Nimi: Meren kaipuu
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Fandom: Muumit
Genre: Öh, tunnelmointi
A/N: Osallistuu haasteisiin
Teelusikan tunneskaala aiheella kaipaus ja ficlet300 sanalla aamu. Tää on tällästä pikasesti kirjoitettua tajunnanvirtaa koska halusin kirjottaa vaan jotain.
Varhaisin aamulla Muumilaaksossa vallitsi rauha. Usein päivän mittaan Muumilaaksossa saattoi olla liikaakin melua, ainakin Muumipapan mieleen. Vaikka lasten leikkien äänet saivat hänet hymyilemään, joskus hän kaipasi hiljaisuutta. Siihen nämä aamuiset kahvihetket terassilla olivat oikein oivia tilaisuuksia. Oli vielä sen verran viileää, että Muumipappa tunsi ihonsa nousevan kananlihalle, mutta hän ei kuitenkaan raaskinut nousta ylös hakemaan vilttiä. Kyllä kahvikupponen pitäisi hänet lämpimänä.
Muumipappa oli nähnyt unta merestä edellisenä yönä. Se oli ehkä pitemminkin ollut muisto, josta hän oli uneksinut, mutta se oli yhtä tapaa nostattanut pintaan kaipuun takaisin meren aallokkojen tyrskyihin. Olihan hän nuoruusvuosinaan toimintaakin kohdannut, sillä tarjosihan meri haasteitakin. Toisaalta joskus sitä hiljaisuutta, mikä tyynellä merellä hallitsi, saattoi olla jopa vaikeaakin kestää.
”Hei, onko Muumipeikko noussut?” Pikku-Myy kysyi hyppiessään porstuan rappuset ylös. Muumipappa räpäytti silmiään kuin heräten unesta ja laski katseensa Pikku-Myyhyn.
”Ei ole tainnut, mutta olisihan se jo aika”, Muumipappa totesi hieman kaihoisasti. Jos Pikku-Myy huomasi Muumipapan äänensävyn, tämä ei maininnut siitä mitään.
”Minä voin pitää huolen herätyksestä”, Pikku-Myy virnisti ilkikurisesti livahtaessaan sisään toteuttamaan kepposiaan.
Muumipappa pudisteli päätään, suunnaten katseensa taas sumuiseen aamumaisemaan. Kaukaisuudesta kuului hentoa lintujen viserrystä, mutta muuten Muumilaakso kylpi seesteisessä rauhassa.
”Myy!” kuului karjaisu yläkerrasta Pikku-Myyn kikatuksen saattelemana. Ääniä seurasivat äänekkäät askeleet portaikossa aamupalan suuntaan.
Muumipappa tuijotteli kastepisaroista kosteaa nurmikkoa vielä hetken aikaa, ennen kuin nousi ylös tuolistaan seuratakseen lapsia ruokahuoneen puolelle. Vaikka hän rakastikin lastaan,
lapsiaan, yli kaiken, joinakin hetkinä Muumipapan kaltainen yksinäinen sielu kaipasi merielämän rauhaa.