmia | S, Ginny/Dean, Ginny/Luna

[flawless]

Name: Hammastahnasuudelmia
Rating: S
Pairing: Ginny Weasley/Dean Thomas, Ginny Weasley/Luna Lovekiva (mainintana Ginny/Harry)
Genre: romance, snog, drama, angstiakin hiven
Beta: ei
Disclaimer: Kaikki Harry Potter -universumin hahmot, paikat ja nimet kuuluvat J.K. Rowlingille. Teksti on tarkoitettu puhtaasti viihteelliseksi, eikä sillä tehdä rahaa.
A/N: Äkillisen inspiraation iskettyä tulokseksi tuli tämä. Olen innostunut uudelleen Pottereista kirjoittamisesta, pienen tauon jälkeen Potter on fandomina taas erittäin tervetullut - muutoinhan se on ollutkin läsnä aina. Tämä menee sekä Canon10-haasteeseen (Ginny/Dean) että Fanon10-haasteeseen näillä kaikilla kahdella/kolmella parituksella, mutta etenkin Ginny/Lunalla. Toivottavasti pidätte tämän lukemisesta yhtä paljon kuin minä pidin tämän kirjoittamisesta, kaikenlainen palaute otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.

Hammastahnasuudelmia

Auringonvalo puski läpi ohuista verhoista luoden lämpimiä säteitään kahden nojatuolilla istuvan hahmon ylle. Valo taisteli tiensä läpi verhojen punaisen kohdan, ja Ginny olisi voinut vannoa sen värin heijastuvan hitusen Lunan silmistä. Vaaleahiuksinen pyöritteli sormiensa lomassa tukkoa sileitä hiuksia sitoen niistä solmua, kiepauttaen ketterästi mukaan vieressään istuvan rohkelikon punaisia suortuvia. Ginny hymyili ja katseli punaisten ja vaaleiden hiusten sulautumista toisiinsa, kun Luna kiristi solmua. Huomaamattaan punahiuksinen työnsi sormenpäänsä suuhunsa ja pureskeli jo kulunutta keltaista kynsilakkaa, jota Hermione oli niihin levittänyt. Luna oli kutsunut Ginnya sitruunasormeksi, sanonut värin sopivan hänelle. Että hän oli nätti.

“Ginny”, Luna sanoi hiljaa normaalia vakavammalla äänellä, “minä todella pidän sinusta.”

Ginnyn oli vaikea hengittää.

“Ihan todella pidän. Sillä tavalla”, Luna jatkoi hymyillen. Ginnysta tuntui kuin hänen edessään sohvapöydällä makaavan korttipakan kortti olisi hipsinyt salaa pöydän puiselta pinnalta häntä kohti, juuttunut hänen kurkkuunsa, ääntä ei tullut. Hän tyytyi vain hymyilemään varovaisesti.

Perhosten koristaessa Ginnyn vatsaa lepatuksellaan hänen oli helppo tuntea itsensä normaalia tyttömäisemmäksi. Sillä hetkellä hän oli tyttömäinen tyttö, eikä häntä vaivannut lainkaan suudella toista tyttömäistä tyttöä. Hän painoi huulensa Lunan pehmeille huulille, maistoi minttua ja mansikkaa, toffeeta ja raparperia, kuuli keijujen laulua korvissaan.

Vasta, kun todellisuus iski nuppineulansa Ginnyn täydellisen kuplan läpi, muodostui hänen ympärilleen kupla, jonka kylkeen oli kirjailtu nimi Dean. Se kupla sysäsi Lunan kauemmas, ahdistuksen ja huonon omantunnon lähemmäs, ja raparperi maistuikin yhtäkkiä liian kirpeältä, toffee liian makealta, mansikka ällötti ja minttu poltti kieltä.

“Minä tiedän”, Luna sanoi hymyillen, ennen kuin Ginny ehti avata suutaan pahoitellakseen. “En vain tahtonut jättää tätä kokemusta väliin.”

Luna nousi, tanssahteli yhä seesteisesti hymyillen kirjaston ovelle, ja tavut Ginnyn suussa muotoutuivat mössöksi. Niin Luna oli mennyt, Ginny ei ollut sanonut mitään, ja he tapaisivat seuraavan kerran vasta ensi lukuvuonna.

Parin päivän auringonsäteiden kutiteltua Ginnyn ihoa hän makasi Deanin vierellä sängyllään, siveli sormenpäällään pojan ihoa ja antoi epäilyksensä hukkua tämän vartalon kaarteisiin. Hän painoi nenänsä Deanin kaulakuoppaan, koetti saada unen päästä kiinni. Mutta yön hämärinä tunteina unien kirkkaat värit karkasivat hänen sormistaan, hän ei saanut pyydystettyä tähdenlennon pyrstöä eikä kosketettua sateenkaarta. Hänen ajatuksensa olivat liian levottomat päästämään hänet unen varaan, Deanin lämpö hänen ihollaan tuntui hyvältä ja tasainen hengitys rauhoitti, muttei tarpeeksi.

Seuraavana aamuna Ginny oli väsynyt, mutta sysäsi unihiekan pois silmäkulmistaan ja hymyili. Hän oli onnellinen. Deanin kanssa.

Deanin, jonka suudelmat maistuivat aamuisin kaakaolta ja iltaisin hammastahnalta. Deanin, joka sai hänen vatsassaan levottomana poukkoilevat perhoset rauhoittumaan. Deanin, jonka kanssa seuraavan lukuvuoden pilkistäessä nurkan takaa hän palasi Tylypahkaan käsikkäin. Lunan poissaolevan hymyn ja Harryn pikimustat hiukset kohdatessaan Ginny puristi Deanin kättä omassaan lujasti ja muistutti itseään, että oli tehnyt päätöksensä. Oikean päätöksensä.

[whittier]

Tää oli tosi sulonen! Ficin nimi on oikein osuva ja persoonallinen. Ginny/Luna paritus kuulosti mielenkiintoiselta, minkä takia tämän varmaan luinkin. Luna oli tässä kyllä yhtä ihana kuin se on aina ollutkin. Kirjoitit useita kohtia tosi nätisti kuvaillen ja tätä oli vaan niin helppo lukea.

Hän painoi huulensa Lunan pehmeille huulille, maistoi minttua ja mansikkaa, toffeeta ja raparperia, kuuli keijujen laulua korvissaan.

Vasta, kun todellisuus iski nuppineulansa Ginnyn täydellisen kuplan läpi, muodostui hänen ympärilleen kupla, jonka kylkeen oli kirjailtu nimi Dean. Se kupla sysäsi Lunan kauemmas, ahdistuksen ja huonon omantunnon lähemmäs, ja raparperi maistuikin yhtäkkiä liian kirpeältä, toffee liian makealta, mansikka ällötti ja minttu poltti kieltä.

Deanin, jonka suudelmat maistuivat aamuisin kaakaolta ja iltaisin hammastahnalta.

Nämä olivat ehdottomasti mun lempikohdat.

Mä todellakin nautin tämän lukemisesta, kiitos! (:

[Carolynne]

Anteeksi kun tää mun kommentoiminen on kestänyt ihan liian kauan :/ Oon kuitenkin ollut tosi kiireinen koulujuttujen kanssa ja vasta nyt löytyi aikaa, jotta voisin kommentoida tätä tän ansaitsemalla tavalla.

Niin, siis pidin tästä tosi paljon ♥ Mun mielestä Ginny/Dean on ihana paritus, ja mua oikeasti harmittaa, kun siitä ei oikein koskaan saa lukea yhtään mitään. Luna on myös minusta yksi ihanimmista hahmoista ja sopii paritettuna Ginnylle erittäin hyvin. Luna oli tässä tekstissä muutenkin tosi lunamainen, osaan hyvin kuvitella sen uskaltamassa paljastaa tunteitaan, ja erityisesti se, että Ginnyn torjunnan jälkeen Luna vain kävelee seesteisesti pois, sopii mun mielikuvaan tosi hyvin.

Tämän ficin helmi oli erityisesti kuvailu, rakastin sitä, että olit käyttänyt vahvasti makuaistia, kun yleensä kirjoitetaan enimmäkseen näöllä ja kuulolla. Kaikki valitsemasi maut olivat omaperäisiä ja sopivat valittuun hahmoon hyvin. Lisäksi saatoin maistaa maut itsekin, todella aitoa ja toimivaa kuvausta siis!

Tykkäsin Ginnyn luonteesta hirvittävästi. Hahmo on jäänyt mulle hieman etäiseksi, sillä kirjoissa musta siihen ei keskitytä tarpeeksi, jotta siitä saisi kovasti irti, mutta sinun tulkinnastasi pidin, lopun vakuuttelu oli mielenkiintoista ja koskettavaakin. Hyvä että olit ottanut Harrynkin jotenkin mukaan, mutta osoittanut tässä, kuinka Ginny ainakin tällä hetkellä valitsisi Deanin.

Erityisen hieno oli omalle rivilleen kirjoitettu lause ”Ginnyn oli vaikea hengittää”: se kuvasi tytön tuntemuksia hyvin ja samaistuttavasti. Ginnyn ja Deanin makoilu oli myös kirjoitettu kauniisti ja hienoin sanakääntein, ihan ihastuin <3 Oli myös piristävää, että tässä ficissä päähenkilö jäi seurustelukumppaninsa luo, ei karannut toisen naisen(/miehen joissain ficeissä) matkaan. Oli hyvä ratkaisu laittaa Ginny tajuamaan suudeltuaan Lunaa, että haluaa sittenkin Deanin – makujen muuttuminen huonoiksi oli tosi nerokasta!

Kiitos tästä ihanuudesta siis, ja vielä kerran pahoittelut myöhästyneestä kommentista

[MUDBL00D.]

Tämä oli koskettava ficci, kiitos ♥. Otsikko kiinnitti huomioni, ja kun aloitin lukemaan, en enää voinut lopettaa. Kiitos vielä kerran  .

[flawless]

Hui kun olen paljon myöhässä vastailemassa ja kiittelemässä, pahoitteluni. Haluan kuitenkin teille ihanille kertoa, kuinka ihania olette, joten toivottavasti myöhästyminen ei haittaa.

whittier, kiva kuulla että pidit lukemastasi! Nimen keksiminen on minulle ikuisuusongelma, joten oli erityisen mukavaa kuulla nimestä positiivista palautetta. Kiitos kommentistasi!

Carolynne, höpsistä, älä turhaan pyytele anteeksi! Kommenttisi sai minut virnuilemaan ihan korvasta korvaan, olen otettu kaikista kehuistasi. Erityisen leveästi hymyilemään minut sai tuo kuvailua kehuva kohta, koska tämän ficin raapustelinkin oikeastaan juuri tuo maun kautta kuvailun kokeileminen mielessä. Oli siis ihan mielettömän hienoa kuulla, että kiinnitit siihen positiivisessa mielessä huomiota. Pyrin kaikissa teksteissäni myös helposti tavoitettavissa oleviin ja uskottaviin hahmoihin, joten mieltäni lämmittivät myös kehut Ginnyn onnistumisesta extrapaljon. Kiitos näääääääääääin isostipaljonhirmuisesti perusteellisesta kommentistasi, se saa minut aina hyvälle tuulelle <3

MUDBLOOD., kiitos itsellesi! Kiva että pidit ja kommentoit

[Crywell]

Tämä oli suloinen ja jotenkin todellisentuntuinen ficci. : ) Pidin ehdottomasti, ja supersöpö nimi sai heti klikkaamaan tämän auki (enkä vähättele nimen Luna Lovekiva vaikutusta valintoihini). Ihanan raikas, tuollainen hyväntuoksuisen kuuloinen nimi. Muutenkin pidin kauheasti noista tavoista, millä kuvailit makuja, ja taisin bongata tuolta jostain, että vähän sillä idealla olitkin liikenteessä? No, joka tapauksessa, todella onnistunutta! Olit valinnutkin nuo maut hyvin hahmoille sopiviksi, persooniin ja ulkonäköön ja kaikkeen, me likes.

Hän painoi huulensa Lunan pehmeille huulille, maistoi minttua ja mansikkaa, toffeeta ja raparperia, kuuli keijujen laulua korvissaan.

ehdoton lemppari, vaikka Deaninkin kuvailu on aivan tämän jäljessä : )

kiepauttaen ketterästi mukaan vieressään istuvan rohkelikon punaisia suortuvia.

tämä taas jotenkin hämäsi. Tai siis lähinnä tuo ketterästi. Ketterä on mielestäni sellaista koko vartalon liikkeeseen sopivampaa kuvailua, kuin pelkille käsille. Ehkä näppärä? No mutta siis ihan pilkkuahan minä tässä nussin, elä välitä XD

Lopetuksestakin pidin muuten tosi paljon. Se miten Ginny valitsi Deanin ja sen rauhallisuuden. Se oli jotenkin ihana, ei sellainen "hyppään huonosta suhteestani siihen TRUE LÖÖViin toisen kanssa" vaan että Ginny ja Dean ihan oikeasti olivat jotakin tarpeeksi suurta, jotta se säilytettiin.
Joka tapauksessa, tykkäsin, hienoa tekstiä! Kiitos tästä! ♥

[flawless]

Crywell, juu, bongasit oikein! Eli tässä tosiaan oli tarkoituksena kokeilla maun kautta asioiden kuvailua, kun näköaisti on niin hallitseva niin ajattelin sen tuovan kivasti sävyä. Joten ihanaa kuulla, että se oli mielestäsi onnistunutta! Ja tuossa ketterä/näppärä-jutussa olet muuten ihan oikeassa, näppärä kuulostaisi hurjan paljon paremmalta ja sopisi asiayhteyteen. Ketterä tosiaan tuo mieleen ehkä vähän enemmän koko vartalolla tapahtuvan liikkeen. Mutta tosiaan, kiva kuulla että pidit! Kiitos paljon positiivisesta kommentistasi, sen saaminen oli iloinen yllätys

[Lils]

Tämä vaikutti sellaiselta kliseiseltä hömpältä, jota en yleensä ala lukemaan, koska no hammastahnasuudelmat ja hömppäosastot ja Dean/Ginnykin vielä tuo vain sellaisen mielikuvan että huhhuh, mutta koska tämä linkitettiin minulle ja koska sitten päädyin lukemaankin, en todellakaan pettynyt. : D Tykkäsin siitä, miten viattomalla ja aika positiivisella tavalla tämä kuvattiin, vaikka vaikeita valintoja tässä olikin, eikä siis tosiaan ollut kumpaakaan ääripäätä - liian angstista tai liian söpöä. En oikein pitänyt ensimmäisistä virkkeistä, sillä ne vahvistivat sitä hömppämielikuvaa ja tekivät muutenkin aika kliseisen aloitustilanteen. En osaa päättää, että onko se kliseisyys sitten nimenomaan hienoa, koska se vähän leiki sillä, miten vastakohta onnelliselle hömpälle tämä olikaan, mutta vähän jäi häiritsemään joka tapauksessa.

Ginny oli tässä tosi uskottava, täysin omanlaisensa. Ehkä vähän epävarma ja sellainen, ettei tiennyt mitä tehdä, mutta kuitenkin lopulta osasi seurata muutakin kuin sydäntään ja valita sen järkevimmän tien, jota sitten päättäväisesti noudattaisi, vaikka se vähän sattuisikin. Hänen onnellisuutensa Deanin kanssa oli kuitenkin hyvin erilaista, ja siksi pidinkin sinun kuvailustasi ihan hirveästi: kun ensin Lunan suudelma maistuu keijulauluilta ja kaikelta taianomaiselta, Deanin läsnäolo on arkista kaakaota ja hammastahnaa, Deanin vieressä nukkuessa sydän ei hakkaa tuhatta ja sataa, muttei se toisaalta ole enää edes tarpeeksi jännittävää. Ginny tuntui etsivän sellaista turvallista vaihtoehtoa, ettei olisi yksin ja että kaikki olisi hyvin ja pitihän Deankin hänestä. Siksi se hahmon päättäväisyys olikin niin tärkeä piirre ja oli upeaa, että se löytyi tästä ficistä.

Jännää oli myöskin se, että Harry oli tässä mukana. Se muutti kolmiodraaman ainekset enemmänkin kertomukseksi Ginnystä; hänen motiiveistaan ja valinnoistaan ja tunteistaan, siitä, miten hän oli ihan vähän eksyksissä, mutta sitten tappelikin tiensä oikealle polulle. Kun tässä verrattiin koko ajan tavalla tai toisella Ginnyn ja Lunan tyttömäistä keijukaispölysuhdetta Deanin ja Ginnyn turvalliseen lämpimään läheisyyteen, oli tosi pirteää, miten Ginnyn tehtyä hänen lopullinen valintansa oli Luna enää vain taustalla - ei enää etuasemassa niin kuin ficciä aloittaessa vaan Harryn tapaan niitä entisiä. Jännää, miten vähällä kerronnalla sai tuollaisen vaikutelman: ihan vain sävyillä ja sillä, kuinka monta asiaa mainitsee kenestäkin ja en tiedä, jotenkin vaan niin siistiä. : D

Kirjoitat tosi nätisti; sopivan pehmeästi ja varmasti kuitenkin, ettei teksti ole mitenkään hapuilevaa tai karkailevaa. Tässä pysyi hyvin mukana ja jaksoi lukea, kiinnostikin, ja samalla kielikuvat ja ihanat ilmaukset siivittivät ja pehmensivät sitä vähän karunkin tarinan lukukokemusta. Ihana tarina, kiitos. : )

[flawless]

Lils, apua kun jotenkin tuntuu, että tämä on hirmuisen vanha (vaikka eihän tämä ole kuin vain vuoden ikäinen teksti) ja silti vielä tulee kommentteja. Olipas kiva yllätys :3 Ja vou, joku vielä linkittikin. Kiva kuulla, kiitokset tälle linkittäjälle myös!

Ja heh, kliseisyydestä. Se on yksi paheistani, sorrun kliseisiin aika usein verrattuna siihen, että ärsyynnyn niistä lukiessani valonnopeudella Tämä ficci on aika pitkälti juurikin sitä hömppää, mutta mukava kuulla, että pidit silti.

Erityisesti minut sai hymyilemään positiivinen palaute hahmoista, koska pyrin aina toteuttamaan ne mahdollisimman luontevina ja IC:ina. Joten kiva kuulla, että olin mielestäsi onnistunut hahmojen kanssa! Ja niin, kiva että Harryn mukaan tuominen vähän muutti kuviota enemmän Ginnypainotteiseksi kuin kolmiodraamapainotteiseksi - henkilökohtaisesti en erityisemmin pidä kolmiodraamoista, joten kiva, että tähän tuli vähän muitakin sävyjä mukaan sen johdosta.

Itse tekstiin ja kirjoitustyyliini liittyviin kehuihin en osaa sanoa muuta kuin että kiitos hurjan paljon, todella mukavaa kuulla, että pidit. Kiitos paljon kommentistasi, se oli kiva yllätys, joka piristi aamuani aika tavalla, kun sain lukea heti päivän aluksi noin kivaa palautetta. :3 Kiitos!

[Crys]

Terveisiä vaihdokkaista! Tässä oli näin lyhyeksi tekstiksi paljon ihania yksityiskohtia, jo itse hammastahnasuudelmia nimenäkin tuo sellaisen kivan rennon, arkisen tunnelman, vaikka tekstissä Ginny kamppaileekin lentelevien tunteiden kanssa.

Luna on ihana, kun solmii omiaan ja Ginnyn hiuksia yhteen, vaaleaa ja punaista, aws Ja tuo korttipakan kortti, joka tuntui liukuvan Ginnyn kurkkuun niin ettei hän osannut sanoa mitään

maistoi minttua ja mansikkaa, toffeeta ja raparperia, kuuli keijujen laulua korvissaan.

raparperi maistuikin yhtäkkiä liian kirpeältä, toffee liian makealta, mansikka ällötti ja minttu poltti kieltä.

Nää oli kivasti rinnastettu toisiinsa, että jostain ihanasta ja kutkuttavasta voi niin nopeasti tulla negatiivista, kun todellisuus ja syyllisyys iskee.

Oikeastaan loppu yllätti minut, että Ginny oli noin varma siitä, että Dean on hänelle se oikea. Jotenkin odotin, että Ginny kuitenkin päätyisi Lunan kanssa, mutta toisaalta virkistävää näinkin päin, että sitä kumppania ei noin vain jätetä, vaikka pieniä tunteita johonkin toiseenkin suuntaan olisi. Tässä oli ihana kirja-Ginny fiilis, vaikka hän olikin aluksi epävarma, hän lopulta päätti rohkeasti tehneensä oikean valinnan ollessaan Deanin kanssa. Maininta Harrysta sai mut miettimään, että onkohan Ginny ollut jo Harryn kanssa yhdessä vai olisiko hänellä kenties tunteita myös Harrya kohtaan mutta kuitenkin valinnut Deanin? No, sen kai voi tulkita molemmin päin. Myös se, että tuo Hammastahnasuudelmia viittaa jo itsessään Deaniin tuo esiin sitä Ginnyn mielessä vallitsevaa päätöstä Deanin suhteen ja vakuuttaa lukijankin siitä, että Dean on oikea päätös, vaikka henkilökohtaisesti shippaankin ehkä enemmän Ginnyä ja Lunaa

Tää oli kiva arkipätkä, mukavaa että tälläsen vanhankin ficin uskalsit kaivaa esille vaihdokkaisiin
-Crys

[flawless]

Crysted, kiitos ihanasta kommentistasi <3 Erityisen paljon mieltäni lämmitti kuulla kehuja yksityiskohdista, hih kiitos! Oli myös kiva lukea sun ajatuksia ja tulkintoja tästä kuviosta, mäkin shippaan kyllä näistä eniten Ginny/Lunaa Mulla oli tässä sellainen ajatus, että Ginny oli ihastunut sekä Lunaan (kuten tekstissä alussa kuvailtiin) että Harryyn (kuten canonissa) mutta kamppaili niistä tunteista irti ollakseen Deanin kanssa, jonka kanssa oli helppoa arkea ja joka halusi olla hänen kanssaan. Mä en itse koe Deania siksi oikeaksi ja kirjoittaessani tätä mietin, ettei Dean ole se lopullinen valinta, mutta hän on tämän hetken valinta (Ai niin ja haha, tää on kyllä vanha teksti mutta oon kirjoittanut viime aikoina kauhean vähän ja aika painokelvotonta settiä, oon julkaissut tyyliin pelkkää pokea lol, joten piti keksiä jotain vähän tähän soveltuvampaa. ) Kiitos vielä kerran kommentistasi!

[Hallahäive]

Kommenttikampanjasta hyvää valinnaista vuorokaudenaikaa! Luna on yksi lempihahmoistani Potterissa ja olet mielestäni onnistunut hyvin maalaamaan hänen olemuksensa tässä ficissä. Sait todella monta tunnetta kuvattua lyhyen tekstin aikana ja hahmot tuntuivat realistisilta. Tässä oli paljon hauskoja yksityiskohtia, kuten Ginnyn sitruunasormet, tähdenlennon jahtaamiset ja suudelman eri maut. Ne saivat ficin tuntumaan elävältä, pirskahtelevalta.

“En vain tahtonut jättää tätä kokemusta väliin.”

Erityisesti tästä tykkäsin. Jotenkin ihan jäi surettamaan kuinka toinen tiesi jo etukäteen kuinka Ginny tulisi valitsemaan, mutta samalla se osoittaa kuinka hyvin tarkkanäköinen Luna on. Ihanaa, että hän nappasi kokemuksen kaikesta huolimatta.

Ginnyn kasvukivut näkyvät tässä myös hyvin. Dean on turvallinen valinta, turvallisempi kuin toinen tyttömäinen tyttö vaikka häntä onkin ihana suudella saati sitten Harry. Ja Ginny on tässä kunnon Weasley, jonka päätä ei helposti käännetä kun hän on jotakin päättänyt uskoa. Tästä jääräpäisyydestä myös jotenkin paistaa hyvin läpi miten nuori ja ehdoton Ginny vielä on. Ehkä muutaman vuoden kuluttua olisi ollut helpompaa vastata Lunalle toisin. Deania käy myös vähän sääliksi, koska vaikka hän tuntuu hyvältä ja rauhoittavalta, eivät tunteet kuitenkaan taida mennä syvemmälle.

Kiitos tästä, olipa mukavan tunnelmallinen teksti! Tykkäsin myös otsikosta, se veti minut tämän ficin pariin.

[flawless]

Hallahäive, no mutta iltaa! Kiva kun valkkasit tämän kampanjasta, kommenttisi piristi iltaani Lämmittää mieltä kuulla että Lunan olemus oli tässä onnistunut ja hahmot muutenkin realistisen tuntuisia, kiitos! Oli muutenkin ihanaa lukea ajatuksiasi tekstistä ja hahmoista ja tunnelmasta ja muusta. Erityisesti oli kivaa kuulla että pidit yksityiskohdista, tämä on kirjoitettu sellaiseen aikaan kun mulla oli mun omasta mielestä vähän rasittava tapa tekotaiteilla teksteihin niin musta oli tosi kiva kuulla, että ne yksityiskohdat olivat kivoja ja toivat tekstiin eloa, eivätkä ns. liikaa! Suurkiitos ihanasta kommentista! <3