Author: Beatrix Bones
Title: Se sattuu kun meet
Genre: Angst, slash
Fandom: MCU
Paring: Steve Rogers/Tony Stark
Rating: K11
Disclaimer: En omista hahmoja, leikin vain heillä.
A/N: Mä tein tänään erehdyksen. Katsoin watchlistilla olleen Me Before You -elokuvan (ja pillitin viimeiset 10 minuuttia), jonka jälkeen oonkin kuunnellut repeatilla Haloo Helsingin Piilotan mun kyyneleet -biisiä. Oon uinut viimeiset pari tuntia niin syvissä vesissä, että sain inspiksen tähän tekstiin. Kannattaa muuten laittaa kappale taustalle soimaan, tavoittaa ehkä tunnelman vähän paremmin. Tekstissä on tajunnanvirta hyvin vahvasti mukana, annoin vain fiiliksen viedä ja vähän silottelin lopputulosta julkaisukelpoiseksi.
Osallistuu Kerää10-haasteeseen.
Se sattuu kun meet
Kuinka moneksi palaseksi särkynyt sydän pirstaloituu
on niitä paloja ainakin yksi kaksi kolme neljä viisi - mutta voiko niitä koota enää takaisin yhteen. Kun olit kutsunut minut luoksesi, odotin jotain muuta, mutta en tätä
odotin suklaanruskeiden silmien tuiketta, hymyileviä kasvoja, mutta en tätä - Ajatuksissani pyörivät ne kaikki onnelliset hetket, ne monet lukemattomat pirskahtelevaa iloa täynnä olevat muistot. Ne hetket tähtitaivaan alla käsi kädessä, vierekkäin niityllä maatessa. Sinä jakamassa loputonta tietoasi tähtikuvioista
Sirius, Kassiopeia, Pohjantähti, Vega mutta en minä tähtikuvioita katsellut vaan sinun elämäniloasi tähdistä ja avaruudesta selittäessä.Mutta ei enää. Tähtitaivas ei ole enää niin kimmeltävä, aurinko niin kirkas, meri niin sininen. Jäljellä on vain loppumaton yö, jyrkkä kallion seinämä ja tyhjyyden tunne rinnassa -
Kun toinen lähtee pois
Niin toinen aina jää kalliolle hiljenemään
Kun toinen lähtee pois
Niin toinen aina jää kirjaimeksi kallion seinämäänNe klassiset sanat, niin kliseiset.
Ei johdu sinusta vaan minusta. Tulevaisuutemme piti olla valoisa, täynnä unettomia öitä, myöhäisiä aamuja ja sarkastisia vitsejä. Kirosanasi ovat jo osa minua, vaikka aina muistutankin sinua niiden olevan huono tapa
mutta se on osa meitä, se tekee meistä meidät -Kanssasi eletty elämä vilahtaa silmieni ohitse
oliko tämä tässä. Kaikki ne muistot, jotka yritän niin hartaasti tukahduttaa
ne tekevät niin kipeää, yksi muisto yksi puukonisku suoraan sydämeen, veitsen kääntäminen jokaisessa uudessa haavassa. Muistot eivät jätä minua rauhaan, pyörivät nauhana mielessäni kääntäen onnellisuuden yhdeksi surullisuuden ja synkkyyden hyökyaalloksi.
Käännät selkäsi minulle ja kävelet pois.
Sinä lähdit pois. Lämpötila leppeässä kesäillassa laski pakkasen puolelle
kuinka voikaan tuntua niin pahalta. Onko minun elämälläni enää tarkoitusta
sinä olet toinen puoliskoni älä tee tätä minulle -Se sattuu kun meet, se sattuu kun meet
Ja jonkun toisen onnelliseksi teet
Se sattuu kun meet, se sattuu kun meet
Mä piilotan mun kyyneleet silkkihuivin alleKun sydämen on kerran rikkonut, sitä ei enää korjata entiselleen
riko lasi ja kokeile tuleeko siitä teippaamalla jälleen ehjä.Niin.