Ikäraja: S
Tyylilaji: keväinen femmetunnelmointi
Paritus: (tulkinnanvarainen) Aini/Helena
Haaste: FinFanFun1000 (288. valkoviini), Inspisbiisiketju (Pihka ja Myrsky – Unissakävelijä), Sana/kuva/lause10 (hienostunut) ja Heinäseinä (kirjoita teksti Inspissitaatti- tai inspisbiisiketjuun)
Kevään malja
mua huimaa
kun unissani kävelen laiturin reunaa
sen alla on avaruus
en näe pohjaa
Viinihiprakka sotkee ajatukset. Maku kielellä on makeahko ja tuo mieleen kesäillat, vaikka toukokuu on tuskin edes alkanut. Aini ei tajua, minne kaksi pulloa katoaa. Seikkaperäisesti ne vaihtuvat nauruun ja loputtomiin keskusteluihin.
Maailma tuntuu kutistuvan tähän hetkeen, heihin kahteen. Kaikki muu on etäistä ja samantekevää. Ainin olo on hyvä ja kepeä. Tunnit sulautuvat yhteen, kuten aina Helenan kanssa. Aini ei välitä ajasta eikä aika heistä. Ehkä aurinkokin hidastelee vain heidän takiaan.
”Taidan ottaa mun takin”, Helena sanoo. Valo hiipii karkuun, ja ilma käy viileämmäksi. Helena ojentaa pahvimukit Ainille. Ylös pääseminen on vaivalloista. Heitä naurattaa. Ei kovin hienostunutta, mutta ei Helenan kanssa tarvitse ollakaan.
Toukokuutuuli hyytää Ainin paljasta kaulaa. Hän kääriytyy paremmin neuleeseensa. Helena heittää takin harteilleen, mutta ei pujota käsiään hihoista. Aini ojentaa pehmenneet pahvimukit. On silkka ihme, etteivät ne läiky. Aini istuu aivan viereen, koska hänen takkinsa on pieni kahdelle. Hän yrittää olla ajattelematta siitä mitään eikä tarvitse, koska kesän makuinen valkoviini, koska tässä on lämpöisempää. Mitään ei voi tapahtua, koska Helenalla on tyttöystävä. Aini ei halua eikä aio sotkea mitään. Hermostuskin vatsanpohjassa on varmasti vain humalaa.
Sanat soljuvat vapaammin ja huolettomammin. Aini ei ajattele, mitä tulee sanoneeksi.
”Sä oot humalassa”, Helena nauraa. Aini tuhahtaa ja tyrkkää.
”Iteki oot.”
”Niin oonki”, Helena huokaa ja juo lisää.
Aini haistelee ruohon tuoksua. Häntä paleltaa. Helena kietoo kätensä hänen ympärilleen. Ainin poski painuu hänen olkapäätään vasten. Se tuntuu luontevalta. On niin hyvä siinä, lähellä. Viini loppuu, ja ilta kylmenee. Lopulta Aini sanoo ne sanat, joissa piilottelee vaivihkainen ehdotus:
”Mennäänkö mun luo?”
He menevät.
hengitän sun tuoksua
kosketat mun hiuksia
ei ole aikaa
on vain virtaava avaruus
(Pihka ja Myrsky – Unissakävelijä)