Title Ellipsi
Author Ingrid
Fandom MCU (Marvel Cinematic Universe)
Pairing Natasha Romanoff/Wanda Maximoff
Rating K-11
A/N Halusin illan ratoksi kirjoittaa pienen avaruusfiilistelyn pitkästä aikaa näillä tytyillä - oli ihanaa palata Natashan ja Wandan pariin. ♥ Toivottavasti tämä löytää lukijansa!
Natashan kapeat sormet sitovat tumman liinan Wandan silmien ympärille. Hymy nykii Wandan suupielellä, sillä hän haistaa silkkisestä kankaasta ruudin ja ruusuparfyymin. Natasha vannottaa häntä pitämään silmänsä kiinni liinan alla, eikä Wanda uskalla olla tottelematta, vaikka uteliaisuus hyrrää miellyttävänä hänen vatsansa pohjalla.
Natashan käsi koskettaa Wandan pakaran kaarta samalla, kun hän ohjaa tämän istumaan vieressään olevaan tuoliin. Hän vilkaisee Wandaa hymyillen, lisää peilin edessä punaa huulilleen ja istuutuu sitten itsekin alas. Suuren aluksen moottori käynnistyy matalasti jyrähtäen, ja sivusilmällään Natasha näkee Wandan liikahtavan malttamattomasti vieressään. Hänen kätensä jättää aluksen ohjaimen varmistaakseen, että Wandan turvavyö on kiinnitetty tarpeeksi tiukalle – tapa, josta Natasha ei kuukausienkaan kuluessa ole päässyt eroon.
Tony Starkin suunnittelema ja rakennuttama alus suuntaa vauhdilla kohti heidän yllään tummuvaa taivaankantta ja sen takana häämöttävää avaruutta. Natasha jarruttaa ja sammuttaa moottorin vasta, kun alus saavuttaa Maan kiertoradan.
Wanda aistii alusta ympäröivän painovoiman pehmeyden.
”Missä olemme?” hän kysyy, ja Natasha kuulee naisen äänestä hienoisen jännittyneisyyden. Hän laskee kätensä ensin Wandan reidelle, mistä se ujuttautuu napsauttamaan turvavyön lukon auki.
”Kaukana kotoa”, Natasha vastaa lopulta hymyn viipyessä hänen huulillaan. Hän vie kätensä Wandan punaisten suortuvien sekaan ja avaa silkkihuivin solmun. Se valahtaa pois Wandan kasvoilta.
Maan sinisen kirjavana ulkoavaruuden tummuutta vasten hehkuva pinta heijastuu Wandan smaragdinvihreistä silmistä.
Wandan, joka ei ole koskaan aiemmin ylittänyt Maan ja avaruuden rajaa.
Hän haukkoo henkeään ja nousee hitaasti ylös tuolistaan saamatta katsettaan irti näkymästä. Venus kiiluu hopeaisena pallona taivaankaarella, ja revontulet maalaavat vihreitä ja violetteja aaltoja kaukana pohjoisessa.
Wandan käsi koskettaa aluksen kirkasta ikkunalasia, joka erottaa heidät maailmankaikkeuden äärettömyydestä. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on suorastaan mykistynyt, eikä Natasha pakota sanoja naisen huulilta.
Sen sijaan hän vetää Wandan hitaasti, mutta haluten syliinsä.
”Antoiko Stark sinun todella lainata alustaan - treffeille?” Wanda kysyy huvittuneisuutta äänessään ja puristaa pyöreitä reisiään tiukemmin Natashan lantiota vasten.
Natasha pudistaa päätään.
”En kysynyt lupaa.”
He jakavat naurahduksen, joka päättyy kuumaan suudelmaan. Sen lomassa Wanda myhäilee Natashan huulia vasten - se italialainen ravintola Wall Streetin kulmassa olisi ollut tarpeeksi ja riittänyt Wandalle varsin hyvin, mutta olisihan hänen pitänyt tietää, ettei Natasha tyytyisi niin vähään.
Wanda näykkää kevyesti Natashan alahuulta, mikä saa tämän ynähtämään mieltyneenä ja viemään kätensä Wandan silkkisiin niskahiuksiin. Hän tukistaa Wandan suortuvia kokeillen ja vetää naisen entistä tiiviimmin itseensä kiinni.
Ilma heidän välillään väreilee pehmeästi, ja sellaisissa hetkissä voimiensa hallinnan hienoisesti hukkaava Wanda saa sen tahtomattaan hehkumaan tähtisumun tavoin lämpimän punaisena.
