Yöntyttäret (S)

[shaya]

Ikäraja: S // zachy muokkasi myös otsikkoon.
Genre: angst, romance (h/c)
Paritus: Fleur Delacour/Cho Chang
Vastuuvapaus: Rowlingille kuuluvaksi tunnistamanne kuuluu hänelle.
Summary: Yöntyttäriä. Niitä sinäkin olet.

A/N: Mustalupiini innosti minutkin kirjoittamaan Thö Vuoden Viimeisen Ficin, joten tässä se nyt on - ja oikeastaan olen aika tyytyväinen! Beatrix-muruselleni kiitos esilukemisesta ja palautteesta. <3 Hyvää uutta vuotta kaikille! (Ja köh mitenniin hiukan myöhässä.)
FF50 049. Uusivuosi

(Paljettisateessa hymyilevät kasvot, iloiset toiset kolmannet seitsemännettoista, ihmiset nauravat tanssivat eilen lauloivat kai. Ja sinä;

sinä itket.)

Taivaalla roikkuvat tähdet vain vaivoin, tahtoisivat pudota vuoden viimeisenä iltana (olisiko se kaunista, unelma?). Kuu möllöttää paikallaan taivaanrannassa, haalistuu pian vasten kermanväristä aamutaivasta ja katoaa uudelleen ja uudelleen vain palatakseen paikalleen yön hiljaisiksi tunneiksi. Valaistakseen niitä joiden sisältä valo on kadonnut.

Yöntyttäriä. Niitä sinäkin olet.

Äiti sanoi aikanaan että sinusta piti tulla aurinkotyttö; vaaleat hiuksetkin! ja öisin sinun tyynylläsi helminauha kyynelistä kun et koskaan ollut (kai olemassakaan, todella?). Gabrielle oli, aina, tanssi niityllä kukkamekossa kun sinä kiipesit kalliolle ja annoit meren laulaa; kuin itsekseen, sinun äänesi, meren, sinun meren kenen (teidän). Käsivarsien alla tuuli soitti huilullaan, kutsui sinua, sormet kieppuivat käsivarret myös ympärillä ja harkitsivat;

mennä mukaan ei mennä mennä ei --- huomenna.

Lopulta et ollut koskaan tarpeeksi rohkea. Hame polvipituinen pois, laita sukat jalkaan, Fleur, sinä yksinkertaisesti kasvoit. Menit kouluun. Sait ystäviä (joista meri oli aina paras, öisin potkit jalastasi sukat ja nauroit).

Oletko sinä onnellinen, Fleur?
Toisinaan, Gabrielle, toisinaan. Älä sinä siitä huoli.

Et edes tiennyt mitä oli onni; sitäkö kun pyörii ympäri ympäri ympäri kaatuu nurmikolle valkoinen mekko jalkojen ympärillä itkettää ahdistaa ja lopuksi vain nauraa, kun ei osaa muutakaan? Sitäkö kun sukelsi lammen pohjaan ja löysi simpukan (vaan ei helmeä taaskaan)? Sitäkö, kun viimeinkin valittiin kaikkein rohkeimmaksi, niin, sitäkö, äiti oli ylpeä ja he hokivat: voi Fleur me olemme niin ylpeitä vaikka sinä tiesit sen muutenkin.

Tuleeko minusta onnellinen?
Tietysti tulee, sinä olet aurinkolapsi.

Englannissa oli sinun koettelemuksesi ja järvi ikityyni, sinä etsit rannasta pauhua humisevaa ja laulua joka kertoi että olit vielä elossa; että vesi oli vielä sinun, vaikka olit ollut kauan poissa.

Järvi oli hiljaa. On tänäkin yönä.

Viimeisenä iltana vuodesta; sinä itket. Muistat lapsuuden paljettisateen ja äidin sanat, muistat epätoivon, yksinäisyyden – ihmiset jotka eivät koskaan olleet niitä oikeita. Muistat, mutta seuraava kysymys on jo vaikeampi, ja se kuuluu: kuka sinä olet? Nyt? Ajatteletko vieläkin, että olet yöperhonen joka koteloituu kyllä vielä ja herää uuteen aamuun kirsikanpunaisena tai aprikoosinkeltaisena?

Ei, et sinä ajattele (kuukaan ei ajattele, sinä mietit).

Oikeastaan sinä et ajattele enää juuri mitään (mutta onko kuu edes elossa, oletko sinä?); sinä teet olet rakastat näennäisesti, ja totuus on –

Sinä olet kyllä koteloitunut. Mutta ei se tarkoita, että olisit kuoriutunut uudelleen.

”Kuu on lähes täysi.”

Varpaat viistävät veden pintaa kun sinä säikähdät (vettenpäälläkävelijä – sittenkin?), hypähdät ja laskeudut keveästi alas kuitenkin, hiekkaa jalkojen alla. Edessäsi seisoo tummahiuksinen tyttö, niin ainakin luulet – kuu ei ajattele mutta se osaa valehdella. Niin kuin mustavalkovalokuvat, piilottavat totuuden ja sitten se on vain osatotuus eikä totta ollenkaan. Mutta ei se haittaa, sinä olet tottunut varjotansseihin.

”Minusta tuntuu, että tähdet tahtovat pudota tänä yönä.”

Aikanaan kuu hukkuu kermanvaaleaan taivaaseen, mutta tällä kertaa sinä et mene sen mukana. Koska tänään sinulla on joku, joka pitelee sinusta kiinni, taiteilee kanssasi maailman reunoilla ja juoksee kanssasi kilpaa tähdillä jotka pian aikovat pudota. Ja kun jälleen tulee yö, te näette toisenne tummunein silmin, ja silloin;

silloin sinä kuoriudut kuorestasi.

(Tummanpunaiset siivet eivät kimalla.)

[Vanilje]

Tämä oli kyllä kaunis. En ole koskaan aiemmin tällä parituksella lukenut, mutta tähän tykästyin kovasti. Sun kirjoitustyylisi sopi tähän tekstiin todella hyvin. Se on aika erilainen kuin monilla, ja se on kyllä mielestäni ehdottomasti plussaa tässä tapauksessa.

Ficissä oli jotenkin kovin herkkä tunnelma. Tuli hieman sellainen utuinen olo. Ja kuitenkin hieman haikea. Tunnelman kuvaus oli kyllä mielestäni onnistunut oikein hyvin, ja siihen pääsi helposti mukaan. Kirjoitusasukin toimi oiekin hyvin. Nuo kaikki kursiiveilla kirjoitetut kohdat ym. tekivät tästä vielä vaikuttavamman, kuin mitä tämä olisi ilman niitä ollut. Ja yleisestikkin tätä oli melko helppo lukea.

Tämä parituskin oli mielestäni oikein kiva, ja tässä olit saanut sen myös toimimaan hyvin. Jotenkin Fleur ja Cho tuntuivat sopivan niin hyvin toisilleen. Tuli ihan sellainen fiilis, että ne tosiaan oikeasti tarvitsee toisiaan, eivätkä pysty kunnolla elämään ilman sitä toista. Varsinkin Fleurin kohdalla tämä oli vaikuttava, koska itse ainakin miellän Fleurin juuri sellaisesksi nirppanokaksi, joka ei juuri piittaa muista. Mutta tässä ficissä Fleurista löytyi sellainen uusi puoli, joka ei kuitenkaan selviä ilman sitä toista. Ja Cho oli tietyllä tavalla myös mielestäni juuri omanlaisensa.

Sitten pitää vielä mainita, yhden virheen olin bongaavinani:

Käsivarsien alla tuuli soitti huilullaan, kutsui sinua, sormet kieppuivat käsivaret myös ympärillä ja harkitsivat;

Tuossa pitäisi varmaan olla vielä toinen r. Mutta tämä oli siitäkin huolimatta todella kaunis kohta.

Varpaat viistävät veden pintaa kun sinä säikähdät (vettenpäälläkävelijä – sittenkin?), hypähdät ja laskeudut keveästi alas kuitenkin, hiekkaa jalkojen alla. Edessäsi seisoo tummahiuksinen tyttö, niin ainakin luulet – kuu ei ajattele mutta se osaa valehdella. Niin kuin mustavalkovalokuvat, piilottavat totuuden ja sitten se on vain osatotuus eikä totta ollenkaan. Mutta ei se haittaa, sinä olet tottunut varjotansseihin.

Varmaan lempikohtani koko ficissä. Jotenkin niin kaunis, ja tästä välittyy juuri omanlaistaan herkkää tunnelmaa. Tulee ihan sellainen olo, että ei uskalla koskettaa toista, kun pelkää sen menevän rikki. Ja tietynlainen välittäminen heijastuu tästä myös.

Tästä tekstistä tuli hyvin taiteellinen vaikutelma, eri tavalla kuin monista muista lukemistani teksteistä. Se on mielestäni kyllä erittäin hieno ja ihailtava asia, kun pystyy kirjoittamaan tämäntyylistä tekstiä, jonka tunnelmaan lukija pääsee vajoamaan täysin mukaan. Lukiessa tämä tuntui erittäin aidolta ja jotenkin läsnäolevalta.

Mutta kiitoksia vielä oikein paljon tästä lukuelämyksestä! Tämä oli oikein ihana aloitus tälle vuodelle. Ja hyvää uutta vuotta sinullekkin!

[Audrina]

Tämäpäs oli kaunis!

Kuu ja tähdet - joita olit kuvaillut mitä kauniimmin, kuvailusi niistä tekivät minuun vaikutuksen. Pidän paljon hieman erikoisesta kirjoitustyylistäsi, kuten jo edellinen kommentoija mainitsikin erikoisuus on mielestäni enemmän positiivisesti otettavaa, kuin negatiivisesti otettavaa. Kirjoitustyylisi on hyvin mieleenpainuvaa. Olen jonkun verran sun kirjoittamia femmeä lukenut, ja varsinkin se on tehnyt vaikutuksen!

Fleur/Cho - paritus tuntui varsin mukavalta paritukselta. Chon pohjautuva femme on ollut jo kauan mieleeni, ja tässä sitten oli! Paritus toimi hyvin, ja pidin siinä erityisesti kuinka veelakaunotar oli vain ensiksi nähnyt tummanhiuksisen tytön; kuu oli valehdellut, niin kuin mustavalkokuvissa.

Taivaalla roikkuvat tähdet vain vaivoin, tahtoisivat pudota vuoden viimeisenä iltana (olisiko se kaunista, unelma?). Kuu möllöttää paikallaan taivaanrannassa, haalistuu pian vasten kermanväristä aamutaivasta ja katoaa uudelleen ja uudelleen vain palatakseen paikalleen yön hiljaisiksi tunneiksi. Valaistakseen niitä joiden sisältä valo on kadonnut.

Kuten jo alussa sanoin, kuvailusi näistä taivaankappaleista teki minuun vaikutuksen; niinpä tästä alusta löytyi lempikohtani! Myös kermanvärinen aamutaival oli kaunis yksityiskohta.

Kokonaisuutena tämä oli kaunis. Pidin kovasti, kiitos vielä tästä makeasta lukukokemuksesta! 

[cadaverous]

Ei tätä  ficciä voi kuvailla muuten kuin kaunis!

Ihastuin erikoiseen kirjoitustyyliisi. Aluksi sulkuviivojen väliin kirjoitetut tarkennukset lähinnä häiritsivät, mutta opin tekstin edetessä lukemaan ne ja sisällyttämään tarinaan. Olen niitä, jotka jättävät sarjakuvalehdistä lukematta ne pienet tarkentavat laatikot ruutujen yläreunassa. Ne vievät vain tilaa puhekuplilta. 

Chosta ja Fleurista on aivan liian vähän ficcejä, varsinkin hyvin kirjoitettuja. Nämä ihastuttavat neidot eivät tunnu vanhenevan koskaan, vaan tarina toisensa jälkeen heidän roolinsa on usein se paha noita, joka on vuosituhannen suurimman rakkaustarinan tiellä. Fleur on ulkoisesti täydellinen nainen ja käytöstavoiltaan lähes moitteeton, mikä herättää kateutta muissa. Mikään ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Fleur tuntisi olevansa yksinäinen tai onneton, vaikka hän olisi muiden mielestä saavuttanut kaiken. Ulkonäkö vetää puoleensa, mutta herättää keskustelua sivummalla.

Cho muistuttaa monin tavoin Fleuria. Hän ei ehkä ollut yhtä kaunis, mutta epäilemättä erittäin viehättävä. Lisäksi hän on seurustellut kahden kolmivelhoturnajaisiin osallistuneen oppilaan kanssa, jotka molemmat ovat menestyneet myös huispauksessa. Aikamoinen miesmagneetti siis, mikä herättää taatusti kateutta katkerien tyttöjen keskuudessa. Ymmärrän siis, miksi Chosta ja Fleurista on helppo kirjoittaa katkeransuloisia ficcejä, jotka päättyvät siihen, kun toinen tytöistä menettää avioliitolla ansaitut rikkaudet ja jää yksin itkemään vauraan elämän perään puhdasverisen perijän solmiessa liiton jästisyntyisen naisen kanssa. Jaa elämä hymyilee kaikille, paitsi risukasaan piiloutuneille Fleurille ja Cholle.

Cho ja Fleur ovat kuin luotuja toisilleen (välissä on aina tilaa myös Ginnylle). Tarina oli kaikin puolin erittäin kaunis ja herkkä. Kiitos! 

[shaya]

Vanilje, oi, suuret kiitokset ensinnäkin pitkästä kommentistasi! Piristi aamua ihan huimasti. Cho/Fleur on yksi omia lempiparituksiani, joten olen iloinen, jos tykkäilet siitä myös - olen samaa mieltä kanssasi, näille tyttösille jonkinasteinen riippuvuussuhde kyllä sopii, minusta Fleurille varsinkin. Sanoit tuosta tekstin taiteellisuudesta - tämä ei kai kuitenkaan mennyt mielestäsi tekotaiteelliseksi, kun et ainakaan sanonut? Mutta niin, ää, en osaa oikein sanoa mitään, muuta kuin että punastun kehuistasi. Kiitos. (:

Audrina, kiitos sinullekin heti alkuun ihanasta kommentistasi! Tosiaan, tapaan kuvailla taivasta vähän joka toisessa tekstissäni, joten mukava kuulla, jos se ei tuntunut puuduttavalta vaan enemmänkin... kivalta? No joo, itse en osaa - ainakaan toistaiseksi - ajatella tyyliäni jotenkin erikoisena, mutta ei se mitään, en toki valita, vaikka joku asian niin näkisi. Cho/Fleurissa musta yksi viehätys on ehdottomasti se kontrasti, kun molemmat ovat kauniita, mutta toinen tumma, toinen vaalea.

cadaverous, oi, ihan tähän alkuun, että sulla on tosi kaunis ava! Ja hih, enpä ole tullut ennen ajatelleeksi tuollaista sarjakuvajuttua, mutta pakko myöntää, että itse luen kaikki pienetkin präntit sivujen alalaidoista ja tutkin kuviakin minuuttikaupalla. Kivaa kuitenkin, jos sait ne sulutkin mahtumaan tarinaan, sitten loppujen lopuksi. Olet oikeassa tuosta Fleurista, minusta hänet jätettiin turhankin sivuun itse kirjasarjassa, vaikka neidossa olisi ollut ainesta vaikka mihin! Kiitos vielä kommentistasi. (:

EpikFeil, apua, kehut ihan liikaa! Ei sillä, pitänee myöntää, että kommenttisi myötä piristyin huomattavasti ja saatan jopa jaksaa puuduttavan saksantunnin ja kaikkea... (Aion olla vastaamatta mitään tuohon ensimmäiseen kappaleeseen, koska en osaa sanoa mitään fiksua. Anteeksi.) Ilahduttavaa kuulla, että minun visioni välittyi tästä tekstistä - ajattelin nimittäin tarinan etenevän juuri kutakuinkin noin kun sanoit, muiden juhlivan kauempana ja muuta. Cho jäi tosiaan hieman piiloon, kun tästä ei oikein tullut taaskaan sitä mitä piti, mutta joo, olen tyttyväinen jos erilainen tulkinta ei ainakaan häirinnyt lukemista. Kiitos vielä kommentistasi! (:

[Ruskapoika]

Oih! Tää on ehdottomasti kaunein ja taiteellisin vähän aikaan lukemani ficci.

Luin tän jo viime yönä, mutten osannu sillon kommentoida, kun väsytti niin paljon. Yritin kyllä, mutta se meni heti alussa ihan plörinäks, nii nyt on hyvä koittaa uudestaan. Ihan sattumalta tän huomasin ja nimi on sen verran kaunis, että se suorastaan huusi klikkaamaan itteensä. Enkä yhtään kadu, että klikkasin sen auki, sillä tämä todellakin on kaikkea sitä, mitä kaunis sana ilmaisee. Sin kirjotustyylis on erikoinen, mutta ei todellakaan missään negatiivisessa merkityksessä. Siinä on sellasta leikkivyyttä, joka laittaa lukijankin miettimään hieman asioiden laitoja ja se nostaa semmosen huomaamattoman hymyn huulille. Sulut ja kaikki ajastusviivat on juuri sopivissa kohtaa tarkentamassa edellistä lausetta/tauottamassa tekstiä muuten vaan. Ja kursiivit. Rakastan sin tapaa kursivoida juuri ne sopivat kohdat tuolta <3

Fleurista ja Chosta on vähän ficcejä, hyvin kirjotettuina varsinkin. Tosin en oo näihin kahteen hirmu hyvin koittanukaan tutustua, kun miulle on jääny hieman negatiivinen kuva kummastakin kirjoista ja niistä ficeistä mitä on sattunu törmäämään. Mutta siun näkökantas kumpaakin on niin kiehtova ja sen pelkän Rowin luoman kuoren alle menevä, että tässä jopa unohin ne kaikki ajatukset kumpaakin kohtaan.

Siellä oli hirmusesti kohtia, joita voisin hehkuttaa maasta taivaaseen, mutta min on nii vaikee sieltä valita mitään, joten tyydyn sanomaan, että ihastuin koko ficciin ikihyviksi ja tallentelen sen koneelle, jotta pääsee joskus netittömänä aikana sitä lueskelemaan. Kiitos tästä kaunokaisesta

[foxtrot]

Oioi.

Taisin lukea tämän jo parisen päivää sitten, mutta jostain syystä (saamaton ja laiska) en kommentoinut. Törmäsin tähän kuitenkin nyt uudestaan ja päätin korjata virheeni.

Nautin suuresti lyhyistä, kuvailevista ficeistä, jotka on rakennettu taitavasti ja hieman tajunnanvirtamaisesti, ja tämä oli vallan ihana. Tekstin asettelu oli tässä juuri sellainen kuin pitikin - ilmava ja kevyt vailla pitkiä ja raskaita kappaleita, lisänä vielä kauniit ja riippumattomat mutta silti kovin huomiota kiinnittävät kommentit ja ajatukset sulkeissa. Kuvailu oli myös todella kaunista, vailla turhan usein käytettyjä vertauskuvia ja silti selkeää. Jos olisisin toisella mielellä, en ehkä olisi pitänyt tästä niin paljon kuin nyt pidin (tämänkaltaiset ficit ovat omasta mielestäni aina miellyttävämpiä, jos on jo valmiiksi virittäytynyt sopivalle taajuudelle  ).

Taisit mainita kommentissasi (Yön haalistamiin), että Fleur on lempihahmosi Potter-fandomista ja se kyllä välittyy tekstistä!  Käsittelet Fleuria mielenkiintoisella tavalla, ja tässä upposi hahmon luonteeseen ja ajatuksiin kokonaan - hienoa että joku välittää neiti Delacourista tällaisen puolen ja selittää etäisyyden aivan muulla kuin ylimielisyydellä (hieman tämänkaltainen kuva minullakin on, mutta tämä teksti syvensi sitä entisestään). Tunteet oli maalattu esiin hyvin sillä tavalla, että Fleurista tuli sopivan muusta maailmasta eristäytynyt. Pidin myös siitä, että Cho oli tässä tavallaan etäinen ja ficci keskittyi enemmän Fleuriin, ja kuitenkin toinen oli lopuksi vahvasti läsnä aivan viimeisissä lauseissa.

Äiti sanoi aikanaan että sinusta piti tulla aurinkotyttö; vaaleat hiuksetkin! ja öisin sinun tyynylläsi helminauha kyynelistä kun et koskaan ollut (kai olemassakaan, todella?). Gabrielle oli, aina, tanssi niityllä kukkamekossa kun sinä kiipesit kalliolle ja annoit meren laulaa; kuin itsekseen, sinun äänesi, meren, sinun meren kenen (teidän).

Pitkähkö lainaus, mutta ah, ihana kohta. Tismalleen tätä tarkoitin eristäytyvällä ja kauniilla kuvailulla.

Saitkohan tästä mitään irti? Meni ehkä liialliseksi ihkutukseksi, mutta tämä oli niin kovin nätti etten osannut muutakaan sanoa. Kiitos!

[shaya]

Ruska, oi, ihanaa nähdä suakin taas. <3 Ilahduin kommentistasi valtavasti, hienoa kuulla jos tämä sai sut unohtamaan omat, negatiivisemmat kuvasi tytöistä lukemisen ajaksi! Oon joo sen verran neuroottinen canonin suhteen, että koitan pitää omat tulkintani hahmoista sellaisina, että ne sopisivat myös canoniin ja Rowin luomiin kuviin. Mahtavaa myös kuulla, jos susta mun tyyli on erikoinen; massa on jotakin johon en koskaan haluaisi hukkua, ja näitä tällaisia kuvailevampia ficcejä täällä on viimeaikoina näkynyt paljonkin (ei sillä, en valita). Ja oi, tallensit koneellekin? Kiitos ihan hurjasti kommentista ja kaikesta ja iih! (:

foxtrot, haha, tuo "joku syy" on tuttu täälläkin päin, joten ei hätää - kiitos kuitenkin että palasit vielä. Olet oikeassa, tällaiset tekstit tosiaan tarvitsevat hieman virittäytymistä, muuten ei ymmärrä mistään mitään ja fiilis tekstin lukemisen jälkeen on lähinnä että mitä ihmettä. Olen iloinen jos et löytänyt juurikaan tavallisimpia vertauskuvia, koska satun rakastamaan sanoilla leikkimistä, ja yritän vältellä tavallisimpia ilmauksia. Fleur tosiaan on yksi lempihahmoistani, jos ei jopa se lempihahmo, ja se on mun päässä alkanut elää vähän turhankin paljon omaa elämäänsä, ja siten tällaisia sitten syntyy. : D Ja ei huolta, sain tästä paljonkin irti, kiitos kovasti! (:

[Odo]

Awws.<3

Cho/Fleur on minun uusi rakkaus femmeilyssä ja nyt kun sitä löysin niin pakko oli lukea ja tietysti rakastua tähän tekstiin. En tiedä oletko huomannut sitä itse, mutta kirjoitat jotenkin todella jännästi ja eritavalla leikkien sanoilla ja lauseilla ihan mielesi mukaan tehden silti aivan uskomattoman kaunista ja juonellista tarinaa, joka soljuu eteenpäin? Se on jotenkin erikoinen, koska en ole oikeastaan vastaavaan törmännyt ja pidän tuosta tavasta aivan uskomattoman paljon.<3

Sitten siihen paritukseen, josta jo mainitsinkin. Cho/Fleur on femmerakkaus, kuten hahmona myös molemmat hahmot. Tässä käsiteltiin huomattavasti enemmän Fleuria kuin Chota, mutta se sopi tähän täydellisesti ja pidin siitä tavasta, jolla rikoit canoninomaisen Fleurin tekemättä siitä silti OOC:tä. Loit hahmolle enemmän tunteita ja syvyyttä, mutta pidit silti vahvan ja ylpeän kuoren yllä niin, että se pysyi IC:nä erilaisuudestaan huolimatta. Tuosta Fleurista pidin todella paljon. Cho taas, joka jäi hieman etäisemmäksi... no lukiessani tekstiä aluksi unohdin ihan täysin, että rannalla seisoo Cho - kuvittelin Lunaksi, mutta kyllä Cho se oli, joka tavoitteli unelmaa niinkuin Fleurkin ja toisaalta mukavaa, että jätit Chon syrjämmelle ja lopetit tarinan heidän tapaamiseensa joka oli kaunis, viaton.

Awws, en osaa sanoa mitään kovinkaan viisasta kuin, että pidin todella paljon tästä. Yllätys, yllätys, et varmaan olisi vielä sitä osannut arvata ellen olisi vielä erikseen sanonut? Ihana teksti, tahdon lisää!

Odoshi kiittää ja kumartaa lukuelämyksestä.
Ihanan femmetäytteinen aamu, btw. :3

[shaya]

Odoshi, oi, jee, joku toinen Cho/Fleurista innostunut! <3 Apua, mä en osaa sanoa oikein mitään noihin kehuihin, en oikeastaan itse ajattele itseäni niin kovin uniikkina - mutta kiitos joka tapauksessa, arvostan! Fleur on mun lempihahmoja Potterdomista, joten hänen persoonallaan on tullut leikiteltyä enemmänkin, pohdittua kaikenlaista, ja siten tähänkin tekstiin päädyttiin. Musta on hirveän vaikeaa ajatella Fleuria sellaisena kylmän koppavana, jollaisena hänet pääasiassa kirjoissa kuvattiin, kun kumminkin nainen sai osakseen myös paljon rakkautta, ja neloskirjassakin selkeästi välitti sisarestaan, niin niin. Joo. Ja Cho jäi tarkoituksellakin takaa-alalle, periaatteessa idea oli sellainenkin klisee kuin että Cho kind of pelastaa Fleurin sieltä varjoista ja näin. (Ja tahdoin pohtia Delacourien perhettä.) Femmentäyteiset aamut, aww, ja kiitos vielä kommentistasi! (:

[Parisade]

Muistatko kun lupasin siinä 8-12 vuosituhatta sitten kommentoida tätä ? Eli täältä pesee.

Tuota noin... Tämä on taas niitä sinun fikkejäsi, jotka haluaisi lainata kokonaan ja ripustaa jonnekin seinälle palvottavaksi. Minä en haluaisi toistella kaikkea mitä olen ennenkin sanonut (rakastanrakastanrakastan) mutta kai se pakko on kun omat verbaaliset kykyni eivät oikein riitä tätä ylistämään. Ehdottomaksi yksi näteimmistä fikeistäsi, vaikka sinulla ne kaikki ovat kauniita. Ehdottomasti, jotain, jota en voisi odottaa lukevani keneltäkään muulta. Äh, tämä on vain niin saamarin kaunis ja tunnelmaltaan ihan omanlaisensa ja sinun ansiostasi olen myös alkanut rakastaa tätä paritusta. Cho ja Fleur ovat omalla tavallaan molemmat niin syviä ja herkkiä hahmoja ja inä vain rakastan.

Jos lempikohtia pitäisi alkaa listailemaan, niin aloittaisin ensimmäisestä virkeestä. Kaikki tuo paljettisade, peräkkäiset sanat (eikä pilkkuja) nauru ja laulu ja yksinkertaisesti vain tämän fikin alku vie mukanaan aivan totaallisesti. Tämä on ihana kuvaus nimenomaan Fleurista ja tuo hahmoon uusia puolia, joita ei välttämättä itse tulisi ajatelleeksi. Tuo koteloitumismetafora ja siitä kuoresta kuoriutuminen ja tummanpunaiset, kimaltelemattomat siivet ovat vain... oi, nättiä, niin äärettömän nättiä ja tämä fikki on täydellinen.

Sitten oli tämä:

kuu ei ajattele mutta se osaa valehdella

joka on myös loistavan nerokas huomio ja juuri sinulle tyypillinen tapa sanoa tutuilla sanoilla jotain niin erilaista. Tykkään siitä, että Cho on tässä se pelastava voima ja Fleu (ylpeydestään huolimatta) se, joka tarvitsee apua.

Joo, Shay, anteeksi sekava kommentti, mutta minä olen rakastunut.

- sade

[shaya]

sadettaja, haha, feel free sen palvomisen suhteen. :--D Niin siis. Olen kovin otettu kauniista sanoistasi, piristävät tätä ankeaa perjantai-iltaani sairaana kovasti! Fleuriin ja Chohon muuten kannattaa ehdottomasti rakastua, tämä pari varmasti toimisi sinunkin käsissäsi aivan erinomaisella tavalla. Ja muutenkin, kuka nyt ei rakastaisi veelaa ja nättiä aasialaistyttöä? Siis oikeasti? Ja sitten voisin lopettaa fangirlauksen, kaikki ovat varmaan jo saaneet siitä jotakuinkin tarpeekseen. Täytyy muuten myöntää että tämä on se fic, joka summaa ajatukseni Delacoureista yhteen pinoon aika kokonaisvaltaiseksi, siksi ehkä ilahdunkin aivan erityisesti tähän tulleista kommenteista! Hihi, tykkään jos sinä tykkäät ja rakastuminen on aina hieno asia. Kiitos. <3

[Funtion]

Hello honey! <3 Oon taas ruvennut eksymään sun ficceihis, koska Finistä ei löydä mitään mitä mä haluaisin lukea niin mä sitten luen näitä sun tekstejä, jotka on siitä ihania etten mä edelleenkään välitä mitä niissä lukee. Mä vaan kuuntelen näitä... ihastelen sanoja... sanat kuulostaa mun korvissa aina joltain. Mä en koskaan aattele sanoja merkitysmielessä, vaan lähinnä siinä mielessä miltä ne kuulostaa joten... aaah nää sun tekstit on tähän täydellisiä.

Yöntyttäret otsikkona ei vaan voi pettää.

Okei. Selvä. Mä tunnustan nyt suoraan olevani aivan liian sekavassa ja levottomassa, kärsimättömässä mielentilassa tajuakseni tätä. Multa oikeesti meni tää ihan täysin ohi, enkä tajunnut tästä mitään, mut mä pidin tästä silti törkeesti, koska tää kieli oli niin hemmetin kaunista. Kaikki yksittäiset asiat ja mietteet oli kauniita. SUN PITÄIS KIRJOTTAA RUNOJA. Oikeesti pitäis.

Toisaalta mun tekis mieli vihata sitä, miten näitä sun tekstejä joutuu tulkitsemaan näin paljon, mut en vaan kykene siihen. Kuten oon tuhat kertaa sanonut, mua ei suoraan sanottuna kiinnosta onko sun teksteissä jokin punainen lanka tai juoni. Siis hienoo jos sellainen on, mutta mua ei haittaa vaikkei oliskaan. Koska. Tää. Hiton. Kieli.

Kuu möllöttää paikallaan taivaanrannassa, haalistuu pian vasten kermanväristä aamutaivasta ja katoaa uudelleen ja uudelleen vain palatakseen paikalleen yön hiljaisiksi tunneiksi. Valaistakseen niitä joiden sisältä valo on kadonnut.
Mikä oivallus. <3 Valaisee niitä joiden sisältä on valo kadonnut..... ah.

Ajatteletko vieläkin, että olet yöperhonen joka koteloituu kyllä vielä ja herää uuteen aamuun kirsikanpunaisena tai aprikoosinkeltaisena?
Tää yöperhosjuttu oli älyttömän hieno, vaikka en ihan tajuakaan tätä symboliikkaa. Oon liian teoreettinen ja järkevä lukemaan sun tekstejäs, selkeesti.

Tää nyt ei ehkä kohonnut mun lemppareihin, sillä oikeesti multa meni tästä paljon ohi, mutta tän tunnelma oli upea ja hauras, seesteinen, sellainen rauhallinen ja utuinen... aa mä vaan rakastan tätä sun kieltäs ja tunnelmaa. Hassua, että tää on suomea. Hassua, sillä mä en ihan välttämättä uskois sitä, sillä tää on niin törkeen kaunista ja mun korvissa suomi kuulostaa välillä ihan hiton jähmeältä ja jäykältä, kovalta ja rumalta, kun vertaa esim. ranskaan.

Älä ees yritä ymmärtää tätä kommenttia. Mä leijailen jossai sanojen taivaassa tän luettuani. aaaa. Kiitos tästä! <3
Ps. Sun on turha ees yrittää selittää tätä mulle. Mä en ees haluu tajuta tätä sisällöllisesti.