Kirjoittaja: SparklingAngel
Genre: Femme, fluffy, lievä yksipuolinen romance
Paritus: Luna/Ginny
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Rowlingille kuuluu kaikki, minä vain kirjoitan. (:
A/N: Jesh, ensimmäinen (?) täällä julkaisemani femme-oneshot! Idean keksin eilen, kun Vilna puhui haluavansa femmetarinan - ja minähän sitten sellaisen lupasin hänelle kirjoittaa! Omistan tämän sitten Vilnalle, olet söps <3 Tsemppiä ihanuus! Ja kommentteja kiitos?
-----------------------
Vain yksi suudelma
Luna kävelee pitkin Tylypahkan hiljaisia käytäviä. Koulupäivä on päättynyt jo aikoja sitten ja suurin osa oppilaista on rynninyt seuraamaan Rohkelikko-Luihuinen-huispausottelua, minne Lunakin olisi mennyt jos olisi ehtinyt. Hänellä oli kuitenkin muita suunnitelmia, jotka hänen oli toteutettava muiden poissa ollessa, ettei kukaan voisi pilata hänen mahtavaa ideaansa.
Luna ripustaa vielä viimeisen mistelinoksan käytävän ylle roikkumaan näkymättömällä riippumisloitsulla, ja sitten hän on valmis. Lunaa hymyilyttää eikä hän malta odottaa muiden oppilaiden reaktioita. Mistelinoksia varomattomien parien yllä, joka aiheuttaisi söpön suudelman – ja Luna tykkää! Mutta eniten hän odottaa sitä hetkeä, kun itse on mistelinoksan alla erään tietyn henkilön kanssa. Lunaa arveluttaa, suostuisiko tämä, mutta pakkohan hänen olisi mistelin alla suukko antaa. Luna naurahtaa pienesti: mistelinoksia käytävällä keskellä kevättä! No, mikäs siinä – ainakin hän saisi suudelman henkilöltä, jota salaa ihailee.
Huispauspelin päätyttyä joukko Tylypahkan oppilaita marssii nurmikon poikki kohti linnan pääovia ja niistä sisään. Eräällä tietyllä käytävällä Korpinkynnen tyttönen kulkee hajamielisen näköisenä edestakaisin hyräillen hiljaa itsekseen.
”I wanna be your first kiss, I wanna be your first kiss…”
“Moi Luna! Mitä sä täällä Rohkelikkojen käytävällä teet?” kysyy punatukkainen Rohkelikko nähdessään ystävänsä Lunan käytävällä. Vihdoin saapui se henkilö, jota Luna on koko ajan odottanut. Ginny.
”Ai moi Ginny! Mä ajattelin vaan tulla sua vastaan, kun tiesin että sä tulisit tänne. Voitaisiin mennä yhdessä vaikka kirjastoon lukemaan”, Luna ehdottaa. Hän vilkaisee nopeasti ilmassa roikkuvaa mistelinoksaa. Ginny pitäisi saada kävelemään hieman kauemmas kuvakudoksesta.
”Mutta hei, tulisitko hetkeksi tännepäin”, Luna sanoo Ginnylle.
”Ai miksi?” tyttö ihmettelee.
”Mulla on sulle näytettävää. Taisin vihdoin löytää sen oppilaalta karanneen sammakon.”
Ginny kävelee ystävänsä luokse ja Luna tarttuu tätä kevyesti kädestä. Hän osoittaa vähän matkan päässä lattialla pomppivaa sammakkoa.
”Nevillen Trevor!” Ginny hihkaisee. ”Vihdoin se löytyi!”
Ginny on jo menossa ottamaan Gregorin käteensä, mutta Luna ehtii pysäyttää tämän juuri mistelin alla.
”Ginny, odota”, Luna kehottaa ystävällisesti. ”Katso ylös.”
Tyttö katsahtaa kaksikon päiden ylle ja huomaa mistelinoksan. Ginny näyttää hämmästyneeltä ja Luna naurahtaa tälle huvittuneena.
”Se on misteli”, Luna sanoo. ”Joku on ilmeisesti ripustellut huvikseen mistelinoksia koulun käytäville keskellä kevättä. Näin niitä useamman muillakin käytävillä”, Luna kertoo.
”Ai…”, Ginny sanoo ihmetellen. ”Mitäköhän järkeä siinäkin edes on?”
”No, ilmeisesti tämä henkilö haluaa parittaa koulun oppilaita”, Luna toteaa ja tytöt nauravat yhdessä. ”Mutta muistatko mitä mistelin alla pitää tehdä jos kaksi ihmistä sattuu sen alle?”
”Luna, etkai tarkoita, että meidän täytyisi suudella?” Ginny kysyy oletko-ihan-tärähtänyt-ilmeellä, ja Luna vain hymyilee.
”Tarkoitan. Eihän sitä voi tietää, mitä kauheuksia tuo misteli keksii, jos sen alla ei suudella.”
”Mutta me olemme vain ystäviä, ja tyttöjä molemmat!”
”Viis sukupuolesta, eihän se merkitse mitään. Ja kyllähän ystävätkin voivat suudella, eikö vain? Jos se sopii molemmille osapuolille, en näe siinä mitään vikaa.”
”Mutta eikö se ole noloa!” Ginny sanoo näpräten hiuksiaan hermostuneena. ”Minä ja sinä… Suutelemassa… Mieti jos joku näkee.”
”Ei näe, jos hoidetaan se nyt alta pois kun muut eivät ole vielä tulleet”, Luna lupaa ja silittää Ginnyn hiuksia. Tyttö ei karista Lunan kättä pois, sillä Ginny on Lunan iloksi jo tottunut tähän. Mutta että suudelma…
Ginny on pitkään hiljaa, ja Luna ehtii jo luulla tämän lähtevän pian pois. Mutta lopulta Ginny kävelee varovasti lähemmäs Lunaa ja laittaa toisen kätensä tytön niskan taakse. Ginny tuo kasvonsa lähemmäs Lunan omia kasvoja, ja Lunaa jännittää. Pian hän saisi kokea ensimmäisen suudelman ystävältään… Rakastetultaan, joka ei edes tiedä että häntä rakastetaan.
Kun Lunan ja Ginnyn huulet kohtaavat toisensa, tuntuu Lunasta siltä kuin koko maailma katoaisi hänen ympäriltään ja aika pysähtyisi – ihan kuin Luna olisi sillä hetkellä omassa, vaaleanpunaisessa maailmassaan, jossa olisi vain hän ja Ginny suutelemassa. Ginnyn huulet maistuvat ihanasti mansikalta, ja Luna nauttii siitä. Suudelma kestää kuitenkin Lunan mielestä liian vähän aikaa, sillä hyvin pian Ginny erkanee jo Lunasta kauemmas. Luna muistaa vielä kauan tämän jälkeenkin Ginnyn suloisten huulten maun ja pehmeyden…
Luna hymyilee. ”Ei se niin kamalaa sitten ollut, vai kuinka?” hän kysyy.
”No jaa”, Ginny sanoo puistellen päätään. ”Mutta sovitaanko, ettei tehdä sitä toistamiseen? Eikä kerrota muille?”
”Ei kerrota”, Luna lupaa. Ginny ei edes kiinnittänyt huomiota siihen, että Luna ei sanonut toisen kerran kieltämiseen mitään.
”Mut mä meen nyt makuusaleihin”, Ginny sanoo hieman vielä hermostuneena äsköisestä suudelmasta.
”Okei, ja kiitos Ginny. Nähdään taas”, Korpinkynsi sanoo vilkuttaen iloisesti punaisen tukan heilahtaessa kuvakudoksen taakse.