Juokseva taivas | Luna/Charlie | S

[Daran]

Nimi: Juokseva taivas
Kirjoittanut: Daran
Paritus: Luna/Charlie
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
A/N: Osallistuu Se oikea ja sen haaremi –haasteeseen.



Joskus kun seisoo tiellä, ja katsoo ylöspäin, voi nähdä miten taivas liikkuu. Se kiitää eteenpäin yhä nopeammin ja nopeammin, eikä voi kuin jäädä paikalleen, pysähtyä siihen määräämättömäksi ajaksi. Samalla tavalla Charlie sai Lunan jähmettymään sijoilleen, edelleen, päivien ja vuosienkin kuluttua.

Kultakutri ja kolme lohikäärmettä; ne Charlien yläselkään tatuoidut. Lunasta oli kiehtovaa seurata, miten niiden siivet värisivät miehen venytellessä aamuisin ennen kuin tämä nousi vuoteesta. Ruttusarviset niistaisikit ja lirppuvat mitkä lie – Luna ei enää välittänyt -  menettivät uskollisimman harvoista tutkijoistaan, sillä Charlie oli nyt Lunan maailmankaikkeus, ilma jota hän hengitti.

Omistautumisen kiihkeys ei ollut molemminpuolista, sen Luna tiesi, mutta ei häiriintynyt ajatuksesta: niin oli ollut jokaisessa ihmissuhteessa, vaikkakaan aiempien intensiivisyys ei ollut yltänyt nykyisen tasolle. Ja Charlie, Charlie osasi irtautua satuttamatta.

Onko pysähtyneisyydellä ääntä, tuntuuko se paineena korvakäytävässä, millainen on sen päätepiste?  Kun toisessa ei ole kuin liike, on itse jäätävä sijoilleen. Onnellisuus, Luna tiesi, on sidottuna omiin tunteisiin, ei muiden. Ja Luna tunsi syvästi, edelleen ja loppumattomasti. Ja taivas liikkui hänen puolestaan.

[Orenji]

Uskomattoman kaunista sanojenkäyttöä, pakko antaa tunnustusta, koska tämänkaltaista elävää ja kerrassaan hengittävää tekstiä on todellinen nautinto lukea. Sitä uppoutuu ihan eri tavalla tällaiseen kertomukseen, kuin johonkin tavanomaiseen ja hiukan kuivakkaaseen tekstiin. Charlie ja Luna ovat tietenkin plussaa hekin, rare-paritus, mutta ehdottoman hyvällä tavalla! Fanonini ei kohdannut sun oman otteesi kanssa erityisen paljon, mutta se ei merkitse mitään, tärkeintä on kertomus kokonaisuudessaan. Siitä mä todellakin pidin, kaikki oli tasapainossa keskenään ja jo ulkomuotokin oli sopivan hallittu.

Kaksikon suhde on nostettu uudelle tasolle, jollain lailla Charlie sopiikin tuollaisiin puitteisiin, hän on kuitenkin maailmanmies. Luna on oma herkkä itsensä ja silti jotain erilaista ja raikasta.

Ruttusarviset niistaisikit ja lirppuvat mitkä lie – Luna ei enää välittänyt -  menettivät uskollisimman harvoista tutkijoistaan, sillä Charlie oli nyt Lunan maailmankaikkeus, ilma jota hän hengitti.

Tuo kohta ja etenkin asetelma on se muoto, jonka halusinkin löytää kuvauksien keskeltä. Suhteen pienimuotoinen rosoisuus ja tasapainottelu on kerrottu hyvin ihan vain Lunan näkökulmasta ja se riittää. Charlie seuraa automaattisesti ja hänen mielipiteensä nousevat pintaan jo aivan itsestään.

Kaikki muut teemat ja käsitteet, jotka tulivat tekstin myötä mukaan, olivat ne ratkaisevat hetket. Otsikkokin antaa ymmärtää, että tässä ficissä on jotain hiukan psykologisempaa ja pohdiskeleva ote. Kauniit havainnot sekä niiden muotoilu virkkeiksi toimivat kadehdittavan hyvin, kaksi tarinaa ikään kuin punoutuvat yhteen ja muodostavat suuremman kokonaisuuden.

Onko pysähtyneisyydellä ääntä, tuntuuko se paineena korvakäytävässä, millainen on sen päätepiste?

Ihanan oivaltava ja tummasävyinen kohta, siinä on utelias sävy joka kaipaa ratkaisua. Taas näitä hienoja tiivistelmiä koko tekstin luonteesta.

Kiitoksia tästä vaikuttavuudesta!

[Daran]

Kiitos kaunis kommentistasi Orenji, hauska kuulla että tykkäsit

(Tuosta parituksesta sanottava: mulla on sellainen kutka että jo pelkästään Charlie parituksen toisena osapuolena tekee siitä suht rarea, harmi kyllä…)

[Kaarne]

Hei, olipa hauskaa lukea ficci tällaisella asetelmalla. Mä olen kirjoittanut Luna/Charlieta ficissäni Tänään minä olen vapaus ja siinä tuo asetelma on juuri päinvastoin: Charlie jää paikalleen, koska rakastaa Lunaa. Toisaalta tämäkin tuntui sopivalta ja osuvalta. Tykkäsin kauhean paljon taivasvertauksestasi: se on samaan aikaan sekä osuva että hyvin kaunis.

Yksityiskohdat olivat myös ficissäsi erinomaisia. Lohikäärmeet Charlien selässä (en ole ikinä ajatellut, että hänellä olisi tatuointeja, mutta hei, kyllähän ne sopivat!), paine korvakäytävässä. Tässä oli paljon vertauskuvia ja runollista korukieltä, joten pidemmästä tekstistä olisi varmaan tullut aika raskas, mutta tällaisessa lyhyessä tunnelmapalassa tyyli toimi mainiosti.

Täytyypä seuraavaksi mennä ja katsoa, mitä muuta olet saanut kirjoitettua tuohon Se oikea ja sen haaremi -haasteeseen. Pidän sekä Lunasta että Charliesta ja koska kirjoitustapasi on hieno, vaikuttaa yhdistelmä aika lupaavalta.

Kiitoksia mainiosta ficistä, tämän lukeminen oli suuri ilo!