Title: Mennyttä ei voi muuttaa
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: yksipuolinen Dwalin/Dís
Beta: Evelix
Genre: angst pienellä fluffy-silauksella kenties
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Dwalin palaa takaisin retkeltään vain seuratakseen vierestä toisten onnea.
Challenges: Rare10 #2 (Dwalin/Dís) & Kirjoita ja kommentoi (Hobitti-rare)
A/N: Vilna heitti ylläripylläri IRC:issä ilmoille kauhean kasan parituksia, joista tämä oli yksi. Löysin myös
tällaisen sarjakuvan tässä jokin aika sitten, joten tämä vetää inspiraationsa tuosta, vaikkei välttämättä vastaakaan tuota aivan sataprosenttisesti. Tässä on vuosi 2867, eli Fíli on 8 ja Kíli 3. Tämä on omistettu Vilnalle synttärilahjaksi! <3 (Kiitokset myös näistä kolmestatoista eri Dwalin-rareparituksesta, kirjoitan näitä varmaan vielä vuodenkin päästä! xD Eheh, sori muuten angstisesta lahjasta, ehkä mä vielä joku päivä osaan kirjoittaa Dwalin-fluffya sen yhden Dworin seuraksi... :’D)
Mennyttä ei voi muuttaa
Dwalin käveli yksin kohti kääpiöiden Sinivuorten luolaston sisäänkäyntiä palattuaan partiointiretkeltään, kun hän kuuli pienten lasten pitämää meteliä edestään. Hän katsoi eteenpäin ja huomasi Dísin kävelevän ulos luolastosta kahden pienen pojan juoksennellessa jaloissaan. Kíli muistutti niin paljon äitiään nuorena, että Dwaliniin sattui, koska pieni poika muistutti häntä kaikesta siitä, mitä olisi voinut olla. Fíli puolestaan oli aivan ilmetty isänsä vaaleita hiuksiaan myöten. Óttaria ei sillä hetkellä näkynyt kuitenkaan mailla eikä halmeilla, joten Dwalin päätti mennä tervehtimään Dísiä, koska hän ei ollut nähnyt kääpiönaista muutamaan kuukauteen.
”Leikitäänkö hippaa?” Dwalin kuuli Kílin kysyvän isoveljeltään, joka ei vastannut mitään, lähti vain juoksemaan muitta mutkitta karkuun nuoremmalta. Kääpiösoturi seurasi kauempaa kahden lapsukaisen kilpajuoksua tehdessään hidasta matkaansa kohti Dísiä, joka seurasi silmä tarkkana poikiensa vipellystä.
”Sainpas sinut!” Kíli karjaisi nauraen Fílin sotkeuduttua hetkellisesti jalkoihinsa. Dwalin hymyili katsoessaan nuorten leikkejä, mutta pysähtyi kuin seinään kuullessaan tutun miehen äänen toisesta suunnasta.
”Ikävöin matkallani sinua ja lapsia, ghivashel”, Óttar sanoi päästyään viimein Dísin luokse. Dwalin nojasi sillä hetkellä erääseen lähellä olevaan seinään, koska hän ei halunnut nähdä rakastunutta kaksikkoa. Hän kääntyi kuitenkin katsomaan heitä kuullessan Kílin kailottavan isälleen jotain syliin pääsemisestä. Mutta välittömästi katsottuaan perheen suuntaan soturi katui tekoaan, koska Óttar painoi otsansa kiinni Dísin otsaan rakastavasti.
Dwalinin kurkkua kuristi hänen katsoessaan tuota kaksikkoa, koska hän olisi ollut voinut olla Óttarin tilalla; hän oli myöhästynyt vain vähän. Jos hän olisi vain ehtinyt pyytää Dísin kättä omakseen aiemmin, hänen ei olisi ikinä tarvinnut seurata vierestä toisten onnea. Nyt oli kuitenkin aivan liian myöhäistä ajatella sellaisia, koska mennyttä ei voinut muuttaa.
A/N2: ghivashel on khuzdulia ja tarkoittaa aarteiden aarretta.