Title: Rakkaus vain haavoittaa
Author: Winga
Oikolukija: Merriadoc (tänks, hani!)
Genre: angst
Pairing: Harry/Draco
Rating: S
Summary:
Certain things turn ugly when you think too hard Disclaimer: Neäh, Row'n on hahmot ja Garbagen on kappale
A/N: Albumihaasteeseen, sanat:
It's All Over But The Crying
Rakkaus vain haavoittaa”Et ole tosissasi!” Harry huudahti. ”Et
voi olla! Kaikki meni niin hyvin.” Hän oli raivoissaan mutta vielä enemmän peloissaan. Peloissaan, että toinen todella oli tosissaan. Hän oli viimein alkanut ajatella heitä pysyvänä.
”Olen vakavissani, Harry. Olen kuolemanvakava. En jaksa tappeluitamme enää. Se on sietämätöntä. Tarkoitan, että tiesin mihin joudun, kun ryhdyin seurustelemaan kanssasi”, Draco vastasi. Hän näytti hieman surulliselta, mutta hän tiesi mitä teki.
Harry katsoi häntä yhä kun hän sanoi: ”Minä lähden.”
”Sinä olet huora!” Harry huusi Dracolle.
”Niinkö sinä todella ajattelet? Ehkä sinun sitten pitäisi alkaa maksaa minulle palveluksistani. En minä kuitenkaan halpa huora ole!” Draco vastasi. Oli helppoa nähdä, että hän oli loukkaantunut. ”No, enpä usko, että sinua haittaa, vaikka menisin Pansylle. Hänhän se eniten maksaa.”
Kun Draco oli lähdössä, Harry tajusi, mitä oli sanonut. ”Odota, Draco! En minä tark...”, hän yritti, mutta Draco oli jo mennyt. Harry oli ajatellut, että he saisivat asiat setvittyä. Hän oli sanonut pahasti Dracolle ennenkin ja Draco oli sanonut pahasti hänelle. Se, että he olivat aina sopineet, oli saanut Harryn ajattelemaan, etteivät he ikinä eroaisi. Hänelle heidän suhteensa oli ollut jo itsestäänselvyys. Sen hoitaminen oli jossain vaiheessa unohtunut.
Draco katsoi taakseen. Talo näytti tyhjältä, vain huoneesta, johon hän oli Harryn jättänyt, näkyi valoa. Kyyneleet pakkautuivat miehen silmiin ja pian ne valuivatkin noroina poskia pitkin. Draco ajatteli silti tekevänsä oikein, oli parempi kärsiä hetki, kuin jatkaa suhdetta, jossa kärsisi kaiken aikaa.
Draco katsoi poikaystäväänsä silmiin järkyttyneenä. "Minä luulin, että sinä arvostit minua, siis minua, et ruumistani." Hänen edessään oleva miehenalku oli muuttunut, entisestä vaatimattomuudesta ei ollut merkkiäkään jäljellä ja tuo ylimielisyys ja rehvastelu ottivat Dracoa päähän. Harry piti häntä omaisuutenaan.
"Mutta minähän arvostan!"
Draco naurahti katkerasti. "Senkö tähden sinä kohtelet minua kuin omaisuuttasi, kuin jotakin esinettä, jolla on hauska ylpeillä toisille, jota voi esitellä?" Harry tuijotti häntä sanattomana. "Luuletko, etten ole huomannut, kuinka olet muuttunut, kuinka sinusta on tullut ylimielinen, huomion keskipiste? Ja minusta on tullut vain piilossa pidettävä esine, joka otetaan esiin vain silloin, kun tarvitaan jotakin, jolla leveillä toisille?"
"Et ole tosissasi!" Harry huudahti. Draco ei enää edes huomannut kyyneliään tuntiessaan raivon nousevan. Hän käveli äkeissään pois talon luota miettien mihin menisi yöksi. Kenties hän saisi äitinsä luota yösijan. Kenties tämä ymmärtäisi, olihan Narcissa sanonutkin Dracolle, että jotain tällaista tulisi vielä tapahtumaan huomatessaan Dracon rakastuneen kenties liiankin syvästi Harryyn.
"Rakkaus vain haavoittaa."Dracon verkkaiset askelet suuntautuivat kohti ilmiintymispaikkaa, sillä hän tiesi, ettei jaksaisi millään kävellä Malfoyn kartanolle.
Harry tuijotti ikkunasta ulos ja näki Dracon kävelemässä poispäin. Mitään näkemättömin silmin hän katsoi pojan kävelyä ja mietti, miten oikeassa toinen oli ollut. Hän oli hylännyt vaatimattomuuden, kunnia oli noussut päähän. Harry kuitenkin oli rakastanut toista ja viimein kyyneleet valuivat poskille. Harry antoi muuriensa murtua. Muurien, joiden takaa kukaan ei ollut nähnyt hänen todellisia tunteitaan.