Javier | S | raapalesarja | osa 2/?

[mursuhilleri]

Nimi: Javier
Ikäraja: S
A/N: Mitääh, multako originaalia? No kyllä! Tässä teille tarina Alpo-pojasta ja hänen ystävästään Javierista. (Javier lausutaan Havier)


Javier

Osa 1

”Mikä se on?” Aava kysyi tyrskähtäen.

”Se on Javier”, Alpo kertoi ylpeydestä säteillen, välittämättä isosiskonsa pilkasta.

”Se on ruma”, Aava nauroi. ”Mikä nimi sitä paitsi se Haaveri on?”

”Javier”, Alpo korjasi ja kurtisti kulmansa. ”Kuulin sen eilen telkkarista.”

Aava mutristi suutaan ja äkkiä säntäsi Alpon ohi tönäistäkseen tämän luomuksen kumoon. Alpo ei ehtinyt reagoida, kun Javier jo makasi maassa rikkoutuneina osiin. Päänä ollut ilmapallo puhkesi.

”AAVA”, Alpo huusi niin kovaa kuin pystyi, ja sitten purskahti itkuun. Lasten äiti saapui sisältä ulkokuistille kuullessaan huudon. Alpo nyyhki niin, että pieni keho nytkähteli. Aava oli painanut syyllisenä leukansa rintaan ja odotti nuhteita äidiltään.

[Avaruuspiraatti]

Mä tunnustan, että avasin tämän ihan siitä syystä, että Javier muistutti mua Jaskierista... Olenko Witcher-pöhinöissä vai Witcher-pöhinöissä?

Voi ei, tämä oli samaan aikaan hauska, söpö ja surullinen! Ihan tyhmä Aava, kun menee rikkomaan Aapon uuden parhaan ystävän. Javier olisi ansannut paljon kunniakkaamman kohtalon kuin tulla pikkulapsen tönäisemäksi. Jään seuraamaan, millaisiin kommelluksiin Aapo lopulta päätyy ystävänsä kanssa!

[mursuhilleri]

Avaruuspiraatti, (kirjoitin just avaruuspita) Kiva kun päädyit lukemaan!


Javier

Osa 2

Javier saatiin korjattua uudenveroiseksi. Alpo katseli hymyillen luomustaan. Sen jalkoina olivat lankut, jotka isä oli antanut verstaastaan. Sen keskivartalona kaksi muhkeaa tyynyä, ja käsinä kyljillä roikkuivat pätkät vanhaa puutarhaletkua. Pää oli ilmapallo, johon Alpo oli paksulla tussilla piirtänyt hymyilevän suun ja ystävälliset silmät. Alpon mielestä Javier näytti aivan oikealta ihmispojalta.

Alpo yritti saada Javieria istumaan keinussa, mutta hahmo valahti aina maahan, kun ei se osannut pitää kiinni käsillään. Juuri kun Alpo oli luovuttamaisillaan, Javierin vihreät kädet kiertyivät kuin itsestään keinun ketjujen ympärille. Sitten se iski Alpolle silmää.

”Vau”, Alpo sanoi hiljaa räpytellen silmiään epäuskoisena.

”Vau”, Javier toisti ja kallisti päätään.

[Avaruuspiraatti]

JAVIER ELÄÄ! Toivottavasti hänen kohtalonsa ei ole yhtä kurja, kuin lumiukolla Lumiukossa.

[Rosmariini]

Voi Mursis!!! Ihanaa, että voitit kommenttiarpajaiset, koska sulla on niin paljon upeita hyvänmielen tekstejä!

On jo pitkään pitänyt kommentoida tätä sun Javieria, kun muistan kun kyselit neuvoja tätä varten ja tuo ajatus lapsen henkiin heräävästä mielikuvituskaverista oli niin söpö, tuli ihan mieleen se Lumiukko-animaatio. Ja Javier on todellakin suloinen! Tässä ekassa osassa tuo lasten keskustelu oli jotenkin niin sympaattinen ja aito, lapset juuri aina keksivät tuollaisia hassuja nimiä mitä joskus kuulevat jossain radiossa tai tv:n kautta. Aava nyt oli kyllä vähän pöllöpää, kun ei ymmärtänyt Javierin erityisyyttä vaan heti rikkoi hänet. Tuli heti vähän oma sisko mieleen. :"D Onneksi kuitenkin Javier sai uuden elämän! Tykkään siitä, että teit hänestä juuri vähän tuollaisen "frankensteinmaisen" otuksen, joka koostuu mitä mielikuvituksellisimmista osista, ja osaan kyllä tosi hienosti kuvitella tuon lankkutyynyletkupalluran! Javier on nyt aivan kuten oikea poika. <3

Tuo loppu oli kyllä hauska twistinsä kera, odotan nyt ihan jännityksellä että millainen persoona Javier on, onko hän vähän kuin papukaija, joka vaan matkii sanomisia vai oppiiko hän siitä ihan kuin oikeaksi ihmiseksi! Tää on tosi hauska ja mielikuvituksellinen tarina, ja joka hetki tästä toi paljon iloa. Ylipäätään on ilo nähdä, että olet löytänyt originaalit ja alkanut kokeilla niiden kanssa. Tervetuloa Pimeälle Puolelle !

[Okakettu]

Moikka kommenttiarpajaisista! Aa, ihana silmää iskevä Javier - tässä on todella sympaattinen idea, ja odotan mielenkiinnolla, millaiseksi persoonaksi hän tuolla tavoin henkiin heränneenä kehittyy. Ilmeisesti hän tulee pysymään ainakin Aapon ystävänä myös jatkossa, mikä on huojentavaa kuulla, kun Aapo on häneen selvästi jo kiintynyt. Minäkin tykkäsin paljon yksityiskohdasta, että Javier on rakennettu kasaan monenlaisista ja yllättävistäkin elementeistä, jotka lapselle ovat toisaalta täysin loogisia; muhkeat tyynyt keskivartalona, puutarhaletkut käsinä ja näin päin pois. Alpon mielestä Javier näytti aivan oikealta ihmispojalta. Tuossa toteamuksessa välittyi minusta juurikin hyvin lapsenomaisen mielikuvituksen voima. Kuten Rosmariini edellä sanoi, tuntui myös aidolta yksityiskohdalta, että Aapo on poiminut Javierin nimen randomisti telkkarista tykästyttyään siihen; hymähdin tuolle Aavan Haaveri-nimitykselle, koska voin niin hyvin kuvitella lapsen vääntävän Javierista moisen muodon (ja että Aapo toisaalta haluaa ehdottomasti korjata Aavan virheen nimen suhteen). Jään seuraamaan, mitä Javierin henkiinheräämisestä seuraa, kiitos paljon lukukokemuksesta.

[Sokerisiipi]

Aww, lapset mielikuvitusystävineen ovat kyllä söpöintä ikinä. Voi kamala isosisko, kun tuolla tavalla meni runtelemaan toisen luomuksen! :< Olit tosi hyvin tavoittanut tähän lapsenmielisen ilon ja mutkattomuuden. Javier on kuvattu niin lystikkäästi, ai että. Ohhoh, onko Javier todella elossa vai onko Alpolla vain poikkeuksellisen lennokas mielikuvitus? Se jää nähtäväksi!

Kiitos söpöisyydestä :3