Nimi: Tukehdutaan (klaustrofobiaan)
Ikäraja: max. K11
Kirjoittaja: Crepuscop
Vastuunvapaus: Meitsien
Genre: sekametelinendraamailu angstilla, femme
Varoitukset: Viittauksia huumeisiin ja seksiin.
Haasteet: Spurttiraapale III, (9.3. - 15.3.)
Hetslashfemme (femme)
A/N: Tuli olo, että tahdon kirjoittaa femmeä. En ole tainnut koskaan kirjoittaa femmeä. Noh, nyt kirjoitan femmeä.
(femmefemmefemme)
Sanoja: 200
Sanalla: harmaaAvaimenreikäKun Tuike ensimmäisen kerran astuu kokoustilaan, se on myöhässä. Sillä on liian iso harmaa huppari, reisistä kuluneet farkut ja jännittyneet hartiat. Sen tukka näyttää niskasta kynityltä, yhteiskuntaa uhmaavalta. Se on yrittänyt vaalentaa räikeän oranssin värinsä pois, ja koko ihminen näyttää Vadelman silmissä vähän pöllönpoikaselta.
Paitsi että Tuike on kireä, valpas, jännittynyt. Sillä on pitkät raajat ja terävät, mutta sameat silmä, ja se on kuitenkin vähän enemmän haukka.
Se erottuu jakkupukujen, suorien housujen ja kravattien joukosta liian selkeäsi, muttei niin selkeästi kuin Vadelma purppurassa pallomekossaan. Se istuu pöytään, lähelle päätyä, lähelle isäänsä, melkein Vadelmaa vastapäätä. Se ristii kädet rinnalleen, eikä sano mitään.
Tuike vihaa ja näyttää sen. Vadelma ei näytä mitään, mutta näkee melkein kaiken.
Tuike valuu tuolillaan, kipu tykyttää häntäluussa, mutta itsepäisyys takaraivossa. Vadelma katselee sitä ripsiensä takaa, eikä aio edes yrittää peitellä tuijotustaan, ennen kuin Tuike huomaa.
Kahvitauolla Tuike nojaa korkeaan, desinfiointiaineelta tuoksuvaan ikkunaan ja lasiruutu tuntuu kylmältä hartiaa vasten, samalla kun pahvimuki polttaa kipua sormiin.
Ulkona sataa kyyneleitä ja happomyrkkyä. Kalenteri väittää, että on kevät, ja Vadelma väittää, että on kevät, mutta Tuike ei usko niitä.
”Ai koska on harmaata?” Vadelma kysyy. Se kuulostaa pikkulapselta ja imelyys oksettaa Tuiketta. Silti Tuike vastaa kieltävästi.
Tuikkeelle jokainen päivä on harmaa.