Title: Hallitsematon taikuus
Author: LillaMyy
Rating: S
Characters: Ariana, Percival, Kendra, Albus ja Aberforth Dumbledore
Beta: Lyra
Genre: drama, angst
Warnings: miedosti kuvailtua väkivaltaa
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Taikuus kohisi Arianan korvissa.Challenges: LW16 ja Onnettomina elämänsä loppuun asti
A/N: Sain nuo lyriikkani tuohon haasteeseen, lukaisin ne ja sain villin idean.
Aloin sitten naputella sitä ulos, ja tässä on tulos. Kiitoksia siis hänelle, joka lähetti nämä sanat, jotka löytyvät tekstin perästä! (: Otsikko on ehkä vähän tylsä, mutten jaksanut tapella sen kanssa kovin kauaa. :’D
Hallitsematon taikuus
Taikuus kohisi Arianan korvissa. Hän saattoi melkein tuntea sen sormenpäissään ja maistaa sen kielellään. Kaikesta huolimatta hän ei kuitenkaan pystynyt tekemään sitä, mitä pojat häneltä pyysivät. He halusivat hänen esittelevän pieniä kipinöitään, mutta vaikka hän mitä yritti, ei hänen kämmenellään enää tanssinut tähtikuvioita.
Pojat kutsuivat häntä oudoksi, hulluksi jopa. Arianaa itketti, mutta sanat hän vielä kesti kuivin silmin. Ensimmäisen iskun osuessa hänen vastarintansa kuitenkin mureni. Pojat vain nauroivat, sanoivat häntä heikoksi, valehtelijaksi ja löivät uudestaan. Ariana tunsi taikuutensakin piiloutuvan, vaikka hän ei itselleen suojaa löytänytkään.
Mitä pidempään Ariana otti vastaan iskuja, sitä syvemmälle hän taikuutensa työnsi. Hän ei halunnut enää nähdä tai tuntea kuplivaa taikuuttaan, sillä se saattoi hänet vain entistä syvemmälle ongelmiin.
Ariana ei tiennyt, kuinka kauan pojat olivat häntä kiusanneet, mutta näiden mentyäkin hän istui kauan aikaa puutarhassa, ennen kuin kehtasi kävellä sisälle. Isä lupasi kostoa, äiti mietti tyttären piilottamista, Albus pysytteli vaiti, keskittyi omiin asioihinsa. Vain Aberforth kysyi siskonsa vointia. Vain Aberforthia kiinnosti, miten Ariana voi, tai tarvitsiko hän jotain.
**
Ariana tunsi hukkuvansa. Seinät tuntuivat kaatuvan hänen päälleen, eikä pakopaikkaa ollut lähettyvilläkään. Äiti yritti turhaan saada häntä rauhoittumaan, Albus ei tainnut edes huomata siskonsa ahdinkoa. Abertforth olisi tiennyt, miten saada Ariana rauhoitettua, mutta Aberforth ei tietenkään ollut kotona.
Ariana saattoi tuntea taikuuden lipsuvan sormiensa väleistä ja kämmenistään, vaikka hän kuinka yritti pidätellä sitä sisällään. Hän ei halunnut tehdä taikoja, hän ei halunnut saada ketään vihaiseksi enää ikinä. Hän ei halunnut maksaa vahingoistaan.
Taikuudella tuntui kuitenkin olevan toisia suunnitelmia, sillä se karkasi Arianan hallinnasta ja poukkoili ympäri huonetta. Ariana ei uskaltanut katsoa, mitä hänen ympärillään tapahtui. Ei halunnut tietää, mitä vahinkoa hän oli tällä kertaa saanut aikaan.
**
Albus oli jättänyt äitinsä ja Arianan vain hetkeksi kahdestaan päästäessään pöllön ulos viemään uusinta kirjettään Elfiakselle. Palatessaan hän löysi silmiään kiinni puristavan Arianan istuvan lattialla sykkyrässä heidän äitinsä liikkumaton ruumis vierellään.
Johanna Kurkela - Kuolevainen
Ne sanoo mä oon keijukainen, ne sanoo mä en totta oo
Mä oon joku outo tulokas, uusi asukas, niin ne puhuvat
Ne sanoo mä oon menninkäinen, en lihaa enkä verta oo
Mul on vähän noidan kykyjä, velhonäkijä, niin ne puhuvat
Mut vaikka mä uskon ihmeisiin,
En taikoja tehdä voi
Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen
Ne sanoo että maiset murheet ei paina mua ollenkaan
Ne puhuu siitä silmät palaen, tieto salainen ympäröi mua
Ne näkee kyllä kyyneleeni, mut ne ei tule halaamaan
Ja lapsille on helppo sanoa tuntemattomia täytyy varoa
Mut vaikka mä uskon ihmeisiin,
En taikoja tehdä voi
Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen
Haavoitun, kun mua pitelet noin, kipu vain voimistuu
Oisin sun nyt kun haluat pois ja ovi vain sulkeutuu
Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Kuolevainen, kuolevainen