Kirjoittaja Aihe: Wentworth: Epätoivosta pieniin voittoihin (S, Franky/Erica)  (Luettu 1792 kertaa)

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 488
  • © Ingrid
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Fandom: Wentworth
Paritus: Franky Doyle/Erica Davidson
Tyylilaji: draama, femme
Haasteet: 12+ virkettä X, Valloita fandom, Genrehaaste III (draama), Ficlet300 (260. Epätoivo)
Vastuuvapaus: En omista hahmoja, vaan ne kuuluvat luojilleen. Minä ainoastaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Wentworth on uusin seuraamani TV-sarja ja olen tykästynyt siihen täysin. 12+ virkettä X -haaste inspiroi ja päädyin lopulta kirjoittamaan haasteeseen ficin tästä fandomista. Veikkaan, että Wentworth ei ole Suomessa kovin tunnettu sarja, mutta luulisin, että tämän pystyy ehkä lukemaan ilman suurempaa fandomin tuntemista.


Epätoivosta pieniin voittoihin

Frankyn timantinkova sydän saa syrjäänsä särön, kun Erica lukitsee eristyssellin oven. Kaikki makea maailmassa muuttuu hetkessä karvaaksi, kun vaaleahiuksinen nainen kääntyy ja kävelee epäröivin askelin pois. Jäljellä on vain hiljaisuus, jossa omat ajatukset ulvovat talvituulen lailla.

Päivät eristyksessä matelevat hitaammin kuin yläasteen historiantunnit ja lähes ainoata ajanvietettä on raapia seinään kirjeitä itselleen lattialta löytyneellä kivensirulla. Välillä ajatukset ovat liian kovaäänisiä, eivätkä edes naistenlehdistä luetut rentoutumisvinkit onnistu hiljentämään niitä. Franky ei saa mielestään kuvaa Erican sinisistä silmistä, kun tämän kysyy tosissaan, onko hän välittänyt huumeita vankilaan.

Totuus on, ettei Frankylla ollut mitään tekemistä vankilaan toimitettujen huumeiden kanssa - hetken hän jopa luuli, että Erica olisi tiennyt tai edes uskonut hänen puheitaan.

Vihaisena Franky tarttuu hammasharjaansa ja pesee hampaansa kolmannen kerran sinä päivänä. Pitääkö Erica häntä vain typeränä keikarina, joka on valmis riskeeraamaan koko tulevaisuutensa huumeiden takia? Luulisi, että vaaleat hiuksensa nutturalle kiertävä vankilanjohtaja tietäisi paremmin - onhan heillä kahdella menneisyytensä.

Franky vilkaisee itseään peilistä. Joskus hänestä tuntuu, että kuluneet päivät, ehkä viikotkin, saavat hänen järkensä sumenemaan ja turhautunut huokaus karkaa naisen huulilta. Hän asettuu lattialle ja alkaa punnertaa, kuten tavallista; se saa hänen ajatuksensa kulkemaan paremmin kuin mikään. Franky punnertaa niin kauan, että hänen jokainen lihaksensa on syttynyt liekkeihin ja mustat hiukset liimautuvat hikisinä kasvoille.

Lopulta hikipisaroiden kimaltaessa tatuoidulla iholla tyytyväinen virne kohoaa Frankyn kuolonkalpeuden vastakohtaa edustaville kasvoille. Väsyneet lihakset ja lähes purppuranpunaiset posket saavat Frankyn tuntemaan itsensä todellisemmaksi kuin pitkiin aikoihin. Kuulas valo loistaa pienen ikkunan läpi ja Franky huokuu jälleen ilkikurista itsevarmuuttaan.

Vasta muutaman päivän kuluttua Erican vierailu selliin ja sormus - hah, mikäkin matkamuisto - vasemmassa nimettömässä saavat mustahiuksisen murenemaan, vaikka ulospäin hän ei sitä näytäkään. Vankilanjohtajan lähdettyä Franky päästää kaiken ulos lyöden seinää nyrkillään, kunnes vaaleaa pintaa peittää verinen maalaus.

Hoitohenkilökunnan raahatessa häntä sairaalaosastolle hän ei viitsi edes riuhtoa vastaan - ainakin hän on onnistunut kalastamaan itselleen pääsylipun pois eristyssellistä, jos ei muuta. Sitä paitsi Franky tietää Erican tulevan kuitenkin katsomaan häntä sairaalaan, sillä sehän on selvää, että nainen fantasioi hänestä, vaikka muuta yrittääkin väittää.

Franky nukkuu lääkkeiden vaikutuksesta pidempään kuin pitkiin aikoihin ja lopulta herätessään kohtaa ensimmäisenä Erican silmät, tietenkin. Eristyssellin aiheuttama henkinen pimeys tuntuu vihdoinkin väistyvän hänen ajatuksistaan. Franky yrittää sanoa jotakin Ericalle, mutta onnistuu lääketokkurassaan tuottamaan ainoastaan kielioppivirheiden täyttämää sanahelinää. Kun vaaleahiuksinen nousee lähteäkseen, Franky sivelee kielellään huuliaan ja lähettää naisen perään lentosuukon silmäniskun siivittämänä saaden vankilanjohtajan tuhahtamaan.

Franky ei kuitenkaan voi olla huomaamatta tahatonta hymynkaretta toisen suupielessä tämän lähtiessä ja korkojen kopina marmorista lattiaa vasten saa voitonriemuisen virneen kohoamaan hänenkin huulilleen.
« Viimeksi muokattu: 10.02.2015 17:19:47 kirjoittanut Vanilje »


i lost my heart / my home is the ocean