Sydän ehjänä ei muuta suojaa ole [k-11, Jere/Niko, 8/8]

[Zarroc]

Author: Zarroc
Pairing: Jere Salonius/Niko Koivulehto
Rating: k-11
Genre: fluffyromancedrama, slash
Haasteet: Spurttiraapale III, Ficlet300 (1. 99. Tammikuu)

A/N. olipa suuri  yllätys, että Spurttini on taas näitä kahta torveloa. Toivottavasti joku muukin tykkää heistä yhtä paljon kuin minä. 8'D

sydän ehjänä ei muuta suojaa ole

1.  Tammikuu

Niko tärisi ulko-ovella, kun tulin avaamaan sen sille. Se oli taas unohtanut avaimet kotiin ja meidän ovisummeri oli ollut rikki varmaan kaksi kuukautta.

"Miten vitussa täällä voi olla näin kylmä", se mutisi ja minä vilkaisin räntäsateeseen. Vähän väliä oli pakkasta ja vähän väliä satoi vettä.

"Nojaa", sanoin ja katsahdin sitten kauppakassiin. "Toiks mitä?"

"Simatarvikkeet", Niko vastasi ja tunki rappukäytävään. 

"Mitä?" naurahdin ällistyneenä ja se virnisti vähän.

"Nii. Lainaa ittees", se sanoi ja työnsi kylmät sormensa paitani alle. Hyrisin hiljaa ja annoin sen painaa minua käytävän seinää vasten.

"Peitto vois olla lämpimämpi", sanoin ja se tuhahti epäilevästi nenää kaulaani vasten painaen.

[Zarroc]

100. Helmikuu

2. Helmikuu

Lunta satoi ikkunan takana pieninä, tiheinä hiutaleina. Ninni niiskutti unissaan ja Niko selasi kannettavalla jotain.

Oli melkein liiankin tavallista.

"Mitä sä etit?" kysyin, kun en kestänyt enää hiljaisuutta. Niko ei edes kohottanut katsettaan näytöstä vastatessaan minulle.

"Mä aattelin et voitas ottaa joku toinenkin eläin."

"Ai?" kysyin hämmentyneenä. Niko oli ollut alunperinkin vähän lemmikkijuttuja vastaan, mutta kyllä sen sydän näkyi sulavan silti.

"Joo, hätäapukissalassa olis neljäkuukautinen Taina, semmonen kilpikonnaku—tai no tuu ite kattoo."

Nousin sohvalta ja menin Nikon selän taakse, kädet hartioille ja poski poskea vasten. Kuvasta katsoi takaisin lamppusilmäinen kissa.

"Se vois olla Tinni", sanoin ja Niko tyrskähti vähän.

[Räntsäke]

Mulla ei välttämättä ole mitään sen suurempaa sanottavaa tässä kohti, paitsi että olen tosi iloinen, kun kirjoitat taas Jerestä ja Nikosta. Et voi mitenkään kirjoittaa heistä liikaa, minä ainakin latkin ihan tyytyväisenä. : >
Ja ihanaa, ne hankkii ehkä kissan! <3 Tinni ja Ninni. Onneksi kanit on kohtuu isoja, niin kissa ei syö Ninniä sit.
Mut, pidemmittä puheitta, jään odotteleen jatkoa.

[Zarroc]

Räntsäke, hyvä, että joku on tyytyväinen! Mutta niinpä, olisihan se vähän ikävää kun Ninni joutuisi parempiin suihin uuden perheenjäsenen myötä.. 8'D kiitos kommentista!

F300 101. Maaliskuu

3.   Maaliskuu

Makasin sohvalla Tinnin kanssa. Kissa istui vatsani päällä ja tuijotti minua kummallisen suurilla silmillään.

Se näytti hyvin ylpeältä, se ei ollut mikään lyhytkarvainen katti vaan sillä oli tuuhea häntä ja kunnon poskivillat. Mutta pikkuinen se oli kuin mikä, painoa ehkä puolen kilon verran tällä hetkellä.

Tinni kurisi hiljaa ja piti ranteestani kiinni tassullaan, kun rapsutin sen vatsaa. Kuulostelin vähän, mutta huoneisto oli aavemaisen hiljainen. Nikolla oli taas migreenikohtaus ja se makasi pimennetyssä makkarissa tyyny naamalla ja Ninni kainalossa.

"No, onko nälkä?" supatin Tinnille, joka vain suki viiksiään vastaukseksi. Katselimme yhdessä ulos maaliskuiseen talveen, joka kimalteli puiden oksilla ja parvekkeen kaiteella.

[Zarroc]

102. Toukokuu

4. Toukokuu

Valo alkoi lisääntyä viimeistään siinä toukokuussa, kun huhtikuun sadepaskaloskakelit menivät ohitse. Nikokin ryömi ulos piilostaan ja se jopa mietti, ostaisiko Tinnille valjaat, että voisi käyttää sitä pihalla hihnassa.

"Oikeesti?" kysyin siltä yhtenä päivänä, kun olimme prismassa ja se hiimaili vähän varkain lemmikkipuolta kohden käpälöimään pikkuruisia valjaita.

"No kyl mä vähä meinasin, ei Ninnistä oikei lenkkeilyseuraks oo", se vastasi ja jatkoi hypistelyä. 

"Ja mäkö en kelpaa?" rypistin otsaani.

Niko katsoi minuun ja virnisti velmusti. "Sulla ei voi pitää kaulapantaa ja hihnaa makkarin ulkopuolella."

Hitto se olisi saanut minut punastumaan, jos ei olisi samalla hetkellä salakavalasti työntänyt pinkkejä valjaita ostoskoriin. 

"Hei!" älähdin.

[Huurre]

Ööh, mä oon seuraillut tätä ihan tuosta ekasta lähtien, mutta kun oon niin surkee kommentoimaan... Mä kuitenkin tiiän, että on ain kiva, kun kuulee jonkun lukevan omaa juttuaan, joten päätin nyt sitten jättää tän. Nää on ihan älyttömän söpöjä pätkiä ja en oo tästä parista kait lukenut enempää (pitäisi varmaan kyllä). Sulla on ihan äärettömän ihana kirjotustapa! Sellanen just tämmöseen höttöön sopiva ja on oikeasti kiva lukee näitä (muitakin) sun juttuja. Eipä mulla varmaan muuta.

[Zarroc]

Tulejo, kiva että oot tykännyt ja kiitos kommentista! :3

103. Kesäkuu

5. Kesäkuu

Roopen bileissä oli tukahduttavan kuuma, vaikka oli vasta kesäkuun puoliväli. Maa oli vetinen, mutta aurinko paistoi taivaalta kiduttaen kaikkia suomalaisia vitutukseen asti.

Sormet olivat tahmeat rommikolasta ja tuijottelin, kun Niko istui jättikokoisen bassokajarin päällä ja virnuili minulle pullonkaulan ylitse.

Siihen oli yritetty koskea tuhansia kertoja illan aikana ihan kuin blondit olisivat olleet nyt yhtäkkiä in ja ehkä senkin takia se istui kaikkia karkuteillä siellä, minne kännikalat eivät lähteneet edes kiipeämään.

”Tuuksä röökille?” kysyin tarttuessani sitä nilkasta ja Niko kikatti vähän.

”Voi vitun tahmatassu”, se sanoi ja pudottautui syliini. Tajusin hyvin mitä se tarkoitti, kun sen poskeen jäi limainen läntti sormistani.

[Zarroc]

104. Heinäkuu

6. Heinäkuu

Niko joi ihan vitusti koko heinäkuun ja se olisi varmaan huolestuttanut minua, jos siitä olisi tullut jotenkin aggressiivinen. Mutta se halusi vain lämpöä ja olla lähellä ja kun kysyin miksi, se kohautti olkiaan.

Me oltiin taloyhtiön saunalla, kun Niko hymähti siiderille ja jätti sen penkille, mennen edeltäni. En ottanut sitä mukaan vaan menin perässä, kiipesin sen viereen saunanlauteille.

”Ootsä ok?” kysyin siltä, koska en tiennyt mitä muutakaan olisin kysynyt.

”Mä sain puhelun kun sä olit töissä”, se mutisi minulle ja nojasi päätään seinään. ”Isä ja lapset oli ollu kolarissa.”

”Ja et oo kertonu mulle, koska?”

”Koska ei se kosketa meitä.”

[Zarroc]

105. Syyskuu

7. Syyskuu

Hautajaisissa satoi vettä ja sukulaiset katsoi meitä vähän vinoon. Niko ei kuitenkaan välittänyt, se puristi kättäni lähes mielenosoituksellisen kovaa ja minä yritin näyttää vakavalle.

Se oli kuulemma ollut Nikon yli-innokas täti, joka meidät oli tänne kutsunut. Hullu-Marjaana siis, oli pimahtanut, kun sen kissa oli kuollut samana päivänä kuin Nikon äiti – joku kohtalo ilmeisesti.

Nytkin se seisoi sivummalla ja tuijotti meitä kummallisilla seisovilla silmillään. Halusin kysyä Nikolta, oliko se muija jossain aineissa, mutten uskaltanut.

Nikon liikkeissä ei ollut suurtakaan surua, kun se heitti neilikan hautaan ja kääntyi pois. Ei se ollut mitään puhettakaan pitänyt. Halasin sitä vähän, kun kävelimme takaisin audille.

[Zarroc]

108. Joulukuu

8. Joulukuu

Joulu oli entistäkin mielenkiintoisempaa aikaa, kun mukana oli kissa, joka tuntui tuntevan suurta katkeruutta joulukuusta kohtaan.

Tinni roikkui oksissa kuin pahainen kakara aina, kun silmäni vähänkin vältti ja kiusasi välillä Ninniäkin, mutta selvästi sekään ei riittänyt.

"Jere", Niko huusi minulle, kun yritin kovasti pestä vessan peiliä. Sitä oli taas joku käynyt lääppimässä, mitä ilmeisimmin nenällään.

"No?" kysyin ja tulin vessan ovelle vastaan käsiäni paperiin pyyhkien. 

"Ninni puri Tinniä korvasta", Niko sanoi huuliaan mutristaen ja piti Ninniä sylissään. Tai no, lähinnä roikotti sitä niskasta.

"Teki mitä?" hörähdin.

"No puri. Tuo saamarin katti varmaan taas yritti vittuilla sille. Ota se sinne", Niko sanoi ja tuuppasi pupun minulle, mennen takaisin olkkariin rauhoittelemaan kissaa. Sille jäisi varmaan oikein nätti arpi korvanpieleen. 

Hymähtäen silitin Ninnin korvia, joka ei näyttänyt olevan moksiskaan. Arvelin, että enemmänkin Tinni saisi satinkutia pahanteostaan, joten suljin oven perässäni ja jätin poikaystäväni huolehtimaan asiasta.

Ninni istuskeli nurkassa ja kuunteli hyräilyäni korviaan heilutellen.

[Räntsäke]

Oi että, olivatpas kivoja arjenpaloja. : )

Tinni sieltä sitten tosiaankin tuli, ja aivan kuten etukäteen ajattelinkin, lemmikkien välille kehittyi pientä kahnausta. Ei miun kissa ainakaan muista elukoista liiemmin välitä. Mut onneksi Ninni osaa pitää puolensa!
Ja ne nyt sitten ihan kuoli ne Nikon sukulaiset. En heti tajunnut siitä saunakohtauksesta, koska voihan sitä nyt kolarista hengissäkin selvitä, mut näemmä kävi kalpaten. Sääli, kaikesta huolimatta.

Ja mitehän tuo onnistunee tuo Nikon yritys tehdä Tinnitä lenkkeilyseuraa... : D Saan ihania mielikuvia. a) Opeta kissa valjaisiin, b) Vie se hauamaasi suuntaan, c) Pidä lyhyt pinnasi kasassa, kun se päättää istahtaa keskelle tietä tai suunnistaakin tutkimaan katuojaa. d) Pidä kissa rauhallisena, kun se säikähtää joka saatanan risahdusta. : >

[Zarroc]

Räntsäke, joo voin myöskin kuvitella sen turhautumisen kissan kanssa lenkkeillessä... 8'D onneksi Nikolla on ylimääräistä aikaa. Kiitos paljon kommentista! :3