Nimi: Joutsenet
Kirjoittaja: Mutanttiorava
Beta: Tuhisija
Fandom: Houkutus
Genre: Angst
Ikäraja: K-11
Varoitukset: itsetuhoisuus
Disclaimer: Houkutus ja sen hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille
Summary: Entä jos Bella ei olisikaan ystävystynyt Jacobin kanssa, vaan kiduttaisi itseään yhä?
A/N: angstia. mun yks lempibiiseistäni, alotin tän kauan sitten, mut taas teki mieli kirjottaa angstia.
Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
mene vaan, mene vaan
Miksi kaipaisin sinua, kylmä, tunteeton olento. Särjetty sydämeni itkee perääsi, miksi? Olen yhtä kylmä ja kova sisältä kuin sinä. Millään ei ole väliä, elämä ja kuolema ovat vain sama tyhjyys.
Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa.
mene vaan, mene vaan
En kävele vastaan
Silti rakastan sinua, ja sitä rakkautta ei mikään tapa.
Toinen toistansa täällä jumaloi,
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan
Itken, ja kyyneleeni jäätyy poskelleni, sinä et ole enää kuivaamassa niitä. Jätit minut, mutta en selviydy elämästäni yksin. Sinä teit elämästäni helvetin, ja minä kärsin sen yksin. Tyhjä lupaus, jonka olen pitänyt, silläkään ei ole enää väliä. Millään ei ole enää väliä.
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin
Karkuun en pääse, vainoat minua ajatuksissani. En ole turvassa enää itseltänikään. Aika kuluu, ja pysyn paikoillani. Mikään ei enää minua pelasta.
Aina kovaa, ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan, mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan
Jäinen enkelini. Jälki jäi sydämeeni, pimeys kasvaa sisälläni, en ole enää hyvä. En ole paha, en ole mitään. Minä vain olen.
Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin, ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan!
Olet jäätä, tunteeton julmuri. Likainen menneisyys, se ei merkitse minulle mitään. Rakastaisin sinua, vaikka tappaisit yhä viattomia. Elettävänä ikuisuus, miksi jakaisit sen kanssani? Et rakasta minua.
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin
Katselen lumihiutaleiden tanssia. Oi, voisinpa itsekin vain pudota korkeuksista ja jäädä makaamaan, unohtaa kaiken. Unohtaa tuskan, unohtaa sinut.
Sä et ehdi juosta enää junaan viimeiseen
et ehdi enää, jos et jo mee
Katselen ympärilleni, en tiedä missä olen. Muistot riivaavat minua, on puoli vuotta lähdöstäsi. Se on liikaa, en jaksa jatkaa näin. Nousen penkiltä ja kävelen kaiteelle. Miksi ei? Putoaisin tyhjyyteen, kuolisin
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin
Ei mee enää niin, ei enää tuskaa, ei enää kipua. Istun kaiteella. Viimeiset hetkeni, ajattelen vain sinua antaen tuskan tulla. Sitä ei tullut. Kuulen vain äänesi, laulat. Onko olemassa parempaa tapaa kuolla? Hyppään kuolemaan. Hyvästi Edward, jäinen enkelini.
ei mee enää niin
se ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin
--
En pure, kommenttia?
