Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Heikoimmalla hetkellä
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Law/Luffy
Ikäraja: K-11
Genre: draama, hurt/comfort
Summary: He järjestivät kemut.
A/N: Tarkoitus oli kirjoittaa pointitonta (f)Luffya herran syntymäpäivän kunniaksi, mutta eihän siitä suunnitelmasta mitään tullut. Sen sijaan Kaiken maailman ficlettejä IV -haasteessa aiheena viikolla 12 Halaus, ja Law on yksi niistä hahmoista jotka kaikkein kipeimmin mokomaa tarvitsevat, joten tämmöistä sitten.
Tapahtuma-aikana taas vaihteeksi Punk Hazardin jälkeen, kun se on vain niin täydellinen ajankohta väkertää tätä paria.
Heikoimmalla hetkellä
Law ei voinut uskoa tilannetta todeksi, vaikka näki omin silmin ja kuuli omin korvin. Hän oli noussut väärään laivaan, se ainakin oli varmaa.
He olivat juuri nousseet Doflamingoa vastaan ottamalla Caesarin panttivangiksi ja seuraavaksi saattaisi tapahtua mitä tahansa. Heidän olisi pitänyt tehdä suunnitelmia, varasuunnitelmia ja varavarasuunnitelmia aivot savuten ja pitää vahtia joka ikisellä suunnalla. Ja mitä olkihatut tekivät?
He järjestivät kemut.
He olivat juuri pitäneet pippalot Punk Hazardilla ennen matkan jatkumista, mutta nyt he järjestivät uudet. Law ei uskonut sitä siinäkään vaiheessa, kun Sanji kantoi kannelle kasoittain ruokaa ja kaatoi kolpakot täyteen.
"Tämä ei oikeasti ole aika –" hän aloitti.
Sanji työnsi kolpakon hänen käteensä. "Luovuta. Kun Luffy päättää jotain, hänen päätään ei käännä mikään."
Se näytti olevan pelottavan totta, koska mitä ikinä Law yrittikään sanoa kenelle tahansa, sanoilla ei ollut mitään vaikutusta. Muutaman venyvän hetken Law tunsi olevansa harvinaisen värikkäässä painajaisessa, jossa kukaan ei pystynyt näkemään eikä kuulemaan häntä, eikä hän voinut millään tavalla vaikuttaa siihen mitä ympärillä tapahtui.
Luffy kohotti kolpakkonsa suupielet korviin asti venyneinä. "Uudelle seikkailulle ja uudelle ystävälle!"
"Minä en ole teidän ystävänne!" Law huusi. Hänellä oli oma miehistönsä ja tämä oli aivan puhtaasti ammatillinen liittoutuminen, ja voisivatko kaikki vain mennä vetämään käteen, hänen päätään alkoi särkeä.
Hänen vastalauseensa hukkui kaikkien muiden kurkusta kohoavaan äänekkääseen huutoon: "KIPPIS!"
Lawilla ei ollut muita vaihtoehtoja; hän otti muutaman ison kulauksen. Tätä ei olisi pirukaan kestänyt täysin selvin päin.
*
Kemut jatkuivat ja jatkuivat illan pimentyessä. Law yritti lähteä muutamaan otteeseen – Robinilla oli kuulemma pieni kirjasto, johon hän olisi voinut tutustua, metelissä ei varmasti olisi ainakaan voinut nukkua – mutta aina joku kiskoi hänet takaisin. Niinpä hän seurasi mielipuolisuutta sivusta ja alentui välillä syömään sekä juomaan jotakin. Jos joku kysyi häneltä jotain, hän vastasi yhdellä lauseella.
Hän oli varma siitä, että hänen tarvitsisi lukea jokin syvien henkisten traumojen itsehoitoa käsittelevä teos hyvin pian. Pelkissä uimahousuissa tanssiva kyborgi ei koskaan ollut kuulunut hänen runkkausfantasioihinsa eikä taatusti kuuluisi tämän jälkeenkään, sen sijaan painajaisiin elementti saattaisi pesiytyä pysyvästi.
Äkkiä Luffy ilmestyi hänen eteensä ja katsoi häntä tarkasti. "Tuo ei ole mikään juhlimisilme, Traffy! Sen pitää olla näin –" Luffy tökkäsi etusormensa Lawin molempiin suupieliin ja väänsi niitä ylemmäs.
"Lopeta tuo juuri nyt." Law käännähti puoli kierrosta ympäri päästäkseen vapaaksi ja öisen meren autio rauha hiveli hänen silmiään. Jopa meteli tuntui vaimenevan hiukan, kun huomion siirsi muualle.
Selän kääntäminen Luffylle ei ollut hyvä idea. Kädet ujuttautuivat hänen rintansa ja vyötärönsä ympäri takaapäin ja vetivät hänet lujaan, lämpimään halaukseen.
"Oletko oikeasti tosi huolissasi siitä Mingo-tyypistä?" Luffy kysyi puhuen jonnekin hänen lapansa tienoille.
"... Vähän." Aivan helvetin paljon, jos rehellisiä oltiin.
Luffy rutisti lujempaa pitkän aikaa, mutta irrotti lopulta ja hypähti kaiteelle istumaan niin, että Lawin oli pakko katsoa häntä kasvoihin.
"Hän voi olla vahva, mutta niin ollaan mekin. Kaikki järjestyy kyllä, odota vain." Täysin perusteetonta väitettä seurasi uusi valtava hymy.
Law ei ennättänyt sanoa mitään, sillä Luffylle tuli kiire rynnätä maistamaan uusinta tarjolle tuotua ruokalajia. Hän jäi tuijottamaan Luffyn selkää typertyneenä ja ihmettelemään, tunsiko olonsa paremmaksi vaiko pahemmaksi kuin ennen halausta.
