Amour Sucré: Jäniksen ensisuudelma (S, Candy/Kentin, oneshot)

[Larjus]

Title: Jäniksen ensisuudelma
Author: Larjus
Fandom: Amour Sucré
Chapters: Oneshot
Genre: songfic, fluff, het
Song: LADIES' CODE (레이디스 코드) – KISS KISS (키스 키스)
Pairing: Candy/Kentin
Rating: S
Warnings: No hui pusuja.
Disclaimer: Amour Sucré on ChiNoMikon ja Beemoovin, biisi tekijöidensä, ja käännökset otettu tuosta musavideosta, kuka liekään tehnyt ne. Ainoastaan suomenkielinen löpinä on minun omaa.
Summary: Vaihtoehtoinen Kentin-lopetus jaksoon 18.

A/N: Mukana seuraavissa haasteissa: Fluffy10 ja Se oikea ja sen haaremi (hahmona Candy).

Mua niin ärsyttää Amour Sucréssa, että kun joku kundi (muu kuin Dakota) kerrankin tekee aloitteen, niin sitten Candy säätää. Kentin-parka.
Joku on tehnyt tosta 18-jaksosta kans hienon sarjiksen. Kentin-parka. Edelleen.

Ja jos tän lukee joku, jolla ei oo mitään hajua ton jakson tapahtumista ja tosta jänisoperaatiosta, niin tiivistän: Candyn luokka luulee, että biologiantunnille hankitut kanit leikellään kuten sammakot, ja ne vapauttaa ne kaikki läheiseen puistoon. Niinpä lol.


Jäniksen ensisuudelma


Jänisten pelastaminen oli saanut käänteen, johon Candy tai Kentin eivät olleet osanneet varautua. He olivat livahtaneet hakemaan viimeisen eläinparan biologianluokasta mutta jääneetkin sen seurauksena lukkojen taakse: joku oli ohi kävellessään lukinnut oven tarkistamatta, oliko huoneessa ketään.

Candy istui lattialla seinään nojaten ja piteli valkosta kaniinia sylissään. Hän tunsi, miten sen sydän tykytti tuhatta ja sataa. Eläin yritti tunkea päätään hänen kainaloon, mikä sai tytön hymyilemään. Se oli niin suloinen.
Kentin koetti ovea ehkä kymmenennen kerran. Hän ei halunnut uskoa, että se todellakin oli lukossa. Ei se voinut olla! Hän ja Candy eivät voineet olla jääneet jumiin...
Mutta kahvan rämpyttämisestä ei ollut mitään hyötyä. Ovi ei hievahtanutkaan. Hetken Kentin mietti, olisiko pitänyt yrittää potkaista ovi auki tai huutaa ja toivoa, että joku tulisi päästämään heidät pois. Toisaalta he olivat huoneessa luvatta, ja koko luokka joutuisi ongelmiin, jos opettajat – ja ennen kaikkea rehtori Shermansky – saisivat tietää, että he olivat vapauttaneet kaikki koulun jänikset läheiseen puistoon. Brunette päätti siis pysyä vaiti. Hän rämpytti ovenkahvaa vielä muutaman kerran ennen kuin luovutti.

”Jumissa ollaan”, hän sanoi Candylle, joka silitti sylissään olevaa jänistä.
”Voi ei. Mitä me oikein tehdään?”
”En tiedä, mutta kyllä asiat järjestyvät jotenkin. Luulisin.”
Kentin huokaisi ja istui tytön viereen lattialle. Hän käänsi katseensa tyttöön ja jänikseen ja hymyili rohkaisevasti. Candy vilkaisi poikaa sivusilmällä, ja hänen poskensa punastuivat lähes huomaamattomasti.

There’s no way to describe in words
It’s as sweet as a berry, maybe
It melts my heart,
I don’t know, I’m still so young
But in my head…

”Mi-mitäköhän muut tekevät tällä hetkellä?” Candy kysyi hiljaa katse jäniksessä. Hän ei uskaltanut vilkaistakaan Kentiniä päin tai hän varmasti punastuisi pahemmin. Tyttö tunsi kevyen kuumotukseen poskillaan.
”Ehkä he miettivät, missä me olemme. Tai jotain.”
”Niin...”
”Tuota...” Kentin aloitti hiuksiaan haroen.
Candy ei voinut itselleen mitään vaan käänsi päänsä tämän puoleen rutistaen jänistä tiukasti sylissään.
”Me emme oikein voi muutakaan kuin odottaa, että joku päästää meidät pois”, poika totesi. Candy nyökkäsi nopeasti ja ponnekkaasti. ”Joten pitäisi kai keksiä jotain, miten tappaa aikaa...”
”Mutta miten? Voih, Kentin, minua pelottaa, miten tämä tilanne tästä etenee. Mitä jos me joudutaan vaikeuksiin?”
”Ei jouduta”, brunette vakuutti. ”Kyllä kaikki selviää.”
Hän laski kätensä Candyn olalle. Kosketus sai tytön säpsähtämään.
”Minä pidän sinusta huolen.”

Candy yritti sanoa jotain – hän ei tiennyt mitä, ehkä kiittää Kentiniä – hän jopa avasi suunsa sitä varten, mutta sanat tarttuivat kurkkuun.  Hänen sydämensä hakkasi varmasti yhtä lujaa kuin valkoisella kaniinilla, joka yritti piiloutua hänen rintojensa alle. Poskipäitä poltteli, ja se olka, jolle Kentin oli laskenut kätensä, tuntui olevan sähköisesti varautunut.

It’s so embarrassing I couldn’t open my eyes
It felt like electricity between us, yes
I like the spark, I like that much
But keep going, and I don’t know what to do

Mitäköhän poika ajatteli tällä hetkellä? Tämä vaikutti suorastaan yllättävän rennolta, aivan kuin tätä ei vaivaisi olla koulussa lukkojen takana jänisvarkaissa. Candysta oli kyllä hyvä, ettei hän ollut yksin. Kentinin läsnäolo rauhoitti häntä – vaikka samalla se myös kauhistutti. Olihan se kuitenkin melkoisen jännittävää olla kaksistaan ihastuksensa kanssa sellaisessa tilanteessa. Candy ei voinut olla ajattelematta sitä, miten Kentin oli ennen ollut häneen niin avoimen ihastunut. Enää poika ei osoittanut kiintymystään yhtä selvästi – jos sitä edes oli jäljellä. He olivat yhä melko läheisissä väleissä, olivathan he olleet kavereita kauan, mutta... Kentinin vaihdettua koulua Candy oli tajunnut, miten paljon pojasta pitikään, mutta tämä oli vastaavasti näyttänyt tulleen siihen tulokseen, ettei Candyn perään kannattanutkaan haaveilla.

Vai oliko sittenkään?

o~o! o~o! KISS~KISS~
o~o! o~o! KISS~KISS~
I can’t yet, I can’t yet
I can’t, I can’t
KISS~KISS~KISS~KISS~

Candy tunsi, miten Kentinin sormenpäät hipaisivat hänen kaulaansa. Hän yritti olla kiinnittämättä siihen huomiota ja silitteli jänistä sylissään.
”Candy...” poika sanoi hiljaa kuulostaen epävarmalta.
”Mi-mitä?”
”Minä olen iloinen, että jäin lukkojen taa juuri sinun kanssasi.”
Candyn sydän tuntui jättävän lyönnin välistä. Hän hymyili otettuna ja kääntyi Kentinin puoleen.
”Ki-kiito...” hän aloitti mutta keskeytti puheensa välittömästi tajutessaan, että brunette tuli koko ajan lähemmäs.

Hän aikoo suudella minua, Candy ymmärsi ja hätääntyi. Vaikka hän olikin ihastunut poikaan, hän ei ollut varautunut siihen, että päätyisi suutelemaan tätä lukitussa luokkahuoneessa. Hän ei kuitenkaan kykenyt perääntymään, hänen kehonsa oli jämähtänyt paikoilleen, ja koko ajan Kentin lähestyi. Vaistonvaraisesti Candy nosti sylissään olevan jäniksen heidän väliinsä.

o~o! o~o! KISS~KISS~
o~o! o~o! KISS~KISS~
No more, don’t do this
Still, still
KISS~KISS~KISS~KISS~

”Yäääh!” Kentin irvisti inhosta. Hän ei ollut ehtinyt reagoimaan Candyn yllättävään siirtoon vaan olikin painanut huulensä jäniksen kuonolle.
”A-anteeksi!” Candy sopersi, kun poika vetäytyi kauemmas suutaan pyyhkien. ”Mi-minä hätäännyin. Ja...”
”Niinpä tietenkin.”

Kentin olisi halunnut vajota maan alle. Mitä hän olikaan ajatellut, kun oli luullut voivansa suudella Candya? Hän oli typerys. Eihän tämä tietenkään halunnut, näki hänet aivan varmasti yhä vain pikkuvelimäisenä Keninä, vaikka hän olikin kasvanut ja aikuistunut paljon kadettikoulussa. Candy piti häntä nyt varmasti vastenmielisenä ahdistelijana. Miten hän olikaan onnistunut pilaamaan kaiken hetkessä?

”Tämä on niin noloa...” Candy mutisi itsekseen keskittäen katseensa kaniinin valkoiseen turkkiin.
”Sinulleko vain?” Kentin ärähti posket punaisina. ”Sinun takiasi minä annoin ensisuudelmani tuolle... tuolle... JÄNIKSELLE!”
Poika käänsi selkänsä tytölle ja nousi seisomaan. Pitäisi varmaan sittenkin yrittää potkia ovi auki ja juosta pakoon. Vai sattuisikohan se paljon, jos hän hyppäisi ikkunasta alas? He olivat kuitenkin toisessa kerroksessa.
Kentin otti muutaman askeleen kohti ovea. Hän saisi sen auki, hänen oli pakko yrittää. Ei kai hän siinä mitään menettänyt, koska oli nolannut itsensä jo tarpeeksi pahasti. Candy katsoi loittonevan pojan perään ja häpesi itseään. Nyt Kentin tietenkin ajatteli, ettei hän pitänyt tästä eikä siksi halunnut suudella. Vaikka ei se niin ollut. Sisimmissään Candy kyllä halusi tuntea pojan huulet omiaan vasten, mutta häntä pelotti liikaa. Hän ei tiennyt, oliko hän vielä valmis.

”Kentin...” hän aloitti kuulostaen surulliselta. Poika oli jo ovella. ”A-anteeksi.”
”M-minunhan tässä pitäisi ennemmin pyytää anteeksi. Olen pahoillani, Candy, mutta voit olla varma, etten yritä enää koskaan.”

You approached too quickly, I’m not ready
Yes, you got me right, I have no experience
Where are you taking me? Get me out of this dark place
To be honest, your breath stinks a little

”Ei!” Candy kiljaisi saaden niin itsensä, Kentinin kuin jäniksen sylissään säikähtämään.
”Mitä?” brunette kääntyi tytön puoleen.
”En minä sitä halua”, tämä sanoi. ”Kentin, minä pidän sinusta ihan hirmuisesti ja... minä haluan kyllä suudella sinua, mutta...”
”Mutta mitä?”
”Minä en tiedä, olenko valmis. Tai siis, kaikki kävi niin yllättäen ja...”
Candy laski kaniinin sylistään ja nousi seisomaan lähestyen Kentiniä.
”Minä olen aina miettinyt, millainen se olisi, minun ensisuudelmani, ja kenen kanssa. Se on aina jännittänyt minua, mutta olen myös odottanut sitä innolla. Uskotko... uskotko sinä, että voisit jakaa sen kanssani?”

Kentin katsoi posket punaisina Candya, joka liikehteli hivenen levottomasti häntä kohti. Tyttö oli varmaankin lähestulkoon yhtä punainen kuin hän. Tämän olemus oli melkeinpä surullinen. Candyn katse oli Kentinin jaloissa, aivan kuin tämä ei kehtaisi katsoa poikaa silmiin.
”Ja... kai sinäkin voit sen silti laskea sen ensisuudelmaksesi. Sinähän suutelit Ambreakin, vaikka se olikin kosto. Jos sinä et pidä sitä ensisuudelmanasi, eihän sinun tarvitse pitää sitä äskeistäkään, vai?”

I don’t know yet, I don’t know how it feels
But listening to how it feels, it gives me goosebumps
Oh well, what can I do
I'll see Won Bin in my dreams tonight

Kentin avasi suunsa sanoakseen jotain, hän ei tiennyt mitä, ehkä laimean protestin tai iloisen myöntymyksen, mutta epäonnistui molemmissa pahemman kerran. Hänen suustaan pääsi epämääräinen mölähdys, joka kuulosti lähinnä siltä, kuin lehmä yrittäisi laulaa karaokea.
”Ni-niin kai...” hän sai lopulta sanottua ja haroi hiuksiaan hermostuneesti.

Candy tuli koko ajan lähemmäs pitäen katseensa yhä tiukasti Kentinin kengissä. Kalpeat sormet puristivat mekon keväänvihreää kangasta kevyesti sisäänsä. Hänen sydämensä jyskytti korvissa asti ja sekottui veren kohinaan. Posket tuntuivat olevan tulessa, ja aivan kuin vatsa olisi yrittänyt vääntää itseään umpisolmuun.
Yhtäkkiä tyttö kuitenkin pysähtyi. Hän ei tiennyt lainkaan, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Hän halusi kävellä loppumatkan pojan luo, kietoa kätensä tämän ympärille ja antautua ensisuudelmaansa. Toisaalta hän halusi myös kääntyä ympäri ja piiloutua pulpetin alle. Voi miksi, miksi, miksi hän ajatteli näin sekavia? Hänellä ei ollut oikeasti mitään syytä pelätä Kentinin suutelemista, olihan poika itsekin osoittanut, että halusi sitä mitä Candykin. Joten miksi ihmeessä sydämen piti olla sitä mieltä, että ehkä olisi sittenkin parempi vetäytyä koko hommasta?

o~o! o~o! KISS~KISS~
o~o! o~o! KISS~KISS~
I can’t yet, I can’t yet
I can’t, I can’t
KISS~KISS~KISS~KISS~

Kentin kuitenkin näytti ratkaisseen asian Candyn puolesta. Lyhyessä rohkeudenpuuskassa hän kuroi kokoon heidän välilleen jääneen etäisyyden. Poika tarrasi tytön kädestä, joka yhä puristi mekonhelmaa tiukasti mutta hellästi, ja pakotti sen hänen rintakehänsä tasolle. Candy katseli kättään silmäripsiensä välistä eikä sanonut mitään. Hetken brunette oli varma, että tämä kiskaisisi kätensä pois ja sanoisi, ettei pystyisikään tähän. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Epävarmuus iski jälleen Kentiniin. Hänellä oli nyt lähestulkoon täydellinen tilanne suudella Candya. Heidän välillään ei ollut enää edes jänistä, joka oli loikkinut kaapin alle piiloon. Hänen pitäisi varmaan toimia nopeasti, tämä täydellinen tilaisuus menisi ohi hetkenä minä hyvänsä.

o~o! o~o! KISS~KISS~
o~o! o~o! KISS~KISS~
No more, don’t do this
Still, still
KISS~KISS~KISS~KISS~

”Candy”, Kentin kuiskasi pyrkien saamaan tytön huomion itseensä.
Menetelmä toimi, sillä Candy kohotti katseensa nähdäkseen pojan sydämenmuotoiset kasvot ja kirkkaat, vihreät silmät. Sillä samalla hetkellä, kun heidän katseensa kohtasivat, Kentin kumartui lähemmäs ja suuteli tyttöä suoraan huulille.

Suuteleminen oli aivan erilaista Candyn kuin Ambren tai sen pahuksen kaniinin kanssa. Se oli epävarmaa ja ehkä hieman kömpelöäkin mutta silti niin taianomaista, olihan Kentin haaveillut siitä kauan – niinkin kauan, että sen ajatteleminen suorastaan hävetti. Hän olisi halunnut, että aika olisi pysähtynyt niin kuin kaikki aina sen kuvailivat ensisuudelman aikana tekevän, mutta eihän niin tietenkään käynyt. Kului varmaankin vain muutama sekunti, kun Candy jo vetätyi kauemmas pitäen katseensa luokan seinissä. Kentin ei voinut kuin olla hivenen pettynyt. Vaikka hän ei tiennyt varmuudella, mistä Candyn käytös johtui, hänestä tuntui, että se oli hänen syynsä. Hän oli varmaankin surkea suutelija tai jotain.

”A-anteeksi”, brunette sanoi kuulostaen nololta.
Candyn katse herpaantui seinästä ja hakeutui pojan vihreisiin silmiin.
”Mistä?”
”Sinä et tainnut pitää siitä.”
Nyt Kentin oli se, jonka katse pakeni seiniin. Hänen poskensa punoittivat ja ilme oli nolo. Candy hymyili pienesti ja painautui lähemmäs poikaa.
”Kyllä minä pidin”, hän sanoi hiljaa vasten Kentinin paitaa.
Puna pojan kasvoilla syveni. Hän kietoi epävarmasti käsivartensa tytön ympärille ja halasi tätä hellästi.
”Ja minä pidän tästä. Ja sinusta. Voisitko...” Candy haki hetken sanoja – tai rohkeutta. ”Voisitko suudella minua uudestaan?”

Please hang on a moment (wait a minute)
Wait a minute
Please treat me with sincerity

Kentin oli niin onnellinen, ettei saanut sanaakaan suustaan. Hieman kömpelösti hän otti kiinni Candyn leuasta ja nosti tytön kasvot lähemmäs omiaan. Tämän silmiin katsominen oli Kentinistä melkein yhtä ihanaa kuin huulien suuteleminen. Candyn silmät hymyilivät kilpaa suun kanssa, ja Kentin oli varma, että hänenkin kasvonsa yhtyivät kisaan.
”No, etkö sinä suutelekaan minua?” Candy kysyi yhtäkkiä katselleen Kentiniä yhä hymyillen.
Ensin brunette häkeltyi kysymyksestä. Sitten hän tajusi, että oli unohtanut itsensä Candyn kauniisiin silmiin. Hieman häpeillen hän siirsi katseensa poispäin tytöstä. Hän ei ehtinyt kunnolla reagoimaan, kun jo tunsi, miten Candy kurottautui varpailleen vetäen häntä samalla lähemmäs itseään. Heidän huulensa kohtasivat jälleen. Suudelma oli lähestulkoon yhtä haparoiva ja uteliaan kokeileva kuin aiempikin. Siihen kuitenkin yhdistyi sekä Candyn että Kentinin varmuus tilanteesta – molemmat tiesivät, mitä odottaa tapahtuvan, ja halusivat sitä. Teknisillä seikoilla ei ollut väliä, kun tunteet jylläsivät.

o~o! o~o! KISS~KISS~
o~o! o~o! KISS~KISS~
I can’t yet, I can’t yet
I can’t I can’t
KISS~KISS~KISS~KISS~

Heidän suudelmansa olisi voinut jatkua vaikka kuinka pitkään. Kummallakaan ei ollut pahemmin halua vetäytyä kauemmas ja katkaista taianomaista hetkeä, joka heitä oli kohdannut. Tuntui hyvältä olla niin lähellä sellaista ihmistä, jonka oli tuntenut jo vuosia ja jota oli rakastanut lähes yhtä kauan.

Heidän hetkensä ei kuitenkaan saanut jatkua kauan. Molemmat kuulivat jonkun kokeilevan ovea ulkopuolelta, ja tunnelma oli poissa. Kentin ja Candy perääntyivät suudelmasta ja katsoivat toisiaan kauhuissaan. Joku yritti tulla sisään! Vaikka se saattoi toki olla joku luokkakavereista, joka oli alkanut ihmetellä, missä he viipyivät viimeisen jäniksen kanssa, se saattoi yhtä hyvin olla opettaja, joka ei varmastikaan olisi mielissään siitä, mitä oli tapahtunut. Biologian tunnille varatut kaniinit olivat kadonneet ja opiskelijat lukittautuivat luokkahuoneeseen muhinoimaan. Vaikkei heidän suukkojaan voinut muhinoinniksi sanoa...

Tulija paljasti itsensä varsin pian koulun henkilökunnaksi avaimenreiän rapinallaan. Kukaan oppilas tuskin olisi saanut avainta haltuunsa, paitsi ehkä Nathaniel, eikä Kentin halunnut jäädä odottamaan, pitikö se paikkansa sillä kertaa. Sen kummemmin miettimättä hän tarrasi Candya kädestä ja veti tämän perässään luokan perällä olevan kaapin taa. Jos hyvin kävisi, he voisivat livahtaa ulos tulijan huomaamatta ja selviytyä tilanteesta ilman sen kummempia ongelmia.

Ovi kävi, ja luokkahuoneeseen astui matematiikanopettaja. Tämä näppäili puhelintaan ja nosti sen korvansa juurelle kävellessään samalla kohti opettajanpöytää. Kentin ja Candy kurkkivat kaapin takaa, miten nainen puhui puheluaan ja etsi samaan aikaan pöydältä jotain. Brunettea pelotti, että he jäisivät kiinni, huolimatta siitä, että opettajalla oli selvästi muuta ajateltavaa kuin miettiä, oliko luokkahuoneessa oppilaita luvatta. Hän kiskaisi Candyn taakseen niin, ettei tämä voinut enää vakoilla opettajaa kaapin kulman takaa.

o~o! o~o! KISS~KISS~
o~o! o~o! KISS~KISS~
No more, don’t do this
Still, still

”Mitä sinä...” Candy aloitti kuiskasten.
”Shhh”, Kentin painoi etusormensa tytön huulille.
Poika itse tarkkaili kuitenkin yhä opettajaa. Tämä ilmeisesti oli löytänyt etsimänsä, sillä tämä pakkasi papereita laukkuunsa samalla puhelimeen puhuen. Nainen suuntasi kohti ovea kelloaan vilkaisten. Hänellä oli mitä ilmeisimmin kiire, sillä hän ei vaivautunut edes katsomaan, menikö ovi kiinni hänen perässään.

”Huh”, Kentin huokaisi, kun opettaja oli kadonnut näkökentästä ja ovi jäänyt raolleen.
”Selvittiin”, Candy totesi näyttäen helpottuneelta.
Hän tunsi jonkin kutittavan nilkkojaan ja vilkaisi alaspäin: valkoinen kaniini, jonka vuoksi he olivat alunperin luokkaan tulleet, nuuhki hänen jalkojaan. Candy kumartui ja nappasi kanin nopeasti syliinsä, ennen kuin se ehtisi karata uudestaan.
”Pitäisi varmaan mennä, ennen kuin me joudumme ongelmiin”, tyttö ehdotti.
Kentin oli hetken vaiti, kuin ajatuksissaan, kunnes hän hätkähti ja nyökkäsi nopeasti.
”Joo, mennään.”

He kiirehtivät ulos biologianluokasta kohti lukion pihaa, jossa muut jo odottivat. Toivottavasti nämä eivät kyllätyneet odottamaan tai vihaisia, kun heillä oli kestänyt niin kauan. Heidän edetessään käytävällä Candy kuitenkin pysähtyi äkisti. Kentin huomasi tytön jääneen jälkeen ja peruutti tämän luo.
”Mitä nyt?” hän kysyi katsoen tyttöä, joka oli pysähtynyt tuijottamaan siivouskomeron ovea.
”Ei mitään erityistä”, Candy totesi.
Hän katsoi ovea vielä hetken ennen kuin lähti jatkamaan matkaa kohti etuovia.
”Tuli vain mieleen, että tuonnekin voisi joskus jäädä lukkojen taa...”

KISS~KISS~KISS~KISS~