Koska kumpikin rakasti (K-11, RW/SF, tuplaraapale)

[Hopeaprinssi]

Title: Koska kumpikin rakasti
Author: Hopeaprinssi
Beta: -
Raiting: K-11
Genre: Romance, hieman angst
Pairing: Ron/Seamus
Warnings: Slash
Discalimer: Rowling omistaa hahmot ja maailman
Summary: Mene pois.
Jätä minut.
Älä koske.
Lähde.
A/N: Tuplaraapale tällä kertaa. Tätä oli aika inhottava kirjoittaa, kun en ole kovin hyvä vähänkään angstaavaa tekstiä kirjoittamaan, joten teksti on sen mukaista.
Sataseen laitan tämän sanalle 033.Liikaa (97 to go!).

Koska kumpikin rakasti
Kaksi hahmoa syöksyi pimeään huoneeseen sokkona, toisiaan rajusti suudellen. Ovi lyötiin perässä kiinni, ja suudelmaa rikkomatta Ron Weasley paiskasi Seamus Finniganin vasten huoneen takaseinää. Suudelma oli vaativa, täynnä tunteita, epätoivoa, vihaa ja rakkautta. Kumpikin tiesi haluavansa toista, kumpikin tiesi välittävänsä, tiesi kuuluvansa toiselle. Ja silti kumpikin tiesi, ettei niin voinut jatkua. He eivät voineet karata muiden katseilta toistensa seuraan jatkuvasti, he eivät voineet, eivät saaneet rakastaa.

Suudelmat olivat täynnä epätoivoa siitä, kuinka heidän olisi päästettävä irti, vihaa maailmaa, ja rakkautta toisiaan kohtaan.

Seamus kiersi jalkansa Ronin ympärille, antoi toisen kannatella häntä. He olivat niin lähellä, että tunsivat toistensa nopeat, kiihtyneet sydämenlyönnit, kuulivat huokaukset, ja kuiskaukset jotka kertoivat miten paljon he rakastivat. Suudelmilla he kuitenkin yrittivät sanoa mitä eivät ääneen maininneet. He suutelivat toisiaan entistä rajummin, entistä vaativammin, kuin yrityksenä jättää jokainen niistä viimeiseksi. Kuin sanoa hyvästit, vaikka he vain kuiskivat toistensa nimiä. Seamus vei kätensä Ronin niskaan, silitti tämän hiuksia, ja antoi toisen pojan suudella kaulaansa. Ron suukotti ensin Seamusin leukaa, sitten kaulaa, ja lopulta paidan paljastamaa niskaa ja solisluita. Suudelmat olivat kaipaavia, ja jokainen niistä kuiski, anoi toista poikaa tekemään sen mihin Ron ei pystynyt.

Mene pois.

Jätä minut.

Älä koske.

Lähde.

Mutta kumpikaan ei osannut. Koska kumpikin rakasti.

(A/N: Kommenttii? :3)

[Winga]

Aah, ihana!
Juuri sellainen ajateltavissa oleva; kukaan ei ehkä hyväksy, ei me voida, mutta mä rakastan sua niin, ei voi. (ehkä tajuat)
Rakastan näitä tarinoitas. Tähänki olit taas paljon tunteita saanut. 

[Hopeaprinssi]

No Winga, arvaappa mitä minä rakastan? Sinua ja näitä kommenttejasi  . Näitä on niin ihanan piristävä lukea, että tekee mieli vaan kokoajan kirjoittaa lisää, ja saada aikaan jotain.
Ja joo, tajuan kyllä. Kiitos rohkaisusta, ja kommentistasi.

[Tinppa]

Oi oi mikä nanna paritus. <3 Ron ja Finnigan kuuluvat molemmat mun lempihahmoihin. Oikein kaunis ja kiva ficci, ei muuta voi sanoa. Tykkäsin. :>

[Hopeaprinssi]

Kiitos psyduck ja Tinppa kummallekkin kommenteistanne! Mukavaa etten ole yksin tätä paritusta kuolaamassa.

Psyduck, 

[Lallu]

Terve taas! 

Ihan ensimmäiseksi ilmoitan, että tämä sun tuplaraapalees olis seuraavat viis päivää raapaleficcipiirissä luettavana, joten valmistaudu siihen, että kommentteja voi tulla aikas paljonkin. 

Mutta itse ficciin. Mä tykkään näistä sun Ron/Seamus ficeistä ja tää ei oo mikään poikkeus. Miten sä saatkin näin paljon asiaa näin pieneen sanamäärään, ei voi ymmärtää. Hienoa!

Koska mulla on pakkomielle rivityksiin, sanonpas siitä vähäsen. Raapaleessa se ei vielä haittaa, jos kaikki on yhessä pötkössä, mutta jo seuraavien sadan sanan kohdalla alkaa jo vähän tuntua raskaalta luettavalta, joten ennen tuota

Seamus kiersi jalkansa Ronin ympärille,

kohtaa olisi voinut vähän enteriä painella ihan huolettomasti.   

Mä kyllä tykkäsin tästä tekstistä tosi paljon! Pitää saada aikaseks kommentit noihin sun muihinkin raapaleisiin ja vähän pidempiinkin juttuihin!

Kiitos!

Lallu

[Hopeaprinssi]

LaLuna, ai että menit tämän sitten ilmoittamaan sinne? No kiitos, olen todella otettu! 
Mukavaa että pidät parituksesta, R/S ihmisiä on aivan liian vähän. Ja kiva että sait tästäkin jotain irti, vaikka näin lyhyt olikin.
Joo, no nyt kun sanoit, tuo rivitys käy kyllä aika inottaasti silmiin, taidanpa hieman parannella sitä. kiitos huomautuksesta, ja pitkästä kommentista muutenkin!   

[Arte]

Heyaa. Minäkin tulin lukemaan.

En oikeastaan tiedä, mitä ajatella tämän kanssa. Ron/Seamus totta kai on potentiaalinen paritus, olen jopa betannut yhden poikia sivuavan. Mutta noh, minulle jäi vain jotenkin mitäänsanomaton olo tästä, meinaa saada mitään sanottua. :/ Alku ei oikein napannut, jotenkin silmät osui heti Ronin ja Seamuksen sukunimiin, jotka omasta mielestäni ovat vähän turhat, kun on kyseessä näin tutut hahmot, mutta mistä minä voin tietää, vaikka olisit pistänyt sinne vain täytteeksi. (:

Ja ja. Tykkäsin kaipaavista suudelmista ja sanattomasta anelusta. Mutta sitten taas aloin miettimään, että miksi he eivät saaneet rakastaa, miksei ollut mitään mahdollista rakkaudelle. Sinänsä surullinen ajatus, jos pojat kokivat tekevänsä jotain väärää.

Hmm, nyt kun alan ajattelemaan tuota alkua uudestaan, rajut, lähes väkivaltaiset suudelmat ovat kyllä tässä tapauksessa aika kivoja. Minulla on jokin angstifluffi-vaihe päällä, haluan riipivää rakkautta ja mustia ajatuksia. Noh, tässä ainakin oli jonkinlaista angstia.

Siitä muuten tulikin mieleen, että miksi tätä oli inhottava kirjoittaa? En yleensä lue tekstejä, joiden alussa lukee jotain itseluottamuksen puutteen tapaista, mutta minäkin raapalepiiristä. (: Halusin vain sanoa, että minusta kyllä kirjoitat angstia mukiinmenevästi enkä tajua, miksi et omasta mielestäsi osaa kirjoittaa sitä... Jotenkin sanaa 'inhottava' ei oikein ole kiva lukea ennen tekstiä. (:

Uh, tulipas tekstiä. Olen vieläkin vähän neutraali tämän kanssa, mutta kuten sanoin, R/S on hyvä paritus ja tykkäsin kaualn suukottelusta anelun tavoin. (:

[Hermy^]

Raapaleficcipiiristä moi.

Minullakin on tässä hieman vaikeuksia saada kommenttia aloitettua, en sitten tiedä johtuuko se kellonajasta vai siitä, siitä etten oikeasti saanut tästä kovasti irti..
Tykkäsin silti siitä, että ainakin minun mieleeni teksti tuntui soljuvan sujuvasti eteenpäin. Tässä oli jotenkin niin kiva rytmi
(Nyt päähäni muuten pälkähti [mikä sana..] sellainen ajatus, etteihän tämä mikään mitäänsanomaton ole, vaan hieno! Olen kyllä aivan sekaisin.)
Minä pidin parituksesta! Ihan uutta minulle, olen kyllä törmännyt, mutten koskaan lukenut. Poikien kiihkeä epätoivo oli aistittavissa helposti ja tuli itsellekin ihan paha mieli. Ja mitä, angst on kyllä ihan mukava laji kirjoitettavaksi, kannattaa tutustua paremmin, mielestäni onnistuit tässä ihan hyvin! Äläkä jatkossa kuuluttele tuollaisia negatiivisuuksia tuohon alkuun! Kuten edellä sanottu, moni kääntää päänsä jo ihan sen takia pois, ja sivuuttaa koko tekstin ennen kuin on edes aloittanut lukemisen. (;