Grenade, Dudleyn nyt oli pakko olla aika muuttunut, muuten en hänestä olisi saanut mielekästä hahmoa tähän. Itse uskon, että hyvin mahdollisesti Dudley on muuttunut hyvin rajusti ajoistaan kotona, hänestä on kasvanut hyvin järkevä aikuinen. Se on sitten eri asia, tuleeko hänestä kuvailemaani lihaksikasta hahmoa
Taisi se piirre Dudleylle tulla, kun luin toisen ficletin, jossa hän oli niin muuttunut. Ja koska pidän hahmosta todella paljon, oli miestä pakko muuttaa. Nopeaanhan nämä tapahtuvat sujuvat, nyt olen alkanut vähän rauhoittamaan tapahtumien kulkua näissä ihan uusimmissa luvuissa, jotta parissakymmenessä raapaleessa ei naimisiin asti ehdittäisi!
Lyhyiden lauseiden kanssa olen itsekin tapellut. Tuntuu siltä, kun vaihtoehtoina olisivat vain kappaleen pituiset virkkeet tai lyhyet ja töksähtelevät lauseet, omissa teksteissä se välimitta on hävinnyt johonkin. Chon murheiden takana saattaa olla myös jotakin muuta, kunhan se muotoutuu kirjoittaessa ajatuksesta sanoiksi... Ihanaa, että olen ainakin joihinkin kohtiin saanut tunnelman vangittua.
A/N: Tämä ensimmäinen raapale on tälläinen turha ja mitäänsanomaton, joten pistetään kaksi tekstiä putkeen. Osallistuu taas kerran Kirjoitustertun OTP-terttuun. Jälkimmäisessäs Dudley taitaa osallistua ihan kunnon päähenkilönä touhuun, joten on aika keräillä hänet Kerää kaikki hahmot -haastetta varten.
Varoitukset: Jälkimmäisesstä itsetuhoisuutta, siksi se K-11
8. luku (100 sanaa, S)
”Sä pelastit mut itseltäni”, nainen mumisee miehen kyljelle. He seisovat molemmat peilin edessä. Mies näyttää komealta. Cho näyttää ryytyneeltä ja väsyneeltä, mutta nyt hänen kasvoiltaan näkee valon. Katsoessaan naisen peilikuvaa D ymmärtää, mitä hän on naiselle tehnyt.
Hän on pelastanut Chon. Nainen on jo heidän päivän mittaisen tuttavuutensa aikana muuttunut huomattavasti. Mies pelkäsi aluksi etenevänsä liian nopeasti. Mutta juuri sitä nainen kaipasi. Nainen kaipasi hänen läheisyyttään ja lohdutusta. Samalla mies lohdutti itseään, hänkin oli kaivannut juuri tätä. Hänen elämänsä ei ollut ikinä ollut helppoa. Nainen oli tehnyt siitä helpompaa jo yhdessä päivässä. D tiesi sen jo, he kuuluisivat ikuisesti toisilleen.
9. luku (100 sanaa, K-11)
Seuraavana päivänä yliopistolla D ei pysty keskittymään mihinkään. Mies huomaa naputtelevansa läppäriään silloinkin kun sitä ei tarvitsisi. Hän ei pysty keskittymään luennoitsijoiden puheisiin, vaan kuulee päässään yhä Chon sanat.
”Sä pelastit mut itseltäni.”
D miettii myös sitä, voisiko hän kertoa naiselle saman. Nainen pelasti myös miehen omalta itseltään. Miehen elämällä ei ollut suuntaa, ei tarkoitusta. Hän oli pohtinut vakavasti sen päättämistä. Mutta nainen oli jotakin, jotakin suurta. Jotakin, jonka vuoksi elämää kannatti jatkaa. Hän miettii sitä, onko hän yhtä tärkeä naiselle kuin nainen on hänelle. He ovat nimittäin vaihtaneet keskenään vain muutaman sanan. Läheisyys puhuu puolestaan mutta ei takaa mitään.