Kirjoittaja: zalluzki
Ikäraja: semmoinen S, saattaa olla vähän liikaa, ehkä, tai no en tiiä
Genre: angst
Yhteenveto:
En halua unohtaa, en halua sinun jauhavan siitä, enkä kertovan selviytymiskeinoja.Varoitukset: angstaamista tai ainakin yritin tehä surullisen vaikutelman.
A/N: Ja tämä ficci kehittyi päässäni selkeästi Pottermaailmaan, ja ehkä sodan jälkeiseen aikaan. Toivoisin kuitenkin että jokaiselle muodostuu oma käsitys keistä tässä puhutaan. Pistättehän kiltit kommenttia?
Mullan alla, haudattu, madonruokaa, et saa häntä takaisin. Olet toistellut näitä sanoja minulle rasittavan paljon, en jaksaisi enää kuunnella, tai seurata yritystäsi keksiä lisää synonyymeja kuolemalle. En halua unohtaa, en halua sinun jauhavan siitä, enkä kertovan selviytymiskeinoja. Et ole psykiatri tai terapeutti, ehkä tarkoitat hyvää, mutta miten luulet minun muovailevan tällaisen asian elämäni lomaan. En pysty nyhtämään tästä hyötyä tai saa esille valoisia puolia, koska niitä ei löydy, miten löytyisikään?
Yritä elää sen kanssa. Ei mikään muu auta, opi vain elämään sen kanssa. Yrität saada minut nousemaan sängystä, mutta sanasi ovat aina niin huonoja tai turhia. En jaksa edes valittaa siitä sinulle. Kunpa jaksaisin käskeä kaikkia, etenkin sinua, jättämään minut rauhaan. Saisin vain nukahtaa ja yrittää leijailla iloisempaan paikkaan, mutta en haluaisi kuitenkaan aiheuttaa sinulle tätä. Ei sinulla ole ketään, joka edes yrittäisi auttaa kärsimyksen yli. Ehkä joskus osaan arvostaa kaikkea, mitä hyväkseni teet, koska kukapa sinulle latelisi huonoja neuvoja ja keksisi vielä huonompia piristys keinoja? Kuka raottaisi sinulle verhoa ja auttaisi näkemään auringon säteet?
A/N: Kommenttia??
