Title: Syysmuutto
Author: Gin / Ill
Rating: S
Paring: Luna/Colin (tai kuka tahansa parhaaksi nähty henkilö)
Genre: Generaali
Summary: Colin tietää, ettei Luna kestä kohdata ongelmia
Special Note: FF100 sanalla 57. lounas
Takapiru: Malakai feat. kommentointi ennen julkaisua. Kiitäen myös matemaattisesta avustuksesta
Disclaimer: So Rowling's. Damn.
A/N: Pyysin itselleni numeroa ja sain 57:n eli Lounas-sanan. En halunnut olla tylsä ja puhua ruoasta, joten... Tuli aika itsestään, mutta jäljestä en koskaan mene takuuseen
***
Sen lyhyen ajan, mitä Luna luonani asui, minä tiesin hänen lähtevän vielä kuten linnut lähtevät etelään syksyisin. Paitsi ettei Luna etelään lähtisi, hän menisi lounaaseen, sinne jonnekin Portugalin laitamille ja miettisi, miksi portugali ja espanja eivät olleet yksi ja sama vaikka kuulostivatkin siltä. Ja lopulta hän päättäisi etteivät ne olisikaan.
Tänä aikana, mitä Luna luonani asui, minä huomasin jättäväni oveni lukitsematta kun lähdin pois, en enää osannut takalukon insinöörin suunnittelemia mekanismeja ulkoa. Ja jos jotain sattuisi, joku tulisi, niin menisimme piiloon peiton alle, minä ja Luna,
ollaan ihan hiljaa vaan niin ne vievät mitä jaksavat ja jättävät meidät rauhaan. Ja niin se taisi ollakin.
Sinä aikana, kun Luna vielä käveli asunnossani jaloissaan kuluneet pitkävartiset maihinnousukengät eikä pitänyt päällään mitään muuta, minä keräsin tavan mukaan ravintoa talven varalle. Annoin katseen kiertää läpikuultavissa säärissä, tuijotin läpi sormien kun ajatus väitti, että
nuo kuuluu mulle, vaan mulle, ja minä tiesin niin paljon paremmin. Kulutin kolmetoista kaitafilmirullaa loppuun.
Syysmuuton aikaan näki, ketä uskalsivat kohdata talven, jäivät pareina pohjoiseen, ketkä karkasivat salaa yhdessä elämään jotain muuta elämää kuin mitä heidän omansa oli. Minä talvehdin; Luna syntyi karkaamaan, kun tuli tarpeeksi kylmä. Ei hänen tarvinnut kertoa ääneen, että oli joskus yrittänyt jäädä ja huomannut sitten jäätyneensä kivuliaasti kiinni järven pintaan jaloistaan. Matkalla lounaaseen ei voinut katsoa taakseen, vaikka hän yrittikin.
Ehkä kevätmuutossa otamme aikaa, jotta näemme toisemme taas.
***
FIN
Tuntemuksia, kritiikkiä, anyone?
