Vihellellen ja päämäärättömään kävellen, K11, Remus/Severus

[Kuurankukka]

Nimi: Vihellellen ja päämäärättömään kävellen
Kirjoittaja: Kuurankukka
Beta: Auriga
Tyylilaji: Draama, angst, slash
Ikäraja: K11
Paritus: Remus Lupin/Severus Kalkaros
Vastuunvapaus: Rowling omistaa melkein kaiken, itse lainaan vain hahmoja, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
Haasteet: 12+ Virkettä, FF10 01. Harmaa, Älyttömät otsikot
A/N: Vaikka 12+ virkettä – haaste vähän rajoittikin kirjoittamista, pidän tästä silti kovasti. Ficciä oli todella mukava kirjoittaa, haasteessa käyttämäni sanat löytyvät lopusta. Suurkiitos myöskin betalleni <3 Lukuiloa!


Vihellellen ja päämäärättömään kävellen


Remus kiirehti eteenpäin kohti kotiaan, ohittaen matkalla tutun hattukaupan. Kyntensä hän oli jo bussissa istuessaan pureskellut lyhyiksi, muttei siltikään päässyt jännityksestä eroon. Kylmyys pääsi livahtamaan kauluksen kautta sisään; itätuuli oli ankara sinä päivänä ja piiskasi muuten niin kalpeat kasvot kirkkaan punaisiksi. Remuksen noustessa hämärässä, tunkkaisessa käytävässä kolmanteen kerrokseen noilta kasvoilta heijastui päättäväisyyden, uhman ja odotuksen sekamelska.

Toinen mies oli odottamassa häntä oven luona, ryhdittömänä, liian laihana ja täysin ilmeettömänä, ja se yksi vilkaisu, jonka tämä Remukseen heitti, kuori hänestä  kaikki turhat odotukset pois. Se hillitsi häntä muutenkin, vaikka hän olikin odottanut tätä kevätpäivää koko puolikkaan maaliskuun.

Mustatukkainen velho joi täysin tapojensa mukaisesti sysiyön väristä kahvia, makeana kuin synti, Remuksen itsensä tyytyessä pelkkään laihaan teehen ja toisen katseluun sivusilmällä, haluamatta menettää yhtäkään kallista hetkeä. Tyhjät kupit laskettiin tiskipöydälle ja totutun mukaisesti askeleet johtivat kohti pientä makuuhuonetta.

Remuksen edellispäivänä ostamat kallankukat levittivät tuoksuaan lakanoihin ja heihin; toinen ei kysynyt niistä mitään eikä Remus kertonut. Yksinäisen ihon uurteet silenivät nuoremman otsalta olemattomuuksiin toisen antaessa luvan kosketukselle. Kaksi nopeaa askelta, ja he olivat sängyn luona. Vastahakoisuus suli kolmannen suudelman myötä kokonaan pois; ihmissudella oli taas varaa kuvitella jotain suurempaa. Mustat silmät löysivät yöpöydällä olevan sudenkorentoa esittävän piirroksen, mutteivät häntä.

Sopimus, jonka he olivat ensimmäisellä kerralla viikkoja sitten tehneet, esti Remusta kysymästä ranteiden sisäpinnan valkoisista, ohuista arvista mitään. Aivan sama kuinka usein hän hoki päänsä sisällä, että kyse oli pelkästä seksistä, käsittämätöntä kaipausta se ei ajanut pois.

Ote lantiossa ja selässä oli liian kova, mutta Remus piti tuskasta ja sen terävyydestä. Maailma ajautui sinä hetkenä pois raiteiltaan, sai hänet huutamaan tyhjille seinille ja ilmeettömille kasvoille nautinnonsekaista kipuaan. Hän tukahdutti nopeasti ajatuksen, jonka mukaan kaikki oli väärin ja pyysi Severusta jäämään iltaan asti. Pyyntö jäädä nosti uhan entisen luihuisen kasvoille, ja puettuaan vaatteensa ylleen tämä kääntyi ennen lähtöään sanomaan vain: ”Kahden viikon päästä.”

Ulkona oli alkanut satamaan rankasti lunta; tuntien Remuksen huulet yhä kaulallaan Severus raivasi polkua tuoreiden kinosten läpi. Lumiset kadut olivat jäätikköiset, eikä ihmisiä liikkunut paljon. Autiossa risteyksessä hän pysähtyi sivelemään huulirasvaa rohtuneisiin huuliinsa ja odottamaan vihreän valon vaihtumista.

Taivaankansi muuttui harmaaksi ja entistä uhkaavammaksi siinä ajassa, mitä Severus käveli eteenpäin. Ilman varsinaista päämäärää hän kuljeskeli jonnekin, välittämättä kotona odottavasta kirjekasasta, jonka posteljooni oli tuonut. Postin joukossa oli pari kirjettä hänen elämänsä rakkaudelta, Lilyltä, mutta niiden lukeminen ei vain sattunut kiinnostamaan häntä.

Sen sijaan hän ajatteli Remuksen yksipuolista kiintymystä häntä kohtaan, välittämättä kuitenkaan siitäkään paljoa, sillä se oli pelkkää seksiä hänelle; silti se sai Severuksen viheltämään yksinkertaista, vähän epävireistä nuottia hänen kävellessään eteenpäin.


1. hattu
2. kynnet
3. kylmä
4. heijastus
5. kuoria
6. kevätpäivä
7. menetys
8. tyhjä
9. kalla
10. uurre
11. askel
12. vastahakoinen
13. sudenkorento
14. valkoinen
15. kaipaus
16. tuska
17. maailma
18. ajatus
19. uhka
20. polku
21. jäätikkö
22. huulirasva
23. taivaankansi
24. posteljooni
25. elämä

[Celeporn]

Olen tämän jo aiemmin lukenut, mutta kommenttia en silloin saanut aikaiseksi. Aika korjata vahinko.

Tämän parituksen lumo ei vaan katoa, ei sitten millään. Ihastuin ajatukseen näiden kahden suhteesta jo vuosia sitten lukiessani Azkabanin vankia ekaa kertaa, HP-ficit keksittyäni hakeuduin heti lukemaan Remus/Severust, ja tässä sitä edelleen ollaan ihkuttamassa sitä, miten söpöjä ne on. Tämäkin teksti siis löysi heti näppärästi paikkansa tässä jatkumossa, ihanaa <3

Ficin nimi ei ehkä luonut kovinkaan kummoisia oletuksia, mutta kun olen sulta aiemminkin lukenut tästä parista kertovia ficcejä ja ihan tykkäillyt, niin mielenkiinnolla kuitenkin topicin avasin. Tekstin loppuun päästyäni muuten tajusin aluksi olettaneeni, että ficin otsikko viittaisi Remukseen, ja olikin miellyttävä yllätys, kun tekstin nimeä toistavat elementit tulivatkin tekstissä Severuksen yhteydessä esiin. Ja sopivat oikein hyvin hahmolle - vaikkei Severus sinänsä olekaan viheltelijätyypiä, tykkään aina kauheasti siitä, jos ficcari onnistuu kirjoittamaan sille jotain tällaisia vähän pehmeämpiä puolia mukaan. Ja olit siis onnistunut mielestäni todella hyvin; se kiintymys ja lempeys tulivatkin esille juuri sopivissa määrin, Severukselle ominaisella tavalla, ei se sitä itsekään oikein ajattele. Ja se on somaa, liikuttavaa, muttei kuitenkaan liian imelää. Ai niin ja tykkäsin hirveästi Severuksen arvista sekä tietysti siitä, että Remuksen pitää ihan muistuttaa itseään siitä, ettei niistä saa kysyä.

Pidin tekstin tunnelmasta hirveästi - sellainen sopivan alakuloinen, muttei kuitenkaan liian syvissä pohjamudissa rypevä, kun kyse kuitenkin oli lyhyestä ja lähinnä fyysiseen toimintaan liittyvästä kohtaamisesta. Yleinen fiilis oli muutenkin tän parituksen peruskauraa, ja vaikka olenkin lukenut sitä ehkä noin miljoonan ficin verran, se ei vaan lakkaa viehättämästä. En ihan osaa päättää, olisinko kaivannut jotain uutta näkökulmaa tähän suhteeseen - toisaalta vaihtelu on aina kivaa, mutta toisaalta tykkään näistä kyllä ihan hirvittävän paljon juuri tällaisina. Tutussa Remus/Severus-tunnelmoinnissa pysyttely oli siis sinänsä varsin tyydyttävä ratkaisu sekin, en valita. En missään nimessä.
Joissain kohdin virkehaasteen ehkä huomasi vähän liian hyvin tekstin joukosta, mutta pääosin pakolliset sanat soljuivat aika kivasti tuolla kerronnassa. Lisäksi musta on aika hitonmoinen saavutus, että olit toteuttanut tällaisen tekstin Älyttömät otsikot haasteen puitteissa!

Kaiken kaikkiaan siis kiitokset paljon tästä ficistä <3