Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11 (Tapahtumien kannalta sallittu, mutta tässä käytetään osittain sellaista kieltä, että luokittelisin tämän hieman vanhemmille)
Genre: fluff, romance
Paritus: Draco/Ginny
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Varoitukset: Kannattaa olla varuillaan siirappisuuden takia. Siihen voi jäädä kiinni
Tiivistelmä: Draco tarvitsee rakkautta, ja erään Tylypahkan neitosen tulipunaiset hiukset ovat kiinnittäneet hänen huomionsa.
A/N: Tämä teksti syntyi keskellä yötä tajunnanvirrassa, eikä sitä ole betattu muuten, kuin että luin itse läpi. En vastaa aivojen hyytymisestä, sulamisesta, jäätymisestä, enkä muistakaan mahdollisista vaurioista, vaan lukeminen omalla vastuulla. Ja se siirappi saattaa olla tarttuvaa.
Teksti osallistuu myös haasteisiin
Se oikea ja sen haaremi ja
One True Something 20.
Teksti on osa oneshot-sarjaa
Näin koulutat itsellesi Weasleyn.
Punaiset ja vaaleat hiukset
Viides vuosi Tylypahkassa oli alkanut muutama viikko sitten. Kesäloma näytti tehneen ihmeitä Weasleyn tytölle, vuotta nuoremmalle Ginnylle, tai ainakin niin Draco ajatteli Ginnyn astellessa luihuisen pöydän ohi lounasaikaan. Itseasiassa poika oli katsellut Ginnyä jo edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna hän oli katsellut tyttöä entistä nälkäisemmin. Hän tunsi aina Ginnyn nähdessään suunnatonta halua päästä suutelemaan tyttöä. Eikä edes se haitannut, että kyseessä oli Weasley. Itse asiassa viime aikoina Draco oli huomannut tuntevansa jonkinlaista vetoa hyvännäköisiin punatukkaisiin naisiin, joilla oli pisamia. Draco nuolaisi huuliaan ja jatkoi ruokansa tökkimistä, yrittäen saada jotain alas ennen muodonmuutosten tuntia.
Myöhemmin samana päivänä Ginny käveli Draco ohitse käytävällä välitunnilla, kun Draco parhaillaan odotti pääsyä loitsutunnille. Draco loihti kasvoilleen kaikista hurmaavimman hymynsä, jonka osasi, kun Ginny vilkaisi häneen päin. Hetkeksi hän tunsi suunnatonta kiihtymyksen tunnetta, kun Ginnyn silmät katsoivat suoraan hänen silmiinsä, aivan kuin nähden suoraan hänen sisimpäänsä. Malfoy nojautui takanaan olevaan seinään toivoen näyttävänsä siten mahdollisimman
coolilta. Kun Ginny jatkoi matkaansa luihuisjengin ohi, Draco jäi katsomaan tytön perään.
“Malfoy... Katsoitko sinä juuri
Weasleytä noin himokkaasti?” joku luihuisista kysyi ja Draco havahtui mietteistään. Hän yritti etsiä äänen lähdettä voidakseen hiljentää sen, mutta kaikki ympärillä olevat luihuiset katsoivat häntä oudot ilmeet kasvoillaan, selvästi lähellä nauruun repeämistä. Ärtymyksen, tai ehkä nolostuksen, puna nousi Dracon poskille ja hän tuhahti, ristien kätensä rinnalleen ylimielisesti.
“Entä sitten jos katsoinkin? Minä olen
Draco Malfoy, saan katsoa ketä tahansa haluan, miten tahansa haluan”, Draco vastasi nostaen leukaansa näyttäen siten yhä ylimielisemmältä. Joku luihuisista purskahti nauruun ja samassa Dracolla oli jo taikasauva esillä. “Yksikin teistä uskaltaa nauraa ja kiroan hänet alimpaan helvettiin!” Uhkaus ei todellakaan kuulostanut kevyeltä ja äskenkin naurahtanut vakavoitui hetkessä. Draco Malfoyn kanssa ei sopinut leikkiä, eikä kukaan luihuisista oikeasti voinut kuvitella uhkauksen olevan katteeton. Malfoy saattoi kuolonsyöjäisänsä ansiosta tietää enemmän kirouksia kuin kukaan muu luihuisista, ehkä jopa enemmän kuin kuraveri-Granger, ja todennäköisesti oli käyttänyt niistä useampaa kuin kukaan jaksoi laskea.
Kun Draco katsoi luihuisjengiään vihaisesti, taikasauva yhä esillä, he pikkuhiljaa kääntyivät juttelemaan pienissä ryhmissä. Kukaan ei halunnut ärsyttää Dracoa vielä enempää, joten he näkivät parhaaksi jättää asian sikseen. Vaikkakin Malfoy yhdessä Weasleyn tytön kanssa oli erittäin kutkuttava ja hauska ajatus, eikä kukaan luihuisista varmasti saanut sitä ideaa pois mielestään ainakaan muutamaan päivään.
***
Muutamaa päivää myöhemmin Draco oli istumassa kirjastossa liemiaineensa parissa. Professori Kalkaros oli määrännyt seitsemän jalan pituisen tutkielman kurnuttajaliemestä ja sen aiheuttamista vaikutuksista tiistaiksi, ja vaikka Draco olikin Kalkaroksen lempioppilas, ei hän silti voinut jättää sitä tekemättä. Niinpä poika nyt ahersi tekstinsä parissa, yrittäen keskittyä siihen saadakseen sen valmiiksi ennen kuin kirjasto menisi kiinni. Tottahan se oli, että tiistaihin oli vielä aikaa, mutta Draco teki mielellään liemiaineensa valmiiksi ajoissa, olihan hän aina pitänyt liemistä kouluaineena.
Siitäkin huolimatta, että Draco kovasti yritti keskittyä aineen kirjoittamiseen, hän vähän väliä huomasi vajonneensa ajatuksiinsa ja haaveilevansa eräästä tietystä punapäästä. Kun Draco seuraavan kerran havahtui sotkiessaan pergamenttiaan sulkakynästä tippuvalla musteella, hän huomasi kirjaston oven avautuvan: hän oli asettunut tarkoituksella paikkaan, josta näkisi heti, jos joku tulisi sisään. Dracon sydän suorastaan pamppaili kun välähdys kirkkaita punasia hiuksia heilahti sisään ovesta ja sirot vaaleat kädet sulkivat sen takana. Nopeasti Draco laski katseensa takaisin pergamenttiinsa, aivan kuin ei olisi missään vaiheessa katsellutkaan ovelle. Hän ei kuitenkaan jatkanut kirjoittamistaan, vaan oikeastaan sulki silmänsä, jolloin kaikki muut aistit terävöityivät. Hiljaiset askeleet kävelivät kohti häntä ja hän avasi silmänsä katsoakseen pergamenttiaan muka miettivän näköisenä, hän ei halunnut näyttää haaveilevalta. Sellainen ei sopinut Malfoyn imagoon.
Tuulahdus männynneulasia ja raikasta talvisäätä tulvahti Dracon sieraimiin kun Ginny Weasley käveli hänen ohitseen pidemmälle kirjastoon. Dracoa harmitti, ettei Ginny ollut jäänyt hänen viereensä istumaan, mutta toisaalta ei hän ollut sellaista odottanutkaan. Ginnyn ei ollut tarkoitus edes tietää, että Draco piti hänestä, siis sillä tavalla. Draco huokaisi itsekseen, kastoi sulkakynänsä musteeseen ja jatkoi taas kirjoittamista.
Ehkä vielä jonain päivänä, hän ajatteli itsekseen. Mutta sitä päivää ei tulisi, ennen kuin Draco itse tekisi aloitteen, eikä hän tekisi sitä koskaan.
Hetken kuluttua koko Dracon maailma tuntui heittävän kuperkeikkaa, kun eräs punahiuksinen kaunotar istuutui samaan pöytään pojan kanssa, kaivaen koululaukustaan esiin pergamenttia, sulkakynän ja mustepullon, sekä asettaen jostain hyllystä löytämänsä paksun kirjan niiden viereen. Draco katsoi hämmentyneenä tytön toimia ja Ginny Weasley hymyili hänelle hurmaavasti.
“Minulla on liemien aine tehtävänä, ja kuulin, että olet hyvä liemissä. Tahtoisitko ehkä auttaa?” Ginny kysyi viattoman kuuloisella äänellä. Draco halusi suorastaan hypätä tuolistaan ja rientää halaamaan tyttöä, kiittämään tuota siitä, että oli tullut kysymään apua juuri häneltä, mutta hän hillitsi itsensä. Hän halusi esittää mieluummin vaikeasti tavoiteltavaa, joten halailun ja pussailun sijasta hän loihti kasvoilleen vinon flirttailevan hymyn ja nyökkäsi.
“Voin minä auttaa. Mistä aiheesta kirjoitatte?” Draco kysyi lisäten ääneensä pientä flirttiä ja nostaen toista kulmakarvaansa kysyvästi. Hän tiesi näyttävänsä hyvältä, sillä juuri viimeisen tunnin loputtua hän oli viettänyt mukavasti aikaa vessassa laittamassa hiuksensa kunnolla niin, ettei yksikään suortuva seikkaillut omilla teillään. Hän oli myös varmistanut, että näytti muutenkin hyvältä, nyt kun tunnit olivat loppuneet, hän oli loihtinut itsestään hieman riettaan oloisen. Hän oli löysännyt kravattia niin, että se näytti seksikkään huolettomasti laitetulta, sekoittanut hieman juuri laitettuja hiuksiaan niin, että ne näyttivät edelleen huolitelluilta, mutta siltä kuin hän tietäisi olevansa hyvännäköinen vaikka ne eivät olisikaan aivan täydellisessä järjestyksessä. Kuten hän tietysti tiesikin. Lopuksi hän oli vielä käärinyt kaapunsa hihat kyynärtaipeisiin asti. Sitten hän oli katsonut itseään peilistä, virnistänyt omalle peilikuvalleen ja hyväksynyt sen ennen kuin oli lähtenyt astelemaan kohti kirjastoa.
Nyt hänestä tuntui, että kaikki se vaiva oli ehkä saattanut jopa tuottaa tulosta. Ginny istui samassa pöydässä hänen kanssaan ja auttamisen varjolla Draco siirsi tuolinsa Ginnyn viereen. Kun Ginny selitti heidän aineestaan, Dracon oli vaikea keskittyä siihen, minkä kanssa joutuisi, tai ehkä ennemmin saisi, auttamaan. Hänen teki mieli vain kuunnella Ginnyn ääntä, joka helisi kirkkaasti hänen korvissaan ja sai hänet kiihottumaan ajatellessaan miltä tuntuisi kuulla tuon äänen huutavan hänen nimeään. Draco virnisti omille ajatuksilleen, ravisti ne sitten päästään ja keskittyi neuvomaan Ginnyä aineen kanssa. Muutamaan kertaan Draco mukamas vahingossa hipaisi Ginnyn kättä ja hänestä tuntui, että Ginnykin kosketti häntä.
***
Myöhemmin samana iltana Draco makasi sängyllään ajatellen sen päivän opetustuokiotaan. Hän huokaisi onnellisena, toivoen, että se ei olisi ainoa kerta, kun hän saisi opettaa Weasleyn tyttöä. Hymy levisi hänen kasvoilleen, kun hän ajatteli seuraavaa ja aina sitä seuraavaa opetuskertaa. Ehkä heidän välilleen lopulta syntyisi jotain, kemiat syttyisivät ja he molemmat tajuaisivat pitävänsä toisistaan. Ehkä vielä jonain kertana Draco voisi luvan kanssa painaa huulensa tuon tytön huulille ja punaiset ja valkeat hiukset saattaisivat sekoittua yhteen kaksiväriseksi peitoksi heidän ympärilleen.