Yksin jäljellä ja muita raapaleita, S 7/7

[Lyra]

Nimi Yksin jäljellä ja muita raapaleita
Kirjoittaja Lyra
Ikäraja S
Varoitukset Eipä ole
A/N Osallistuu spurttiraapaleen yhdeksänteen kierrokseen (linkki tulee kun pääsen koneelle)

Maanantai - Yksin jäljellä

1.  tulivuori

Hän heräsi auringon noustessa. Valo osui ikävästi harmaisiin silmiin. Hän nousi sängystä ja kiskoi verhot kiinni. Hämärä valtasi huoneen. Sänky oli pedattu nopeasti. Vaatteita hän ei vaihtanut.

Ovi painui kiinni hänen takanaan. Katu oli tyhjä, kaupunki oli tyhjä. Hänen askeleidensa kopina kaikui betonitalojen seinistä. Hän kiirehti eteenpäin pitkin katua. Aurinko paistoi vieläkin kirkkaana. Siellä täällä pitkin katua näkyi hylättyjä autoja. Eräässä kadunkulmassa oli tyhjät lastenvaunut. Ovia oli jätetty auki, tavaroita lojui kadun reunoilla.

Kaupungin ulkopuolelta saattoi vielä nähdä autovanan pään. Pöly nousi ilmaan, siellä missä ihmiset pakenivat. Hän katseli taivaanrantaa vain hetken.

Hänen vieressään oli kyltti.

Varokaa purkautuvaa tulivuorta.

[Lyra]

Tiistai - Etsivä löytää

2. jälki

Häntä kutsuttiin Namethaksi. Nimettömäksi. Hänellä kuitenkin oli nimi. Muiden mielistä kadonnut, kirjoituksista unohtunut, Tycar. Tycar tarkoitti löytäjää. Hänet oli nimetty löytäjäksi, mutta hän ei ollut koskaan tiennyt mitä etsi.

Kaupunki jäi taakse hänen kävellessä kohti seuraavaa. Viimeiset autot olivat ajaneet hänen ohitseen jo tunteja sitten. Maa oli kuollut siitä paikasta taivaanrannassa nousevaan kaupunkiin. Hän kiirehti, hän tunsi, että jotain oli tapahtumassa. Hän tiesi, että hänen etsimänsä asia oli tuossa kaupungissa. Monen vuoden jälkeen hänellä oli jälki, jota seurata.

Kaupunki lähestyi liian hitaasti. Kengät hiersivät jaloissa. Kun hän lopulta pääsi perille, musta kutsui hänet luokseen. Hän ei enää nähnyt tyttöä takanaan.

[Lyra]

Keskiviikko - Valvoen

3. aamu

Hän raahasi pojan huoneistolleen. Hän peitteli pojan sänkyynsä. Lihaksia särki pojan kantamisesta. Hän veti tuolin sängyn viereen, hänen varmaan olisi paras vahtia poikaa.

Huoneessa oli paljon pimeämpää, kuin hänen lähtiessä, vaikka kello olikin varmaan jo lähellä samaa lukua. Paluumatkaan oli kulunut paljon enemmän aikaa kuin menomatkaan. Eikä hän ollut ehtinyt hoitaa asioitaan kunnolla loppuun asti.

Poika tuhisi hänen sängyssään, muuta ääntä ei kuulunutkaan. Tuhina oli hyvä merkki. Poika ei ainakaan ollut tajuton. Tuoli painoi selkää ikävästi. Hän vaihtoi asentoa. Vaatteet kahisivat. Tuhina loppui hetkeksi. Poika käänsi kylkeään. Tuhina jatkui taas.

Hän ei sulkenut silmiään ja otti uuden aamun vastaan valvoen.

[Lyra]

Torstai - Kahden maailman välissä

4. eteinen

Tycar heräsi säpsähtäen. Hän makasi pehmeässä sängyssä, varmasti eri paikassa kuin pyörtyessään. Hänen vieressään tuolilla nukkui tyttö. Tytön punaiset hiukset valuivat sotkuisina kohoilevalle rinnalle. Asento näytti hirveältä. Jalat heilahtivat sängyn laidan yli, kun hän lähti.

Tycar ehti eteiseen asti, ennen kuin tunsi käden olallaan.
"Minne sinä menet?" Hän käännähti ympäri. Tuolilla nukkunut tyttö seisoi hänen edessään vaatteet rypyssä ja silmänaluset mustina.
"Pois."
"Miksi?" Kysymys kuulosti viattomalta, mutta tytön ilmeestä päätellen se ei ollut sitä. Se oli testi. Testi, jota ei saisi reputtaa. Tycar ei vastannut. Hän ei osannut.

Sen sijaan he jäivät jumiin eteiseen, maailman ja turvapaikan väliin.

Pieneksi hetkeksi.

[Lyra]

Perjantai - Pois

5. hipaisu

He istuivat keskellä lattiaa ja söivät. Ei ollut tuoleja, joilla istua. Ei ollut pöytää, jolta syödä. Itseasiassa koko asunnossa ei ollut muita huonekaluja kuin sänky ja sen vieressä oleva tuoli. Muut huoneet olivat tyhjiä. Pelottavan autioita.

Hän katseli poikaa varovasti hiuksiensa takaa. Sen ei koskaan olisi pitänyt mennä niin. Hänen olisi päästävä pois. viimeiset leipäpalat katosivat hänen suuhunsa.
“Älä lähde täältä.” Käsky oli yksinkertainen, mutta hän ei ollut varma riittäisikö se.
Poika nousi ylös. Hän kavahti hiukan kauemmas. Oli pakko päästä ulos. Hengitettävä raikasta ilmaa. Käsi hipaisi hänen poskeaan. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Oli liian myöhäistä.

Tietysti hän yritti silti.

[Lyra]

Lauantai -  (Liian) Lähellä

6. tee

Tyttö oli suorastaan juossut ulos ovesta ja jättänyt Tycarin yksin tyhjään huoneistoon. Keskellä lattiaa oli kaksi kuppia teetä. Hän huokaisi ja istui takaisin lattialle. Kai hän voisi odottaa, että tyttö palaisi.

Tee jäähtyi kupissa. Hän ei ollut koskenutkaan siihen. Ei hän edes pitänyt teestä. Tytön kuppi oli melkein tyhjä.

Odotus kesti ikuisuuden. Aurinko katosi vuoren taakse. Pimeä palasi. Jalat puutuivat istumisesta.

Hän ei nukkunut, mutta ei ollut täysin hereilläkään. Ovi kolahti. Askeleet lähestyivät häntä. Hän kuuli kuinka astiat kerättiin lattialta. Kylmä tee valutettiin viemäriin. Tytön hengitys kuului aivan läheltä.

Aamulla herätessään hänen vierellään oli kuppi kahvia. Eikä tyttöä näkynyt missään.

[Lyra]

Sunnuntai - Olemassaoleva(ko?)

7. odottaa

Tycar lähti päivää ennen purkausta. Tyttö ei ollut palannut takaisin. Hän pesi astiat ja asetti ne pinoon lattialle. Hän jätti oven lukitsematta. Ehkä tyttö palaisi.

Hän tunsi löytäneensä etsimänsä. Etsimisen tunne oli kadonnut hänen sydämestään. Hän saattoi rauhassa kääntää selkänsä kaupungille. Eikä kukaan elävä enää katsonut tuota kaupunkia tulivuoren kupeessa.

Jos hän olisi kääntynyt, hän olisi voinut nähdä tytön istumassa laitimmaisen talon katolla. Hän olisi nähnyt tytön vilkuttavan hyvästiksi ja itkevän. Tytön punaiset hiukset olisivat leijuneet ilmassa.

Mutta hän ei kääntynyt. Hänen takanaan tyttö aloitti vaelluksen kohti tulivuorta.

Vuosia myöhemmin hän eli onnellisena kaukana tulivuoresta. Eikä hän enää muistanut tyttöä.