Todeksi tullut, S, H/G, raapaleentapainen

[Canis]

Rating: S
Pairing: Harry/Ginny
Genre: romance
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa taloudellista hyötyä kirjoituksistani.
Summary: Ginny oli aina haaveillut jonain päivänä pääsevänsä naimisiin Harryn kanssa. Joskus haaveista tulee totta.
Haasteet: Naimisiinx3
A/N: Tästä piti tulla pidempi ficci, mutta se ei kovista luomisen tuskista huolimatta ottanut syntyäkseen. Sitten inspiraatio iski toisessa muodossa ja tuloksena tällainen raapaleentapainen.

Todeksi tullut

Ensin se oli ollut vain kaukainen haave. Perhosia vatsassa, kun hän oli ensimmäisen kerran nähnyt Harryn King’s Crossin asemalla. Kuuluisan Harry Potterin, pojan, joka eli.

Kaukaisesta haaveesta oli kasvanut heikko toive. Veljensä ansiosta hän oli päässyt hieman lähemmäksi Harrya, sen verran, että saattoi toivoa tämän joskus sanovan hänelle sanan tai pari. Toivoa, että Harrykin pitäisi häntä jonkinlaisena pikkusiskona. Sekin olisi riittänyt hänelle. Kunhan hän olisi saanut olla osa Harryn elämää edes jollakin tavalla.

Vuosien myötä toive vahvistui. Kasvoi. Muuttui kipeäksi kaipuuksi. Harry ei näyttänyt huomaavan, miten hän tätä katsoi. Niinpä hän itsekin antautui muille. Mutta mielessään hänellä oli aina vain Harry. Nuo mustat vallattomat hiukset, vihreät silmät, joissa oli jo paljon kokenut katse, ja salaman muotoinen arpi otsassa. Vaikka ilman tuota arpeakin hän olisi halunnut Harryn. 

Vuodet olivat jatkaneet kulkuaan, ja itse kuolemakin oli tullut hänen haaveensa tielle. Mutta edes se ei ollut pystynyt tuhoamaan sitä haavetta. Harry oli tullut takaisin. Harry oli halunnut hänet. Harry halusi tehdä hänen haaveestaan täyttä totta.

Ja nyt, ruusuköynnöksin koristellun kaaren alla, rakkaiden ihmisten ympäröiminä, he antoivat toisilleen sen tärkeimmän lupauksen. Lupauksen siitä, että he rakastaisivat toisiaan aina, myötä- ja vastoinkäymisissä. Kunnes kuolema lopulta heidät erottaisi – jo toistamiseen ja sillä kertaa lopullisesti.

Ginny katsoi jälleen noihin syvän vihreisiin silmiin. Noita silmiä hän oli katsellut unissaan siitä asti, kun hän oli nähnyt Harryn ensimmäisen kerran. Myöhemmin hän oli saanut katsella niitä myös hereillä ollessaan. Tämän hetken hän oli kuvitellut mielessään miljoonia kertoja. Nyt noissa silmissä oli kysyvä katse.

”Tahdon.”

Ja niin haaveesta tuli totta.

[Orenji]

Etsiskelinkin nollakommentoituja tekstejä! Toisaalta tämä teksti ilmestyi viitisentoista minuuttia sitten, joten kovinkaan moni lukija ei ole vielä ehtinyt kertoa mielipidettänsä. Mutta oli miten oli, minä aion.

Heti ensimmäisenä faktoihin, Pottereiden canon-het-paritukset eivät ole suosikkejani, joten asetelma ei niinkään innostanut. Se nyt ei ole tietenkään sun syysi, koska oma nirsouteni on se vaikuttava tekijä. Harry/Ginny menettelee vielä jotenkuten, kyllä tällaista sietää ihan hyvin, vaikken nyt aivan rakastakaan. Naimisiin-haaste taas on ihana ajatus, siltä osin voin sanoa pitäneeni kovasti, koska loppujen lopuksi Ginnyn ajatuksenjuoksua on mukava seurata.

Hahmot olivat täysin omia itsejään, Ginny on omissa ajatuksissani ehkä hiukan räväkämpi, mutta suurimmilta osin olin samaa mieltä asioista. Harrysta pidin erityisen paljon, olit saanut kirjoitettua hänet niin IC:ksi, samaistuttavaksi ja sympaattiseksi.

Vuosien myötä toive vahvistui. Kasvoi. Muuttui kipeäksi kaipuuksi. Harry ei näyttänyt huomaavan, miten hän tätä katsoi.

Tässä vaiheessa mun teki mieli hakata päätäni seinään, koska tilannetajuton Harry oli liikaa. Ei aina voi onnistua... Onneksi Ginny sentään osasi ottaa ohjat käsiinsä!

Tekstin etenemistapa viehätti sekin, kronologisesti kulkevaa tekstiä oli helppo lukea. Yleensä lyhyet teokset eivät kovin suuria vaadi, tämä ficci oli kyllä hyvä, muttei mikään maailmaa mullistavan upea mestariteos. Osoitus siitä, kuinka yksinkertaisuudella ja rauhallisella kerronnalla pääsee pitkälle. Lopetusta kohden taso tuntui vain nousevan, ja löytyihän sieltä se "tahdon":kin! Enempää en olisikaan voinut toivoa, kiitos, oli ilo lukea tällaista näppärää pientä tekelettä. ^^

[Canis]

Kiitos kommentistasi, Orenji

Kiva kuulla, että olin onnistunut pitämään hahmot IC:nä. Nämä canon-paritukset ovat minulle vähän uusi juttu. Olen kirjoittanut sen verran paljon originaalihahmoja, että olin vähän (paljon) epävarma, miten nyt onnistuisin. Tietysti ficin ollessa näin lyhyt ei jää niin paljon mahdollisuuksia vääntää hahmoja muuksi kuin mitä ne ovat Tämän ficin olen tosiaan kirjoittanut todella nopeasti, vaikkakin idea ehti muhia jonkin aikaa sen ensimmäisen version mentyä mönkään. Tänä iltana vasta kuitenkin rohkenin tarttua näppikseen ja kirjoittaa tämän ulos.

Kiva kuulla, ettei tämä ficci ollut mielestäsi ainakaan huono 

[Räntsäke]

Voi miten ihana pieni teksti! Sanalla sanoen kaunis.
Eikä tämän minusta tarvitse olla yhtään tämän pidempi, lyhyesti virsi kaunis.. : )
Välillä siirappi meinas vähän tihkua yli, ehkä siksi tämä olikin niin hyvä näin lyhyenä. Ei makeaa mahan täydeltä. Mä oon aina ihaillu ihmisiä, jotka osaa kirjottaa kaiken olennaisen lyhyeen pätkään. Omat tekstit tuntuu paisuva ja paisuvan ja paisuvan.... Se on tosiaan taito, että saa tehtyä tällaista pientä ja yksinkertaista ja kuitenkin mahduttaa siihen kaiken olennaisen.

[Pineapple_Girl]

Tämä oli aika kiva.

Noita silmiä hän oli katsellut unissaan siitä asti, kun hän oli nähnyt Harryn ensimmäisen kerran.

Tuo oli minun mielestäni jotenkin vain paras lause. Jotenkin suloinen.