Kirjoittaja Aihe: KnB: Yksinäisyyskerroin sata | K-11 | Akashi/Kise | Triplaraapalesarja | 7/7, valmis 24.6.2014  (Luettu 1354 kertaa)

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Ficin nimi: Yksinäisyyskerroin sata
Kirjoittaja: Beyond
Ikäraja: K-11 (max.)
Fandom: Kuroko no Basuke
Paritus & Hahmot: Akashi/Kise, + Teikōn koripallojoukkue.
Genre: Humour, fluffy & slice of life.
Vastuuvapaus: Tadatoshi Fujimaki omistaa hahmot. En saa muuta korvausta kuin hyvän mielen.
A/N: Osallistuu Spurttiraapaleita III -haasteeseen. Tahdoin kirjoittaa parituksella Akashi/Kise jotain vähän vähemmän pitkää ja vakavaa kuin uusi lempilapseni - Arviointivirhe (K-18) - on.

***

1. Kuulopuheita

”Aka-chin?” Murasakibara kysyi tökkien etusormenpäitään yhteen ja katsellen vähän sivulle päin. Oli välintunti, jonka Akashi oli ajatellut käyttää läksyihin. Iltapäivä ja ilta olisivat kuitenkin jälleen täynnä ohjelmaa.

”Mitä nyt, Atsushi?”

”Oletko sinä tykännyt koskaan kenestäkään?”

”Onko Daiki kertonut sinulle taas jotain tytöistä?” Akashi kysyi. Häntä ärsytti olla se, joka joutui selittämään Murasakibaralle aina kaikki pukuhuoneessa puhutut säädyttömyydet. Totta puhuen poikaa ärsytti myös olla sekin, joka joutui myös maanittelemaan Midoriman kentälle epäonnisina päivinä, Aominen peleihin ylipäätään ja Murasakibaran mutustelemaan sipsejä vähän hiljempaa, jos joku muu kuin hän puhui. Kapteenina olo ei todellakaan vastannut pojan haaveita.

”Ei, vaan kuulin Kise-chinin kertovan hänelle, että sinä olit sanonut häntä nätiksi.”

”Koska olet pessyt korvasi viimeksi, Atsushi? Vaikuttaa siltä, ettei kuulokanavasi ole ihan kunnossa”, Akashi totesi rauhallisesti. Oikeasti hän oli kyllä väittänytkin edellisenä päivänä Kiselle, että tämä oli nätti, mutta ihan vain sen vuoksi, että muuten poika ei olisi suostunut näyttäytymään harjoituksissa. Kise oli huomannut nimittäin juuri ennen niiden alkamista näppylän kasvoissaan, eikä Akashi ollut keksinyt mitään muuta lohduttamistapaa kuin ulkonäön kyseenalaisen kehumisen.

”Ei siitä ole pitkä aika”, Murasakibara vastasi selvästi loukkaantuneena siitä, ettei Akashi luottanut hänen kykyihinsä huolehtia perusasioista. ”Etkä sinä vastannut minun kysymykseeni.”

”Et kai sinä luule, että pidän Ryōtasta sillä tavalla kuin Daiki pitää melkein joka tytöstä?” Akashi kysyi äänenpainolla, joka sai jopa Murasakibaran perääntymään pari askelta taaksepäin – tai sitten perääntymisrefleksin aiheutti juuri koulukirjasta nostettu katse, joka riitti osoittamaan ihan kenelle tahansa paikkansa.

”En”, Murasakibara väitti nopeasti kuin lapsi, joka oli jäänyt juuri kiinni maljakon rikkomisesta ja yritti väittää, että maljakko oli ollut jo valmiiksi rikki. ”Mutta minä ajattelin, voisiko Aka-chin pitää kenestäkään sillä lailla?”

”Tahdonkohan minä edes tietää, mistä tässä on nyt vielä tarkemmin ottaen kyse, Atsushi?” Akashi kysyi vaarallisen pehmeästi. Murasakibaran kasvojen väri muuttui punaiseksi, ja hänen katseensa siirtyi maahan, eikä Akashi voinut uskoa silmiään, niin erinomaiset kuin ne olivatkin.
« Viimeksi muokattu: 02.11.2014 15:26:09 kirjoittanut Beyond »
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
2. Entistäkin älyttömämpää

Kisen oli aina ollut helppo puhua Kurokolle, joka pysyi ilmeettömänä aina huolimatta siitä, kuinka suuren paljastuksen milloinkin kertoi. Aomine tapasi nauraa räkättää inhottavasti vakavillekin ongelmille, kun taas Momoin reaktiot olivat varsin ylimitoitettuja, vaikka paljastus oli katkenneen kynnen luokkaa. Siispä elämän käännekohdissa Kuroko oli henkilö, jolle puhua.

”Kurokocchi, minä olen rakastanut”, Kise huokaisi. Aurinko lämmitti mukavasti penkkiä, jolla hän istui Kuroko vieressään, vaikka toki Kisellä olisi ollut lämmin jopa lumisena päivänä. Hänestä tuntui siltä, että aurinko oli muuttanut hänen sisäänsä, niin rakastunut hän oli.

”Ai, se on mukavaa”, Kuroko vastasi. Hän oli ostanut vaniljapirtelön. Kise oli harkinnut jäätelöä, mutta hänen mielitietystään se olisi ollut hurjan epäterveellistä rasvan ja sokerin vuoksi, joskin kalsium teki jäätelöstä monia muita asioita pienemmän pahan.

”Ei se mukavaa ole. Minä en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin häneen”, Kise huokaisi jo toistamiseen. Häntä alkoi vähän kaduttaa päätös olla ostamatta jäätelöä. Kuroko näytti nimittäin nauttivan pirtelöstään. Vaikka pojan kasvot olivat ilmeettömät, hänen silmänsä näyttivät uneksuvilta.

”Sinun pitäisi sitten mennä puhumaan hänelle”, Kuroko totesi.

”Ei hän tahdo jutella minulle. Hän varmaan inhoaa minua, vaikka sanoikin minua nätiksi.”

”Kyllä hän sitten pitää sinusta. Ei hän muuten sanoisi sellaista.”

”Tämä ei ole sellaista. Hänen oli tavallaan pakko sanoa, koska muuten…” Kise aloitti, mutta lopetti tajutessaan, että hänen uusi ihastuksensa paljastuisi, jos hän kertoisi pukuhuoneen tapahtumista. Kaikki tiesivät kyllä, että Akashi oli suostutellut hänet kentälle. Äkkiä Kise tunsi syvää myötätuntoa Akashia kohtaan. Täytyi olla hirveän hankalaa, kun paimennettavana oli viisi varsin omalaatuista persoonaa. Se ajatus sai Kisen pitämään joukkueensa kapteenista entistäkin enemmän.

”Akashicchi on niin ihana”, hän henkäisi ääneen ennen kuin tiedosti, että Kuroko oli täysin kuuloetäisyydellä. Silloin tapahtui jotain olettamatonta: Kuroko purskautti juuri hörppäämänsä pirtelöhuikan ulos suustaan ja sai kaupan päällisiksi vielä yskänpuuskankin. Ilmeisesti tarpeeksi pahat paljastukset sittenkin kirvoittivat hänestä reaktion, vaikka Kise oli hieman harmistunut. Ei se niin kamalaa voinut olla.
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Hauska lukea tästä vähän kevyemmälläkin otteella. Voin niin kuvitella Akashin tuskastuneisuuden yrittäessään keskustella Murasakibaran kanssa ja sen, miten haasteellinen nakki tuo kapteenius oikeasti on, kun joukkueen persoonat on millaisia on.

Kise-paran näppyläkriisi. Niin murrosikäistä ja samastuttavaa. <3

Ja ei kauheasti ihmetytä sekään, etteivät Aomine ja Momoi ole kauhea toivottavia keskustelukumppaneita vakavista asioista. Kurokossa on sitten tietysti omat ongelmansa, mutta ainakin se ottaa asiat vakavasti. Tyrskähdin kyllä kuvittelemalleni pirtelösuihkulle, ei senkään pokka ihan kaikkea voi kestää.

Onkohan tähän tulossa muidenkin joukkueen jäsenten reaktioita suureen romanssiin... Midorima on varmasti herkullinen, jos on. Kiitos tästä. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Pics, aww, kiitos kommentistasi! <3 Ja hei, Akashin tuskastuneisuus on jotain, millä tässä sarjassa on nimenomaan aivan mahtavaa leikitellä! ;D Kapteenius on varmasti raskasta, kun joukkueen persoonallisuudet ovat kaikki enemmän tai vähemmän erottuvia. <3 Ja hei, tuo Kisen näppyläkriisi oli myös minusta samaistuttavaa ja söpösti teiniäkin. Kyllähän sitä varmasti itselläkin olisi päivä pilalla, jos olisi nuori mallipoika, jonka iho ei eräänä päivänä säkenöikään. Totta myös se, ettei Kurokonkaan pokka ole ihan kaiken kestävä.. + Hei, eihän tällaisesta kaaos-ficistä selvitä ilman kokonaisen joukkueellisen apua! :D

***

3. Järjellisyydestä

Oli varsin helppoa olla tyytyväinen harjoituksiin, jotka olivat sujuneet kaikilta täysin toheloimatta. Kentällä Teikōn koripallojoukkue oli toki voittamaton, mutta kentän ulkopuolisessa käytöksessä oli vielä huomattavasti työstettävää. Yleensä harjoituksista vähintään kymmenen minuuttia kului typeryyksiin ja Akashilta niiden aiheuttamien riskien minimointiin. Toki jotain edistystä tapahtui aina. Midorima oli hankkinut itselleen tavanomaista suuremman onnenkapineen, ja Kise oli selättänyt iho-ongelmansa kahdella laastaroidulla poskella. Niin kauan, kun joukkueen tulokset pysyivät lyömättöminä, oli täysin turhaa kieltää eriskummallisuuksia.

Akashi oli juuri lähtemäisillään pukuhuoneesta, kun Midoriman ääni pysäytti hänet.

”Hei, Akashi! Odota!”

Niinpä Akashi odotti. Hän toivoi todella, että asia koskisi jotain joukkueeseen liittyvää, sillä vaikka hän kunnioittikin Midorimaa varakapteenina, eivät horoskoopit ja tähtien liikkeet olleet Akashin suosikkiaiheita. Toisaalta lukuun ottamatta omia outouksiaan Midoriman ulosanti oli yleensä suhteellisen järkevää, kun loppuihin neljään verrattiin. Asia saattoi siis olla hyvinkin jotain tärkeää. Niin oli ainakin mielekästä toivoa, sillä hyvin mennen päivän pilaantuminen olisi ollut harmillista.

”Minä kuulin, että olit sanonut Kiseä nätiksi”, Midorima sanoi. Hän kaivoi laukustaan jotain, ja pian Akashi huomasi saaneensa paistinlastan. Se siitä järkevyydestä.

”Tämäpä vasta mykistävää, Shintarō”, Akashi lausui hiljaisella äänellä, koska ei keksinyt yhtikäs mitään muuta sanottavaa. Hän ei tahtonut edes tietää, miksi oli saanut paistinlastan. Se oli kerrassaan naurettavaa, suorastaan julkeaa ja ennen kaikkea outoa.

”Se on päivän onnenkapineesi. Pidä se visusti mukanasi. Jousimiehellä on tänään erityisen epäonnekas päivä”, Midorima ohjeisti. Hän oli ilmeisesti tulkinnut tyrmistyneen toteamuksen kiitokseksi. ”Joukkueen sisäisen dynamiikan kannalta on tärkeää, että kohtalonsa löytäneiden henkilöiden pyrkimyksiä tuetaan”, Midorima jatkoi. Oli toki hienoa, että varakapteeni suhtautui antaumuksella tehtäväänsä, mutta vielä hienompaa olisi ollut, mikäli antaumuksella suhtautuminen olisi toteutettu jollain toisella tavalla.

”Minä en tiedä enää, mitä sanoa, Shintarō”, Akashi totesi muistutellen itseään kaikista kauniista käytöstavoista, jotka hänelle oli iskostettu päähän pienestä pitäen. Mikään ei varsinaisesti voinut yllättää häntä, mutta toisinaan hänen oli myönnettävä salaa mielessään, että hänen joukkueensa oli todellinen poikkeus sääntöön.
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
4. Se kaikista typerin valhe

Kise murjotti. Hän oli hävinnyt harjoituspelin. Tietenkin Teikō oli voittanut murskalukemin, mutta joukkueen sisäinen kamppailu oli kääntynyt Akashin ja Aominen väliseksi mittelöksi. Yleensä Akashi jätti kyseisen huvin välistä, mutta kun vastustajajoukkueen kapteeni oli ollut puolta pidempi, hyvin varma omasta erinomaisuudestaan ja kaiken lisäksi erehtynyt katsomaan Teikōn kapteenia silmiin, oli Akashi päättänyt esitellä omaa osaamistaan.

”Mikä sen koulun nimi oli?” Aomine kysyi. Vaikka häntä ei voinutkaan kehua hienotunteiseksi ihmiseksi, yritti hän kuitenkin piristää Kiseä jonkin verran tarjoamalla jäätelön liikuntahallin kahviosta. Kise kohautti olkapäitään. Hän ei ollut yleensä hiljaisella tuulella, mutta kyllä häntä vähän harmitti se, että Aomine oli varastanut pallon häneltä kolmesti. Sitä paitsi toisen joukkueen pieni laitahyökkääjä oli nauranut Kisen kasvoille. Laastarit olivat ehkä vähän pöhköjä, eikä hikipantanauhakaan imarrellut varsinaisesti Kisen piirteitä, mutta hänen ihonsa tuntui muuttuneen mahdottomaksi ihan muutamassa päivässä. Ainoa laiha lohtu oli se, että toisen joukkueen pientä laitahyökkääjää ei ollut naurattanut yhtään harjoitusottelun jälkeen.

”Sinä olet tosi outo tänään”, Aomine töksäytti. ”Kuule, en minäkään arvannut, että Akashi liittyisi tänään mukaan. Sitä paitsi tänään ei ollut yhtään niin tylsää kuin aiemmin.”

”Onko minun kanssani kilpaileminen tylsää?” Kise kysyi. Hän ei kyennyt peittämään syvää pettymystä äänestään. Aomine näytti säikähtäneeltä.

”Ei, en minä sitä tarkoittanut! Minä vain tarkoitan sitä, että onhan Akashi ihan uskomaton pelaaja, kun yrittää!” Aomine alkoi puhua papattaa huomatessaan, että Kise oli painanut katseensa alas ja tuijotti jäätelöannostaan silmiään räpytellen. Kise ei vastannut mitään. Jopa Midorima oli tehnyt enemmän pisteitä, vaikka hän ei ollut edes osallistunut pisteidentekokilpailuun.

”Ehkäpä minä kuuluisinkin sinne toiseen joukkueeseen”, Kise sanoi synkästi. Kaksikymmentäneljä pistettä tuntui säälittävältä Aominen viittäkymmentä vastaa, Akashin viidestäkymmenestäkahdesta puhumattakaan. Aomine näytti hetken aikaa neuvottomalta, kunnes oivallus välähti hänen silmissään.

”Ehkä Akashi ärsyyntyi niin paljon siihen toiseen joukkueeseen tänään siksi, että he naureskelivat laastareillesi”, hän sanoi virnistäen leveästi.

”Todellako?” Kisen ilme kirkastui oitis.

”Tietty.”

”Kiitos, Aominecchi! Sinä olet paras ystävä ikinä!”
« Viimeksi muokattu: 19.06.2014 02:33:47 kirjoittanut Beyond »
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Aamupalaksi tätä. Jees. :) Aw, tuo Midoriman osuus oli tosiaan erittäin kultainen kuten olin jo ehtinyt kuvitellakin. Mikä ihmeen kokofetissi sillä on niiden onnekapineiden suhteen... ;D

Lainaus
Hän kaivoi laukustaan jotain, ja pian Akashi huomasi saaneensa paistinlastan. Se siitä järkevyydestä.

Kävi mielessä, että jos Akashilla olisi yhtään erilainen temperamentti, se olisi varmaan bitchslapannut Midorimaa sillä paistinlastalla. Hm, tämähän on itse asiassa hyvä mielikuva... ;D <3 Mutta lollailin jo kuvitelmalle Akashin ilmeestä, kun se lasta tökätään sen käteen. Omg.

Kisen teinimurjotus on tässä kyllä hirmuisen söpöä ihokriiseineen ja epävarmuuksineen kaikkineen. Ja tuossa joukkueessa on varmasti helppo tuntea itsensä huonommaksi, vaikka olisi miten hyvä, varsinkin jos muut sattuvat vetämään erityisen hyvin sinä päivänä. Hyvin canonmaista ottaa nuo vastustajien kanssa leikittelyt mukaan, jotta saadaan joidenkin motivaatio pidettyä edes siedettävällä tasolla.

Kaikki joukkueen jäsenet suunnilleen sitten tietävät tästä viehtymyksestä. Mielenkiinnolla odottelen, miten asia tästä etenee, kiitoksia aamupalasta. <3
« Viimeksi muokattu: 19.06.2014 12:52:51 kirjoittanut Pics »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Pics, kiitos kommentistasi. <3 Hienoa kuulla, että pidit Midoriman osuudesta. Sillä on kieltämättä joku fiksaatio onnenkapineiden kokoon. :D Mä voisin kuvitella, että Akashi läiskii sillä paistinlastalla kämmentään pitäessään saarnaa treeneissä, koska sillä ei oo ruoskaa heiluteltavaksi tai edes opettajan karttakeppiä. :D Haha, ehkäpä seuraavan kerran, kun Akashin pitkä pinna palaa, joku saa paistinlastasta! Ja Kisen teinimurjotusta on hirveän kiva kirjoittaa. ^^ Varmastihan siinä tulee alemmuuskomplekseja, vaikka omat taidot ovatkin reilusti tavallisten yläpuolella, kun joukossa on vielä senkin taidot kepeästi päihittäviä.

A/N: Juhannus tuli kirjoittamisen väliin, mutta pitänee kiriä tässä loppua kohti.

5. Myönnytys

Akashi istui jälleen portailla. Oli välitunti, eli toisin sanoen päivän paras aika keskittyä läksyihin. Iltapäivällä ei olisi harjoituksia, joten nopea kotitehtävien hoito tietäisi harvinaislaatuista vapaa-aikaa. Treenitön iltapäivä oli myös siinä mielessä tervetullutta vaihtelua, ettei Akashi voinut sanoa olevansa kovinkaan innostunut siitä, että viikon aikana häneltä oli kyselty ties mitä typeryyksiä ja ojenneltu paistinlastoja. Nijimura ei ollut taatusti joutunut ikinä kokemaan mitään vastaavaa.

Akashi oli juuri aloittamaisillaan historianesseen, kun hän kuuli lähestyvät askeleet, joiden omistajasta ei voinut erehtyä: kepeä kävelytyyli ja makea tuoksu paljastivat lähestyjän henkilöllisyyden heti. Akashi ei ollut varma siitä, ollako helpottunut vai ei. Ainakaan hänen ei tarvitsisi kuunnella selontekoa päivän horoskoopeista tai kuunnella sipsipussin rapinaa, joten ehkäpä asiat olisivat voineet olla paljon huonomminkin. Kise oli yleensä suhteellisen miellyttävää seuraa, joskin kuluneen viikon tapahtumat saattoivat olla hieman hämmentäviä.

”Akashicchi?” Kise kysyi tärisevällä äänellä.

”Niin?”

Kise sopersi jotain, mistä oli mahdotonta saada selkoa.

”Sinun täytyy artikuloida hieman selkeämmin, jos tahdot minun ymmärtävän jotain, Ryōta”, Akashi huomautti. Hän oli nostanut katseensa kirjasta, vaikka ei se olisi ollut tarpeen. Sivusilmälläkin näki helposti, miten Kise vääntelehti todella hermostuneesti. Oli silti miellyttävää huomata, että laastarit olivat kadonneet, sillä vaikka kukaan ei kyseenalaistanutkaan Teikōn joukkueen ylivertaisuutta, välillä erinäiset kummallisuudet olivat hieman myötähävettäviä.

”Minä… Minä haluaisin… Tai siis…” Kise änkytti. Akashi kohotti kulmiaan.

”Lähdetkö sinä tänään koulun jälkeen kanssani kahville?” Kise solkotti nopeasti ja tarpeettoman kovaan ääneen.

”Ehdotuksesi on yllättävä”, Akashi totesi. ”Joskin sosialisointi on kannattavaa joukkueemme ilmapiirin kannalta”, hän jatkoi keskittyen visusti siihen, ettei näyttäisi itse kovin häkeltyneeltä. Sellainen tunnetila ei ollut hänen arvolleen sovelias.

”Tarkoittaako se, että suostut?” Kise kysyi huultaan pureskellen.

”Kaiketi”, Akashi vastasi siirtäen katseensa takaisin kirjaansa. Oli miellyttävän helppoa teeskennellä, että hän oli täysin sokea sen jälkeen Kisen iloitsevalle hypähdykselle ja kuuro jonkinlaiselle riemunkiljahdukselle, joskin jossain hyvin syvällä sisimmässään Akashin oli pakko myöntää, että toinen oli omalla tavallaan ihan vähän suloinen.
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
6. Seuraamus

Kise tunsi olonsa äärettömän hermostuneeksi, mikä oli Momoi mukaan ihan tervettä. He olivat tekstiviestitelleet salaa koko viimeisen tunnin ajan, joskin Kise oletti tytön jääneen aivan viime hetkillä kiinni siitä äkillisen hiljentymisen vuoksi.

Kise ei ymmärtänyt, mikä ihme häneen oli ylipäätään mennyt, kun hän oli pyytänyt Akashia ulos. Ehkäpä se oli ollut monen epäonnisen tekijän summa: alkuperäisen syyn ihastua, Momoin ja Aominen rohkaisevien sanojen – joita todellisuusperästä ei voinut olla varma – ja näyttämisenhalunkin, sillä Kurokon ensireaktio oli ollut varsin epäreilu kuulemisen jälkeen. Joka tapauksessa Akashi oli suostunut. Momoi olisi Kisestä voinut huutaa mitä ihmettänsä hieman hiljempaa sen jälkeen, kun Kise oli kertonut tapahtuneesta.

Kello soi. Kisestä tuntui, että hänen jalkansa olivat muuttuneet hyytelöksi. Hän päätti mennä odottamaan Akashin luokan eteen, sillä toiselta ei voinut rehellisyyden nimissä olettaa sellaista innostusta, että hän tulisi Kisen luokan eteen. Jotenkin Kise onnistui kuin onnistuikin saavuttamaan päämääränsä vetelistä jaloista ja oikeastaan kokonaisvaltaisesta pakokauhusta huolimatta. Hän joutui jopa odottelemaan minuutin tai pari luokkahuoneen viereiseen seinään nojaillen ennen kuin Akashi astui ulos, ja Kise sopersi tervehdyksensä, joka tuntui hyvin säälittävältä verrattuna lyhyeen, tyyneen nyökkäykseen.

”Tuota… Minä itse asiassa en kyllä tiedä yhtäkään kahvilaan lähistöllä, mutta ei kai se haittaa?” Kise aloitti keskustelun ja oli valmis vajoamaan maan alle saman tien. Hänen olisi ilmiselvästi pitänyt suunnitella etukäteen, mitä sanoa.

”En minäkään”, Akashi totesi sävyttömästi.

”Haittaako sinua tämä, öh… Se?” Kise kysyi huultaan pureskellen.

”Ei.”

Sävy oli yhä väritön, mutta toisaalta Kise tiesi, ettei Akashilla ollut tapana vaivautua sitäkään vähää, ellei olisi jopa nauttinut jollain tasolla tilanteesta. Oha Asan mukaan oli Kaksosten onnenpäivä, vaikka Kise ei ikimaailmassa suostuisi myöntämään muun joukkueen kuullen, että Midoriman puheiden myötä hänkin oli hieman addiktoitunut palveluun. Ainakin se antoi monesti tekosyitä typerille, spontaaneille eleille, kuten vaikka Akashin kädestä kiinni ottamiselle.

Iho tuntui yllättävän kylmältä, mutta toinen ei sanonut tai tehnyt mitään – ei edes vetänyt kättään pois.
« Viimeksi muokattu: 23.06.2014 19:12:32 kirjoittanut Beyond »
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Olen yrittänyt kommentoida tätä jo pari kertaa, mutta tällä väsyneisyysasteella touhusta ei kyllä tule yhtään mitään.  ::) Joka tapauksessa juutun aina huvittumaan pienellä myötähäpeälläkin siitä tukalasta hetkestä, kun kumpikaan ei tiedäkään mihin kahvilaan menisivät. Kise ehkä kuvitteli mielessään, että Akashi itsestäänselvästi johtaa tapaamista, ainakin alitajuisesti. Ja toisaalta Kise oli se joka kutsui, joten Akashin mielestä sen pitäisi ehkä tietää mitä hittoa ollaan tässä tekemässä. Voi ei. :D

En kyllä sinänsä ihmettele, että nämä pariutumisyritykset herättävät Kurokossa ja Momoissa hienoista kummastusta noiden huudahdusten ja pirtelösuihkujen muodossa. Koska pari voi näyttää äkkiä katsottuna kaverien mielestä hivenen, hm, epätodennäköiseltä ja suorastaan arveluttavalta...

Odottelen mielenkiinnolla miten tämä päättyy, jotain failin söpöä lienee luvassa...? Kiitoksia. <3
« Viimeksi muokattu: 23.06.2014 19:59:08 kirjoittanut Pics »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Pics, kiitoksia! <3 Haha, oli jotenkin riemastuttavaa kirjoittaa tuo kahvila failaamaan, mutta Kisen kannalta suunnitelman kariutuminen lienee ihan hyvä juttu: Akashin tuntien sekä liian rasvaisesta maidosta että sokerista olisi saattanut tulla motkotusta, eikä kahvi ole sen logiikalla varmaankaan edes mustana niin terveellistä, että sitä kannattaisi juoda. ;D Ja aww, ajattelet jälleen samoin kuin itsekin ajattelen: Kise ei pysty kuvittelemaan muuta kuin Akashin johtajan roolissa, toisaalta Akashilla ei ole varmastikaan kovin paljon kokemusta siitä, mitä treffeillä pitää tehdä, joten se jättää sen ihan Kisen pähkäiltäväksi. ;D

7. Lisää aihetta huhupuheille

Koska kumpainenkaan ei ollut osannut sanoa tarkkaa päämäärää, minne mennä, olivat Akashi ja Kise päätyneet vain kuljeksimaan ympäriinsä. Pienen hetken kuluttua Akashi oli saattanut todeta jopa viihtyvänsä toisen seurassa. He olivat päätyneet istuskelemaan läheisen puiston penkille, ja vaikka ajankulu tuntuikin hämärtyneen täysin molemmilta, lämpötilan lasku ja vähenevä päivänvalo kertoivat, että vähintään tovi oli vierähtänyt.

”Täällä on kylmä”, Kise nurisi.

”Olisit toki voinut selvittää lähimmän kahvilan sijainnin etukäteen, niin sitä ongelmaa ei olisi”, Akashin oli pakko huomauttaa, joskaan hänen sävynsä ei ollut kuivakka, vaan enemmänkin hellän moittiva. Kisen kasvot punehtuivat, mikä oli suorastaan suloista. Sille oli pakko hymyillä ihan vähän, joskin mahdollisimman näkymättömästi.

”Ei tarvitse kääntää veistä haavassa, Akashicchi”, Kise totesi irvistäen pienesti. ”Sitä paitsi olisi kuulostanut typerältä kysyä jonnekin ilman, että kertoo tarkemmin minne, enkä sitä paitsi oikeastaan uskonut, että suostuisit”, hän jatkoi. Puna hänen kasvoillaan syventyi myöntämisen takia.

”Eleesi oli siinä tapauksessa melko imarteleva, Ryōta”, Akashi totesi. Hän olisi totta puhuen tahtonut kysyä, mikä oli ajanut Kisen siihen, ellei hän ollut uskonut edes mahdollisuuksiinsa, mutta päätti jättää sillä kertaa välistä. Oli oletettavaa, että sosiaaliset normit kielsivät sellaisen kyselyn.

Heidän katseensa kohtasivat pieneksi hetkeksi, jonka aikana Akashin oli pakko myöntää, että Kise oli omalla tavallaan suloisen lisäksi myös nätti. Sen ääneen toteaminen oli saattanut aluksi tuntua hieman virheelliseltä toiminnalta, joskin lopputulos oli miellyttävä.

Toisinaan liikkeiden ennakointikyky oli hämmentävää: vaikka Akashi periaatteessa tiedostikin etukäteen, mitä oli tapahtumaisillaan, tunsi hän olonsa häkeltyneeksi tuntiessaan toisen sormenpäiden hipaisevan hänen poskeaan hellästi kuin pyytääkseen nojautumaan lähemmäs. Silmäluomet sulkeutuivat, ja Akashi tunsi toisen huulet omillaan ja kädet ympärillään. Koko muu maailma ympäriltä tuntui katoavan sen hetken ajaksi kokonaan, eikä kumpikaan välittänyt siitä mahdollisuudesta, että seuraavana päivänä Teikōssa ei muusta puhuttaisikaan kuin heistä yhdesssä.

Kun he vihdoin irrottautuivat, olivat he hengästyneitä ja täysin tietämättömiä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta myös varmoja siitä, ettei suudelma jäisi heidän viimeisekseen.
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Tämä oli kyllä kokonaisuudessaan hauskaa luettavaa, ja rakenne eteni mukavasti humoristisesta sekasorrosta sinne itse treffeille ja sai söpön lopun, josta tuli hyvälle tuulelle. Alkuun huvitti kovasti nuo muiden joukkuelaisten reaktiot paljastuksiin (Midorima oli mun suosikki sen paistinlastan kanssa <3) mikä oli varmasti tarkoituskin, lopussa meno muuttui hivenen vakavammaksi ja sokerisemmaksi.

Lainaus
”Eleesi oli siinä tapauksessa melko imarteleva, Ryōta”, Akashi totesi. Hän olisi totta puhuen tahtonut kysyä, mikä oli ajanut Kisen siihen, ellei hän ollut uskonut edes mahdollisuuksiinsa, mutta päätti jättää sillä kertaa välistä. Oli oletettavaa, että sosiaaliset normit kielsivät sellaisen kyselyn.

Sosiaaliset normit kieltävät... :P Joo. Sosiaaliset normit nyt tuntuvat yleisesti ottaen kieltävän kaiken hauskan ja mielenkiintoisen. Ja tuo repliikki oli jotenkin asiallisen kömpelön söpö muotoilultaan. <3

Ehdottomasti poikien pitää tulevaisuudessa pussailla lisääkin. Kiitoksia tästä sarjasta, tätä oli hauska seurata. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Pics, kiitoksia kommentistasi! <3 Tätä sekasortoa oli todella hauska kirjoittaa, ja tarkoituskin oli söpöstellä hyväntuulisesti. Ihanaa kuulla, että teksti onnistui tarkoituksessaan. ^^

Heh, sosiaaliset normit todella kieltävät kaiken kivan, kuten utelut Akashilta. Tosin uskoisin, että kunhan nämä kaksi pääsevät pusuttelemaan hieman enemmänkin, tuollaiset ujoudet unohtuvat. :D Myös Akashin puhetyyliä on ilo kirjoittaa. Asiallinen kömpelyys for the win! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Ahawww :3

Aloin tuossa joku aika sitten etsiä KnB fikkejä (eritoten Kiseen liittyviä ja AkaKise on yksiä suosikki patituksiani) ja löysin fikkikokoelmasi.

Kirjoitat tosi hyvin, että tuskin haittaa suomenkielisyys! Yleensä luen englanniksi fikkejä, mutta kyllä suomenkielisiä hybiä löytyy myös välillä, kuten sinun tekstisi! Taisin lukea joskus toisen tekstisi, mutta väsymykseltäni en tainnut kommentoida mitään. (Sama paritus kuin tässä, en muista nimeä.)

Uhuwww - miten nuo kaksi osaavat olla niin suloisia? <3
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
AraSebe, oih, kiitoksia kommentistasi! <3 On iloinen yllätys kuulla, että AkaKise on jonkun toisenkin suosikkiparitusten listalla! ^^ Henkilökohtaisesti olen harmitellut sitä, miten vähän tätä parista on tarjolla, koska itselleni tämä paritus on paras paritus ikinä. :') Suomen kieli ficeissä on muuten sellaista, että sitä ei kannata arkailla: suomi on kuitenkin älyttömän ilmaisuvoimainen kieli, vaikka on joitakin asioita, joita ei välttämättä voi ilmaista aivan suoraan samoin kuin japaniksi tai englanniksi, mutta kiertotietä löytyy onneksi aina. ^^ Joka tapauksessa mukavaa, että pidit! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.