Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: S
// Beyond muutti otsikon mukaiseksiFandom: Fullmetal Alchemist
Varoitukset: Alkoholin nautiskelu mainintana
Genre: Draama, het, AU
Paritus: Roy/Winry + yllätys
Vastuuvapaus: Hiromu Arakawalle kiitos hienosta mangasta, jonka hahmoilla leikin. En saa rahaa.
Yhteenveto: Roy päättää iskeä Winryn.
A/N: Roysta on tullut fuhrer ja Riza saanut ylennyksen majuriksi, joten ottakaa se huomioon lukiessanne. Paritus tuli mieleen haasteesta, muuten en ois varmaan kirjoittanut tätä (noh ja yllättävän käänteen näette lukemala).
Tää on tämmöstä kevyttä hömppää, joka tuli kirjoitettua camphuililla. Tarkoitus oli kirjoittaa ficlet, mutta vähän venähti eli lyhyellä one-shotilla mennään.
Haasteet: Se oikea ja sen haaremi (Roy/Winry), FF100 (085. Nainen.), Rare10 (Roy/Winry)
Yllättävä käänneTyöpäivän jälkeen oli nautinnollista käydä baarissa nauttimassa muutama olut. Työkavereiden seura oli rentouttavaa, mutta sitäkin parempaa olivat naiset, jotka vilkuilivat uutta Fuhreria hymyillen. He olivat Roylle turhankin helppoa saalista, joten hänen hymynsä leveni, kun ovesta astui sisään Winry Rockbell.
Ja mikä parasta ilman hermoja joka kerta koettelevaa Terästä.
Winry tuli istumaan Royn viereen baaritiskille ja mies katsoi näkyä tyytyväisenä.
”Olet kasvanut ja sinusta on tullut oikein kaunis nainen”, Roy sanoi kohteliaasti, kun näki naisen pitkästä aikaa. Winryllä oli vatsan paljastava musta toppi ja mekaanikon reisitaskuhousut, mutta se ei vaivannut Royta. Vahvoissa ja työtä tekevissä naisissa oli oma viehätyksensä ja toihan se jotain uutta iänikuisiin mekkoihin pukeutuneista.
”Kiitos”, Winry vastasi ja tilasi itselleen viinilasillisen. Roysta heidän ikäeronsa ei tuntunut enää pahalta, kun Winry oli kasvanut aikuiseksi joku vuosi sitten. Kieltämättä Roy tunsi itsensä vanhaksi, mutta saadessaan nuoren naisen huomion se ei häntä pahemmin vaivannut – tai ainakaan niin paljoa kuin olisi voinut olettaa.
”Mikä sinut toi Keskukseen?” Roy jatkoi rupattelua kasvoillaan houkutteleva hymy, joka oli kaatanut yhden jos toisenkin naisen monen vuoden ajan.
”Tulin tapaamaan erästä, joka on minulle todella tärkeä”, Winry sanoi kevyesti punastuneen ja hymyillen Roylle ujosti. Vahvalta naiselta sellaisen hymyn saaminen oli mitä ihastuttavin näky. Olisiko Winry voinut tarkoittaa häntä? Roy ajatteli ja esti itseltään virnistyksen. Roy jatkoi kohteliasta rupattelua ja vihjaili rennosti vitsaillen ja Winry tuntui lähtevän peliin mukaan.
Roy oli varma, että nyt hän saisi jotain erilaista makuuhouneeseensa.
”Olet oikein viehättävä. Onko sinulla yöpaikkaa? Minun luonani olisi vapaa vierashuone – ei tarvitsisi kestää hotellia”, Roy ehdotti viettelevästi ja Winry naurahti kohteliaasti.
”Oi, kuulostaa hyvältä –” Roy oli varma, että oli voittanut pelin. ” – mutta minulla on jo yöpaikka.”
”Voi harmi, olisin noin kauniin naisen ottanut mielelläni vieraaksi”, Roy sanoi pehmeästi ja hymyillen. Hetken hän oli miettinyt silmän iskua, mutta siihen hän taisi olla liian vanha, eikä se varmaan toimisi mekaanikkoon.
”Voisinko tarjota sinulle lounaan huomenna? Olet varmaan Keskuksessa useamman päivän”, Roy ehdotti. Peli ei ollut vielä menetetty. Winry näytti upealta ja hänellä oli puravaa huumorintajua ja taito viedä miehiltä jalat alta. Ainoa harmin aihe lounaassa oli se, että majuri Hawkeyekin tulisi, mutta Roy ei antanut sen haitata. Roylla ei ollut Fuhrerina lupa heilua miten sattui ilman valvontaa, eikä Riza sitä lupaa ollut antanut aikaisemminkaan.
”Se voisi olla mukavaa”, Winry myöntyi ja vilkaisi olkansa yli oven suuntaan. Kovan kuoren alla oli siis ujoutta tai se oli tarkkaan harkittu siirto, mikä sai Royn tahtomaan, että voisi halata naista ja painaa suudelman tämän huulille pehmeästi, hieman rohkeammin, intohimoisesti – ja kaata lopulta naisen sänkyynsä.
”Sovitaanko, että huomenna kahdeltatoista? Minulla alkaa silloin lounastauko, mutta voin takiasi tietysti karata jo aiemmin töistä”, Roy sanoi iskien silmää. Se toimi ujoihin tyttöihin, joten miksei Winryynkin. Roy oli sittenkin päättänyt kokeilla.
”Sovitaan vain”, Winry sanoi naurahtaen. ”Minun on nyt mentävä.”
”Sääli, mutta tavataan huomenna”, Roy sanoi ja muistutti itseään, että hänen pitäisi käydä ostamassa kukkia. Se ele toimi jokaiseen naiseen, jos Olivia Armstrongia ei laskettu. Royta puistatti vieläkin viime kertainen yritys vietellä jääkuningatar, kun oli odottanut uuden asemansa antavan itselleen mahdollisuuden pedon kesyttämiseen.
Winry joi viininsä loppuun ja kääntyi lähteäkseen. Roy katsoi ahnaasti naista takaapäin, kun tämä käveli kohti ovea, jolla Riza oli ollut vartioimassa Royn selustaa. Jean Havoc astui sisään ovesta ja Roy muisti, että Riza ja Jean vaihtaisivat vuoroa – hän oli jo kokonaan unohtanut sen.
Vielä yllättävämpää oli se, että Riza kietoi kätensä Winryn ympärille. Winry iski Roylle silmää hymyillen ilkikurisesti lähtiessään naisen kainalossa kohti yöpaikkaansa, eikä Roy halunnut tietää enempää. Katkera pettymys valtasi hänet, eikä hänen mieleensä ollut tullut missään vaiheessa, että Riza joskus veisi hänen naisensa!
Loppuillasta Roy iski mustaan mekkoon pukeutuneen naisen, jolla oli kiusoitteleva hymy ja meikatut kasvot.
