Kirjoittaja Aihe: Hetalia, Kuinka huijataan, K-11 // NorFin oneshot x3 uutta 13.11 -15!  (Luettu 3022 kertaa)

Vyra

  • Vieras
Nimi: Kuinka huijataan
Kirjoittaja: Vyra
Fandom: Hetalia
Genre: Draama, romantiikka, huumori
Ikäraja: K-11 (hiukan yläkanttiin luultavasti taas)
Paritus: NorFin (*gasp* again?! niin no... tällä kertaa voitte osoittaa syyttävällä sormella Sipiä...)
Disclaimer: Mikään ei ole minun...

A/N: Eli toinen "outo pari" lyhyen ajan sisään ^^'' Tällä kerta tämä on Sieppelille, joka olisi varmasti tahtonut NorFiniä, jos bloggeri olisi antanut hänen sitä toivoa. Telepatia yhteys kuitenkin toimii ja tällainen sitten syntyi. Ja vaikutteista saa jälleen syyttää Sipiä, mitäs meni kirjoittamaan niin mainion fikin ja käännytti minut (kaikki on sun vika... :'D)

Fikin nimi on jännä, olin väsynyt eikä tullut muita mieleen ja sitten se vähän kuin kasvoi kiinni. Anyway, aloitetaan sitten~

*****

”Missä he ovat?” Norja kysyi heti, kun huomasi suomalaisen palaavan yksin kauppareissultaan, jolle oli alun perin lähtenyt kaksi muuta Pohjoismaata seuranaan. Suomi tuhahti hiljaa ja laski ostoskassin lattialle pöydän viereen.

”Luultavasti poliisilaitoksella”, hän vastasi tyynesti, ”he joutuivat… pieniin hankaluuksiin.” Norja nyökkäsi näyttämättä sen enempää huolestuneelta siitä tiedosta, että jollain poliisiraukoilla oli luultavasti tälläkin hetkellä ongelmia selvitä Tanskasta ja Ruotsista, jotka taas yrittivät luultavammin tappaa toisiaan. Toivottavasti heidät oli tajuttu panna edes eri selleihin.

”Mitä tapahtui?” norjalainen kysyi astellessaan lähemmäs suomalaista, joka alkoi purkaa ostoksia nopeasti kaappeihin.

”Se tavallinen”, hän vastasi ja hymyili hiukan kun Norjan käsi kurottautui hänen ohitseen sieppaamaan maitopurkin, ”selvisimme sentään kauppaan asti, mutta sitten Tanska keksi väittää että ruotsalainen ruoka maistuu hiekalta ja… Niin, arvaat varmaan loput.”

”Luulisin niin”, Norja totesi ja kiersi Suomen toiselle puolelle asettaakseen keksilaatikon turvaan ylähyllylle. Hänen kurottaessaan ylöspäin heidän käsivartensa hipaisivat toisiaan hetken.

”Miten sinun päiväsi?” suomalainen kysäisi ja Norja kohautti olkapäitään.

”Normaali. Hiljainen”, hän vastasi yksinkertaisesti, ”Islanti lähti aamulla ja tulee vasta illalla takaisin. Tein joitain töitä ja siivosin. Siinä kaikki.” Suomi nyökkäsi ja työnsi omenapussin pöydälle ennen kuin taitteli ostoskassinsa siististi.

”Hienoa”, hän vastasi ja hymyili jälleen. Norja kiersi taas hänen ympäri niin että suomalaisen toinen kylki jäi keittiöntasoa vasten ja toiselle norjalainen sai asetettua oman käsivartensa. Suomi käänsi katsettaan ja vilkaisi pikaisesti kelloa ennen kuin katsoi taas omilla sinisillä silmillään Norjan lähes saman sävyisiin, ”sinulla on siis aikaa?” Norja nyökkäsi.

”Ainakin niin kauan, kunnes poliisit kyllästyvät ja päästävät heidät pihalle taas”, hän totesi ja työnsi suomalaisen lähemmäs itseään. Toinen valtio astui tottelevaisesti askeleen eteenpäin ja kietoi käsivartensa Norjan kaulalle nojautuessaan miestä vasten.

”Se ei tule tapahtumaan vähään aikaan”, Suomi lähes kuiskasi huulet kiinni Norjan korvalla.

”Miten?” norjalainen kysyi samalla kun hieroi leukaansa lyhyemmän valtion hiuksiin.

”Kerroin poliiseille, että he ovat humalassa”, Suomi selitti hiljaa ja painoi huulensa hetkeksi Norjan kaulalle, ”ja että toinen heistä on rikollisliigan pomo.” Norjalainen laski toisenkin kätensä Suomen lanteille ja he keinuivat hetken paikallaan aivan kuin keittiö olisi sittenkin juhlasali ja pesukoneen hiljainen hyrinä musiikkia.

”Kumpi heistä?” Norja kysyi taas ja Suomi unohtui hetkeksi siihen tunteeseen, jonka norjalaisen huulet hänen hiuksillaan aiheuttivat ja hän vastasi hiukan myöhässä.

”Ruotsi”, hän totesi, ”hän näyttää pelottavammalta. Täydellinen rikollispomo.”

”Niinpä”, Norja vastasi ja laski päätään hieman alemmas, ”minä yleensä väitän Tanskaa huligaaniksi. Se menee aina täydestä.” Suomi nyökkäsi ja naurahti hiljaa.

”Taidamme olla hieman ilkeitä heille?” hän kysyi, mutta Norja tuhahti.

”He ansaitsevat sen”, hän vastasi, ”ja miten me muuten saisimme omaa aikaa?”

”Se on kyllä totta”, Suomi totesi ja painoi suudelman norjalaisen poskelle, ”aloitammeko sitten? Ennen kuin poliisit muistavat heidät taas ja päästävät ulos sieltä.”

”Kyllä” Norja vastasi lyhyesti ja painoi huulensa suomalaisen huulille. He kietoutuivat lujemmin toisiaan vasten yrittäen kumpikin pidentää hetkeä niin kauan kuin mahdollista. Lopulta heidän oli kuitenkin lopetettava ja Norja laski leukansa suomalaisen olkapäätä vasten. Suomi antoi vanhemman valtion käsien keinuttaa itseään ja hän hyräili hiljaa jotain vanhaa valssia, josta Norja pystyi muistamaan vain sävelen eikä sanoja ollenkaan. Hän tosin ei uskonut suomalaisenkaan enää muistavan, mutta hän ei viitsinyt keskeyttää hyräilyä kysyäkseen.

He tanssivat hitaasti vaimean hyräilyn tahtiin ja Norja käytti tilaisuutensa hyväksi antaen pieniä suudelmia suomalaisen hiuksille ja poskille. Suomen huulet kaartuivat enemmän hymyyn joka kerta, kun norjalaisen huulet koskettivat häntä. Hän jatkoi hyräilyä vielä hetken antaen jo lähes unohtuneen laulun soida loppuun asti ja sitten hän kurottautui suutelemaan Norjaa, joka vastasi suudelmaan mielihyvin.

”Viime kerrasta on niin kauan aikaa”, Suomi kuiskasi, kun he taas erosivat hetkeksi.

”Milloin se oli?” Norja kysyi ja suomalainen naurahti hiljaa hänen kysymykselleen.

”Lähes viikko sitten”, hän kuitenkin vastasi, ”Tanska ja Ruotsi tappelivat illallisella ja sinä suutelit minua pöydän alla.”

”Se oli hyvä suudelma”, Norja totesi hiljaa.

”En ole koskaan saanut sinulta muita kuin hyviä”, Suomi vastasi ja hipaisi sormillaan Norjan hiuksia, ”löysitkö muuten koskaan sitä lusikkaa, jonka tiputit?”

”En tietenkään”, Norja vastasi välittömästi, ”siksihän sinä tulit sinne pöydän alle auttamaan minua.”

”Kumma lusikka”, Suomi totesi naurahtaen ja taivutti kaulaansa hieman, jotta norjalainen sai suudeltua sitä paremmin.

”Lunni luultavasti vei sen”, Norja totesi suudelmien välissä, ”ne pitävät kaikesta kiiltävästä.”

”Todellako? Minä luulin, että harakat ovat ahneita kiiltävien asioiden perään”, suomalainen vastasi ja painoi silmänsä kiinni nauttiakseen tunteesta paremmin.

”Lunnit, harakat, sama asia”, Norja totesi lyhyesti ja painoi suudelman suomalainen leualle saaden tämän taivuttamaan päätään hieman taaksepäin. Juuri sopivasti, että heidän huulensa osuivat jälleen lähelle toisiaan.

”Kunhan et kerro tuota Islannille”, Suomi totesi nopeasti ja painoi sitten huulensa kolmannen kerran norjalaisen huulia vasten. Norja voihkaisi hieman toisen miehen kielen lipaistessa hänen huuliaan ja hän aukaisi suutaan enemmän tunteakseen suomalaisen hengityksen. Hänen kätensä kietoutuivat vieläkin tiukemmin Suomen vyötärölle ja samalla suomalaisen toinen käsi eksyi hänen hiuksiinsa ja toinen lepäsi hänen harteillaan. Suomi työnsi häntä taaksepäin ja Norja tunsi kivisen keittiötason painuvan selkäänsä vasten. He olivat tanssiessaan pyörähtäneet hitaasti ympäri niin, että norjalainen nojautui samalle paikalle, jota vasten Suomi oli nojannut hetki sitten. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan välittänyt siitä eikä suudelma keskeytynyt edes silloin kun Suomen oli pakko laskea toinen kätensä pöytää vasten jotta he eivät valahtaisi lattialle. Sekään vaihtoehto ei olisi tosin luultavammin haitannut kumpaakaan.

”Onko meillä vielä aikaa?” Norja kysyi, kun suomalainen vetäytyi kauemmas vaimeasti voihkaisten. Heidän kummankin kasvot olivat punaiset ja hengitys kulki raskaammin kuin hetki sitten.

”Vielä hetki”, Suomi vastasi ja painoi päänsä norjalaisen rintaa vasten kuullakseen tämän sydämensykkeen. Norja huokaisi ja silitti suomalaisen selkää painaessaan jälleen yhden suudelman tämän vaaleille hiuksille.

”Käytetään se hetki sitten hyvin”, hän kuiskasi ja vastaukseksi hän sai vain matalan naurahduksen.

****

Loppujen lopuksi kaikki poliisilaitoksen sellit olivat täsmälleen samanlaisia valkeineen seinineen ja aivan liian kirkkaineen valoineen. Tanska oli kuitenkin vaatimalla vaatinut päästä juuri tähän sillä jostain syystä, jota Ruotsi ei ollut vielä tajunnut, selli numero yksitoista oli tanskalaisen suosikki. Tänään poliisit olivat jopa olleet normaalia kiltimmällä päällä ja toteuttaneet Tanskan tahdon tällä kertaa. Ruotsia ei juuri kiinnostanut, missä sellissä he sen muutaman tunnin viettäisivät. Ne kaikki olivat samanlaisia ja kaikissa oli ne ärsyttävät valot jotka lähes pakottivat ruotsalaisen tuijottamaan Tanskaa sillä seinien tuijottaminen olisi luultavasti sokeuttanut hänet. Vastalauseena Ruotsi oli riisunut lasinsa, mikä teki näkymän edes hieman siedettäväksi. Ikävä kyllä hän kuitenkin kuuli Tanskan edelleen liian hyvin. 

”Mistä meitä tällä kertaa epäillään?” tanskalainen kysyi valittavalla sävyllä ja Ruotsi käytti pienen hiljaisen hetken ennen kuin vaivautui vastaamaan.

”Tappelusta, mellakoinnista, virkavallan vastustamisesta”, hän luetteli tottuneesti, ”ja huumaavien aineiden hallussapidosta.” Tanska tuhahti hiljaa.

”Minä toivoisin, että heillä olisi hieman enemmän mielikuvitusta”, hän totesi pettyneenä, ”luulisi tyypin, joka nimeää koiransa ties miten, osaavan keksiä hiukan parempia rikoksia. Näytänkö minä muka siltä, että käyttäisin jotain tai olisin aina humalassa?” Ruotsi harkitsi hetken vastaavansa myöntävästi, mutta päätti sitten vain kohauttaa olkiaan.     

”Oikeastaan se on aika suloista”, Tanska jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen enemmänkin vain siksi, ettei tahtonut istua hiljaa kuin siksi että hän olisi tahtonut puhua Ruotsille, ”kun he yrittävät kaikkensa huijatakseen meitä… Toivoisin vain hiukan enemmän sitä mielikuvitusta.” Tanska mutisi vielä jotain ja Ruotsi nyökkäsi vaiti merkiksi siitä, että oli samaa mieltä tanskalaisen kanssa. Ainakin lähes samaa mieltä.

”Pitäisikö meidän vain kertoa, että tiedämme heistä?” Tanska jatkoi puheluaan, ”minulla olisi parempaakin tekemistä, kun istua sinun kanssasi sellissä.” Ruotsi murahti myöntävästi. Hänelläkin oli huomattavasti parempia ideoita käyttää aikaansa kuin olla lukittuna Tanskan kanssa samaan pieneen huoneeseen, jossa oli silti ne ärsyttävät valot. 

Tanska nojautui taaksepäin pienellä petillä ja risti käsivartensa niskansa taakse. Seuraavan kaksi minuuttia hän malttoi olla lähes hiljaa, kunnes hänen oli pakko jälleen avata suunsa.

”Ehkä he suostuisivat neljänkimppaan”, Tanska totesi ja sai vastaukseksi äkäisen mulkaisun Ruotsilta, ”mitä? Jaat vaimosi jo Norjan kanssa, miksi ei sitten minunkin?”

”Norja on okei”, Ruotsi totesi, ”sinä et.” Hän ei nähnyt ilman lasejaan kunnolla, mutta hän oli varma, että tanskalainen mutristi huuliaan pettyneenä.

”Olet epäreilu”, Tanska lopulta totesi ja vaihtoi sitten aihetta lennosta, ”päästetäänköhän meidät pian ulos?”

”Parin minuutin kuluttua”, Ruotsi vastasi totisena ja varmasti. Hän tiesi tasan tarkkaan, kuinka kauan virkavallalla meni löytää heidän tietonsa, huomata ne salaisiksi, ottaa yhteyttää oikeiden maiden hallituksiin, saada joitain tiettyjä tietoja ja sitten hämmentyneenä tulla vapauttamaan heidät samalla kun joku pyyhki koko tapahtuneen pois viikkoraportista eikä kukaan puhunut asiasta enää koskaan.

”Hienoa”, Tanska vastasi ja naurahti sitten, ”hei, lähdetkö oluelle tämän jälkeen? Annetaan heille hieman lisää aikaa.” Ruotsi nyökkäsi ja mutisi jotain mikä kuulosti aikalailla myötävältä vastaukselta. 


A/N: Mun päänsisäinen canonini tykkää ajatuksesta, että Norjan ja Suomen suhde on hieman läheisempi... Tavallaan kuin ystävät, joista on mukava suudella toisiaan, mutta ei kuitenkaan ihan rakastavaisia. Tai ihan miten vaan ^^''
Aluksi meinasin laittaa Ruotsin ja Tanskan tietämättömiksi asiasta, mutta tämä tuntui kivemmalta näin. Olin myös iloisesti yllättynyt ettei tämänkään kirjoittaminen sitten ollutkaan sellaista tuskaa. Oikeastaan ihan yhtä hauskaa kun SuDenin kanssa. Ja mä kun luulin olevani tiukasti jumissa perusparituksissa 0_o
Kommentit ovat rakkaus ja niillä saattaa saada lisää NorFiniä~

//edit. mä vihaan entteriä, tämäkin vilahti esiin etuajassa, koska toi nappi on aina mun sormen alla >.<
« Viimeksi muokattu: 13.11.2015 01:18:36 kirjoittanut Vyra »

Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Vs: Kuinka huijataan, K-13 // Hetalia, NorFin
« Vastaus #1 : 10.10.2011 23:40:32 »
Osoitelkaa vaan niin paljon kuin haluatte. En häpeä yhtään : D

Voi hyvä peruna... Mie niin rakastan siun aivoja. Vihdoin, VIHDOIN jotain NorFiniä, joka ei tule minun päästäni. Minä... Minä... Voin kuolla onnellisena <3
Tämä oli kaunis. Se lähti kipinästä liikkeelle ja jäi... Himoittavaksi. "Oikeastaan se on aika suloista." Tanska sen sanoi, eri asiasta kyllä puhumme ja haluaisin vähän muokata lausetta, mutta perusidea säilyy. Norja ja Suomi olivat täydellisen luonnollisia. Kummastakaan ei oikeastaan huomaa, että kyseessä on vain faniparitus. Voisi tämän perusteella mennä ihan canoniksi. Ja sitten se, että he noin vain heivasivat entiset miehensä ja käyttivät heitä noin julmasti hyväksi, niin täydellistä.
My thoughts exaclty, okei, enpä tiedä miten tuo kirjoitetaan, apua, exaktly... EKSAKLI! My thoughts eksakli tuosta A/N:ssä mainitusta NorFinin toiminnasta. Ei, ei se toimisi jos se olisi vain seksiä tai ylitsepursuavaa romantiikkaa. Juuri jotain tuollaista pientä, missä molemmat on periaatteessa tasa-arvoisia ja... Näin edelleen.

Lainaus
”Kumma lusikka”
Kikatus! Miusta on kummallista sanoa tätä, mutta tuo taitaa olla lempikohtani koko ficissä. Nuo kaksi sanaa! Tuo oli vain jotenkin niin Suomimaista, ja juuri jotain sellaista mitä hän voisi sano Norjalle. Ylikulutan sanaa täydellinen, mutta tuo oli täydellinen Suomelle.
Muutenkin Norjan ja Suomen keskustelu oli ihanan kevyttä luettavaa. Johtuu varmaan Ruotsista ja Tanskasta, mutta SuFin ja DenNor on joskus todella uuvuttavaa, kun he ovat niin vahvoja semejä. Siksi varmaan NorFinistä tykkäänkin...

Jos Tanska ei puhu joka viiden minuutin välein, hänen aivonsa räjähtävät. Hän on selvästi kuin hai!
Tanskan ja Ruotsin vankilassaolostakin on pakko tykätä. Hauska, että molemmat on ihan OK Norjan ja Suomen suhteen...
Lainaus
”Norja on okei”
Jaha. Vai niin Ruotsi. Nyt pidät kyllä näppisi erossa! *Puistatus*

Joten. GRAAAAAAAAZIIIIIIIIE MILLE! :"> Sie oot ihanin, ihanin, ihanin! Nyt yritän olla häiritsemättä sinua ficcianomuksilla ainakin jouluun asti. Hetapatioi miun suuntaan jos joskus haluat kostaa tämän!
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

Lady Smoothie

  • Vieras
Vs: Kuinka huijataan, K-13 // Hetalia, NorFin
« Vastaus #2 : 11.10.2011 08:03:56 »
Eiiih!

Ei näin, ei näin. Tai siis, juuri näin :'D
Sitä vaan täällä purnaan, että... argh, taas yhden parituksen olet saanut minun päähäni ahdettua. Ensin SuFin, DenNor ja FrUK... sitten DenSu ja tämä -________- Ja minä kun olin tyttö, joka lupasi ettei yaoista perusta. IKINÄ.
Pahus.

Ja sitten itse ficciin<33
Loistava, loistava ja loistava. Piste. Siinä oli kaikki mitä halusin sanoa, mutta taidan kuitenkin jatkaa ettei jää tuosta alusta niiin negatiivinen maku suuhun...

Lainaus
”Niinpä”, Norja vastasi ja laski päätään hieman alemmas, ”minä yleensä väitän Tanskaa huligaaniksi. Se menee aina täydestä.”
Ihana, ihana Norja<3 Täydellistä. Ihan taivaallista canonia. :3

Lainaus
”Kumma lusikka”
Samaa kuin Sieppeli^^ Ihana Suomi myös<3

Okei, nyt tuntuu etten näin ennen Historian koetta saa yhtään enempää järkevää (jaa enempää? Mikä tästä OLI järkevää?) tekstiä, joten takavasemmalle lukemaan siihen kokeeseen...

Ja kiitokset sinulle Vyra hyvästä ficistä, ja Sieppelille telepatiasta  :-*

MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Vs: Kuinka huijataan, K-13 // Hetalia, NorFin
« Vastaus #3 : 11.10.2011 21:59:04 »
Noniin. Kirjoitanpas kommentin pitkästä aikaa.

Nyt on ilmeisesti helvetti jäätynyt tai Tanska raitistunut, olet kirjoittanut NorFiniä. Onnittelut uuden ”oudon” parituksen valloittamisesta, olen melkein ylpeä sinusta:)

Tiedätkös, menin ja luin tämän ja sain hemmetinmoisen fanituskohtauksen, pelkkää virnistelyä ja kiljuntaa olin ihan täysillä: Pitkään aikaan en ole tällaista (NORFINIÄ<3) Lukenut ja oikeastaan ainut asia mitä tästä voi sanoa on se että wow. Vyra, sä nyt saat ihan kaikki paritukset vaikuttamaan mahtavilta ja upeilta ja sä teet kaikki hyvälle tuulelle.. taisiis tuntemaan jotakin. Se on yksi awesomen fikkarin merkeistä.

Mutjoo, itsessään fikistä on vähän paha sanoa mitään pahaa. Se oli erilainen kuin sä tavallisesti kirjoitat myös sävyltään. Mun mielestä tässä on ehkä enemmän erilaisia teemoja, tai sellaisia kiihkeämpiä tunteita kuin muissa oneshoteissasi. Niin, kiihkeä on ehkä ainut sana kuvaamaan Norgen ja Finin välistä kemiaa.

Ja sitten Tanska ja Ruotsi. Sä yrität ilmiselvästi laittaa mut kärsimään kun en kohta osaa päättää kuka kuuluu kenelle. Olipa fiksu veto Suomelta, vaikkakin Ruotsi ja Tanska tietääkin.. Jotenkin tykkäsin tästä eri tavalla kuin kaikista muista. Voinko sanoa et tää oli vähän omalla tavallaan aikuisempi kuin ne muut? En, mut kirjoitustyyli/ideointi/jokin on muuttunut.

Sä kuvailit tosi hyvin koko jutun läpi, vaikka mä voin kuvitella, et se saattaa olla ainakin haastavaa, jos ei muuta. (Okei, en edes pidättänyt hengitystäni tuossa yhdessä kohti fikkiä ja silleen.. varmaan pari aivosolua kuoli hapenpuutteeseen mut who cares jos fikit on kyseessä.)

Ruotsi oli ihana, se sietää Tanskaa ilman laseja ja se sietää Norjankin miehensä (vai vaimonsa?) kimpussa vaikka onkin varmaan henkisesti tulenpalavan mustasukkainen, mistä sitä tietää. Ja Tanska oli aika kiltti loppujen lopuksi, tai siis ne eivät alkaneet  tappamaan toisiaan heti. Aika kiva symbioosi näitten neljän ”aikuisen” välillä.
 Muuten, tietääkö Norja ja Suomi mistään mitään? Entä Islanti? Tätä mä vain jäin miettimään tuos lopussa.

Mutta siis tää oli tosiaan vain loistava, enkä huomannut virheitäkään pahemmin. Aloin toistaa itseäni. Suosikkikohtani koko fikissä oli varmaankin ihan loppu. En mä tiedä miksi, se vain oli aivan _upean awwituttava_.

Joo, tämä oli taas tällainen toisteleva ihkutuskommentti joka yritti analysoida tai jotakin muttakun ei.Ehkä sä löysit jonkun pointin tuolta väliltä.. katsoo nyt:)

<3:llä

~Myrsis~ the betapallero:)
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

Sinu

  • ***
  • Viestejä: 119
Vs: Kuinka huijataan, K-13 // Hetalia, NorFin
« Vastaus #4 : 13.10.2011 12:34:43 »
Kiitos Sipille, että hän sai sut kirjoittamaan tällaisen. Tämä on nimittäin ihan älyttömän hyvin kirjoitettu!

Todellakin erilainen ficci kuin mihin tavallisesti törmää. Norjan ja Suomen suhde tuntuu oikeasti kypsältä ja aidolta. Tässä ei ole sitä perinteistä uke-seme asetelmaa, jossa toinen on epävarma/ujo/kykenemätön ilmaisemaan tunteitaan oikein ja se on todella piristävää. Kaikki aiemmat kommentoijat taisivat mainitakin nämä asiat jo, mutta suhde on tasapainoinen ja tasa-arvoinen. On todella hellyyttävää kuinka nämä kaksi etsivät ja aiheuttavat tilanteita joissa voisivat olla kaksin. Ja silti ollessaan kaksin, he vain kietoutuvat toisiinsa ja toivovat ajan katoavan. Ei katkeraa, korkeintaan hieman haikeaa. Pidin myös kovasti tuosta tyylistä joka antoi ymmärtää, että suhde oli läheinen, intiimi, muttei mitenkään roihuava tai kiihkeä. Sellaista "puhdasta" rakkautta. Ah! Ihanaa että tämä maailma ei ole vielä täysin paatunut...

Säikähdin vähän kun tajusin että herrat sellissä olivat perillä kaksikon kuvioista, mutta heidän jutuistaan päätellen, he eivät ole todella perillä mille tuo suhde rakentuu. Tuo kuinka Tanska ehdottaa neljänkimppaa on hyvä esimerkki. Tuntuu, että hänen ajatuksissaan syvempi suhde voi tarkoittaa vain suhdetta jossa päädytään lakanoiden väliin. Ruotsista taas näkyy, että hän on ymmärtänyt ettei suhde ole tyypillinen, joten siksi se ei anna täydellistä syytä mustasukkaisuuteen. Silti molemmat herrat ovat hieman hukassa sen suhteen mitä ajatella. Mut toivottavasti Norja ja Suomi lopettavat kaksikon ajamisen selliin, jos se ei ole Ruotsista kivaa.. Heh, ja mitä tulee loppuun, ihastuin sen yksityiskohtiin. Olin todella "wou!" kun luin tämän:
Lainaus
Hän tiesi tasan tarkkaan, kuinka kauan virkavallalla meni löytää heidän tietonsa, huomata ne salaisiksi, ottaa yhteyttää oikeiden maiden hallituksiin, saada joitain tiettyjä tietoja ja sitten hämmentyneenä tulla vapauttamaan heidät samalla kun joku pyyhki koko tapahtuneen pois viikkoraportista eikä kukaan puhunut asiasta enää koskaan.
Tuntuu, että sai juuri pienen palan Hetalia-maailman sisäpiiritietoa. X)

Kiitos! Ihana oli! (Ja nyt mä myöhästyin tunnilta kun oli pakko jäädä kirjoittamaan kommentti heti, muuten se olisi jäänyt...)
Jag tänker banka dig gul och blå!

Vyra

  • Vieras
Vs: Kuinka huijataan, K-13 // Hetalia, NorFin
« Vastaus #5 : 13.10.2011 23:01:08 »
Herranen aika. Tästähän tuli sitten näköjään suosituin one-shottini 0_o Kaipa mie sitten lisää sitä NorFiniä...

Sipi: Mäkin rakastan mun aivoja! Pää tuntuis ihan tyhjältä ilman niitä :'D Kiitoksia, kultaseni~ Mukava, että pidit NorFinistäsi ja mie en muuten usko että pystyt olemaan häiriköimättä jouluun asti! Hollannista vetoa, että et pysty! jos mie nyt hetapatioin, niin kirjotatko sä mulle about Nederland?

Lady Smoothie: Hah haa, Kiitos ^^ Jos yhtään saan itseäni puolustella, niin minutkin on noilla parituksilla tartutettu... Fruk on Muuttikselta, NorFin Sipiltä... Laitan vain vahinkoa kiertämään kuten jokaisen kunnon fanitytön kuuluu. Ja! Minä olin muuten tyttö, joka sanoi ettei koskaan ikinä milloinkaan kirjoita fikkejä...Hah!

Myrisisi: Kiitos~  Niin joo, mä /ajattelin/ että mulla ehkä olisi yksi jatkofikki idea, jossa olisi pääosin NorFiniä mutta myös DenNoria ja Sufiniä, kasa stalkkereita ja pari kivaa yritystä sotkee asioita. /Jos/ mä joskus kirjoitan sen, niin sitten saatte tietää, mitä mun mielestä Islanti ajattelee tästä ^^'' (kuulostipa epämääräiseltä...)

Sinu: Kiitos! Juuri noin minäkin tämän ajattelin. Ei kai kaiken rakkauden tarvitse olla sitä tyypillistä ja minä itse pidin tästä asetelmasta oikeastaan todella paljon. He rakastavat toisiaan, mutta he kumpikin rakastavat myös jotakuta muuta, jotenkin näin minä sen ajattelin ^^'
Minä toivoinkin, että joku huomaa tuon lopun :'3

Oikein paljon kiitoksia kaikille~ Dank u wel! Minä lupaan katsoa, jos saisin jotain muutakin kehitettyä^^ Pelkään vain, että pitemmässä pätkässä tunnelma saattaisi lysähtää... no, se nähdään sitten.

Ven

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Hetalia, Kuinka huijataan, K-13 // NorFin
« Vastaus #6 : 28.10.2012 10:10:23 »
Heei, haluaisiko joku kerto minullekin, miksi en ole kommannut tätä? : D mulla oli vankka mielikuva siitä että olisin pistänyt kommenttia silloin heti saman tien kun tämä ilmestyi, mutta enpä sitten laittanut..

No, homman nimihän on se, että mie rakastan NorFiniä(ja SuDeniä. DenNor ja SuFin menee myös, mutta en ole niihin "perusparituksiin" jostain syystä aivan niin ihastunut).

Tämä on oikein ihana, pieni suloinen ficceroinen(se on sana). Itsekin kuvittelen Norjan ja Suomen suhteen aika sellaiseksi viattomaksi, juuri tuollaiseksi että suukotellaan vähän silloin kun kukaan ei ole näkemässä tai ei muuten vain näe.

Tanska ja Ruotsi taas ovat aivan ihania. Hihittelin tuolle selli numero yhdelletoista jostain oudosta syystä, saatan niin nähdä miten Tanska kinuaa että haluaa juuri tiettyyn selliin(hän on tainnut viettää siellä aikaa ennenkin, arvaan ma). Ja tuo, että he tietävät asiasta, on minusta paljon toimivampi kuin se, että he olisivat autuaan tietämättömiä. Ja he taitavat itsekin olla sitä mieltä, että suhde ei ole niin kamalan vakava, koska he antavat sen olla ilman kummempia mutinoita. Ja Ruotsin kanssa samaa mieltä, Norja on vielä ihan okei (ei pahalla Dan-kulta ; D).

Tuo loppu nyt vain oli niin suloinen. Jotenkin tuntuu siltä, että Ruotsi ja Tanska eivät ole yhtään pahoillaan selkiensä takana kytevästä suhteesta, vaan ajatus on pikemminkin se, että he haluavat kummatkin Suomen ja Norjan olevan vain hyvillä mielin.

Ja näin, nyt minä sitten oikeasti kommentoin. Pitää tulla huomenna tarkistamaan etten vaan nähnyt unta tästäkin : D

Ven kiittää~
Taputtakaa kaikki, joille on käynyt niin, että kun te kiirehditte bussiin, juoksette siihen, niin just ko te ootte pääsemässä siihen pysäkille, niin sitte ne lähtee!
*Taputaputapu*

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia, Kuinka huijataan, K-11 // NorFin
« Vastaus #7 : 11.11.2015 21:40:27 »
Hei!

Kiitokset vielä kerran kaikille :) Koska salaisia NorFin -shippareita tuntui olevan Fini täynnä niin mä intouduin viimein kirjoittamaan tämän one-shotin jonka aloitin hyvin pian edellisen jälkeen, mutta joka sitten jäi kesken.

Jos intoa löytyy niin kirjoittelen näitä NorFini -shotteja lisääkin, joten nyt kaikki ahkerasti kommaamaan, jos haluatte nähdä niitä! Päätin tälleen kätevästi laittaa nämä kaikki samaan ketjuun, kun nämä nyt kuitenkin liittyvät toisiinsa ja näin on sitten niiden jotka eivät Norfinistä pidä helpompi vältellä tätä. Jes.


Nimi: Kuinka vakoillaan
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: NorFin, mutta vihjataa myös Sufiniin ja Dennoriin


”Siirry nyt vähän”, ensimmäinen miehenääni mutisi äkäisesti ja toinen kiirehti hyssyttelemään, ”siirry. En näe mitään.”

”Ei ole minun ongelma”, vastaus kuului.

”Minä teen siitä sinun ongelmasi”, ensimmäinen ääni totesi taas. Siinä vaiheessa Islanti päätti, että hän oli jo nähnyt kaiken ja hän voisi ihan hyvin palata takaisin saarelleen teeskentelemään, ettei koko asiaa ollut tapahtunut.

Mutta jostain syystä, jota hän myöhemmin todella ihmetteli, hän ei lähtenyt. Hän kallisti päätään ja avasi suunsa. Se oli ensimmäinen virhe sinä päivänä.

”Mitä te teette?” Islannin ääni sai Tanskan ja Ruotsin pysähtymään hetkeksi. He vilkaisivat toisiaan ja käänsivät sitten yhtä aikaa katseensa alas islantilaista kohti. Islanti tuijotti takaisin ja mietti hiljaa mielessään, että miten se yksi puunoksa pystyi kannattelemaan kahden täysikasvuisen miehen painoa niin hyvin.

”Mitä sinä teet siellä?” Tanska kysyi takaisin ja Islanti kallisti päätään kummastuneena. Eikö hän ollut tässä se, joka käyttäytyi normaalisti? Ainakin hänen oman käsityksensä mukaan oli täysin normaalia seistä kävelykadulla, mutta puussa istuminen oli hieman siinä rajoilla oliko se enää normaalia vai ei. Varsinkin, kun puusta istuvat näyttivät vakoilevan. Tosin täytyi ottaa myös huomioon se, että he vakoilivat omaa taloaan joten oliko se todellakin vakoilua vai jotain muuta. Islanti ei todellakaan halunnut pohtia näitä asioita.

”Seison”, hän vastasi, ”mitä te teette siellä?”

”Istumme”, Ruotsi vastasi aivan kuin asiassa ei olisi mitään outoa.

”Okei”, Islanti sanoi hitaasti ja epäilevällä sävyllä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kysyä enempää, koska Tanska alkoi heilua paikoillaan ja viittoi ikkunaa kohti.

”Sve, Sve, he aikovat suudella”, hän sanoi innostuneella sävyllä, jonka onnistui juuri ja juuri pitämään äänensä tarpeeksi matalana jotta heidän vakoilunsa kohteet eivät huomanneet heitä. Ruotsin katse kiinnittyi heti ikkunaan ja kumpikin mies katsoi lähes pelottavan tarkasti jotain, mikä jäi Islannilta huomaamatta.

”Okei, minä taidan tästä mennä”, hän mutisi ja kääntyi kävelläkseen sisälle. Häntä ei kiinnostanut tietää, miksi Tanska ja Ruotsi istuivat puussa ulkona sen sijaan että menisivät sisälle myös. Hän halusi vain rentoutua pitkän päivän jälkeen ja syödä jotain hyvää välipalaksi.

”Sve, jos Is menee sisälle, he lopettavat”, Tanska yhtäkkiä huomautti tajuttuaan islantilaisen aikeet. Ruotsi tajusi asian samoin hyvin nopeasti.

”Pysäytä hänet”, ruotsalainen käski ja kerrankin mies totteli. Sulavasti ja lähes äänettömästi Tanska hypähti alas puusta ja taklasi Islannin maahan. Kuten kaikki järkevät valtiot tanskalaisten hyökkäyksen kohteena, myös Islanti pisti vastaan ja olisi huutanut jos Tanska ei olisi järkevästi painanut kättään hänen suulleen. Pienen nahistelun ja Ruotsin tarjoaman avun jälkeen Islanti löysi itsensä puusta kahden muun valtion välistä. Kumpikin piti kiinni hänen käsivarrestaan ja Tanskan käsi oli silti hänen suullaan vaikka hän oli purrut miestä jo kerran.

”Lupaatko olla hiljaa, jos päästän irti?” Tanska kysyi kuiskaten, ”pahus, hän puri minua. Sve, ovatko islantilaiset myrkyllisiä?” Ruotsi ja Islanti loivat kumpikin häneen pitkän katseen.

”Ei”, Ruotsi sanoi samaan aikaan, kun Islanti mutisi ”kyllä” kättä vasten. Tanska kuitenkin oletti hänen tarkoittavan sitä että käyttäytyisi hyvin eikä sitä että olisi myrkyllinen, joten mies laski kätensä alas. Islanti oli lopettanut rimpuilun jo hetki sitten tajuttuaan että ehkä puunoksa ei ollutkaan aivan tarpeeksi vahva heille kolmelle ja aivan aloillaan pysyminen voisi olla hyvä idea. 

”Saanko nyt tietää, mikä on niin tärkeää että…”

”Hysh, he tekevät sitä taas”, Tanska käski ja jähmettyi tuijottamaan ikkunaa. Ruotsin huomio oli kiinnittynyt samoin samaan suuntaan, joten hitaasti Islanti antoi periksi uteliaisuudelleen ja kääntyi itsekin katsomaan. Se oli sen päivän toinen virhe.

Hän näki Suomen ja Norjan istuvan vierekkäin sängynlaidalla. Muutoin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä, sillä he olivat ystäviä ja oli luonnollista nähdä heidät samassa tilassa silloin tällöin, mutta koskaan ennen Islanti ei ollut nähnyt heidän suutelevan. Miehet pitelivät toisiaan kädestä ja jakoivat pieniä, helliä suudelmia nauraen ja vaihtaen välillä muutamia sanoja jotka kuitenkin jäivät tarkkailijoilta kuulematta ikkunalasin läpi. Kuka tahansa muu olisi ajatellut tilanteen olevan hyvin suloinen kahden rakastavaisen jakama hetki, mutta Islanti oli lähinnä järkyttynyt. Hitaasti hän kääntyi katsomaan miehiä vierellään.

”Minun veljeni?” hän kysyi, ”ja Suomi?”

”Jep”, Tanska vastasi lyhyesti.

”Eikö teidän kahden pitäisi olla todella, todella mustasukkaisia?”

”Miksi? Tämä on suloisinta sitten sen kun Ned hankki sataviisikymmentäseitsemän pupunpoikasta ja vapautti ne kaikki kokoushuoneeseen”, Tanska vastasi ja Ruotsi nyökkäsi merkiksi siitä että hän oli yllättävä kyllä samaa mieltä tanskalaisen kanssa. Islanti katsoi heitä epäuskoisena.

”Poikaystävänne ovat tuolla suutelemassa toisiaan ja teidän mielestä se on vain söpöä?” hän varmisti ja kumpikin mies nyökkäsi.

”Norja on okei”, Ruotsi totesi.

”Minä en ymmärrä teitä”, Islanti myönsi.

”Katsos”, Tanska sanoi ja malttoi kääntää katseensa ikkunasta kun Norja ja Suomi olivat jo hetken vain jutelleet keskenään, ”joo myönnetään, olin aluksi todella mustasukkainen ja halusin Norjan vain itselleni, mutta sitten tajusin että se on kuin leikkiä. He pitävät hieman hauskaa keskenään ja tulevat sitten takaisin meidän luo.”

”He ovat ystäviä”, Ruotsi jatkoi, ”jotka pitävät toistensa suutelusta.”

”Mutta he silti rakastavat meitä”, Tanska totesi, ”ja heidän pienet temppunsa ovat niin suloista! Yrittävät niin kovasti keksiä keinoja saada meidät kummatkin ulos talosta yhtä aikaa.”

”Suloista”, Ruotsi myönsi. Islanti vältteli katsomasta ikkunaa taas, mutta hän alkoi kuitenkin jo rauhoittua.

”No, jos te kaikki kerta olette okei asian kanssa”, hän mutisi sillä häntä ei oikeastaan kiinnostanut millaisen suhdesolmun muut olivat saaneet aikaan, ”hetkinen… Tietäväkö he, että te vakoilette heitä?”

”Eivät tietenkään”, Ruotsi totesi tyynesti.

”Jos tietäisivät, minä olisin tuolla sisällä popcornin kanssa kannustamassa”, Tanska totesi ja Ruotsi läimäytti häntä käsivarteen puolihuolimattomasti. Islanti katsoi heitä kumpaakin vakava ilme kasvoillaan.

”Minä en halua edes ymmärtää teitä”, hän totesi, ”saanko nyt mennä jo sisälle?”

”Et!” Tanska huudahti ja kurottautui tarttumaan kiinni islantilaisesta. Ikävä kyllä äkillinen painon siirtyminen oli liikaa jo koville joutuneelle puunoksalle, joten he ehtivät juuri ja juuri kuulla varoittavan räsähdyksen ennen kuin painovoima vei voiton ja he kaikki kolme tipahtivat maahan.

Sisällä talossa Suomi pysähtyi kesken lauseen ja vilkaisi epäillen kohti ikkunaa.

”Kuulitko jotain?” hän kysyi Norjalta, ”aivan kun jokin olisi tipahtanut juuri maahan ulkona.” Norja hymähti ja hänen sormensa sivelivät suomalaisen käsivartta.

”Se vanha puu vain viimein petti vakoilijamme”, hän totesi, ”älä välitä siitä.”

”Olivatko he taas katselemassa meitä salaa?” Suomi kysyi huvittuneena ja Norja nyökkäsi, ”eikö olekin suloista, että he menevät niin pitkälle luullessaan että me emme tiedä?”

”Kyllä”, norjalainen vastasi kuulostaen samoin huvittuneelta. Suomi nauroi ja norjalainen nosti kätensä hänen poskelleen sipaisten samalla vaaleita hiuksia sormillaan.

”Vielä muutama suudelma ennen kuin he tulevat sisälle?” hän kysyi. Suomalainen nyökkäsi ja nojautui lähemmäs norjalaista, jonka pehmeät huulet tuntuivat lämpimiltä hänen omiaan vasten.


A/N: Tämä on oudoin suhdekuvio, jonka oon koskaan kirjoittanut, mutta toisaalta olen aina ajatellut että jokainen tyylillään niin kauan kun se ei loukkaa ketään muuta joten... no...
Islantia en tosin aatellut parittaa kenellekään (vieläkään).
Toivottavasti kukaan ei nyt oo ihan järkyttynyt.

//typo-fail korjattu. muahahha haa...köh.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2015 22:08:39 kirjoittanut Vyra »

Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Järkyttyny. Yrittäisit ees, mie oon sentään lahdannu viisi hemmoa tänään ja napsaissut yhdeltä puukolla, öh, päättele itse minkä-irti. Tämä muka järkyttävää. Miten sie oot ikinä kyenny Spekkiä tai muuta lukemaan, honey, yritä.

Söpöysasteet onnistuit kuitenkin saamaan puolellesi vaikka mie täällä oonkin itte kirjoittamassa parhaillani semmoista söpöysdraamaa että ittellänikin on paha olo, POINTTI SIIS että olit söpömpi. Kirjoitusvihreen pahaisesta ehdinkin jo huomauttaa, mutta näytetään nyt kaikille vielä kun oli niin hupaisa:
Lainaus
Miehet pitelivät toisiaan kädessä ja jakoivat pieniä, helliä suudelmia nauraen ja vaihtaen välillä muutamia sanoja jotka kuitenkin jäivät tarkkailijoilta kuulematta ikkunalasin läpi.

Koska on muuten samalla lempikohtani. Ei sen typon takia, vaan ihan vaan koska se on söpö. 

Jos jotain voisi kinuta vielä lisää, niin samperi olisi kiva lukea enemmänkin siitä mitä itse Norjalla ja Suomella menee välillään - mutta ymmärrän näiden kahden kohdalla sen, että huomio jakaantuu koko porukalle. Ps, miten himskatissa ne kaksi saivat Islannin puuhun? Siis... Miten?
Ihaninta kyllä se miten Suomi ja Norja tiedostaa muut, eivätkä siltikään edes kehtaa laittaa verhoja ikkunaan, senkin kierot perunamuussit, yrittäkää edes. Okei, härnäämistä. Härnääminen on hyvä. Härnääminen saa Sipin turhautumaan.

DO SOMETHING *heittää Norjaa ja Suomea pullolla päähän*

Vielä lempijuttuja:
Lainaus
Suomalainen nyökkäsi ja nojautui lähemmäs norjalaista, jonka pehmeät huulet tuntuivat lämpimiltä hänen omiaan vasten.

Simppeli, yksinkertainen, mutta silti niin toimiva lause, hemmetti. Sie saat yksinkertaisista paloista jotain täydellistä aikaan ja se on upeaa lukea. Joten, jos ja kun NorFiniä lisää, niin minä täällä fanityttöilen niille. Tama on lupaus.
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Minä pidin parituksesta näemmä jo vuonna 2011, ja minun on nyt ehkä pakko todeta, että vielä 2015 se herättää minussa aivan hirvittävän suurta lämpöistä oloa. Teksti, jota sain juuri kunnian lukea, oli siirappia, sokeria ja suklaata, ehkä jopa hieman salmiakkiakin -- kaikka yhtä aikaa. Vähän kuin olisi karkkipäivän karkit saanut ensimmäistä kertaa moneen viikkoon!

Tuo yleinen viattomuus, normaalius, hetken pysähtyneisyys -- vangitsit (mitä, tuhanteen sanaan?) nuo muutamat hetket suorastaan virheettöminä, ja voisin kompata Sieppeliä:

Lainaus
Sie saat yksinkertaisista paloista jotain täydellistä aikaan ja se on upeaa lukea. Joten, jos ja kun NorFiniä lisää, niin minä täällä fanityttöilen niille. Tama on lupaus.
.

Vaikka ikäraja olikin sallittu, tässä oli jotain erilaista kuin aikaisemmissa tähän asti kirjoittamissasi teksteissä. Tämä oli.. en tiedä, erilainen. Hyvällä tavalla tietenkin! Olet ehkä kehittynyt parisuhteiden (ja niiden kiemuroiden) tekemisessä, tai ehkä vain pääsit niin hyvään flow-tilaan, että teksti vain syntyi itsestään. Joka tapauksessa, tämä oli elämys, aivan omaa luokkaansa.

Jos olisin kriitikko, kyllä antaisin sinulle fikkarina parhaat arvostelut. Olet ehkä fandomimme tähtiauthor, jonka rinnalla kaikki muut vain kalpenevat (vaikka hyviä ovatkin, mutta tässä kehutaan nyt Vyraa erityisesti, älkää kukaan pahastuko!).

Puspus, tämä oli ilo♥
<3:llä
~Myrsis~
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

minja

  • Ocean Soul
  • ***
  • Viestejä: 157
Jau! Kaikki NorFin tänne heti! (SuFin lemppari, mut kai sivusuhteet sallitaa näilt osin?) Kirjota kaikki mitä keksit :) Sie oot varmaa miu lempikirjoittaja Hetaliasta <3 Jatka!
« Viimeksi muokattu: 12.11.2015 02:34:55 kirjoittanut minja »
*Anteeksi, että olen olemassa.*
Time to rest and finish the show.
30.11.1939-13.3.1940 <3
Yksäröinti sallittu :) = yksinäinen ihminen
Virhe
Saatan myös olla Miriadell

Vyra

  • Vieras
No tämähän nyt sai suosion :D

Sipi: Kiitos! Mä muuten tarkotin sillä järkyttävällä sellaista "Ooh, jotain uutta Vyr... AAARGH, outo paritus!" -järkytystä. Mut hei, eiks Jatkon uusin oo jo järkyttävyydeltään ihan ok luokkaa?
Söpöys on mun juttu (hi hii!)
Lainaus
Ps, miten himskatissa ne kaksi saivat Islannin puuhun? Siis... Miten?
Kyllähän nyt pari raavasta miestä aina yhden potkivan islantilaisen puuhun kiskoo.

Myrsi: Kiitos! Äläs nyt noin kehu, ihan tässä nolostuu. Ja se oli varmaan se flow-tila, mikä tässä autto aika paljon.

Minja: Kiitos! Joo, tämä pahe-sala-paritus sallitaan :D

Tämän kommenttitulvan yllättämänä kirjoitin jo kolmannen NorFin-shotin. Pakkohan se on ku vuorokauden sisällä tulee kolme kommenttia! Tää on nyt taas tällaista yleissöpöä vailla sen suurempaa juonta.


Nimi: Kuinka levätään
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Norja, Suomi, Tanska ja Ruotsi NorFin

Suomi huokaisi syvään päästyään viimein kotiin ja laskiessaan kaikki työt käsistään eteisen pöydälle, minne hän aikoi myös unohtaa ne. Hänen päätään särki ja häntä väsytti niin paljon, että hän oli varma että voisi nukkua seuraavat kaksi päivää aivan sujuvasti. Joskus hän todellakin vihasi työtään, mutta minkä hän sille voi että se oli tavallaan hänen olemassaolonsa tarkoitus.

Kotona tuoksui lämpimältä ja aivan kuin piparmintulta, mikä hieman piristi suomalaista. Ulkona oli niin kylmä ja pimeä, että hän tunsi sen jopa luissaan ja kylmänväreet kulkivat hänen selkäänsä pitkin, kun hän ajatteli ihanan lämpöistä sohvaa jonka nurkkaan hän halusi käpertyä viltin ja kuuman kaakaokupillisen kanssa. Hän ei kuullut ääniä talosta, mutta ovi oli ollut auki joten hän tiesi että ainakin joku oli kotona. Hän toivoi, että se joku tuntisi sen verran sääliä häntä kohtaan että tekisi hänelle sen herkullisen kaakaon, jota hän himoitsi.

Itsekseen hymisten Suomi käveli olohuoneeseen ja hieroi ulkona kylmettyneitä käsiään saadakseen veren kiertämään paremmin. hän oli juuri päättänyt, mikä sohvalla lojuvista vilteistä oli kaikkein lämmin, kun hän kuuli kevyitä askelia takanaan.

”Oh, hei Norja”, Suomi tervehti huomatessaan toisen Pohjoismaan ilmestyneen paikalle. Se oli erinomaista sillä Norja säälisi ja ymmärtäisi häntä ja tekisi hänelle kaakaota. Ihan varmasti.

”Hei”, Norja vastasi ja katsoi hänen väsynyttä olemustaan, ”pitkä päivä?”

”Voi kyllä”, Suomi vastasi, ”voisitko mitenkään…?”

”Istu vain alas”, Norja vastasi arvaten pyynnön jo ja lähti kävelemään keittiöön. Suomi huikkasi kiitoksen hänen peräänsä ja nappasi tyytyväisenä valitsemansa viltin ympärilleen ennen kuin asettui sohvalle. Se oli täydellistä, niin rauhallista ja mukavaa ja hyvin lämmintä. Hän tunsi heti olevansa paljon onnellisempi.

”Tässä”, Norja sanoi ilmestyessään hetken päästä takaisin kaksi mukia käsissään. Suomi otti kiitollisena vastaan hänelle tarjotun ja lämmitteli sormiaan sen pintaa vasten. Lämmin höyry tuntui hyvältä kasvoilla ja kaakao tuoksui niin taivaalliselta. Norja osasi tehdä sen täydellisesti.

”Kiitos”, Suomi kuiskasi ja sulki silmänsä hetkesi. Hän kuuli Norjan poimivan viltin itselleen ja pian hän tunsi sohvan painuvan hieman kun mies istui hänen vierelleen. Norjalainen nojasi kevyesti hänen kylkeään vasten ja Suomi huokaisi tyytyväisenä saatuaan vielä hieman lisää lämpöä toisen kehosta.

”Missä muut ovat?” hän kysyi.

”Island on ulkona jossain, sanoi tulevansa myöhään takaisin”, Norja vastasi hiljaisella äänellä, joka sopi hyvin tunnelmaan, ”Sverige ja Danmark lähtivät etsimään autoon uutta sytytystulppaa.”

”Mitä sille vanhalle tapahtui?”

”Hajosi”, Norja totesi viattomasti, ”todella äkillinen ja yllättävä tapaus.”

”Ahaa, minä olin ihan varma, että meillä oli muutama varalla autotallin ylähyllyllä”, Suomi totesi arvaten jo norjalaisen vastauksen.

”Ei ollut”, hän vastasi ja siemaisi kahviaan, ”kuvittelet vain.” Suomi naurahti vaimeasti ja vilkaisi Norjaa, jonka kasvot olivat täydellisen ilmeettömät eivätkä näyttäneet merkkiäkään siitä, että norjalainen olisi tehnyt jotain sytytystulppien katoamisen eteen. Suomi kuitenkin tiesi paremmin.

”Sinä ovela norjalainen”, hän sanoi huvittuneena.

”Minä vain ajattelin, että ansaitsemme hiljaisen illan”, Norja totesi kuulostaen itsekin hieman huvittuneelta. Suomi pudisti päätään, mutta ei siksi että olisi ollut erimieltä vaan siksi että toinen valtio oli tosiaan järjestänyt kaiken niin yksinkertaisen tehokkaasti.

Suomi puhalsi kevyesti kaakaota ja nosti muin huulilleen. Maku oli aivan kuten tuoksukin ja hän huokaisi tyytyväisenä maistaessaan täyteläisen suklaan ja ripauksen piparminttua sekä maitoa. Norja oli tehnyt kaakaon aivan oikeasta sulatetusta suklaasta ja sen huomasi maun täyteläisyydestä.

”Hmm, suklaata ja piparminttua”, suomalainen sanoi, ”sinä olet täydellinen, Norja.”

”Kiitos”, norjalainen sanoi, ”tuota voisin kuulla useamminkin.”

”Ansaitset sen”, Suomi totesi ja jatkoi juomansa nauttimista. Kuten kaikki hyvä, sekin päättyi liian nopeasti ja hieman surullisena suomalainen vilkaisi tyhjentynyttä mukiaan ennen kuin siirsi sen pöydälle sohvan viereen.

”Voitko nyt paremmin?” Norja kysyi. Hän oli myös juonut jo kaiken kahvinsa ja haukotteli kevyesti käpertyessään paremmin vilttinsä sisään. Jotenkin hän onnistui aina välttämään kofeiinin täyden vaikutuksen, vaikka joi epäterveellisiä määriä kahvia päivittäin.

”Paljon paremmin”, Suomi vastasi sillä häntä väsytti yhä, mutta päänsärky oli jo lähtenyt ja hänellä oli lämmin, ”vain yksi asia on vielä väärin.”

”Ja mikähän se on?”

”En ole vielä saanut tarpeeksi suukkoja tänään”, Suomi valitti ja Norja naurahti hiljaa.

”Vai niin”, hän sanoi ja siirtyi lähemmäs painaen otsansa suomalaisen otsaa vasten, ”pitäisikö minun korjata tämä virhe?” 

”Kyllä kiitos”, suomalainen vastasi ja norjalainen käänsi päätään hieman. Se oli kevyt suudelma, joka lämmitti mukavasti sisintä ja oli kuin pehmeää pumpulia.

”Hmm, sinä maistut kahvilta”, Suomi totesi tyytyväisenä.

”Ja sinä suklaalta ja piparmintulta”, Norja vastasi ja painoi vielä toisen suudelman suomalaisen huulille ennen kuin venytteli hieman ja asettui paremmin miehen kylkeä vasten, ”tämä on oikeastaan todella miellyttävä kohta nukkua.”

”Samaa mieltä”, suomalainen totesi unisesti ja haukotteli. Hän tunsi olonsa niin miellyttävän lämpimäksi ja raukeaksi, että ennen kuin hän edes tajusikaan sitä, hän oli nukahtanut sinne sohvalle Norjan viereen.

*****

”Suloista”, Tanska totesi katsoessaan sohvalla nukkuvia miehiä.

”Ja”, Ruotsi myönsi ja nyökkäsi. Norja ja Suomi olivat kumpikin syvällä unessa eivätkä olleet edes havahtuneet, kun miehet olivat tulleet kotiin. Norjalainen lepäsi osittain suomalaisen sylissä ja Suomi oli jossain vaiheessa siirtänyt kättään niin että näytti halaavan toista miestä. Kummankin kasvoilla oli rauhallinen ilme. Sellainen mikä aina oli onnellisena nukkuvien ihmisten kasvoilla ja jokaisen hereillä olevan puhumaan ja liikkumaan hiljempaa jottei niin tyytyväisenä nukkuva vaan heräisi vahingossa.

”Tämän näyn vuoksi ei edes harmita, että jouduimme käymään läpi kaikki kaupungin korjaamot yhden oudosti rikkoontuneen sytytystulpan takia”, tanskalainen totesi, ”olen muuten jollain tavalla todella ylpeä Norgesta sen tempun vuoksi.”

”Hm”

”Okei, jos minä kannan Norgen sänkyyn, kannatko sinä Finin?”

”Ja.”


A/N: ps. mä en oikeesti tiedä mikä sytytystulppa on ja onko sillä kovin suurta merkitystä autossa. Se oli vaan eka mikä tuli mieleen ja joku muisto traktoritunneilta kummitteli että se vois olla ihan tarpeellinen...?

Helene

  • ***
  • Viestejä: 19
Aina, kun (joka päivä) tulen Finiin katson onko Idän temppeliin tullut mitää uutta.  Nähdessäni, että sinulta on tullut jotain sydämeni sykähtää riemukkaasti ja ryntään lukemaan uuden raapaleen/oneshotin/osan jatkotarinasta. Olen onnellinen, kun saan lukea uuden sinun kirjoittamasi kappaleen.(Ehkä vähän liioittelin, mutta siis joo jos olet laittanut jotain uutta se on päiväni kohokohta.)

Ei järkyttänyt kumpikaan oneshot ;D Pidän tästä parituksesta ja siitä, että kaikki kuitenkin tietävät mitä on meneillään eikä tässä ole sellaista, että Suomi ja Norja oikeasti pettäisivät Ruotsia ja Tanskaa. Se olisi jo liian julmaa. Tämä paritus on juuri täydellinen sellaisena, kun sinä olet sen kirjoittanut. Olen yllättynyt kuinka hävyttömiksi Suomi ja Norja osoittautuivat, mutta jokatapauksessa... Suomi ja Norja on niin ihanan söpöjä!!
Pidän tästä oneshot-ketjusta tosi paljon. Lisää näitä, kiitos!

Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Nyt on miun vuoro järkyttää siuta, lähdin ylianalysoimaan tätä vähän liiankin syvälle. Sanotaan tässä vaiheessa: Fikki oli hyvä, nostatti minussa ajatuksia vähän suuntaan ja toiseen ja meinaan tässä kommentissa selittää niitä auki. Se, mitä sanon, ei missään tapauksessa tarkoita, että tämä olisi huono.  En vain oleta, että fikki nosti mielessäni samoja ajatuksia mitä olisit kirjoittajana tarkoittanut.

Mie en nimittäin tykänny tästä viimeisestä.

Se on söpö, jesssss, Suomea ja Norjaa yhdessä, jesss, mutta minua alkoi ihan oikeasti ärsyttämään Ruotsi ja Tanska tässä kuviossa. Tämä todennäköisesti lähtee siitä, että Ruotsi ja Tanska on semejä yleensä suhteissaan (elleivät sitten ole yhdessä keskenään, jolloin se on vähän, öh, mielenkiintoisempi tapaus) ja Norja + erityisesti Suomi kuvataan yleensä heidän ukeinaan. Siun SuFinin ja DenNorin tuntien tämä pätee vielä aika lailla, vaikkakin Jatko nyt on aika paljon tuhonnut tätä käsitystä, mutta kaikissa kevyemmissa suhde toimii aika peruskaavalla. Joten, samalla kun Norja on aivan liian täydellinen tässä tekstissä päästessään pitämään huolta jostakusta - joka sopii rooliin yllättävän hyvin, pitäähän hän kovastikin huolta pikkuveljestään ja pitäisi varmaan Tanskastakin enemmän jos tämä pysyisi paikallaan - ja Suomi puolestaan pääsee huolenpidon kohteeksi - kun hänenkin kohdallaan on yleistä se, että hän on se josta käytetään tyhmiä termejä: toimii vaimona - niin mitenkäs sitten kun suhteeseen kuuluvatkin vielä heitä dominoivat puoliskot? Kun tässä tarinassa päästiin tilanteeseen jossa Ruotsi ja Tanska päättävät yhdessä kantaa kaksikon sohvalta, tämän tilanteen vaikeudet ja jotenkin myös todellinen raakuus tuli ilmi ja oletan täällä, että tarkoituksesi oli kirjoittaa suloisuutta, eikä saada aikaan mahdollista ongelmaa tulevaisuutta varten (en tiedä. Sinähän vaikka saatoit?)

Siis tällä hetkellä Tanska ja Ruotsi, dominoivat osapuolet, ovat rauhassa keskenään ja NorFin-ajatuksen kanssa, tietäen tai odottaen, että kaksikko palaa kuitenkin lopulta takaisin ja samalla he onnistuvat tämän viimeisimmän lisäyksen kautta luomaan tilanteen, jossa Norja ja Suomi eivät saa olla rauhassa omassa suhteessaan kun koko tilanne pohjautuu semmoiselle: "Tuo on minun, menköön nyt vaan tuonne mutta tulet sitten takaisin", tai, enemmän vielä tässä tilanteessa: "Tuo on minun, tuo on sinun, menköön nyt vaan tuonne mutta tulevat sitten takaisin."

Eli: Minulle jäi maku, että Suomella ja Norjalla ei olisi suhdetta ilman Ruotsia ja Tanskaa, tai, että loppupeleissä NorFin toimii Ruotsin ja Tanskan sanelun mukaan - vaikka kukaan heistä ei sitä sellaiseksi mahdollisesti tarkoita.

... Do you get my point?

Toistan itseäni, uudelleen, tarina oli hyvä, Suomi ja Norja ihunia, mutta suutuin itse Ruotsille ja Tanskalle.
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

Slytherin cat

  • Vieras
Öh, moi

Tuntuu vähän hassulta, kun näytät pitävän NorFinia niinkun "outona" parituksena. Ei se oikeastaan niin harvinainen ole, luulen että tuo riippuu vähän siitä, mihin itse on tottunut.
(Jos jotain järkyttävää finiin kaivattaisiin, voisin julkaista ficin Espanja/Norja parituksella (okei en tee sitä))

Mutta itse ficceihin. Kuten olenkin sanonut, tykkään tosiaan NorFinistäkin paljon. Olen tainnut ennen lukea sitä vaan Sieppelin kirjottamana, ja nämä sinun tekstit tuovat taas uusia puolia tästäkin shipistä esiin.
umm
En osaa muodostaa lausetta xd
Tota, noh, Norja sopii tosi hyvin... tuollaiseksi. Tai siis, olen monesti mielessäni käynyt samantyyppisiä tilanteita läpi, missä Norja ja Suomi istukelisivat sohvalla vilttien alla ja niin.
Söpöä.

Toisaalta, koska en tähän paritukseen niin tottunut ole, ärsyttää myös vähän. Jännää.
Sanoisin siis, että tykkään näistä paljon, mutta jää vähän paha maku suuhun lukemisen jälkeen.

Joo.
heih

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Oi oi miten herkullisia oneshotteja!

Norfin on aivan ihana paritus ja toimiva ihan vain jos aletaan maantieteellisesti katselemaan rajoja(vaikka rajat ovat rakkaudessa pikkuseikka). Ja nämä oneshotit todellakin toimivat tuon parin kanssa, sillä minusta on mukava lukea ficcejä joissa niin sanottuja vakiopareja rikotaan ja kokeillaan hieman uudempia parituksia. NorFin toimii oikein hyvin ja minusta on niin mukava lukea tästä parituksesta ettei minua haittaa vaikka Ruotsi ja Tanska heivattaisiinkin hetkeksi jonnekin (he voisivat mennä pitelemään vaikka toisiaan käsistä) ja annettaisiin koko lava tälle kaksikolle. En tiedä miksi mutta pidän tätä paritusta jotenkin karismaattisena(en tiedä miksi) mutta siinä on vain jotain kertakaikkisen lumoavaa ja koukuttavaa!

Nämä kolme Oneshottia ovat olleet maukasta luettavaa ja kyseiset shotit ovat olleetkin aivan erityisen ihania ja söpöjä mistä ehdoton taputus sillä tällaista suloisuutta on aina mukava lukea. Suloisien suudelmien antaminen sopii tälle kaksikolle tässä on muutenkin sellainen ihanan lämpimänä höyrystetty suloromanttinen tunnelma. Hmm en vielä osaa muodostaa kunnollista mielipidettä siitä mitä mieltä olen Tanskan ja Ruotsin roolista. Islanti on selvästi kunnon veli kun antaa veljensä olla kenen kanssa haluaa sotkeutumatta suhteeseen itse mukaan! Niin sitä pitää Islanti :)

Aivoni eivät toimi enää kunnolla jotta ne kykenisivät muodostamaan kunnollisen kommentin joten pahoitteluni mahdollisesti epäselvästä kommentista.

P.s Luen mielelläni lisää tästä parituksesta, osaat kirjoittaa siitä vain niin ihanasti!<3<3<3

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!