Naruto fanfic, Ei veli, ei rakastaja [NaruSasu] S, Naruto/Sasuke, spoilers

[MissEdward]

Title: Ei veli, ei rakastaja
Author: MissEdward
Paring: Sasuke/Naruto
Rate: S
Genre: angst, general, oneshot
Fandom: Naruto Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.
Warnings: Suomen tahtiin seuraaville spoilereita. Huom. pvm.
Disclaimer: En omista
A/N: Tämmönen inspis iski kello kahen aikaan yöllä. Joo, en tiedä.. Tää vaan tuli ja oli helppo kirjottaa, ei menny varmaan ku varttitunti. Tässähän ei mitään muuta ole kuin jonkinlaista Naruto-angstia. Btw, ensimmäinen Naruto ficcini eva! Virheistä voitte syyttää pelkästään minua ja kellonaikaa.
Kuuntelin kirjoittaessa: The Birthday Massacre - Goodnight
Ja kommenttia kiitos ^^

Ei veli, ei rakastaja

Ainahan he olivat olleet läheisempiä kuin normaalit ystävät.

   Naruto huomasi sen ensimmäisen kerran silloin, kun he olivat olleet Chunin Exam'ssa, kun Sasuke oli ollut lähellä kuolemaa, Orochimarun käsittelyssä. Kun Sasuke oli ensimmäistä kertaa näyttänyt pelkoa ulospäin. Kun tuo ainut ajatus Naruton päässä oli ajanut häntä eteenpäin. Suojele häntä. Hän oli ollut itselleen sanoinkuvaamattoman vihainen, koska oli menettänyt tajuntansa. Koska lopultakaan Sasuke ei ollut voinut vastustaa Orochimarua, vaan saanut Cursed Sealin nahkaansa.

   Eniten hän oli kuitenkin vihainen itselleen siitä, ettei ollut vaatimalla vaatinut saada tietää, mikä Sasukella oli ollut. Kukaan ei ollut kertonut hänelle, ei kukaan. Ei edes Sakura, joka olisi kyllä selvästi halunnut. Hän sai tietää kaikesta vasta, kun kaikki alkoi olla liian myöhäistä.

   Ne hetket, jotka hän oli viettänyt Team 7:n kanssa, olivat olleet hänelle todella ihanaa aikaa. Nyt myöhemmin ajateltuna, hän ei ollut nauttinut niistä tarpeeksi, vaikka hänen olisi pitänyt, koska se oli kuitenkin loppuva lyhyeen.

   Joskus Naruto ajatteli, että miksi oli tapellut Sasuken kanssa joka asiasta, ja miksi Sasuke oli tehnyt sitä yhtä lailla. Ehkä se oli ollut heidän tapansa osoittaa toisilleen sitä rakkautta, mikä heitä yhdisti. Ulospäin se näytti kaikille pelkältä veljesrakkaudelta, ja sitä se periaatteessa olikin aluksi. Ja oli vieläkin. Naruto ei vieläkään tiennyt, mitä se pohjimmiltaan oli. Hän rakasti Sasukea, mutta ei niin kuin veljeä, mutta ei myöskään niin kuin rakastajaa. Sille pitäisi keksiä joku aivan uusi sana.

   Silloin, kun Sasuke oli ollut hänen lähellään, hänen ei ollut tehnyt mieli kertaakaan suudella tätä tai olla muutenkaan fyysisessä kontaktissa hänen kanssaan, ja hän oli varma, ettei Sasukekaan ollut halunnut. Kuitenkin se läheisyyden kaipuu oli huomattu silloin, kun Sasuke oli lähtenyt Orochimarun mukaan. Naruto oli yhtäkkiä tuntenut suunnatonta surua, epäuskoa, kun Sasuke oli seissyt Valley of the End'n Uchiha Madaran päälaella ja näyttänyt niin erilaiselta. Hän ei ollut tiennyt, mitä tehdä siinä tilanteessa, joten hän oli ottanut nyrkkinsä esiin.

   Ainut, mitä hän tunsi koko taistelun aikana, oli suunnaton epätoivo ja hätä. Häntä oli huimannut pelkkä ajatuskin siitä, että Sasuke lähtisi hänen luotaan jonnekin kauas. Hän oli ajatellut silloin ensimmäisen kerran, ettei halunnut eroon ihmisestä, jota rakasti yli kaiken. Se oli hätkähdyttänyt häntä. Oliko Sasuke oikeasti hänelle niin tärkeä?

   Kyllä, hän oli.

   Kun Naruto oli herännyt sairaalasta, hän oli ollut erittäin pettynyt itseensä. Hän oli mahtaillut kaikille, että toisi Sasuken takaisin. Hän oli luvannut Sakuralle, että toisi Sasuken takaisin. Kaikki oli ollut turhaa. Hän oli oikeastaan halunnut vain nukkua, sillä unissa hänellä oli oma maailmansa, jossa Sasuke oli, mutta sitten Sakura ja muut hänen ystävänsä olivat käyneet hänen luonaan, kannustaneet häntä. Ja viimein, kun Jiraya oli käskenyt hänen luopua Sasukesta, kaikki oli loksahtanut kohdalleen.

   Ajatus siitä, että hänen pitäisi luopua Sasukesta, oli tuntunut uskomattoman pahalta. Aluksi hän oli vain tärissyt ja hänen oli tehnyt mieli huutaa siitä kaikesta pahasta olosta, mutta hän oli jotenkin onnistunut kääntämään kaikki nuo tunteet voimavaroiksi. Hän oli lähtenyt koulutukseen mielessään vain yksi ajatus. Suojele häntä.

   Naruto oli ollut uskomattoman vihainen, kun hän oli nähnyt Orochimarun ensimmäisen kerran kahteen ja puoleen vuoteen. Kyuubi oli ottanut kaiken sen vihan omakseen ja vallannut hänen mielensä. Hän oli satuttanut Sakuraa, mikä tuli hänelle järkytyksenä. Hän oli satuttanut toista ystäväänsä, koska ei ollut osannut kontrolloida itseään. Mitä iloa olisi saada Sasuke takaisin, jos hän olisi samanlaisessa vaarassa hänen lähellään kuin Orochimarun lähellä?

   Entä sitten, kun Naruto oli viimein nähnyt Sasuken?

   Naruto oli mieluummin ajattelematta koko juttua. Hänen sisällään oli läikkynyt lämpimästi, kun Sasuken hahmo oli osunut hänen silmiinsä, mutta se kaikki oli jäätynyt Sasuken sanojen mukana. Hänen äänensä oli ollut niin kylmä, niin tunteeton. Kuin hän ei olisi ajatellut Narutoa koko sinä aikana, kuin hän olisi tavannut vain yhden ihmisen muiden joukossa. Naruto ei missä nimessä halunnut olla Sasukelle vain yksi ihminen muiden joukossa. Eihän Sasukekaan ollut sitä hänelle.

   Naruto oli ollut shokissa, kun Sasuke oli mennyt. Hän oli ihan tosissaan yrittänyt tappaa hänet ja Sakuran. Tappaa. Hän oli ollut niin sekaisin, että oli vain vajonnut polvilleen maahan ja ruvennut itkemään. Se oli tuntunut niin pahalta, kuin koko maailma olisi romahtanut hänen niskaansa, kun se ainut, se ainut tukipylväs oli kadonnut. Naruto olisi luultavasti tappanut itsensä, jos Sakura ei olisi ollut siinä hänen vierellään, itkemässä hänen kanssaan.

   Ei, Naruto ei ikinä ollut halunnut suudella Sasukea, kun he olivat vielä olleet yhdessä. Mutta sitten, kun he olivat erossa toisistaan kolme vuotta, alkoi Naruto haluta kaikenlaista. Joskus hän halusi vain hakata Sasuken, kunnes tästä ei olisi enää mitään jäljellä. Toisinaan hän taas halusi rutistaa hänet syliinsä ja suudella jokaista senttiä hänen iholtaan. Hän makasi usein huoneessaan ja kysyi tyhjältä huoneelta: Missä olet? Mitä teet tällä hetkellä?

   Naruto jankutti itselleen jatkuvasti, että kyllä Sasukekin jossain sydämensä perukoilla rakasti vielä Narutoa, niin kuin silloin joskus. Edes sen verran. Itse hän rakasti Sasukea aina vain enemmän. Sasuke ei ollut hänelle vain veli tai rakastaja, ei. Sasuke oli osa häntä. Sasuke oli hän.

   Se oli se ajatus, jonka voimalla hän jaksoi jatkaa loputonta jahtaamistaan.

   Sasuke oli hän.

   Hän halusi itsensä lähelle itseään.

   Heidän sydämensä löivät samaan tahtiin, mutta jos ne olisivat liian kauan erossa toisistaan, ne lakkaisivat lyömästä kokonaan.

   Eikä Naruto halunnut, että Sasuken sydän lakkaisi lyömästä.

   Suojele häntä.

[breakable]

Apua, no, mitä mä tähän sanon.

Ensinnäkin, tykkäsin ihan mielettömästi sun kirjotustyylistä. Olisin voinu tätä enemmänkin lukee, mut kai sitten täytyy tyytyä oneshottiin. :---)
Tykkään Sasunarusta ihan mielettömästi, ja sait Naruton vaikuttaa niin itteltään tässä, että noi ajatukset oikeesti olis sarjassa. Mulla ei toki sitä vastaan mitään olis, mutta.. *ww*

Apua,, oon ihan joulufiiliksissä, en mä saa mitään järkevää sanottavaa. No sen voin sanoo, et bongasin ainakin yhen kirjotusvirheen;

Hän oli ihan tosissaan yrittänyt tappaa hänet ja Sakurat. Tapaa. Hän oli ollut niin sekaisin, että oli vain vajonnut polvilleen maahan ja ruvennut itkemään.

Tossa varmaan kuuluis olla tappaa :---)

Uargh, ootko varma, ettei tähän tuu jatkoo? Ihanihanvarma? Jos et, niin tääl ois ainakin yks lukija joka seurais :---)

Mitä iloa olisi saada Sasuke takaisin, jos hän olisi samanlaisessa vaarassa hänen lähellään kuin Orochimarun lähellä?

Tykkäsin tosta aivan mielettömästi.

Pyydän anteeks mun _erittäin_sekavaa_ kommenttia ja toivon, et ymmärrät joulun vaikuttavan mun mielialaan ^____^

Thankie tästä, erittäin kivaa tekstiä.

[MissEdward]

Ensinnäkin, tämä oli oikeastaan ensimmäinen itse kirjoittamani teksti, jonka julkaisin. Olen kyllä kirjoitellut koko koneen täyteen kaikkea, mutta en ole koskaan näyttänyt niitä muille. Nyt tuli joku ajatuskatkos yölliseen aikaan, mutta se näköjään kannatti. Mulla ei periaatteessa oo ollu mitään hajua siitä, miten hyvä oon kirjottamaan [olin varma että ihan paska ja mietin aamulla että mitä tässä tuli nyt tehtyä]. Siksipä, olin todella, siis todella, iloinen breakablen kommentista.

Kiitos, ihan tosisaan. Voiko tässä enää parempaa joululahjaa saada? Oli tosi ihana saada tietää, että joku siellä ihan oikeesti tykkäsi tästä. Ja kyllä, virhe siellä oli, pitää korjata. Ihme ettei enempää löytyny. Lisäksi oli kiva kuulla, että Naruto vaikutti itseltään. Minulle on aika tärkeää, että hahmot pysyvät ICnä, ja jos ei tärkeää, niin ainakin hyvää plussaa.

Sarjassa itsessäänhän Naruto sanoo pitävänsä Sasukea veljenään, mutta aina välillä se näyttää ihan joltain muulta. Tai näyttää fanitytön vaaleanpunaisten silmien läpi.. Pidän myös tajuttomasti NaruSasusta, ja jos inspis iskee, niin miksei sitä lisää voisi kirjoittaa. Tätä tekstiä en kyllä luultavasti tule jatkamaan.

Kiitos, breakable, kiitos kiitos kiitos ja hyvää joulua!

[!YAY!]

Tykkäsin tästä^^ Meinasin jättää lukematta parituksne takia, koska minulla on aika ristiriitaiset tunteet NaruSasua kohtaan :S Rakastan ja vihaan sitä vähän saman aikaisesti.

Muttah, onneksi luin : ) Kirjoitus tyylistäsi tykkäsin tosi paljon. Vähän kyllä häiritsi kun joukossa oli englannin käännöksestä tuttuja sanoja tyyliin chunin exam, jonka olisit hyvin voinut kääntää chuunin kokeeksi. Ymmärrän kyllä itsekin enkun käännöstä lukeneena, että jotkin suomennoksen sanat saattavat tuntua oudoilta mutta silti.
Kirjoitusvirheitä bongasin pari.

Naruto oli yhtäkkiä tuntenut suunnatonta surua, epäuskoa, kun Sasuke oli seissyt Valley of the End'n Uchiha Madaran päälaella ja näyttänyt niin eriltä.

Eikös tuossa kuuluisi lukea erilaiselta?

   Naruto oli ollut shokissa, kun Sasuke oli mennyt. Hän oli ihan tosissaan yrittänyt tappaa hänet ja Sakurat.

Sakurat?O.o Pitäisikö viimeisen kirjaimen olla n?

Joissain lauseissa häiritsi lisäksi sanjärjestys, mutta olen paha ihminen enkä jaksa etsiä niitä tuolta tekstistä, gomen.

Yksi asia josta pidin tässä ficissä erityisesti, oli Naruton halu suojella Sasukea. Älä kysy miksi, mutta pidän siitä kun joku haluaa suojella Sasukea. Lisäksi loppu oli mielestäni mahtava.

[MissEdward]

!YAY!: Juu, minäkään en ensin parittanut Sasukea ja Narutoa, mutta pakostahan tässäkin näin lopulta kävi [kaikki on yaoin syytä] XD Englanninieliset käännökset jätin suosiolla semmosiksi, koska ensinnäkin, en lue suomenkielisiä käännöksiä, joten en ole varma niistä ja se häiritsisi sitten niitä lukevia, jos menisi väärin [menikö liian vaikeeksi?] ja toiseksi, olen vain niin juurtunut noihin, että ei niitä oikein muuna osaa ajatella ^^'' Nuo nimenomaiset kohdat, joista kirjoitusvirheitä bongasit, olivat juuri sellaisia, joita itsekin mietin. Etenkin tuo 'Sakurat' kohta. Nyt kun ajattelee, niin kyllä, 'Sakuran', kuunostaa paljon paremmalta. Lisäksi sanajärjestyksessä voi tosiaan olla häikkää. Pistetään väsymyksen piikkiin :3 Ajattelinkin lukea koko tekstin uudelleen ja korjata virheet.

Mutta kiitos erittäin paljon kommentista, ihanaa kuulla, että ihmiset tykkää <3

[Violetu]

Nättiä, todella nättiä <3

Vähän häiritsivät nuo englanninkieliset ilmaukset tuolla tekstin joukossa ja osa lauseista oli pitkiä ja hieman vaikeaselkoisia. Kokonaisuudesta tykkäsin kuitenkin tosi kovasti, varsinkin loppua kohden mentäessä parani paranemistaan koko ajan.
Paritus on hellyttävä, mutta se on vähän ikävää, että se on aina Naruto, joka kaipaa Sasukea (sitä paskiaista ), harvemmin toisin päin.

Ficistä jäi mukava maku suuhun, kuvailit Naruton tunteita kauniisti ja tuo on ihan totta, miten välimatka (ja aika) vääristää tunteita toista kohtaan (tai kasvattaa niitä).

~Violet kiittää

[MissEdward]

Violet Baudelaire: Yay, jo kolmas kommentti \o/

Juu, enkunkieliset on juurtunu muhun pysyvästi, ne ei lähe millään irti xD En osaa edes ajatella niitä suomeksi, joten anna niiden olla sellaisenaan. Ei minulla mitään suomennoksia vastaan ole, päin vastoin, mutta olen enemmän sinut enkunkielisten kanssa.

Ja kyllä, minustakin on harmi, että harvemmin se on Saske, joka pistetään Narutoa kaipaamaan. Luulen, että Saske on vain niin hankala hahmo, että siitä on hankala kirjoittaa. Itselläni tulee juuri tuo nimittäin vastaan. Olen kyllä lukenut pari tekstiä, joissa Saske on pistetty kaipaamaan Narutoa, ja on kyllä pakko sanoa, että ne oliki sitte aika nannaa. Pitää kai sitä joskus sitäki kokeilla.

Kiitos paljon kommentista ^^ <3

[agvatica]

Nyyh. Kaunista.

Tiesitkö, että olet aivan mielettömän hyvä kirjoittaja? Että olet saanut sanoiksi sellaisia tuntemuksia joita harvoin osataan kuvata näin onnistuneesti? Mielettömän kauniisti kirjoitettu <3

NaruSasu on jotain niin aww. Ja nuo kuvaukset, Naruton ajatukset, ne tuntuu niin paikkaansa pitäviltä. Teksti on sujuvaa, jokainen lause, jokainen sana ja muotoilu, ne on juuri oikeassa paikassa. Mielettömän upeasti rakennettu teksti. Olet tehnyt taidetta. ^___^

Ulospäin se näytti kaikille pelkältä veljesrakkaudelta, ja sitä se periaatteessa olikin aluksi. Ja oli vieläkin. Naruto ei vieläkään tiennyt, mitä se pohjimmiltaan oli. Hän rakasti Sasukea, mutta ei niin kuin veljeä, mutta ei myöskään niin kuin rakastajaa. Sille pitäisi keksiä joku aivan uusi sana

Tämä on niin tuttu fiilis, että voin samaistua Naruton tuntemuksiin niin hyvin. Naruto on ihanan sekaisin itsensä kanssa, tosi suloista. Aivan ihana.

Sasuke oli hän.

   Hän halusi itsensä lähelle itseään.

Mieletön kohta. Oivallus. Helvetin upeaa, kylmät väreet menee pitkin selkää.

Suojele häntä.

... suorastaan pysäyttävä kohta. Jäin tuijottamaan tuota varmaan vaikka kuinka pitäksi aikaa, mielettömän upeaa. Olet taitava!

Kiitos tästä lukukokemuksesta, jatka ihmeessä kirjoittamista. Tekstisi on aivan upeaa.

 - agvatica aka JS

[MissEdward]

agvatica: Mä menin ihan sanattomaksi. Oikeesti, mitä helvettiä? En mä noin hyvä oo. En voi olla.

Okein, jos nyt vaikka kiittäis.
Kiitos, ihan hiton paljon. Et tiiä kuinka paljon tuo viesti nosti mielialaa <33 Ihanaa että luit ja vielä ihanampaa että älysitki jotain. Naruto vaan leviää mun kaveripiiriin jotenki, on se kumma 8D Arigato gozaimasu, kiitos <3

[Sielunsyöjä]

Ei keksi mitään.......
Pidin kirjoitustyylistä ja tarinasta paljon.
Naruton kuvaaminenkin oli jotenkin aika luonnollista, eikä ylitseampuvaa niinkuin monissa muissa parituksen ficeissä.
Pidin.

[haryu]

Kauhean katkeran ja masentuneen oloinen Yhyy, en tiesä mitä ajatella joten kommenttikin on sitten sen mukainen. Tykkäsin kamalasti. Suojele häntä. Melkein itkin.