Kommenttikampanja tervehtii!
Harvoin luen pitkiä jatkofikkejä tällaisesta koululaisdraamasta jos niin saa sanoa - mutta ihan näyttämödraama Tylypahkassa on kyllä uusi ja kiinnostava aihe. Tähän minut kiskaisi mukaan Longbottomin ja Pendragonin kässäri, joka on aivan
mahtavan kökkö! :D Turhan typistetty, tosiaan, hahaa.
Viimeistään Rosen epäuskoiset kommentit ja Aberforth ja hedelmäkakku antoivat tekstistä sellaisia maistiaisia, että tätä täytyy jatkaa pidemmällekin. Luin tähän mennessä kakkoslukuun asti, ja kommentoinpa niitä nyt.
Teksti on eläväistä ja mukavaa lukea ja juoni kulkee siten kuin tällaiseen nuortenkirjamaiseen tyyliin sopii. Välissä on myös kivoja yksityiskohtia, kuten joulukortit Malfoyille ja Koukkujalan pelastaminen tammesta.
Omien vanhempiensa näytteleminen on kyllä varmasti kiusallista, ja tästä porukasta taidan ymmärtää parhaiten Albusta joka kiertää sellaiset kaukaa. :D Pendragonilla on kyllä mielestäni hieman erikoinen arvostelukyky tentatessaan Rosea, mutta no, rehtorit ovat vähän eksentrisiä.
Kolmas sukupolvi on sikäli hauskaa porukkaa, että jokaisella kirjoittajalla on ja saa kaikessa rauhassa ollakin heistä ihan omat näkemyksensä, joita on toisaalta kiva myös vertailla. En yleensä oikein tykkää sellaisista "historia toistaa itseään" -hahmoista, mutta ihastuin kyllä vähän Brinaan. (Kivaa, että räjähdysherkkä Finnigan oli tyttö.) Nimistöstä huomioni kiinnittivät Zebadiah ja Mark Smith - toinen jatkaa Heptzibahin ja Zachariaan linjalla, mutta liekö sitten Mark nimetty äitinsä suvun mukaan vaikka nimet olisivat kuinka eripariset. Hehe - mulla on tapana tarttua tällaisiin epäolennaisiin juttuihin, ja minusta on ihanaa, kun fikistä löytyy sellaisia. :)
”Sinun pitää sentään peitota tiedät-kai-kuka: Ernie Junior.”
Hahaa. :D Nauratti, mutta tämä kyllä kertoo jotenkin niin osuvasti siitä, että nämä lapset ovat saaneet kasvaa ihan eri maailmassa kuin vanhempansa, niin kuin Rosekin kakkosluvun alussa pohtii.
Mukavaa iltaluettavaa oli tämä, täytyy varmaan palata tämän pariin joskus myöhemmin. :)
