Fandom: Salapoliisi Conan
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, leikiskelen ilman mitään korvausta.
Otsikko: Kadonneiden pornolehtien tapaus
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Heiji/Shinichi
Ikäraja: K-11
Genre: draama, mysteeri
Varokaa: paritus saattaa jokseenkin maistua pedofilialta koska Shinichi on lapsen kehossa
Summary: Kuittailusta ei koskaan tulisi loppua, jos Kudo sattuisi saamaan käsiinsä tiettyjä... hm, laatujulkaisuja.
A/N: Marraskuun tiukan keskittymisen jälkeen kirjoittamiseni mitä vittua -kertoimet näköjään hipovat taivaita. Oli miten oli, tällainenkin idea on asunut päässäni jo jonkin aikaa ja halusi nyt sitten sieltä ulos.
Valloita fandom -haasteeseen. Ensimmäinen yritykseni tästä fandomista, ja kuten aina, fandomin korkkaaminen on aika jännittävän tuntuista kun on ihan vierailla vesillä.
Kadonneiden pornolehtien tapaus
Kun Heiji koulun jälkeen astui kotinsa kynnyksen yli, hänestä tuntui että jokin oli vialla. Ovella ei ollut kenenkään ylimääräisen kenkiä, sisätohveleitakin oli täysin oikea määrä eikä niihin ollut koskettu, silti hänellä oli aavistus että talossa oli joku. Hänen vanhempansa olivat viikon lomalla ja talo oli yksin hänen hallussaan. Hän oli käyttänyt hyväkseen tilaisuuden kutsua Kudo käymään, mutta tämän olisi pitänyt saapua vasta illalla.
Hän tarkasti oven, mutta lukossa ei ollut minkäänlaisia merkkejä tiirikoimisesta eikä murtamisesta. Kukaan ei liioin ollut ruuvannut saranoita irti päästäkseen sisään sillä tavalla.
Heiji päätti käydä koko talon läpi löytääkseen syyn levottomuuteensa. Samalla hän varmistaisi, että kaikki olisi kunnossa Kudon vierailua varten eikä mitään nolostuttavaa lojuisi sellaisessa paikassa, jonka Kudo pystyisi keksimään. Kuittailusta ei koskaan tulisi loppua, jos Kudo sattuisi saamaan käsiinsä tiettyjä... hm, laatujulkaisuja.
Hän kulki huoneesta toiseen kiinnittäen erityistä huomiota paikkoihin, joihin pahantahtoinen tunkeilija varmasti työntäisi nenänsä. Mutta hänen isänsä kassakaappi oli koskematon, eikä hänen äitinsä kokoelmasta puuttunut korun korua.
Tarkastuskierros eteni hänen isänsä työhuoneeseen, missä hän työnsi kätensä kirjahyllyyn. Siellä, ensimmäisen kirjarivin takana, hän säilytti muutamia lehtiä. Piilopaikka oli kerrassaan nerokas, koska yleensä pojat tapasivat piilotella sellaisia julkaisuja sänkyjensä tai patjojensa alla omissa huoneissaan, eikä kukaan taatusti osaisi kuvitella hänen pitävän omiaan täällä, käytännössä isänsä nenän alla. Koska kirjahylly oli täynnä rikosromaaneja, hänellä oli täysin pätevä syy käydä penkomassa sitä vähän väliä.
Piilopaikka oli erityisen nerokas siksi, että se ei ollut liian nerokas. Jos joku epäilisi hänen piilottaneen jotakin, etsisi kyseinen henkilö ensimmäisenä kaikkein vaikeimmista paikoista. Tällainen keskivaikea kätkö oli ehdottomasti nerokkain. Heiji suorastaan puhisi itsetyytyväisyydestä, kunnes tajusi etteivät lehdet enää olleet paikallaan.
Hän tunsi värin pakenevan kasvoiltaan ja kopeloi kirjojen takaa uudelleen. Sitten hän tarkasti kaikki muutkin hyllyt siltä varalta, että olisi ajatuksissaan sattunut työntämään lehtensä eri hyllyyn kuin yleensä. Vaikka hän tiesikin jo, että se oli mahdotonta. Hän ei vain tehnyt sellaisia erehdyksiä.
Joku oli siis löytänyt hänen lehtensä. Ne olivat olleet paikallaan edellisenä iltana, eikä talossa ollut käynyt sen jälkeen kukaan. Varas oli siis tänään koulupäivän aikana saapunut tunkeilija...
Hänen isänsä työtuolia oli siirretty muutama tuskin havaittava senttimetri. Joku oli ottanut tuolin ylettyäkseen hyllyyn ja työntänyt sen sitten takaisin paikalleen. Tuo joku oli siis lyhyt, mikäli tarvitsi korokkeen keskihyllyjen penkomiseen. Ja tuo joku oli niin tarkkasilmäinen, että oli työntänyt tuolin jälkeenpäin melkein kohdalleen.
Heijillä alkoi olla epäilyksensä syyllisestä, ja hän kiirehti omaan huoneeseensa varmistamaan sen.
Hänen sängyllään lojui suunnilleen kuusivuotiaalta näyttävä poika, jonka nenä oli kiinni nipussa pornolehtiä. Ja sellaisessa näyssä oli jotakin todella väärää.
"Kudo!" Heiji älähti. "Eikö sinun pitänyt tulla illalla?"
Kudo kohotti katseensa lehdestä, ja Heijin äkäinen hämmennys vaikutti huvittavan häntä. Hän heilutteli jalkojaan saaden itsensä näyttämään entistäkin enemmän lapselta, mitä Heiji inhosi – mikä tietenkin olikin tarkoituksena.
Ihan kuin lapseksi kutistuminen ei olisi ollut tarpeeksi hämmentävää ilman, että sitä korostettiin tahallaan ihan vain kiusan vuoksi.
"Kogoro kutsuttiin illaksi juhliin", Kudo totesi. "Hänellä ei olisi ollut aikaa viedä minua asemalle myöhemmin. Joten tulin nyt."
Heiji istuutui sänkynsä laidalle, nappasi lehdet Kudon nenän edestä ja työnsi ne kiireesti yöpöytänsä laatikkoon. Kymmenen kysymystä törmäili toisiinsa hänen mielessään, ja suurimpaan osaan hän osaisi vastata itse kunhan rauhoittuisi vähän. Niinpä hän veti muutaman kerran syvään henkeä ja alkoi ajatella.
Kudo tiesi missä vara-avainta säilytettiin – Heiji oli viimeksi näyttänyt sen itse – ja oli ilmeisesti halunnut yllättää hänet, joten oli päättänyt olla kertomatta aikataulun muuttumisesta. Se selitti täysin sen, miksi Kudo oli jo paikalla.
"Miten löysit nuo?" Heiji kysyi vilkaisten laatikkoon, johon lehdet olivat juuri kadonneet.
Kudo kohautti harteitaan. "Se oli samankaltainen piilo jota käyttäisin itse, jos minulla olisi lehtiä piilotettavana."
"Ja sinullako muka ei ole?"
"Ei. Kukaan ei myy tämän ikäiseltä näyttävälle."
Heiji oli jo avannut suunsa vastalauseeseen, mutta sulki sen. Se oli totta, lapsen oli mahdotonta ostaa moisia lukemistoja, ja tilaisuudet silmäilyynkin olivat olemattomia. Tuskin tarvitsi ihmetellä, että Kudo oli hetken halunnut teeskennellä olevansa taas ihan tavallinen teini ja tekevänsä asioita, joita ihan tavalliset teinit tekivät. Sen sijaan, että joutui leikkimään ala-astelaista ja käymään oikeiden kuusivuotiaiden kanssa ötökkäjahdissa.
"Ei sillä että noista olisi paljonkaan iloa näin keskenkasvuisessa ruumiissa", Kudo sanoi. "Mutta voin sentään kuvitella."
Jonnekin Heijin sisälle sattui. Hän nosti Kudon syliinsä ja järkyttyi jälleen kerran siitä, miten pieni ja kevyt tämä oli. Hän inhosi sitä. He olivat samanikäisiä, joten hänen ei olisi pitänyt joutua tuntemaan itseään likaiseksi pedofiiliksi siksi, että piti Kudosta. Ei sillä että he olisivat tehneet mitään, siihen Kudon keho oli ihan liian keskenkasvuinen, mutta kaikki oli silti kieroa.
Kudo nojasi hänen rintaansa ja huokasi syvään. "Olen todella kyllästynyt olemaan tällainen."
Tunnelma oli liian synkkä. Heiji pörrötti Kudon hiuksia mahdollisimman raivostuttavalla tavalla. "Ainakin aivokapasiteettisi saattaa juuri ja juuri riittää läksyistä suoriutumiseen."
"Aivoni surkastuvat koulussa", Kudo nurisi.
Piristysyritys ei selvästikään toiminut, vaan ennemminkin pahensi asiaa. Heiji rutisti Kudoa hiukan tiukemmin ja tunsi olonsa tukalaksi, hän oli kaikkea muuta kuin hyvä tunteiden osoittamisessa, mutta onneksi he olivat siinä samanlaisia kumpikin. Ehkä se selitti vetovoiman, tilanteen surkeudesta huolimatta. Aivot olivat kaikkein tärkein sukupuolielin, ja heidän sopivat yhteen täydellisesti.
"Me löydämme heidät ja keksimme keinon palauttaa sinut oikeaan kehoosi", Heiji sanoi.
Ja siitä tulisi hauskaa.
