Otsikko: Rupattelutuokio Borgin & Burkesissa
Ikäraja: sallittu
Genre: yleisdraama, kinda romantiikka, ehkä vähän angst, yksiosainen
Paritus: Bellatrix Musta/Rodolfus Lestrange
Haasteet:
12+ virkettä XI ja
Perspektiiviä parittamiseen #2 (pahikset)
Rupattelutuokio Borgin & BurkesissaKun Bellatrix Musta astuu sisään Borgin & Burkesiin, Rodolfus huomaa heti ettei tämän kihara hiuspehko suoristu märkänäkään. Naisella on puristusjälkeä muistuttavat mustelmat molempien värttinäluiden kohdalla ja Rodolfus kääntää katseensa pois, ettei tuijottaisi. Alta kulmain hän kuitenkin vilkuilee kuumeisesti naista, joka on jo pitkään kiehtonut häntä. Rodolfus yrittää olla huomaamaton tujottelussaan, mutta välillä mahtipontinen nuori nainen vilkaisee häntä kuin hän olisi vaahtoa sylkevä vesikauhupotilas. Jos Rodolfus antaisi ajatustensa siirtyä yhtään pois tästä hetkestä, alkaisi hänen housujaan kiristää mielikuvat, joita Bellatrix liiankin usein tähdittää. Olenpa rappiolla, Rodolfus ajattelee kääntäessään päänsä pois häpeissään, kun Bellatrix katsahtaa taas häneen vihaisen näköisenä jonkin opuksen takaa.
Rodolfus yrittää pitää katseensa kurissa, mutta sivusilmällään hän huomaa, ettei korkeissakaan koroissa Bellatrixin tasapaino horju tämän kävellessä putiikin halki Rodolfusta kohti. Rodolfus yrittää malttaa huohottamasta eikä hän edes tiedä johtuuko reaktio pelosta vai kiihotuksesta. Bellatrix aiheuttaa hänessä molempia, vaikka naisella on kenties lyömisestä halkeilleet huulet ja lähes väkivaltaisen mielipuolinen katse. Rodolfuksen pää lyö tyhjää, kun hän kauhulla odottaa Bellatrixia, joka pian seisookin hänen edessään aiemmin selailemansa kirja sylissä leväten.
”Tämän teoksen koonnut tutkija ei liene puhdasverinen”, Bellatrix sanoo korkealla äänellä ja naisen pistävä katse tuntuu pureutuvan Rodolfuksen läpi. Hiljaisuus vajoaa heidän välilleen, sillä Rodolfus ei jännitykseltä saa sanaa suustaan hänen märän päiväunensa puhuessa hänelle ensimmäistä kertaa kahden kesken. Rodolfus ei tiennyt mitä odottaa Bellatrixin lähentymiseltä ja naisen kommentti aiheuttaa hänessä sellaista lamaantumista, että hän pudottaa jonkin mukamas tarkastelemansa esineen kädestään saaden sen räjähtämään palasiksi Borgin & Burkesin lattialle. Rodolfus ei kumarru siivoamaan, kun Bellatrix ottaa määrätietoisen näköisen askeleen lähemmäs häntä ja hän kuulee sirpaleiden narskuvan korkokenkien alla. Nainen tulee niin kiinni Rodolfukseen, että hän voi paljain silmin erottaa paakut tämän ripsivärissä.
”Pimeän lordin koira on hyvä ja osallistuu keskusteluun, kun hieno nainen hänelle puhuu”, Bellatrix sanoo ja vaikka tämä kuiskaa, kuiskaus tuntuu hyytävänä huutona Rodolfuksen korvissa.
”Anteeksi, neiti Musta”, Rodolfus saa sanotuksi, mutta voi silti nähdä sielunsa silmin häivähdyksen omasta raa’asta, hyvin pian koittavasta kuolemastaan.
Tässä kohtaa hän ottaisi kunnioittavasti silinterin pois ja kumartaisi, jos hänellä vain sellainen olisi.
”Tahdon laskun” kivahtaa Bellatrix yhtäkkiä kirjaansa osoittaen tiskin takana seisovalle herra Borginille vaativalla äänellä.
”Tuohan opus tänne, arvon neiti”, herra Borgin viittelöi ja naurahtaa kylmästi: ”Ehdinkin jo miettiä oletteko perustamassa kulttia, kun noin salamyhkäisesti kuiskitte.”
Bellatrix hylkää Rodolfuksen kopistellakseen tiskille ja saa miehen sisuksen täyttymään roudalla nauraessaan kolkosti herra Borginin kanssa. Rodolfus ei saa jalkojaan liikkumaan poistuakseen ja kun Bellatrix ehtii kääntyä jälleen häntä kohti, hän toivoo noppaa, joka päättäisi hänen puolestaan jäädäkö vai paetako. Rodolfus ei ehdi tehdä valintaa, kun Bellatrix on jo koroissaan saapunut hänen kohdalleen ja kuiskaa hänen korvaansa:
”Niin kuin aurinko laskee itään, sinä tulet olemaan minun.” Kuiskatessaan Bellatrix on niin lähellä Rodolfusta, että vesi tämän hiuksista valuu hänen olkapäälleen. Siitä Rodolfus ei välitä, hän on entistä kyvyttömämpi vihaamaan naista, jota yhtä aikaa kammoaa ja rakastaa.
