Ficin nimi: いいよ | iiyo potenssiin kolme
Ikäsuositus: Sallittu
Fandom: DRAMAtical Murder
Paritus: Koujaku/Aoba
Tyylilaji: fluff, triplaraapale
Yhteenveto: Kaksi kertaa, kun se oli Aoba. Viimeisellä kerralla se oli Koujaku.
A/N: Tosiaan juu, mulla oli vähän vaikeuksia keksiä Koujakun ja Aoban kohdalla hyvää ideaa, koska jotenkin Koujakun reittiin ei oikein ollut lisäämisiä. Joten no, ottakaa tästä päivittäistä elämää näiden kahden typeryksen elämästä. Ja tietenkin,
iiyo.
Haasteeseen:
Se oikea ja sen haaremi
いいよ
Aoba makasi silkkilakanoissa, puoliksi Koujakun sylissä, Koujakun käsi hänen hiuksissaan, Koujakun huoneen vieno tuoksu hänen nenässään. Hän ei voinut olla hymyilemättä. Kuukausi sitten hän ei olisi edes kehdannut ajatella kokevansa mitään tälläistä Koujakun kanssa. Aoba hymähti tyytyväisenä, sulki silmänsä.
”Mitä?” Koujaku kysyi hämmentyneenä, rikkoen hiljaisuuden. Aoba punastui, ei hän voisi kertoa Koujakulle, se olisi... outoa. Aoba pudisti päätään ja naurahti.
”Ei mitään, Koujaku.”
Koujaku näytti hetken ajan siltä, että ei uskoisi, mutta luotti Aoban hymyyn. Hän vei kätensä Aoban poskelle ja suuteli tätä nopeasti, vaan erkani teostaan nolostuneena. Aoba naurahti.
”
Ei se mitään, senkin virtahepo. Enkö sanonut sinulle jo aiemmin?”
Viikkoja oli jo kulunut siitä, kun Koujaku oli paljastanut tunteensa Aoballe. Jos hän oli rehellinen itselleen, hän ei ollut odottanut sellaista reaktiota, jonka oli saanut. Hymy nousi hänen huulilleen jo ajatuksesta, ja Koujaku kuuli heleän naurahduksen vierestään.
”Ajatteletko minua, vai miksi noin hymyilet?”
Koujaku punastui. Mitä hänen kuului vastata, ei hän voinut-.
Muut naiset ympärillä kikattivat. Muutama ”
minua hän ajattelee, ei sinua”-huudahdusta kuului välistä. Koujaku raapi niskaansa.
”Noh, noh, neidit, tietenkin ajattelen teitä kaikkia”, Koujaku sanoi hymyillen. Sivusilmällä hän näki kuinka ei kaukanakaan horisontissa häämöttävä sininen hiuspehko jäätyi paikalleen.
”A-aoba?”
Aoba sulki silmänsä.
”
Ei se mitään”
Mutta Koujaku ei uskonut.
Kun Koujaku tuli viimein kotiin, Aoba istui ikkunalaudalla mietteliään näköisenä.
”Aoba?”, Koujaku kysyi hermostuneena, hänen kätensä hikosivat ja hänen rinnassaan paleli.
Aoba nosti katseensa, mutta ei sanonut sanaakaan. Koujaku nielasi raskaasti.
”Minä-” Koujaku aloitti, mutta Aoba katkaisi hänen puheenpartensa tuhahduksella.
”Enkö jo sanonut ettei sillä ole väliä!” Aoba tiuskaisi nopeasti, mutta katsoi sekunnissa Koujakua paniikissa.
”A-anteeksi! M-minä vain”, hän sönkötti nolona. Koujaku raapi niskaansa.
”Ei, Aoba, sillä oli väliä”, Koujaku sanoi pehmeästi. Aoba tuijotti vanhempaa miestä edessään hämmentyneenä.
”Aoba. Olen pahoillani”; Koujaku aloitti; ”jos haluat, että kerron heille, minä kerron.”
”Mutta-”
”
Ei se mitään, Aoba, minä haluan, että kaikki tietävät.”
A/N2: Tosiaan, otin nyt vapauden suomentaa tuon iiyon ”ei se mitään” fraasiin, koska ”se on ihan okei” ei nyt kuulostanut tarpeeksi hyvältä vaihtoehdolta. ^^ toivottavasti ei häirinnyt tämä asia.