Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst, drama
Paritus: Severus/Lucius, Lucius/Narcissa
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Severus ei ole turvallinen valinta, mutta Narcissa on.
A/N: Zarroc hyvää syntymäpäivää <3 Toivottavasti tällainen pikkuinen pätkä kelpaa, vaikka onkin vähän kiireessä kirjoitettu kun jäädin tämän kanssa ihan superpitkään, mutta onpahan jotain!
Severuksen haavat eivät myöskään viittaa itsetuhoisuuteen, vaan enemmänkin siihen, että siinä Severus on vielä nuori, satuttaa herkästi itseään vahingossa, ja koitin saada jonkinlaista viittausta esimerkiksi liemiaineksien leikkelyyn sillä, että hänellä on haavoja nimenomaan sormissaan. En saanut raapaleisiin mahtumaan/sopimaan tätä selitystä, mutten myöskään halua, että tätä ajatellaan itsetuhoisuutena, johon se herkästi voisi viitata, koska sitä sen ei ole tarkoitus olla.
Haasteet:
Yhtyeen tuotanto II (
Haloo Helsinki: Moshpit)
FanFic100 (086. Valinnat.)
Vuosi raapalehtien VKirjoita & kommentoi -haaste (Lucius Malfoy)
Pois reunoilta (turvaan)
1
Kalpeat sormet sivelevät toisia, viiltojen peittämiä, hierovat kuivia niveliä, kynnet raapaisevat kämmenselkää. Lucius tekee sen vain miellyttääkseen Severusta.
“Emme voi jatkaa tätä enää”, vaaleatukkainen toteaa, Severus hymähtää hiljaa eikä edes avaa silmiään. “Tiedät, ettemme voi”, Lucius jatkaa, eikä Severus edelleenkään vastaa mitään.
Hetken ajan Lucius liikuttelee etusormeaan yhden erityisen ison haavan ylitse, tuntee virheellisyyden Severuksen ihossa, joka ei koskaan ole hänen sormiensa alla ollut täydellinen. Ei hän ole Severukselle muuta, kuin korvike. Ja siihen hän on suostunut, muttei voi suostua enää. Jatkossa Severus saisi hoitaa haavansa itse.
“Minä menen nyt”, Lucius tokaisee, nousee sängyltä ja poistuu. Vaikkei olekaan valmis siihen.
2
Se tuntuu raastavalta, tappavalta, kutinalta ihon sisällä. Mutta Narcissa on turvallisempi valinta, sillä Lucius ei tahdo tippua reunalta. Ja Severuksen kanssa hän on reunalla jatkuvasti, kävelee ratakiskoilla, joiden alla on vain kilometreittäin merta. Jos hän ei tippuisi, juna ajaisi väistämättä hänen päältään. Ei hän sitä halunnut.
Narcissa sen sijaan on helppo valinta. Ei vaaraa tippua, sillä Narcissan kanssa hän saattoi olla kaiken keskiössä, ei ollut epäilystäkään, etteikö hän voisi kohota urallaan korkealle, nousta ehkä jopa Pimeyden Lordin rinnalle hänen tärkeimmäksi kuolonsyöjäkseen.
Pois reunoilta, raiteelta, vaarasta, Lucius kuiskaa itselleen uudelleen ja uudelleen, joka kerta, kun katui valintaansa. Vaikka Narcissa onkin turvallinen.
3
Kun kuulee Severuksen kuolleen, Lucius melkein katuu sitä. Mutta sitten hän aina muistaa, ettei edes ole varma, rakastiko Severusta koskaan. Ehkä se oli aina vain kaipausta johonkin, mitä ei koskaan voi saada. Aivan niin kuin Severuskin kaipasi aina Lilyn luokse.
Ja Narcissaa Lucius rakastaa, ehdoitta ja vilpittömästi, ainakin nykyään. Ei hän ole päässyt yli Severuksesta, mutta hän muistuttaa itseään, ettei ollut koskaan mitään muuta kuin korvike. Ei Severus koskaan pyytänyt häntä palaamaan tai tullut itse hänen luokseen. Ei hän koskaan ollut Severukselle muuta, kuin ihmismassaa, sitä samaa, jossa Lilya ei enää ole.
Mutta satuttaa se silti, vaikka Lucius olikin valmistautunut.
