Nimi: Bilbon naku-uintireissu
Kirjoittaja: Suensielu
Fandom: Hobitti
Ikäraja: k-11
Genre: Romantiikkahömppää, huumoria
Paritus: Bilbo/Thorin, vilahtaa myös Fili/Kili
Varoitukset: Insesti
Tiivistelmä: Bilbo Reppuli päättää lähteä uimaan, mutta se päättyy vähän eri tavalla, mitä hobitti kuvitteli.
A/N: Hmm olen niin hurahtanut Bagginshield paritukseen, joten oli ihan pakko kirjoittaa ficci ^^ Inspiroiduin täältä löytyvistä Bagginshield-ficestä, joten kiitos niiden kirjoittajille. Ikävöin vähäsen kesää ja järvessä uimista/räpistelyä, joten ajattelin kirjoittaa Bilbon uimareissusta. Ficci sijoittuu aikaan, jolloin sota oli ohi, ja rauha palautui Keski-maahan. Bilbo loisii Ereborissa kääpiöiden kanssa.
Toivottavasti tykkäätte. Yleensä sorrun pilkun viilaukseen, ja ficin kirjoittamisessa menee ikuisuus. Joten päätin vain kirjoittaa sen ihmeempiä ajattelematta, ja teksti on myös sen mukaista
En ole kirjoittanut mitään PIITKÄÄN aikaan, joten armoa ^^'
____________________________________________
Bilbon naku-uintireissu
Kevyet laineet kiipesivät rantakivikkoa vasten, ja ne kastelivat hobitin varpaat. Bilbo sai vilunväristyksiä viileästä vedestä. Mutta nyt ei auta perääntyä, tämä on tehtävä! Hobitti asteli yhä vain edemmäs järveen. Oli lämmin kesäilta yksinäisellä vuorella. Päivällä oli niin kuuma, että Bilbo oli varmasti hikoillut kaiken veden kropastaan. Ja totta puhuen, hän ei kestänyt hajuaan, joten ainoa ratkaisu on peseytyminen. Hän oli valinnut syrjäisen paikan, jonne ei näe helposti. Suuret puut peittivät näkyvyyttä, onneksi. Bilbo ei tahtonut tehdä uimisestaan yleisönäytöstä.
Pian hän oli vedessä vyötäröään myöten. Vesi tuntui edelleen hyiseltä, ja Bilbo harkitsi jo palaamista rantaan.
"Ei onnistu", hobitti mumisi itsekseen ja kääntyi kohti rantaa. Rannalla seisoikin tumma kääpiö. Se oli Thorin Tammikilpi.
"Aiotko kipittää takaisin rannalle?" Tämä kysyi vahingoniloisena. Kääpiö näytti hyväntuuliselta. Tällä oli yllään ohut tumma pellavapaita, ja kevyet mustat puuvillahousut. Bilboa vähän nolotti olla ihan ilkosillaan kuninkaan edessä, tosin onneksi taktiset paikat olivat veden alla.
"E-en tietenkään! Minä vain.. Tarkistin että vaatteeni ovat tallella", hobitti yritti paikata perääntymisyritystään. Thorin naurahti, ja asteli Bilbon vaatekasan luokse.
"Kuinka hyvin osaat uida?" Tämä kysyi vaatemytyn luona. Bilbo kummasteli kysymystä.
"Suhteellisen hyvin, mutta miten se nyt liittyy.. Oi ei! Ehei! Kauemmas!" Hobitti huudahti ymmärrettyään Thorinin aikeet. Kääpiö nappasi vaatemytyn mukaansa, ja asteli edemmäs rantaviivaa. "Thorin! Mitä ihmettä teet!? Laske vaatteeni heti maahan!" Bilbo huusi.
"Sinun piti mennä uimaan. Nyt saat uida, jos haluat vaatteesi takaisin", kääpiö vastasi ja jatkoi kävelyään pitkin rantaa. Hobitti ei voinut muuta, kuin seurata tätä kahlaamalla rantaa pitkin. Thorin näytti nauravan itsekseen.
"Mikäs noin naurattaa-" Bilbo ei ehtinyt edes lausettaan lopettaa, kun hän upposi veden pinnan alapuolelle. Ranta oli äkkisyvä. Hobitti pyristeli pintaan täristen kylmästä. "No-noniin T-Thorin! Olen käynyt uimassa. Laske vaatteeni maahan", Bilbo haukkoi henkeään täristen kylmästä. Kääpiö vain kiristi tahtiaan.
"Ei tuo mitään uimista ole, vaan räpistelyä. Yritä pysyä perässä!" Thorin sanoi ja nopeutti kävelyään.
"Thorin! Voi hi-hiisi teidän kääpiöiden kanssa!" Hobitti murisi, ja vastahakoisesti alkoi uida eteenpäin. Bilbo ei muistanutkaan, että uiminen oli näin vaivalloista. Tosin vesi oli kylmää, ja se vaikeutti liikkumistan. Thorin miltei juoksi rantaa pitkin, ja hobitti ui tämän perässä.
Pian Thorin katosi näkyvistä. Bilbo pälyili rantaan, mutta ei nähnyt ketään. Hän jatkoi uimista, kunnes saapui notkelmaan. Suuret puut kaartuivat järven selälle, ikään kuin ne kumartaisivat järvelle päin. Hobitti alkoi olla jo puhki. Vesi tuntunut enää lainkaan niin kylmältä, mutta vilpoista se silti oli.
"Thorin?" Hobitti huhuili ja katseli rantaan, mutta ketään ei näkynyt. Bilbo huomasi vaatemyttynsä puun juurella. Hän oli hieman epäileväinen, mutta ketään ei näyttänyt olevan missään, joten hän alkoi uida rantaan. Hän ohitti puun, jonka pitkät oksat osuivat veteen. Bilbo tunsi oksien raapivan hänen kehoaan, mutta yksi kosketus ei taatusti tullut oksasta. Jokin tarttui hänen ranteeseensa vetäisten hänet puun oksien suojaan, ja Bilbo tunsi sydämensä jättävän muutaman lyönnin väliin. Sitten hän näki vedessä tutun kääpiön, jolla oli ilkikurinen ilme kasvoillaan.
"Miksi voromme on noin säikky?" Thorin kysyi tummalla äänellään. Bilbo huokaisi helpotuksesta, hän oli pelästynyt pahanpäiväisesti.
"Voi hyvää päivää Thorin! Oletko ihan päästäsi sekaisin?" Hobitti kysyi punastellen. Hän tunsi jalkojensa koskettavan järven pohjaa. Pohja oli täynnä limaisia juuria ja mutaa.
"En sen enempää kuin sinäkään", kääpiö sanoi huvittuneena, ja tarttui Bilboa ranteista.
"Mit-mitä sinä teet? Thorin?" Puolituinen kysyi hämmentyneenä, kun Thorin vetäisi hänet varmoin ottein lähemmäs itseään. Bilbo katsoi toista ihmeissään, ja kohtasi nuo siniset silmät jotka olivat nauliintuneet hänen omiinsa. Hän kykeni vain tuijottamaa tuota syvän sinistä katsetta. Bilbo tunsi Thorinin kropan hohkaavan lämpöä, jota hobitti kovasti kaipasi. Vahvat kädet eivät päästäneet puolituisen ranteista irti, vaan pitivät kiinni, kuin henki riippuisi siitä. Heidän kasvonsa melkein koskettivat toisiaan, ja Bilbo tunsi Thorinin lämpimän hengityksen kasvoillaan. Mitä tämä on? Miksi hän tekee näin? Miksi olen yhä tässä? Ne olivat kysymyksiä, jotka vilisivät pienen hobitin mielessä kiivaasti. Siltikään hän ei kyennyt irroittautumaan. Ajatuskin pois lähtemisestä tuntui kovin väärältä eikä puolituinen ymmärtänyt miksi. Kaikki tapahtui niin kovin nopeasti.
"Thorin, tämä ei taida olla.. Hyväksyttävää", Bilbo sanoi toisen tiukan katseen alla punaisena kuin tomaatti.
"Minä olen kuningas ja hyväksyn tämän", kääpiö vastasi pehmeästi, ja irroitti otteensa toisen ranteista. Hän siveli hobitin rintaa karaistuilla käsillään, ja kosketti varovaisesti toisen leukaa kuin tämä olisi ollut helposti särkyvä kristalli. Jokainen kosketus kihelmöi, ja sai puolituisen sydämen tykyttämään kiivaammin. Bilbo ei enää pystynyt vastustamaan houkutusta, vaan kuroi varovasti viimeiset sentit heidän välissään. Hän painoi huulensa Thorinin karheille huulille, ja toinen vastasi lempeään suudelmaan. Pieni voihkaisu karkasi hobitin huulilta, mikä sai kääpiön naurahtamaan. Thorin kietoi kätensä toisen ympärille, ja suuteli tätä kiihkeästi. Se hetki olisi voinut jatkua ikuisuuden. Bilbo ei olisi koskaan osannut arvata, että siinä, Ereborin kuninkaan syleilyssä olisi ollut niin hyvä olla. Se hetki tuntui lähes taianomaiselta. Kylmyys oli poispyyhkäisty, ja veri kohisi hobitin suonissa, ja sydän takoi hurjaa tahtia hänen rinnassaan.
Pian Thorin vetäytyi suudelmasta, ja katsoi Bilboa silmiin. Kääpiö hymyili, ja suukotti kevyesti tämän otsaa. Hän siveli hobitin kaulaa, poskia ja hiuksia, kuin kaikkein arvokkaita kultaa. Bilbo oli kuin sulaa vahaa toisen lämpimissä käsissä. Hänen jalkansa pettäisivät alta, jollei vesi kannattelisi häntä.
"Olet ihan kylmä. Ehkä pitäisi nousta vedestä", Thorin sanoi huolehtivasti.
"En minä tunne kylmää", Bilbo sanoi, ja siveli kääpiön paljasta rintaa.
"Olet ollut vedessä liian kauan. Tule, mennään rantaan", Thorin sanoi, ja otti toista kädestä kiinni. Bilbo seurasi tätä rantaan vapisevin jaloin. Painovoima tuntui armottoman vahvalta, ja hänen oli vaikea pysyä pystyssä. He kahlasivat kuivalle maalle, ja ilta-aurinko lämmitti heitä mukavasti. Bilbo katseli Thorinin alastonta kehoa ja tunsi punastuvansa. Hobitti ei ollut koskaan ajatellut, kuinka viehkeä miehen keho voisi ollakaan. Thorin huomasi puolituisen katseen, ja hymyillen vetäisi toisen luokseen. Tämä painoi Bilbon huulille suudelman, toisen ja kolmannenkin. Kylmät pisarat valuivat kääpiön tummista hiuksista hobitin kasvoille.
"Mennään linnaan. Haluan sinut", Thorin sanoi ahnaasti suudelman lomasta.
Thorin ja Bilbo astelivat linnan suurilla käytävillä. Vieraskamarit - joita Thorinin mukaan ei koskaan käytetä jostain syystä - sijaitsit linnan korkeimmassa kohdassa, ja he nousivat monet raput matkallaan. Thorin valitsi reitin kamareille, jossa he kohtaisivat mahdollisimman vähän muita. Se saattoi näyttää hieman epäilyttävältä, kun kuningas ja hobitti harppoivat kiireellä kohti kamaria. Bilbo äkkäsi, että he edelleen pitivät toisiaan käsistä kiinni. Thorin puristi hänen kättään voimakkaasti, aivan kuin hobitti olisi livistämässä jonnekin. Bilbo toivoi, ettei kukaan ollut kiinnittänyt heihin sen kummempaa huomiota. He kävelivät kapeassa käytävässä useiden puuovien ja ikkunoiden ohitse. Pian Thorin pysähtyi suuren puuoven eteen, ja työnsi sen auki. Huoneessa oli pimeää, vain yksi pieni ikkuna toi valoa huoneeseen. Bilbo sulki oven perässään, ja Thorin vangitsi hänet tuliseen suudelmaan.
"Olen odottanut tätä liian kauan", kääpiö sanoi ahnaasti, ja ohjasi toisen sängyn luokse. He kaatuivat kummallisen muhkuraiseen sänkyyn.
"Aih!" Kuului voihkaisu sängystä. Thorin ja Bilbo jähmettyivät, ja ponkaisivat sängystä ylös. He eivät olleet huoneessa aivan yksin. Ääni tuntui kuuluvan kuninkaan sisarenpojalle.
"Kili?" Thorin kysyi epäuskoisesti. Kili heitti peitoin pois kasvojensa päältä, ja hämärässä huoneessa tämän juuri ja juuri näki.
"Eno? Bilbo? Mitä ihmettä?" Kili kysyi hämmentyneenä ja katsoi vuoroin hobittia ja vuoroin enoaan.
"Mitä tapahtuu?" Kuului toinen ääni peiton alta. Fili kömpi peiton alta esiin vähissä vaatteissa. "Ouuuhh.." Tämä sanoi nolostuneena huomattuaan ketä huoneeseen oli saapunut.
"Ja.. Fili?" Thorin kysyi ihmeissään "Mitä ihmettä te teette täällä?" Tämä jatkoi.
"Ja sinä sanoit ettei näitä huoneita käytä kukaan!" Kili murahti veljelleen.
"No en minä nyt arvannut, että huoneeseemme pelmahtaisi enomme hobitin kimpussa!" Fili vastasi.
"Sovitaanko niin, että me lähdemme, eikä tätä ikinä tapahtunut?" Bilbo ehdotti, ennenkuin perheriita ehti kehkeytyä.
"Käy", veljekset sanoivat yhteen ääneen. Thorin myöntyi myös ehdotelmaan, ja kaksikko oli poistumassa kamarista.
"Älkää menkö tuohon seuraavaan huoneeseen. Se sänky pitää ihan kamalaa nitinää ja natinaa", Fili huusi heidän peräänsä.
"Pidetään mielessä", Thorin vastasi ja sulki oven. Hän ja Bilbo seisoivat hetken oven ulkopuolella ja miettivät juuri näkemäänsä. "No, melkein arvasin tuon", kääpiö sanoi, ja jatkoi kävelyä peremmälle käytävään. Hobitti naurahti tilanteelle, ja sai Thorininkin hymyilemään. Pian he löysivät varmasti vapaan vierashuoneen hyvän välimatkan päästä Filistä ja Kilistä. He astuivat huoneeseen ja telkesivät oven.
Thorin otti Bilbon syleilyynsä, ja suuteli tätä lempeästi. Hän siveli tämän kosteita, kiharaisia hiuksia. Hobitti tarttui kääpiön paidan helmaan, ja riisui sen kantajansa päältä. Bilbo tunnusteli toisen paljasta rintaa. Thorin oli niin lämmin, niin houkuttava. Puolituinen suukotteli toisen kaulaa, solisluita, olkapäitä ja rintaa saaden toisen huokaisemaan nautinnosta. Samalla hän avasi kääpiön housun nyörit ja pian tummat puuvillahousut päätyivät paidan seuraksi myttyyn lattialle. Thorin auttoi Bilbon eroon valkeasta paidastaan, ja painoi pienen hobitin vasten kylmää seinää. Bilbo värähti seinän kylmyyttä. Rosoinen seinä raapi hänen selkäänsä, mutta hän ei välittänyt. Hobitti tunsi lämpimät kädet rintaansa vasten. Thorin siveli hänen rintaansa hellästi, ja vangitsi toisen katsellaan.
"Minun olisi pitänyt häiriköidä uintireissuasi jo kauan aikaa sitten", kääpiö sanoi ja suuteli toista rajusti. Bilbo vastasi tämän suudelmaan, ja veti toisen tiukemmin itseään vasten. Hän tunsi Thorinin vahvan vartalon, ja halusi sen niin lähelle itseään kuin suinkin mahdollista. Vain tämän käsivarsilla hobitti tunsi olonsa turvalliseksi. Kääpiön tummat, karheat hiukset tuoksuivat tuoreelta sammalmättäältä, ja siniset silmät olivat kuin kirkkaista kirkkain taivas. Thorin vetäytyi suudelmasta, ja kaatoi puolituisen pehmeälle sängylle. Bilbon housut lähtivät omille teilleen lattialle, ja kaksikko makasi sängyllä päällekkäin ilkoisen alasti. Thorin ripotteli suudelmia hobitin kaulalle, ja puraisi muutaman kerran saaden tämän voihkaisemaan. He ottivat toisensa, ja nauttivat toisistaan. Bilbo oli edelleen vähän pyörällä päästään, mutta hän vain nautti siitä hetkestä. Siitä hetkestä kuninkaansa kanssa.
Bilbon hengitti raskaasti. Hän makasi Thorinin päällä, ja tunsi toisen voimakkaan sydämensykkeen ja huohotuksen. Huoneessa tuntui olevan tuskaisan kuuma. Tasattuaan hengityksensä Bilbo nousi istumaan toisen päälle. Hän katsoi edessään makaavaa tummaa kääpiömiestä, jonka hiukset olivat täydellisestä sotkussa. Tämä hymyili, ja sulki levollisesti silmänsä. Hetken päästä Thorin vaipui unien mystiseen maailmaan. Bilbo katseli tämän levollisia kasvoja, ja hymyili itsekseen. Hän kumartui ja suukotti toisen otsaa. Hobitti kävi kyljelleen kääpiö viereen, ja siveli tämän kasvoja. Hän ei halunnut tämän yön koskaan loppuvan.
Auringonvalo hiipi Ereborin linnan ikkunoista pimeisiin huoneisiin ja käytäviin. Niin kääpiöt kuin ihmisetkin heräsivät uuteen päivään ja sen seikkailuihin. Vieraskamarin raskas puuovi avautui naristen. Thorin ja Bilbo astuivat käytävälle, ja suuntasivat kohti ruokasalia. Myös toinenkin ovi avautui, ja Fili ja Kili astuivat käytävälle. Nelikko tuijotti toisiaan hetken sangen kiusallisesti, mutta sanaakaan sanomatta he jatkoivat matkaansa yhdessä. Bilbo tunsi punastuvansa, ja hän kovasti yritti unohtaa eilisen kohtaamisen veljesten kanssa.
He saapuivat ruokasaliin, jossa leijui aamiaisen maukas tuoksu.
"Aah! Huomenia, huomenia!" Balin sanoi nähdessään heidät. Kaikki muut retkikunnan jäsenet istuivat pitkän pöydän ääressä. Herkullinen tuoksu sai Bilbon mahan kurnimaan.
"Huomenta", Thorin sanoi muille, ja istui pöydän päätyyn. Bilbo istuutui tämän vierelle pöydän oikealle puolelle, ja Nori ojensi hänelle kolpakon.
"Maistapas tätä Bilbo. Parempaa sahtia saa hakea!" Tämä naurahti. Hobitti katseli juomaa vähän epäilevästi. Vielä epäilyttävämpää on, että kääpiöt ovat koko yön tehneet linnassa sahtia. Hän joi tumma juomaa kunnon kulauksen. Maku oli erittäin vahva, mutta ei huono eikä liian hyväkään.
"Oikein, oikein mainiota", Bilbo hymähti. Fili istuutui puurolautasensa kanssa pöydän toiselle puolelle hobittia vastapäätä, ja Kili tämän viereen. Kaikki tuntui olevan niin kuin pitikin. Täysin normaali aamu muiden joukossa. Mutta sitten Fili pärskähti nauruun ja katsoi Bilboa, tai no, tarkalleen hänen kaulaansa.
"Mitä?" Hobitti kysyi ihmeissään. Myös Kili naurahti, ja pian muutkin kiinnostuivat mille veljekset nauroivat. Bilbo katsahti Thoriniin, joka ehkä aavistuksen verran punastui.
"Onko herra Reppuli joutunut jonkun puruleluksi?" Bofur kysyi nauraen. Kaikki katsoivat Bilboa ja nauraa räkättivät. Silloin hobitti ymmärsi, mistä oli kyse. Hän otti lusikan Filin suusta, ja peilasi siitä itseään, ja näki kaksi purujälkeä kaulassaan.
"Oliko kenties kiihkeäkin yö arvon voro?" Ori vitsaili ja sai muut nauramaan kahta kauheammin. Bilbo ei keksinyt mitään sanottavaa, vaan otti ison kulauksen sahtia muiden ulvoessa naurusta. Thorin hymähti pöydän päädyssä, ja vastaanotti Norilta kolpakon.
"Tämä muistetaan", Bilbo sanoi tyhjälle kolpakolleen. Kuningas naurahti, ja kumosi juomaa kurkkuunsa.
The end
_____________________________________
Mielipiteitä?
