Kaksi yön eläjää | S, tyttö/susi, ficlet

[FractaAnima]

Title: Kaksi yön eläjää
Author: FractaAnima
Genre: draama ja romantiikka
Rating: S
Pairing: tyttö/susi
Disclaimer: FractaAnima

Ficlet

A/N: Tässä meni sitten meikäläisen susineitsyys. NeitiSyksy antoi illan inspiksen ja oli sitä mieltä, että pitää julkaista niin olkoon tämä hälle. 


Kaksi yön eläjää

Tyttö ja kuu - kaksi yön eläjää, jotka kohtasivat yön verhoissa odottaen rakastajaa, joista toisen ei koskaan saapuisi. Tyttö seisoi hiljaa väreilevän lammen rannalla ja tuijotti syvään mutapohjaan. Kuu kumotti taivaan samettiselta pediltä ja toistui veden pinnasta luoden liikkuvia kajoja tytön kasvoille. Yö oli hiljainen, mutta elossa. Havumetsä havisi tuulessa ja kaukaa saattoi kuulla helmipöllön vaimean puputuksen.

Vasta pehmeiden askeleiden kahahdus metsäpolulla sai tytön kääntymään. Hänen kylmästä kohmenneet sormensa näpertivät hopeista sormusta nimettömässä ja silmät tähysivät kaikkialle, minne kuu tarjosi apuaan. Lopulta hän löysi etsimänsä.
"Olet myöhässä", tyttö torui, mutta ääni oli yhtä pehmeä kuin varvikkoa ylittävien tassujen tömähdys. Hän ojensi kätensä tervehtien tulijaa ja rapsutti esiin tulleen suden niskaa. Susi töytäisi hellästi tytön kylkeä suurella päällään.

Etäältä kuului katkeilevien oksien rasahdus, mikä sai kaksikon valpastumaan. Helmipöllö oli lakannut ääntelemästä. Tyttö ja susi molemmat heristivät korviaan ja katsoivat sitten toisiaan silmiin.
"Meidän pitäisi jo mennä. Isä on varmasti huomannut, että olen jättänyt huoneeni", tyttö kuiskasi ja kun susi laski päätään hyväksyvästi, hän kiepautti itsensä tämän selkään. Vain hetkessä he olivat kadonneet metsän syvyyksiin ja hiljaa lipuvalle lammelle jäi vain yksi odottaja, joka saisi odottaa vielä pitkään.

Kuu rakasti aurinkoa.

[Neiti Syksy]

Kylmät väreet kulkevat edelleen, aijaiaijai! (kiitoksia omistuksesta  )

En tiedä, mitä sanoa. En yleensä välitä susificeistä, koska noh - en ole susityyppiä mutta tämä jotenkin iskee niin vahvasti. Ja rakastan kuuta, voi että kun rakastan kuuta ja se oli niin ihana elementti tässä. Kauhean runollinen, pohdiskeleva sellainen hmm. Sävellysmainen ja tykkäsin sen sointukulusta.

Yö oli hiljainen, mutta elossa. Havumetsä havisi tuulessa ja kaukaa saattoi kuulla helmipöllön vaimean puputuksen.

Rakastan pöllöjä, joten oli aivan ihanaa, että mainittiin. Ja että jokin, mikä on hiljaista, ei tarkoita, etteikö se olisi elossa.

Kuu rakasti aurinkoa.

Tämäkin oli  pohdiskeleva, en tiedä. Tykkään vain faktasta että kuulla on tunteet. Aurinko esiintyy niin usein ja kaikki ihmiset tykkää mutta kuu yksinään yön pimeydessä rakastaa aurinkoa.


Kaikki tuohon väliin jäävä olikin sitten sellaista, mistä en voinut irroittaa pientä lauseen kahden pätkää. Tykkäsin ihan hirveästi ja annan kyllä vastedeskin lisää inspiraatiolauseita !

- Syksy