Ikäraja: S
Beeta: Alice Katarina
Osallistuu haasteeseen Lyrics Wheel 12. Lopussa olevat lyriikat kuuluvat tekijöilleen.
Otsikosta tuli vahingossa koominen
Kirjoitettu siis Lyrics Wheel 12 –haasteeseen. Lyriikoista irti saamani teemat eivät ole mulle erityisen tärkeitä, joten lähestyin asiaa aika arkisesti ja näköjään sinne tuppasi ihmissuhdeasiaakin, vaikkei ollut ollenkaan tarkoitus.
Kiitos mielenkiintoisista lyriikoista niiden lähettäjälle Picsille sekä Beelsebuttille haasteesta! Beeta-kamuria unohtamatta
Päät kohtaa”32,80.”
Maksan kortilla, ja päässäni piipittävät kaikki kuulemani kehotukset suojata maksupäätettä epärehellisiltä katseilta pin-koodin näpyttelyn ajan. Uhmaan kohtaloa enkä tee elettäkään estääkseni näkyvyyttä. 2792. Kaverin syntymäaika, vaikkei minun enää pitkään aikaan olekaan tarvinnut sitä sitä kautta miettiä – sormet osaavat ulkoa toistakymmentä koodia ihan ilman ajatusten apua.
Nainen tiskin toisella puolella on tuskin minua vanhempi, mutta käyttää kassaa kuin olisi tehnyt sitä vuosikymmeniä: yhtä tasaisesti ja välinpitämättömästi, innottomasti. Hän hymyilee opitusti ojentaessaan kuittia, mutta tervehtii jo monotonisesti seuraavaa asiakasta ennen kuin ehdin hymyillä kunnolla takaisin ja kiittää. Ohikiitävän hetken ajan olen pyytää häntä lähtemään mukaani. Jättämään kaljanmyynnin, isolla logolla varustetun lippiksen ja maahan lyövät rutiinit. Ehkä hän lähtisikin. Todennäköisemmin saisin kuitenkin kuulla, että pinoutuvien laskujen takia on pakkopakko viettää viikonloput tällä tahmaisella huoltsikalla.
Onneksi minulle maailma on avoin, ja tie kutsuu. Aurinkolasit nenälle ja lasipullo huulille. Paras ystävä ratissa, joten voin rauhassa nojata nahkapenkkiin ja rentoutua.
Käsittämättömän surullista juosta apaattisena kilpaa rahan kanssa. Siinä kilpailussa ei ole kuin toisia sijoja, häviöitä muka kutkuttavan lähellä voittoja. Raha on vähän kuin ilma: jokainen kuluttaa sitä jatkuvasti, yleensä huomaamatta ja joskus ahnaasti. Totta kai minäkin hengitän, juuri nyt huolettomasti. Vaihdon väline, pakollinen paha ja muita kliseitä kyllä – ei köysi kurkkuni ympärillä, ei koskaan.
Minut kiskaistaan ajatuksistani. ”Hä?”
Kaveri nauraa ja pudistelee päätään. ”Voisit joskus kuunnella.”
”Joo, sori. On vaan inspiroivaa olla oravanpyörän tällä puolen.”
”Vai sillä tavalla…” hän virnuilee ja kääntyy katsomaan ulos sivuikkunasta.
Ja kaikki tuntuu helpolta, eikä aurinko laske.
Tikkupullaa pikkutunneilla paistaessamme olen tyytyväinen, ettei muu porukka ehtinyt tällä kertaa mukaan. Olen usein miettinyt, miten me kaksi tulemme niin hyvin juttuun. Tai ei siihen edes juttua tarvita. Nytkin tuo vain katselee järvelle ja vilkaisulla kertoo olevansa läsnä, ja se on tarpeeksi minulle.
Muutaman hymyn jälkeen jo enemmänkin kuin tarpeeksi. En ikinä ajatellut todella tekeväni tätä, mutta hetki on täydellinen ja ylitän rajan, joka oli kai puisella penkillä välissämme. Kun otsani koskee hänen ohimoaan, hän kavahtaa kauemmas.
”Mitä helvettiä?!”
Kaikki valo musertuu jyväsiksi rantahiekan joukkoon.
”Sori, ajattelin… Tai en oikeastaan ajatellut, kun kyllähän…”
”Joo ihan sama!”
”Älä mene, jooko. Ei sun tarvii mennä.”
”Älä koske muhun! Anna olla nyt. Älä tee tästä enää pahempaa.”
”Mut…”
Haistakaa vittu.
Maanantaiaamuna istun likaisessa ruuhkabussissa muiden työmatkalaisten kanssa ja siinä on aivan kaikki.
The Verve - Bittersweet Symphony
'Cause it's a bittersweet symphony, this life
Try to make ends meet
You're a slave to money then you die
I'll take you down the only road I've ever been down
You know the one that takes you to the places
Where all the veins meet yeah
No change, I can't change
I can't change, I can't change
But I'm here in my mold
I am here in my mold
But I'm a million different people
From one day to the next
I can't change my mold
No, no, no, no, no
Well I never pray
But tonight I'm on my knees yeah
I need to hear some sounds that recognize the pain in me, yeah
I let the melody shine, let it cleanse my mind, I feel free now
But the airways are clean and there's nobody singing to me now
No change, I can't change
I can't change, I can't change
But I'm here in my mold
I am here in my mold
And I'm a million different people
From one day to the next
I can't change my mold
No, no, no, no, no
I can't change
I can't change
'Cause it's a bittersweet symphony, this life
Try to make ends meet
Try to find some money then you die
You know I can't change, I can't change
I can't change, I can't change
But I'm here in my mold
I am here in my mold
And I'm a million different people
From one day to the next
I can't change my mold
No, no, no, no, no
I can't change my mold
No, no, no, no, no,
I can't change
Can't change my body,
No, no, no
I'll take you down the only road I've ever been down
I'll take you down the only road I've ever been down
Been down
Ever been down
Ever been down
Ever been down
Ever been down
Have you ever been down?
Have you've ever been down?