Tää oli kerrassaan ihana ficci luettavaksi. Aloitin eilen ja luin tänään loppuun. Osasin päätelläkin sen, että Draco ja Harry eroavat lopulta. Tää tarina herätti mussa voimakkaita tunteita. Kaikkea ilosta, onnesta, perhosten lepallelusta vatsassa, aina pettymykseen, kauhistukseen ja suruun asti. Toivoin aina kiihkeästi asioiden parantuvan, tai sitten riidan kohdalla, että se menisi entistä pahempaan. Joka sitten päättyisi lopulta hellään sovintoon. Ja näinhän kävikin muutamaan otteeseen.
Draco ja Harry on yks ihanimmista parituksista mitä tiedän. Tää tarina oli aivan omanlaisensa kaikista mitä oon lukenu, ja tää tarina, ehdottomasti, nousee mun suosikkien listalle. Multa ei ole koskaan rakentavaa kommenttia tarinaan herunut, eikä heru nytkään. Aivan uskomatonta oikeasti, miten jollain riittää ideaa tällaisen keksimiseen. Ja kirjoittaminen ah, se on kyllä yksi iso lahja minkä voi vaan omistaa.
Ron oli ihana kun oli niin hermoheikkoinen Draco kohtaan, ja sekin oli ihana, kun tämä sitten riidan päätteeksi kuultuaan Harryn ja Dracon seurustelevan, päätti parhaan kamunsa puolesta ojentaa käden Dracolle kättelemisen puolesta. Kerrassaan loistavaa. Hermione kauhistutti alusta lähtien, ei vaikuttanut aina ihan omalta itseltään mitä kirjoissa ja elokuvissa, mutta se ei haittaa laisinkaan. Mukavaa kun hahmojen luonteitakin muokataan välillä hieman toisenlaisiksi. Tosin kauhistuin heti alussa jo sitä, että Hermione vaikutti olevan ihastunut Dracoon myöskin. Sitä ei sitten koskaan saatukaan kunnolla, varsinaisesti, tietää.
En osaa sanoa miten, mutta jotenkin tää tarina oli täysin muista poikkeava ja jotenkin se vetää mutt ihan hiljaseks, vaikka kirjotusta tässä onkin jo reilusti. Mulla on jotenki tosi vaiennu ja hiljanen olo, tyyni, vaikkakaan ei kovin onnellinen tai iloinen. En osaa kuvata mun tunne tilaa tällä hetkellä kunnolla. Ehkä oon vaan niin shokissa tästä tarinasta.
Surettaa mielettömästi Harryn puolesta. Harry tuntui olevan niin palasina Dracon lähdöstä, vaikka ei sitä suoraan myöntänytkään. Olisin halunnut heidän edes hyvästelen, vaikka edes sanattomasti, kunhan jotenkin. Pelkkä katsekin olisi riittänyt ennen Dracon lähtöä. Harmittaa niin vietävästi, kun Harry ei saanut tietää kuin myöhemmin Dracon lähdöstä.
En osaa enää sanoa tähän yhtään mitään, eiköhän tätä tekstiä ole jo tarpeeksi. Tekisi mieli vielä purkaa kaikki ajatukset tähän, mutta taidan siirtää sen muuhun paikkaan kuin tähän.
Kiitokset siis mahtavasta ficistä ja sen julkaisemisesta, kiitos ja kumarrus !
