74 sivua besoaarista || (S, ficlet, Severus/Lily, drama)

[Rowena]

Title: 74 sivua besoaarista
Author: Rowena
Rating: Sallittu
Pairing: Lily/Severus häiveenä
Genre: Drama
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Summary: Onko hienoa pärjätä yksin vai pitäisikö sittenkin olla joku, jota kiittää?
A/N: Tämä osallistuu Sataseen sanalla 065, siirtymä. Ja tällä ficillä haluan onnitella uusia ylioppilaita!



74 sivua besoaarista

Siinä se oli, Severuksen väitöskirja. Tuossa pöydällä se lepäsi, neljän vuoden työ.

74 sivua besoaarista. Pohdintaa, valvottuja öitä, kymmeniä luettuja kirjoja. Kuukauden kuluttua olisi juhlallisuudet, ja Severus saisi Juomamestarin arvonimen kantaakseen. Juomamestari Severus Kalkaros, se kuulosti jo joltakin.

Severus otti väitöskirjansa varovasti käteensä. Hän oli noutanut sen Huiman Toivon Kirjojen kirjapainosta aamupäivällä, mutta oli ehättänyt selata sen läpi varmasti jo puolisataa kertaa. Kirja tuoksui tuoreelta, jos nyt niin saattoi sanoa. Uusien kirjojen tuoksu oli miellyttänyt Severusta jo pikkupoikasena. Se toi myös mieleen Lilyn, jonka kanssa Severus oli viettänyt Tylypahkan kirjastossa monta hyvää iltaa.

Severuksen mieli synkkeni ensimmäistä kertaa sinä päivänä. Tunnetta ei lieventänyt ollenkaan se, että hän avasi siinä samassa väitöskirjansa "Kiitokset"-osion. Se ei ollut pitkä, Severuksella ei ollut montaa kiitettävää. Pakolliset professorit ja väitöskirjan teossa avuksi olleet tuttavuudet, totta kai, mutta ei ketään muuta.

Todellisuudessa Severuksella ei ollut ketään muuta kuin ammatilliset tuttavuudet ja ne puolitutut, joiden kiittäminen väitöskirjassa olisi ollut vähintäänkin säälittävää. Ystäviä ei ollut. Muilla valmistuvilla Mestareilla oli liuta ystäviä kiitoksissaan, ja itselleen Severus kehtasi myöntää, että kadehti niitä siirappisia ja ulkokullattuja sanoja, joita muut Mestarit saivat Kiitoksissaan viljellä. "Kiitos Bathildalle rakkaudesta, kärsivällisyydestä ja sisäisestä kauneudesta." "Rakkaimmat kiitokseni Ludolle, suurelle ihmiselle, jolla on sydämen lisäksi suuri rahapussi." "Rakkauteni haluan lähettää Berthalle, jota ilman olisin vain kumiseva Irveta."

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Turhanpäiväisiä sanoja, joiden kirjoittaminen ja miettiminen olisi ollut Severuksen mielestä niin kornia, että se olisi ollut jo mukavaa. Ja olisi kerrankin saanut puhua kauniisti ja sanoa, mitä oikeasti tunsi. Puhua kun Severus ei osannut, ei ainakaan kauniisti, ja sen takia hänen vähäisetkin ystävyyssuhteensa olivat kariutuneet.

Mutta ei Severus siitä oikeastaan välittänyt. Kun olivat menneet, olivat menneet. Ei parku auttanut. Mutta yhtä ihmistä Severus olisi halunnut Kiitoksissaan muistaa, jos se vain olisi ollut mahdollista. Kyseessä oli se ainoa olento, joka oli aina uskonut, että Severuksesta tulisi vielä joskus jotakin.

"Lilylle kiitos uskosta."

Ajatella sai, mutta ei sanoa ääneen.

Mestari läimäisi väitöskirjansa kiinni. Oli pakko sysätä synkät ajatukset sivuun ja keskittyä miettimään ruusuista tulevaisuutta. Severukselle avautuisi varmasti hieno ura Juomamestarina. Ura tulisi olemaan Severuksen elämän ainoa tarkoitus tästä eteenpäin, ja hyvä niin. Siihen Severus oli pyrkinyt kaikki nämä vuodet. Suurin onni, mitä Severus saattoi kuvitella, oli olla katsottuna ylöspäin, olla ihailtuna.

Tästä Severuksen elämä vasta alkaisi.

[Fairy Feller]

Eikö tätä muka ole vielä kommentoitu?

Otsikko kiinnitti heti huomioni, samoin kuin maininta yhdestä lempiparituksistani. Otsikko oli kiinnostusta herättävä, oli pakko katsoa mistä ficissä oli kyse.

Pidin ficistä kovasti, se oli lyhyt, kyllä, mutta siitä välittyi kaikki tarvittava, liika pituus olisi luultavasti vain pilannut ficin. Pidin kuvailusta erittäin paljon, en useinkaan ole lukenut tekstejä, joissa tunnelmaa olisi välittynyt tuoksun kuvailusta. Minäkin muuten pidän uuden kirjan tuoksusta.

Severuksen tunteet olivat mielestäni aika IC:mäiset, ainakin sen perusteella, millaisen kuvan olen Sevestä saanut. Viimeinen lausahdus sopi hyvin päättämään tämän pikku ficin. En tiedä miksi, mutta pidin siitä.

-Spider, joka päättää nyt harvinaisen sekavan kommenttinsa, jonka tarkoituksena on kertoa, että Spider piti ficistäsi.

[Rowena]

Spider, kiitoksia kommentistasi! Mukavaa, että pidit!

Minäkin pidän uusien kirjojen tuoksusta! Okei, ovathan vanhatkin kirjat kellastuneine sivuineen ihania, mutta... Ja juu, tämä paritus on kieltämättä ihastuttava, joskin mielestäni toisinaan hankalasti kuvattava - kirjoitan Severuksen liian usein herkemmäksi kuin ehkä rajat antaisivat myöten.

Hyvää tulevaa juhannusta kaikille!

[Marlene McKinnon]

Nimi, kuulostaa jo niin tylsältä, ettei se olekaan yhtään tylsä. Toivon,  ettet kyllästy Lily/Severukseen, voin kommentoida kaikkea! Ehkä jotain uusia näkökulmia enemmän? Ois kiva, jos kirjoittaisit Jamesin näkökulmasta jotain. Tai Dumbledoren! Kaikkein mieluiten My little ponyn! Nämä, mitä olen lukenut, hyviä ovat olleet, mutta toisaalta aika samankaltaisia.

Voi Ludo, naurattaa!! Voi, Ludosta voisit kyllä myös kirjoittaa. Lily/Ludoa!! Joo!! Hyviä ajatuksia (sinulla sekä minulla)!

[Rowena]

Marlene, nyt kun mainitsit, niin tämän ficin nimi on kyllä kuivin ikinä . Mutta ainakin kuvaava...

Joo, täytyy kunnostautua kirjoittamaan Lily/Severusta uusista näkökulmista, nämä 13 julkaisemaani S/L-ficciä kiertävät vähän samaa ympyrää. No, ehkä kaksi tekee poikkeuksen. Jamesin ja Dumbledoren näkökulmista voin kirjoittaa, mutta en Lily/Ludoa! (Enkä My little ponya, harmi.)

Kiitos kommentistasi <3.

[Celeporn]

Voi itku, tämä oli ihana.

En tykkää Severus/Lilysta yhtään. Koko juoni oli mielestäni kirjoissa suorastaan kaamea, tuntui päälle liimatulta ja muutenkin niin pahasti ylivedetyltä, että ei jeesus sentään, eivätkä hahmot muutenkaan sovi toisilleen. Hyi Rowling. Kuitenkin sitä aina välillä saa ilokseen törmätä tällaisiin ficceihin, jotka aktivoivat jonkun tietyn lohkon aivoistani ja pehmenen tälle parille ainakin hetkeksi. Tässä oli jotain aitoa ja herkkää.   

Ficin nimi siis kehotti minua klikkaamaan, vaikka paritusta kovasti karsastankin, ja kyllä kannatti. Velhomaailman akateeminen maailma kiinnostaa minua kovasti ja pidin hirveästi tästä koko väitöskirja-ideastasi, uudenlainen ja tuore näkökulma ficciin, ja silti niin ihanasti sitten tuttu täältä todellisuudesta. Mahtavaa. Lisäksi ansaitset minulta hatunnoston sillä, että tapasi vetää Lily mukaan kuvioon oli sopivan hienovarainen, ja minusta on aina tosi herkullista, kun joku Severuksen kaltainen tunteensa ja hempeilyn kieltävä hahmo törmää asiaan jossain tällaisessa näennäisesti mitättömässä yhteydessä. Väitöskirjan kiitoksista päänvaivan repiminen ja siitä aiheutuva kaihomieli iski minuun kyllä uskomattoman hyvin.

Turhanpäiväisiä sanoja, joiden kirjoittaminen ja miettiminen olisi ollut Severuksen mielestä niin kornia, että se olisi ollut jo mukavaa.

Aw <3
Sulin tuolla ihan kympillä, ihana.
Lisäksi nuo muiden esitellyt kiitokset olivat suorastaan hykerryttäviä, kun kaikki mainitut nimet ovat kirjoista tuttuja, ihastuttava yksityiskohta.

Kiitoksia tästä, hauskaa aina yllättää itsensä ja ilahtua näin paljon aktiivisesti inhoamastaan parista

[kaaos]

Heippa ja onnittelut arpjaisvoitosta!

Olenpa iloinen, että voitit! Oon ihan häkeltynyt miten hieno fikkikirjasto sulla on! Vaikka oon ollut finissä jo vuosia, hengailin tuolla originaalipuolella enimmäkseen, kunnes vasta jokunen aika sitten innostuinkin yllättäen myös fikkiosastoista. Joten vaikka sulla selvästi on vankka ja pitkä fikkailu-ura, löysin sun tekstit vasta nyt. No myönnettäköön että sun nikki vähän herättää jotain Muistoväreilyä, että jos et oo vaihtanut sitä niin ehkä joskus ennen 2010 oon jotain sulta lukenut. Mutta en ollut tätä!

Mä siis rakastan Severusta. Hihkaisin miltei ääneen kun huomasin miten Paljon sulta löytyy siitä tekstejä. Mun mielestä severus/lily on herkkä paritus. Tässä tekstissä se herkkyys oli aivan ihanasti siellä täällä.

Mä myös rakastan taikateorioita ja velhomaailmaa, ilahduttavasti sulla taitaa olla ne juuri aika keskiössä. Väitöskirja on upee lähtökohta fikille. Voihan surettava reppana kalkarosparka. Jotenkin ihan ääh ja wääh kun tästä tuli fiilis severuksesta joka ei vielä ollut täysin katkera vaan jossain määrin toiveikas vielä tulevasta urastaan juomamestarina.

Kiitos kovasti!

[Rowena]

Kaaos, kiitos paljon kommentistasi <3.

Hauskaa, että muistat lukeneesi ficcejäni joskus kymmenen vuotta sitten! Mun nimimerkki on tosiaan täällä ollut aina Rowena, keltaisessa Finissä se oli jokin muu. Vähän harmittaa, että en silloin tämän foorumin auettua pohtinut nimimerkkiäni muutamaa sekuntia kauempaa, kun piti vain päästä nopeasti kirjautumaan... mutta nyt kolmentoista vuoden jälkeen tätä on enää hankalaa vaihtaa. No, eksyinpä sivuraiteille, mutta tästä vanhasta tekstistä tuli kyllä melkoiset nostalgiasävärit .

Kiitos sun kauniista sanoista mun ficcikirjastosta! Ja oot ihan oikeassa, velhomaailma on mulla tosi keskiössä teksteissäni. Kirjoitanpa sitten Severuksesta tai Tylypahkan perustajista, niin palaan melkein aina siihen, että kirjoitan ennen muuta taikuudesta ja sen värittämästä maailmasta.

Kiitos vielä, sun kommentti sai paljon ajatuksia liikkeelle .

[Larjus]

Eipä ole kauhean usein tullut vastaan Kalkaroksesta ficejä, jotka sijoittuvat jonnekin kirjojen tapahtumien ja tämän omien kouluvuosien välille, mut sen(kin) takia tämän bongaaminen ilahdutti. Kiva pieni katsaus hänen elämäänsä sillä aikavälillä. Meinasin eka sanoa että pieneen palaan hänen elämäänsä, mut sit tuli mieleen omat opiskeluajat ja opparin teko, eikä niistä valitettavasti voi sanoa että oli mikään pieni pala 🙈 Siltä se ainakin tuntui. Kalkaros on kans vaikuttanut musta vähän semmoselta no-life-tyypiltä, joka on aivan varmasti omistanut väitöskirjalleen enemmän aikaa, vaivannäköä ja elämää ylipäätään kuin moni muu.

Juomamestari Severus Kalkaros, se kuulosti jo joltakin.

Mulle tulee juomamestarista aina mieleen joku baarimikko XD Ja eiii nyt tartten jonku AU:n jossa Kalkaros ammatikseen sekoittelee drinkkejä...

Vähän surkuja mutta silti niin kivoja nuo Kalkaroksen mietteet omistuskirjoituksista. Ei mikään ihme että tuntee vähän kateutta siitä, kun itsellä ei ole oikein ketään, jota kiittää työssään. Yksinäisyys osaa purra salakavalissa tilanteissa, vaikka yleisesti ottaen kokisikin, että pärjää hyvin yksinkin eikä tarvitsisi muita. Symppistä että Kalkaroskin haluaisi sitten kuitenkin jonkun, jota muistaa väitöskirjassaan. Voi kun raukka vain kehtaisi tuoda tunteitaan ja ajatuksiaan esiin paremmin :<

Tätä lukiessa huomasin automaattisesti ajattelevani, että tuo 74 sivua besoaarista olisi myös sen Kalkaroksen väittärin nimi, ja vaikka asia ei tässä tulekaan ilmi, ei yllättäisi niin mitäänsanomaton otsikko kun on Kalkaroksesta kyse! Mitäpä sitä hienostelemaan otsikoidenkaan suhteen.

[Pahatar]

Olin tosi iloinen, kun tämä ficci nostettiin ylös, kun nyt pääsin itsekin tutustumaan tähän. Tämä oli aivan uskomattoman ihana ja koskettava kaikessa lyhykäisyydessään.

Jäin tätä lukiessa miettimään, millainen Severuksen väitöskirja oli, mutta oikeastaan tarinan huikea otsikko sen jo kertoi. Varmasti erittäin älykäs, pohdiskeleva, täsmällinen, perusteellinen jokaista yksityiskohtaa myöten, ja sen myötä ammatillisesti varmaan täydellinen. Pidin myös tuosta, että pelkkä taikajuomien opettajan virka ei tuonut automaattisesti juomamestarin arvonimeä, vaan siihen vaadittiinkin enemmän, eli väitöskirja.

Mutta sitten, kun jäin ajattelemaan, mitä kaikkea Severuksen elämästä puuttui, tuli itselleni tosi paha mieli. Ei ystäviä, eikä varsinkaan rakkautta, ja sen myötä ei oikeastaan mitään, paitsi uran myötä tullut menestys. Se on aina tuntunut Severusta ajatellessa niin kamalan pahalta, ja ehkä sen takia olen tykännyt kirjoittaa hänestä ficcejä, joissa hän sitten löytääkin sen rakkauden, milloin kenenkin kanssa. Minua on aina jollain lailla ahdistanut Severuksen tunteet Lilyä kohtaan, ehkä sen vuoksi kun ne olivat niin yksipoliset, ja kun Lily ei koskaan välittänyt Severuksesta muuten kuin ystävänä, ja 5. kouluvuoden jälkeen meni sekin. Tuntui jotenkin, että Severus heitti elämänsä hukkaan omistaessaan sen Lilylle vielä kauan tämän kuoleman jälkeenkin, ja sen takia se  ahdisti tässäkin. Mutta samalla nuo tunteet oli tässä kuvattu niin uskomattoman kauniisti, ettie siitä voinut olla pitämättä.

Toivoin tätä lukiessani, että Severus olisi uskaltanut viitata väitöskirjan kiitoksissaan Lilyyn vaikkapa nimettömänä, tai pelkällä etukirjaimella, mutta niin ei sitten tapahtunut. En ole tullut ajatelleeksi tätä asiaa koskaan ennen, mutta olisihan se ihan hirveää kirjoittaa kiitososio, jossa ei sitten olisikaan ketään, jota kiittää, ammatillisia tuttavia lukuun ottamatta, kun yleensä on tosiaan tapana kiittää ystäviä ja perheenjäseniä. Se jotenkin alleviivasi Severuksen yksinäisyyttä, ja tuntui ihan kauhean surulliselta.

Tästä kohdasta tykkäsin ihan hirveästi, aivan ihana:

Ja olisi kerrankin saanut puhua kauniisti ja sanoa, mitä oikeasti tunsi. Puhua kun Severus ei osannut, ei ainakaan kauniisti, ja sen takia hänen vähäisetkin ystävyyssuhteensa olivat kariutuneet.

Kiitos paljon tästä. Tämä oli todellinen lukuelämys, olisin lukenut mielelläni tätä pidempäänkin.

[hiddenben]

Ihanaa, että tämä nousi arkistojen uumenista minunkin ilokseni! On myönnettävä, että saan mielettömästi vertaistukea kaikista teksteistä, joissa puhutaan väitöskirjoista eikä tämäkään teksti ollut poikkeus. Etenkin, kun pohdiskelin eilen, miten aloitan karonkka-puheeni, vaikka kyseiseen päivään taitaa olla vielä kolmisen vuotta aikaa, jos hyvin käy

Kuinka vain, tätä oli ihanaa lukea, vaikka tekstiin mahtuikin paljon haikeutta ja surua - ainakin lukijan näkökulmasta. Severus on oikea henkilö tekemään väitöskirjan, sillä keskittynyt ja pitkäjänteinen työhön uppoutuminen sopii hänen hahmoonsa etenkin hänen menneisyytensä huomioon ottaen. Samalla tuo toteamus, että todellisuudessa Severuksella ei ollut ketään muuta kuin ammatilliset tuttavuudet ja ne puolitutut, on todella kurja. Joku saattaisi ajatella, että Severus on epäsosiaalinen tai introvertti, joka ei ole saanut ystäviä ympärilleen, mutta lukijana tietää, että hän ei olisi tarvinnut elämäänsä kuin vain yhden ja kun hän ei sitä saanut, tippuivat kaikki muutkin pois. Severus on kyllä todella mielenkiintoinen hahmo! Jaksan lukea vaikka kuinka monta hänen hahmoaan analysoivaa ficciä!

En tiedä, voiko asiassa lohduttautua sillä, että Severus todella ansaitsi Juomamestarin tittelin ja oli varmasti erittäin edistynyt liemimestari. Hän olisi varmasti voinut tehdä tutkimusalalla paljonkin! Mutta eihän se elämää täytä, ainakaan täysin. Voi surkeus! Tässä ficissä jotenkin korostuu, miten tärkeä rooli Lilyllä oli hänen elämässään - jopa liian suuri, liikaa vaikutusvaltaa, sillä ilman Lilyä Severus tuntuu olevan lukossa. Tajusikohan Lily sitä missään vaiheessa itse? No, 74 sivua besoaarista on kuinka vain hieno saavutus. Ja se motivoi minua jälleen huomenna jatkamaan oman väikkärini parissa! Jos motivaatio jossain vaiheessa alkaa hapertua, voin aina kiinnittää ilmoitustaululleni motivaatiolauseeksi 74 sivua besoaarista Kiitos tästä!