Otsikko: Päiväkirjan sivut (kehystetyt)
Päähahmo: Oljo
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama, triplaraapale
A/N: Toisinaan musta on kutkuttavaa ajatella, että kaikki vastaukset olisi ollut niin paljon helpommin löydettävissä. Teksti osallistuu
Otsikko etsii tarinaa II -haasteeseen.
Päiväkirjan sivut (kehystetyt)Puu kalahteli toista vasten. Vaikka vasara oli painava kotitontun kädessä, ei Oljo suostunut luovuttamaan. Sillä oli kasa pieniä nauloja ja itse sahaamia puupalikoita huone täynnä. Vaikka kotitontut olivatkin kykeneviä taikomaan, oli Oljosta omintakeisempaa työstää näitä raameja omin käsin.
Oljo oli tiennyt isäntänsä huoneen jokaisen salaisuuden. Se oli ollut selvillä narahtavan lankun alla olevasta kätköstä, jonne Regulus oli piilottanut kirjeet. Se oli huomannut taulun taakse piirretyt symbolit, jotka olivat koodi suuren salaisuuden ratkomiselle. Se oli jopa tiennyt listasta, joka oli kaiverrettu kirjoituspöydän laatikon taimmaiselle reunalle taikuudella.
Reguluksen huonetta viikko sitten siivotessaan Oljo oli iskenyt päänsä sängynrungossa lepääviin tukilautoihin. Rasahdus oli saanut kotitontun hätkähtämään ja pelkäämään, että pään herkkä rusto oli vaurioitunut. Ääni oli kuitenkin johtunut vain vaatimattoman kokoisesta esineestä, joka putosi pienestä salaluukusta jykevän tammilankun päälle. Oljo oli pyöritellyt sormissaan esinettä useamman päivän tietämättä, mikä se oli tai mitä sille olisi pitänyt tehdä.
Kun viimein Oljo osasi lausua oikeat sanat ja pidellä kapistusta käsissään oikealla tavalla, se paisui puiseksi arkuksi. Samaa puuta, jota Oljo nyt työsti. Kirstun sisältä oli ilmestynyt pergamenttia pursuava käsin kääritty vihko, jonka sivuilla muste oli levinnyt lennokkaiden kirjainten ja piirrosten saattelemana. Se oli riittänyt Oljolle syyksi tehdä kunniaa isännälleen vielä viimeisen kerran.
Oljo oli päättänyt tarttua jalopuuhun, sahata siitä oikean kokoisia kehyksien kappaleita, ja hioa palat pehmeiksi. Se oli kasannut keon nauloja lattialle ja etsinyt vasaran Mundungusin varastamien tavaroiden säilytyshuoneesta.
Kolahdus keskeytti Oljon puuhat.
Pahus! Potter partiokavereineen oli palannut. Oljo vihasi sitä, miten tärkeä työ piti keskeyttää, mutta samalla se tiesi, ettei muiden ollut hyvä nähdä isännän käsien tuottamaa sisältöä. Jo kehystetyt pergamentinpalat huojuivat tornina takavasemmalla. Sormien napsaus järjesteli valmiit kehykset kirstuun, joka pieneni olemattomaksi. Sen Oljo lennätti taskuunsa. Loput tavarat katosivat narahtavan lattialankun alle.
Harry törmäsi kotitonttuun käytävällä, eikä välittänyt tästä vähääkään. Kunpa hän olisikin tiennyt Oljon taskussa lymyilevästä arkusta, jossa lepäsi Reguluksen salaisuudet – ja vastaukset.