All I Want for Christmas is Your Face (L/J, K-11) VALMIS

[Röhkö]

Title:: All I Want for Christmas is Your Face
Genre:: humor/romance/horror?
Rating K-11
Paritus: het, James/Lily + muuta kivaa
5 –osainen joulutarina VALMIS
Summary: On kelmien viimeinen, seitsemäs, joulu Tylypahkassa. Lily ei ole vielä lämmennyt Sarvihaaralle, mutta ihastunut poika on päättänyt hurmata punapään.
Suuri osa oppilaista on jäänyt Tylypahkaan lomaksi, koska kuuluisa huispaaja Maya Torton on tulossa Dumbleron vieraaksi jouluksi ja moni haluaa nähdä hänet edes vilaukselta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, että Maya on kyllästynyt suositun urheilijan elämään – hän haluaisi viettää edes yhden joulun rauhassa, aivan kuten Lily Evans. Tytöt päätyvät tekemään elämänsä vaihtokaupat…
Muuta: osallistuu jouluhaasteeseen


1. luku: Mayan kirous

I don't want a lot for Christmas
There's just one thing I need
I don't care about the presents
Underneath the Christmas tree
I just want you for my own
More than you could ever know
Make my wish come true
All I want for Christmas is...
You

Tomusokerin näköinen lumi kuorrutti Tylypahkan aumakatot. Pimeys hiipi linnan ylle, mutta ikkunoissa loistivat kymmenet pienet kynttilät. Silloin tällöin aulatiloissa raikui kulkusten säestämä joulumusiikki, joka vei oppilaiden ajatukset loitsutekniikoista joululahjaostoksiin. Joulu oli saapunut velho- ja noitakouluun.

Miksi taikakansa juhli joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa? Lily Evans, joka oli saanut jästimaailman kasvatuksen 11-vuotiaaksi asti, oli löytänyt tähän kysymykseen vain muutaman lyhyen vastauksen velhokirjallisuudesta.
Ensinnäkin taikamaailma ei halunnut erottua liikaa ei-taikovista ihmisistä – olisi ollut epäilyttävää, jos maailman odotetuinta juhlaa ei järjestettäisi monessa velhokodissa. Jostain syystä joulunvihaajia kyllä löytyi jästien parista, mutta eivät velhot voineet sanoa vihaavansa joulua. Varsinkin pienet taikurinalut halusivat lahjoja yhtä suurella vimmalla kuin jästilapset. Ei olisi ollut reilua kieltää puhdasveristen perheiden lapsilta sitä, mikä suotiin myös jästisyntyisille.
Toisaalta jotkut akateemikot pitivät vapahtajatematiikasta. Lily muisti lukeneensa voimakkaasta taikuudesta, joka suotiin vain harvoille. Toisten puolesta uhrautuminen oli jalo teko, jota velhot arvostivat yhtä paljon kuin jästitkin. Lily ei kuitenkaan halunnut ajatella sellaista jouluna, jolloin hän yleensä sai viettää aikaa perheensä ja sukulaistensa kanssa.
 
Tänä jouluna hän ei kuitenkaan pääsisi viemään kynttilää isoäitinsä haudalle. Lily ei voisi yrittää tehdä sovintoa sisarensa Petunian kanssa, joka oli muuttanut pois kotoa ja lähtenyt opiskelemaan yliopistoon. Lily oli jäänyt Tylypahkaan viettämään joulua, koska ensi vuonna se ei olisi mahdollista. Lisäksi Lilyn paras ystävä Sofia oli vaatinut, että he molemmat viettäisivät loman linnassa, koska he eivät aikaisemmin olleet juhlineet joulua yhdessä. Lily kyllä tiesi, ettei ystävyys ollut ainut syy: Sofia halusi jäädä Tylypahkaan, koska Maya Torton oli tulossa sinne rehtori Dumbledoren vieraaksi. Maya Torton oli Britannian huispauksen maailmanmestaruusjoukkueen jahtaaja. Sofia, joka oli innokas huispaaja, halusi ehdottamasti tavata Tortonin. Lily päätti antaa läsnäolonsa ja tukensa joululahjaksi Sofialle. Lisäksi Lily oli johtajaoppilas, joten Dumbledore halusi hänen olevan paikalla vastaanottamassa Tortonia.

Tunnelmaa vanhassa koulurakennuksessa kyllä riitti. Tilustenvahti ja vahtimestari olivat koristelleet linnan oikein kauniiksi.
Tylypahkaan jäämisellä tuntui olevan kuitenkin liikaa haittapuolia, Lily ajatteli katsellessaan juna-asemalle lähteviä oppilaita, jotka olivat menossa jouluksi kotiin. Lily oli eteishallissa vahtimassa järjestystä, koska se kuului hänen johtajaoppilaan tehtäviinsä. Tungoksen toisella puolella, vastapäätä Lilyä, seisoi sotkutukkainen ja silmälasipäinen nuorimies, joka oli Rohkelikon toinen johtajaoppilas. Sotkutukka keräsi nuorempiensa katseet heiluttelemalla taikasauvaansa ja loihtien mistelinoksia pahaa-aavistamattomien oppilaiden yläpuolelle.
Kun eräs ekaluokkalainen puhkesi itkuun mistelin kietouduttua hänen hiuksiinsa, Lilyn pinna paloi pohjaan. Hän haihdutti ilkeän kasvin ekaluokkalaisen kimpusta nopealla taialla ja kääntyi vihaisesti katsomaan Sotkutukkaa.
”Minä haluan pian pois täältä ja viimeistelemään taikajuomien esseen! Lopeta tuo sählääminen!”
James Potter hymyili anteeksipyytävästi.
”Evans, nyt on joulu. Yritä vähän rentoutua”, hän sanoi tyynnyttelevästi. Lily mulkaisi häntä ja keskittyi sitten taas vahtimaan viimeisiä lomalle lähtijöitä. Muutama tuttu oppilas halasi häntä, mikä nosti Lilyn mielialaa. Varsinkin kaikista pienimmät oppilaat tuntuivat olevat aidosti joulumielellä, kun he hyvästelivät Lilyn.
”Kiitos tukiopetuksesta taikajuomissa. Mainitsin Kuhnusarviolle, että sinun ansiostasi sain huippuarvosanan vikasta kokeesta”, kolmasluokkalainen Maryanne kiitti ja ojensi Lilylle konvehtirasian. Kun Maryanne riensi ystäviensä perään tammiovista, Lily tajusi yhtäkkiä jotain mahtavaa. Hän halusi tulla opettajaksi!
”Haluaisitko sinä antaa minullekin tukiopetusta taikajuomissa?”
Lilyn haaveilu tyssäsi kuin seinään. James Potter oli tuonut esille sen tosiasian, mitä opettajat joutuivat arkielämässään päivittäin kohtaamaan: epämiellyttävien tapausten kanssa täytyi tulla toimeen.
”Potter, S.U.P.E.R –kokeisiin on vain pari kuukautta aikaa. Minun tukiopetustaitoni eivät riitä. Ehdottaisin, että viettäisit Tylypahkassa vielä muutaman vuoden”, Lily vastasi nuivasti.
Sotkutukka katsoi häntä suu mutrulla ja käsi haroen mustaa hiuspehkoa.
”Oletko sinä jo päättänyt, minne haet tämän” – Potter viittasi Tylypahkan seiniin – ”jälkeen?”
Lily kohautti olkiaan. Miten Sotkutukka osasikin kysyä sellaista juuri nyt?
”Pidän vaihdoehdot avoinna”, Lily vastasi ympäripyöreästi ja lähti kävelemään rappusia ylös. Sotkutukka seurasi häntä.
 Lilyn oli todella ryhdyttävä työstämään lukukauden viimeistä esseetä, joka piti palauttaa seuraavana päivänä. Lily halusi Kuhnusarviolta mahdollisimman hyvän arvosanan.
Ikävä kyllä Lilyllä olisi seuraavana päivänä myös muita velvollisuuksia: Maya Torton saapuisi myöhään illalla koululle. Koska ylimääräinen vouhotus haluttiin välttää, eteisaulassa huispaajaa vastassa olisivat vain johtaja- ja valvojaoppilaat. Ensin Tortonille tarjottaisiin yksityinen illallinen Suuressa salissa, minkä jälkeen hänet piti saattaa vierastupaan. Muille oppilaille Tortonin tapaaminen oli suuri kunnia, koska he olivat joko kiinnostuneet Tortonista huispaajana tai sitten heille oli lapsesta asti kerrottu Mayan isästä, kuuluisasta aurori  Lootah Tortonista. Lootah Torton oli kuulemma listinyt ainakin tuhat pimeyden velhoa pelkällä katseellaan tai jotain sinne päin.
”Lähetikkö McGarmiwa sinulle Rohkelikon johtajaoppilaan kunniamerkin?” Sotkutukka kysyi, kun he saapuivat Lihavan Leidin eteen.
Lily nyökkäsi.
”Ne pitää palauttaa tilaisuuden jälkeen”, hän muistutti ja lisäsi taululle salasanan: ”Maya.”
”Minulle tuli siitä tosia tärkeä olo”, James sanoi, ”kunniamerkkejä pidetään vain tosi hienoissa tilaisuuksissa.”
Lily tuhahti. Hän tiesi hienompiakin tilaisuuksia kuin parikymppisen huispaajan saapuminen joulujuhliin. Hän kapusi tyttöjen makuusaliin vieviin portaisiin. Yllättävää kyllä, tällä kertaa James Potter ei huudellut hänen peräänsä yhtään mitään, ei edes hyvän yön toivotuksia.
Lily ei tietenkään voinut nähdä, että James Potter lähetti hänelle lentosuukon.

***

Punakultainen kunniamerkki sai Lilyn tuntemaan itsensä palkituksi näyttelykoiraksi. Vaikka hän oli pukeutunut yksinkertaiseen vihreään juhlakaapuun, kokonaisuus vaikutti ylijuhlavalta. Lily nyki typerää jakkua, jonka äiti oli lähettänyt hänelle.
”Minä olen niin kateellinen, että voisin tainnuttaa sinut kohta ja mennä tilallesi”, Sofia ulisi ja kokosi Lilyn punaisia hiuksia näppärästi jonkinlaiselle nutturalle. He olivat makuusalissaan, ja Torton-tilaisuuden oli määrä alkaa puolentunnin kuluttua.
”Siitä vain”, Lily yllytti, ”minua ei haittaa. En edes tiedä, miltä Torton näyttää.”
Lily näki peilin kautta, että Sofia pudisti turhautuneesti päätään. Pienikokoinen Sofia oli pukeutunut väljään ja vanhaan oloasuun, joka näytti todella mukavalta verrattuna Lilyn liian tiukkaan juhla-asuun.
”Hän on todella kaunis”, Sofia huokaisi ja perääntyi tarkastelemaan Lilyn kampausta kauempaa.
Lily pyöräytti vihreitä silmiään. Ehkä Tortonin ulkonäkö oli myös syy siihen, miksi niin moni poika oli päättänyt jäädä jouluksi kouluun.
”Toivottavasti pääsen mahdollisimman nopeasti nukkumaan. Taikaliemiesseen kanssa meni koko viime yö!” Lily parahti.
Sofia istui sängylleen, jonka pylväät hän oli koristellut jouluisilla somisteilla. Sofia oli lisännyt myös omiin mustiin hiuksiinsa kultaisena kimaltelevan rusetin.
“Liljaseni, sinun pitää yrittää nauttia elämästä. Tämä on meidän viimeinen vuosi Tylypahkassa! En halua, että paras ystäväni on kuin säkillinen lohikäärmeen sontaa.”
Lily ei vastannut mitään, vaan tyytyi viimeistelemään ulkoasunsa huulikiillolla. Sitten hän nappasi pienen laukkunsa ja lähti vastaanottojuhlaan.
”Ne eivät ole kenenkään hautajaiset, muista se!” Sofia huusi hänen peräänsä.
Vaikka Lilyn kengissä oli vain matala korko, hän meinasi kaatua portaissa. Hän kirosi, kokosi ryhtinsä ja yritti kävellä mahdollisimman arvokkaasti aulaan. Tilaisuudet eivät olleet Lilyn alaa – hän ei ollut sukkela small talkissa eikä Lily hymyillyt silloin kun häntä ei hymyilyttänyt. Lilyllä ei omasta mielestään ollut lainkaan karismaa.

”Hyvää iltaa, neiti Evans”, toivotti Puuskupuhin johtajapoika Michael Abbot. Hän oli juuri niitä ihmisiä, joilla oli luontaista halua esiintyä ja olla ihmisille mieliksi.
”Öh, iltaa”, Lily vastasi ja katsoi paikalla olijoita varovaisesti. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Syrjässä muista seisoi huonoryhtinen, kalpea ja synkkäilmeinen Severus Kalkaros. Lily ei ollut puhunut hänen kanssaan kahteen kuukauteen – ei syksyn ensimmäisen huispausottelun jälkeen.
”Ollaanpa sitä kauniina!”
Lily kääntyi ja virnisti James Potterille. Tämänkin rintamuksessa komeili punakultainen kunniamerkki, jonka keskellä oli pieni leijonasymboli.
”Olen vähän myöhässä, onko Maya tullut jo?” James kysyi kiihtyneesti. Hän haroi hiuksiaan, jotka olivat yhtä sotkuiset kuin aina ennenkin.
”Hänen pitäisi saapua näillä sekunneilla”, Michael Abbot sanoi vilkaistuaan kiiltävää rannekelloaan, ”meidän on asetuttava siistiin järjestykseen!”
Pojat asettuivat riviin toiselle puolelle tammiovia ja tytöt heitä vastapäätä.
Lily katsahti taas Severukseen, joka oli Luihuisen valvojaoppilas. Kauan sitten juuri Severus oli kertonut Lilylle, mikä hän oikeasti oli ja minne hän kuului. Nykyään he eivät olleet puheväleissä, koska Severus ei tainnut itse tietää, minne kuului.
”Hän tulee!” Sihahti Korpinkynnen Gabriella Kuhnusarvio (taikajuomaopettajan siskontyttö, joka oli professorin suureksi pettymykseksi surkea liemien keittäjä).

Tammiovista oli astunut sisään kaksi tummanpuhuvaa turvavelhoa. Vaikka Lily ei piitannut huispaussankarista, hän tunsi silti sisällään kihelmöivän jännityksen tunteen. Luultavasti se johtui aulassa vallitsevasta yleisestä tunnelmasta, joka huokui läsnäolijoista.
”Ihanaa olla taas Tylypahkassa!” kailotti käheä ääni. Valkoisen lumituiskun seasta astui esiin nuori nainen, jolla oli sininen talvimatkaviitta yllään.
Kuten Sofia oli sanonut, Maya Torton oli kaunis. Hänellä oli maitokahvin värinen iho, ruskeat silmät ja kiiltävän tummat hiukset. Hänen ihossaan ei näkynyt ainoataan merkkiä huispaustapaturmista, jollaisia pelaajilla yleensä oli. Sen sijaan Maya oli jäntevä ja siro. Lilyn mielestä hän näytti intiaaniprinsessalta.
”Tervetuloa Tylypahkaan!” Michael Abbot sanoi, ääni huomattavasti täristen. Abbot kumarsi Tortonille toinen käsi selän takana. James Potter työntyi sukkelasti Abbotin eteen ja sanoi:
”Mahtavaa saada Teidät – saanhan sanoa Maya? – meidän vieraaksemme.”
Maya hymyili isoilla huulillaan, mutta Lilyn mielestä hymy oli jotenkin väkinäinen. Michael Abbot työnsi Jamesin pois edestään ja sanoi:
”Olkaa hyvä ja antakaa takkinne. Me kohotamme ensin maljan ja nautimme hieman mahtavista pöydän antimista, kunnes saatamme teidät lepäämään.”

He siirtyivät suureen saliin. Lily istui suosiolla kauimmas Mayasta, koska muilla tuntui olevan taistelua päästä hänen viereensä.  Ikävä kyllä Lily huomasi pian istuvansa vastapäätä Severusta ja Emily Lestrangea. Severus katsoi tiukasti pöytään, mutta Emily katsoi Lilyä julkeasti. Lisäksi James Potter näytti menettäneen parhaan paikan Abbottille, joten hän änkeytyi Lilyn viereen.
Pian heidän eteensä ilmestyivät lasit, jotka olivat täynnä punaista juomaa.
”Kohotetaan malja Maya Tortonille, sukupolvemme parhaalle huispaajalle!” kailotti Abbot. He kaikki kohottivat lasinsa ilmaan ja skoolasivat – Lily vastahakoisesti vain Jamesin kanssa.
Sitten heidän eteensä ilmestyivät hienot lautaset, joilla oli herkullisen näköinen annos maustettuja porkkanoita sekä hirven lihaa. Lilyllä oli nälkä, joten hän tarttui innokkaasti aterimiin.
Hetken kuluttua hän huomasi, että James tökki haarukalla porkkanoita tympääntyneesti.
”Onko siinä jotain vikaa?” Lily kysyi närkästyneesti. Kelmit olivat hänen mielestään aina olleet lapsellisia – paitsi ehkä Remus – mutta ruoka oli sentään vaivalla tehty. Tosin Lily ei tiennyt, kuka linnan ateriat valmisti.
”Minä – minulle ei ole nälkä”, James vastasi hiljaa.
Lily kohautti olkiaan ja jatkoi syömistä. Hän huomasi Jamesin katsovan uteliaasti Severusta, mikä ei ilahduttanut Lilyä. Pojat olivat olleet monta vuotta toistensa vihollisia. Tällaisessa tilaisuudessa ei kannattanut ruveta kinastelemaan.
”Ruikuli”, James sanoi hiljaa ja Lily voihkaisi, mutta James jatkoi:
”Ruikuli, mitä sinä oletkin tehnyt, minun pitäisi antaa sinulle palkinto. Näytät viimein jättäneen Lilyn rauhaan. Hän ansaitsee paremman ystävän kuin tuollaisen hiipparin!”
Lily katsoi Jamesia vihaisesti.
“Älä sinä puutu minun asioihini!”
Severus oli ottanut taikasauvansa esiin.
”Lopettakaa! Te nolaatte meidät kaikki!” Lily yritti tyynnytellä, vaikka hänen oma vihansa kasvoi Jamesia kohtaan. Miksi tämän piti aina järjestää kohtaus, joka nolasi Lilyn?
”Potter, sinä se hiippari olet! Hiivit katselemaan vierestä, miten se reppanaystäväsi kärsii – ” Severus ivasi, mutta James huusi hänen päälleen:
”Miten tuollainen säälittävä kalpeanaama on päässyt valvojaoppilaaksi?”
Lily huudahti vihaisesti. Muut olivat hiljentyneet ja katsoivat uteliaina heihin.
”Potter, anna olla”, Lily rukoili.
”Kerro sitten itse, mitä teidän taikajuomakerhollenne tapahtui?” James kysyi.
Lily pudisti äkäisenä päätään.
“Älä työnnä päätäsi joka paikkaan.”
Severus nousi seisomaan ja poistui tönköin askelin suuresta salista.

Loppuilta sujui melko rauhallisesti. Lily ei vaihtanut enää sanaakaan kenenkään kanssa, vaan hän söi jälkiruokansa kiukusta pihisten loppuun. 
Mayan saattajiksi oli valittu vain johtajaoppilaat. Lily olisi mieluusti liittynyt näreiden valvojaoppilaiden joukkoon, joiden piti mennä edeltä nukkumaan.
”Kiitos kaikesta”, Maya sanoi, tällä kertaa aidosti, “haluaisin tavata Dumbledoren mahdollisimman pian.”
Michael Abbot riensi vastaamaan:
”tapaatte hänet heti huomenna aamiaisella, voin vakuuttaa!”
He lähtivät kohti vierastupaa, joka sijaitsi neljännessä kerroksessa. Lily jättäytyi jälkimmäiseksi, mutta hänen takanaan seuraavat turvavelhot hieman kammottivat häntä.
Maya Torton toivotti heille lämpimästi hyvää yötä, kun he saapuivat vierastuvan ovelle. Kun häneen katseensa osui Lilyyn, hän sanoi:
”Kuule, voisitko auttaa minua purkamaan tavarani?”
Lily hätkähti. Hän tunsi muiden kateelliset ilmeet itsessään, mutta Lilyä lähinnä ärsytti. Ei hän ollut mikään palvelija.
”Tuota – toki, jos se on tarpeen”, Lily änkytti.
Hän seurasi Mayaa huoneeseen. Turvavelhot jäivät onneksi ulkopuolelle – Lily pohti hetken, mahtoivatko he nukkua ollenkaan. Kun ovi sulkeutui Lilyn perässä, Maya parahti:
”Sinun täytyy auttaa minua!”

Lily huomasi suuren arkun keskellä lattiaa ja käveli sen luokse. Että joku saattoikin olla noin uusavuton.
”Ei, anna sen olla, minä puran tavarat itse!” Maya huudahti, kun Lily alkoi avata kantta.
Hämmentynyt Lily suoristautui. Häntä väsytti, eikä hänellä ollut ollenkaan mukava olo.
Maya Torton katsoi Lilyä vaativasti.
”Minä näin, miten sinua ärsytti niiden poikien käytös. Lisäksi sinä tunnut jotenkin… syrjäytyneeltä.”
Lily kavahti sanavalintaa. Hän ei todellakaan ollut syrjäytynyt.
”Minä en vain pidä muodollisuuksista”, Lily puolustautui kipakasti, ”en ehkä ole suosittu huispaaja, mutta on minulla ystäviä!”
Maya hymyili ymmärtäväisesti.
”Anteeksi, jos loukkasin. Haluaisin vain sanoa, että kadehdin sinua.”
Lily hämmentyi entisestään. Hän hypisteli hameensa helmaa, eikä tiennyt, mitä sanoa.
”Sinähän olit Lily Evans, johtajatyttö, eikö niin?” Maya varmisti.
Lily nyökkäsi.
”Pyytäsin sinulta suurta palvelusta”, Maya sanoi hitaasti, ”haluaisin sinun harkitsevan sitä edes hetken.”
Lilyä epäilytti. Miten hän voisi muka auttaa huispaajaa, joka oli kaunis ja rikas?
Sitten Maya kertoi suunnitelmastaan, jonka avulla Lilyn ei tarvitsisi kestää James Potteria koko jouluna.

[Röhkö]

2. luku: Peilikuvasi kaltainen

I don't want a lot for Christmas
There's just one thing I need
I don't care about the presents
Underneath the Christmas tree
I don't need to hang my stocking
There upon the fireplace
Santa Claus won't make me happy
With a toy on Christmas day

Ehkä se johtui punaviinistä, mutta Mayan idea vaikutti Lilyn mielestä nerokkaalta. Hän makasi omassa sängyssään pohtimassa ehdotusta. Ennen vaihdosloitsua tyttöjen pitäisi opetella hieman faktoja toisistaan, jotta kukaan ei arvaisi juonta. Sofialle Lily aikoi kertoa, koska asia olisi vaikea pitää salassa hänen parhaalta ja tarkkanäköisimmältä ystävältään.
Mayan hahmossa Lily voisi viettää potterittoman joulun. Lisäksi hän voisi juoksuttaa turvamiehiä ja opiskella rauhassa S.U.P.E.R –kokeisiin vierastuvassa. Kun Maya lähtisi takaisin Lontooseen tammikuun ensimmäisenä päivänä, tytöt vaihtaisivat taas ruumiinsa takaisin omiinsa. Mikä voisi mennä pieleen?

Tuntuihan se oudolta, että Lily viettäisi joulun jonkun muun kehossa. Toisaalta, jos hänen paras ystävänsä tietäisi pilasta, sillä ei olisi mitään väliä. Lily ei kuitenkaan vielä uskaltanut kertoa Sofialle mitään. Tämä nukkui sikeästi viereisessä sängyssä. Lily painoi silmänsä tyytyväisenä kiinni.
Sofia herätti hänet seuraavana aamuna pukeutumalla turhan äänekkäästi.
”Näitkö sinä Maya Tortonin?” Sofia uteli kiihtyneesti.
Lily haukotteli ja hieroi silmiään. Hänestä tuntui, kuin illan viimeiset tapahtumat olisivat olleet unta.
”No, pakkohan minun oli hänet nähdä”, Lily vastasi ja sujautti jalkansa pörröisiin aamutossuihin. Onneksi oli lauantai, eikä heillä ollut kiire oppitunneille. Sen sijaan Sofialla oli kiire näkemään Maya.
“Hänellä oli asiaa Dumbledorelle”, Lily muisti, “ei hän ehdi jakamaan nimikirjoituksia.”
Sofia selvitti mustia hiuksiaan, joiden seassa oli kirkkaan punaisia raitoja.
”Mutta minä haluan nähdä hänet!”
Lily kuitenkin pohti, mitä asiaa Mayalla oli Dumbledorelle. Liittyikö se kenties jotenkin heidän eiliseen keskusteluunsa? Maya vaikutti hieman kyllästyneeltä julkkiksen uraansa.
Suuri Sali oli täynnä innokkaasti juoruilevia oppilaita. Moni vilkuili opettajien pöytään, jossa Maya jo istui. Hänet oli kuitenkin sijoitettu reunaan, Kuhnusarvion viereen, luultavasti tämän suureksi iloksi. Kuhnusarvio oli tunnettu siitä, hän suosi tiettyjä oppilaita ja halusi verkostoitua kuuluisuuksien kanssa. Myös Lily kuului Kuhnukerhoon, mikä johtui hänen kiinnostuksestaan taikajuomia kohtaan.

Sofia johdatti heidät Rohkelikon pöytään ja mahdollisimman lähelle Mayaa. Lily yritti piilottautua Sofian taakse, mutta Maya oli jo nähnyt hänet. Maya vilkutti leveästi hymyillen, ja Lilyn oli pakko hymyillä takaisin.
”Joko te tervehditte toisianne?” Sofia hämmästyi eikä peitellyt kateutta äänestään.
Lily nyökkäsi ja otti puuroa. Hän ei halunnut paljastaa Sofialle vielä, miten hyvin hän ehkä tulisi Mayan tuntemaan.
Sofia otti banaanin, mutta ei alkanut kuoria sitä. Hän nojasi kyynärpäällä pöytään ja mulkoili hedelmää.
”Miksi minusta ei tehty valvojaoppilasta?” hän kysyi banaanilta.
Lily nielaisi kuuman puuron ja vastasi:
”Koska sinulla on liian kiire huispauksen ja shakkikerhon kanssa.”
Sofia huokaisi.
”Ehkä minun pitäisi luopua shakkikerhosta päättökokeiden vuoksi. Ei siellä edes ole ketään hyvännäköistä poikaa.”
Lily pyöräytti silmiään.
”Mutta varmasti siellä on fiksuja poikia”, hän huomautti ystävälleen.
”Pyh”, Sofia haukkasi banaaniaan, ”ei henkiä pelasteta shakkia pelaamalla.”
Lily kohautti olkiaan.
”Ei sen puoleen huispaamallakaan”, hän sanoi ja lisäsi puuroonsa hilloa.
Sofia tuijotti Maya Tortonia haikeana.
”Harjoiteltaisiinko tänään yhdessä muodonmuutoksia?” Lily ehdotti, kun hän oli saanut syötyä. Hän kalautti lusikan turhan äänekkäästi lautaselle, ja Sofia hätkähti mietteistään.
”Äh”, Sofia venytteli näyttävästi, ”anna jo olla. Sinä olet jo tarpeeksi hyvä, ei sinun tarvitse olla parempi kuin kelmit.”
Kommentti ärsytti Lilyä, mutta hän ei jaksanut väittää vastaan. Ehkä Sofian sanoissa oli perää: Lily oli aina ihmetellyt, miksi kelmit saivat muodonmuutoksista loistavia arvosanoja. He eivät pinnistelleet läksyjen kanssa – paitsi ehkä Remus Lupin – kuten kaikki muut. Aivan kuin he olisivat olleet luonnonlahjakkuuksia. Jopa Peter Piskuilan, joka sinnitteli luokalta toiselle surkeilla arvosanoilla, oli luokan parhaita muodonmuuttajia.
”Minä taidan mennä harjoittelemaan uudella mailalla”, Sofia sanoi ja vilkaisi lumottua kattoa, ”ulkona on pitkästä aikaa selkeä sää.”
Sofia oli varmasti Tylypahkan historian pienikokoisin huispausjoukkueen lyöjä. Silti hänen käsissään riitti voimaa, ja hän oli ketterä väistämään ryhmyjä.
”Miten vain”, Lily sanoi, ”oikeastaan minä keskityn paremmin yksin.”

Heidän tiensä erkanivat eteisaulassa. Lily lähti kohti kirjastoa, mutta hän ei aikonut tehdä läksyjä. Hän halusi lukea kehojen vaihdosloitsuista. Samalla hän voisi miettiä, miten paljon hänen pitäisi kertoa itsestään Mayalle.
Portaikossa häntä vastaan käveli roteva Sirius Musta, jolla oli huispausvaatteet yllään ja maila kädessään.
”Onko teillä kunnon harjoitukset?” Lily kysyi hämmästyneenä. Hän ei ollut tarkoittanut sanoa sitä ääneen ja sätti itseään.
Sirius pysähtyi hänen kohdallaan. Hän oli hauskannäköinen poika, jolla oli vaikeat perhetaustat. Lily olisi säälinyt Siriusta, ellei tämä olisi ollut yksi kelmeistä ja Potterin paras ystävä. Sirius oli monen tytön mielestä kiinnostava, mutta kukaan ei tuntunut kiinnostavan Siriusta.
”Lyöjillä on harjoitukset”, Sirius vastasi lyhyesti.
Lyöjiä oli Rohkelikon joukkueessa vain kaksi, joten Lily kohotti kulmiaan.
”Sinä ja Sofia treenaatte kahdestaan?”
Sirius naksautti kieltään.
”Kuule Evans, sinä et ehkä tiedä, mutta minä ja Sofia olemme ystäviä. Ei kaikkien tyttöjen ja poikien tarvitse jäädä sille tasolle kuin sinä”, Sirius sanoi yllättävän kopeasti. Hän jatkoi matkaansa ripeästi ja Lily jäi hetkeksi paikoilleen seisomaan hämmentyneenä.

Mitä Sirius oikein tarkoitti? Sitäkö, että Lily oli lapsellinen, koska hän ei tullut toimeen Potterin kanssa? Luultavasti James oli kertonut edellisillasta. Lilyä kiukutti. Hän näyttäisi vielä kaikille, jopa Sirius Mustalle, että hän oli – jotain. Lily marssi kirjastoon ja kasasi turvakseen pinon mielenkiintoiselta tuoksuvia vanhoja loitsuteoksia.
Kirjoista löytyi paljon epäoleellista tietoa muodonmuutoksista. Eniten Lily huolestui varoituksesta, jonka mukaan hyvin harvoin muodonmuutosloitsut saattoivat mennä pahasti pieleen. Kirjoissa oli kuvia velhoista, joilla oli virtahevon pää tai liian monta korvaa.

Lopulta Lilystä tuntui, ettei hänen pergamentilleen ja aivoihinsa mahtuisi enempää tietoa sinä päivänä. Hän lähti päättäväisesti vierastuvalle, jonka ovia vahtivat edelleen synkkäilmeiset turvavelhot.
”Sinä tulit!” Maya ilahtui, kun turvavelhot olivat päästäneet Lilyn sisälle pieneen huoneeseen. Yöpöydälle oli ilmestynyt kuva parrakkaasta miehestä ja nuoresta tytöstä – ilmeisesti Lootah Torton tyttärensä kanssa.
Maya ojensi Lilylle pitkän pergamentin.
”Lista asioista, joita sinun kannattaa tietää minusta.”
Lily ojensi omansa Mayalle ja katsoi sitten uutta listaa.

Herään aina seitsemältä aamulla juoksulenkille. En syö rasvaisia ruokia…

Lily nielaisi. Hän oli unohtanut, miten rankkaa urheilijan elämä saattoi olla. Hän luki listaa pidemmälle.

Koko nimeni on Maya Milipa Henriette Torton. Opiskelin Tylypahkassa kolmetoistavuotiaaksi asti, kunnes isäni halusi laittaa minut yksityiseen velhourheiluakatemiaan.

Lily katsoi Mayaa hammasta purren.
“Onkohan  tama sittenkään hyvä idea? Minä en tiedä mitään urheilusta – saati sitten huispauksesta!”
 Maya pudisti päätään.
”Olen luvannut pitää lomaa yli viikon. Kukaan ei odota minun huispaavan sinä aikana.”
Lily tiesi montakin ihmistä, jotka olisivat halunneet nähdä Mayan lentävän niiden päivien aikana.
”Minusta sinun roolisi vaikuttaa melko helpolta”, Maya sanoi katsottuaan listaa, ”mutta onko minun pakko vältellä tätä James Potteria? Ei hän vaikuttanut niin pahalta –”
”On”, Lily totesi ykskantaan.
“Hyvä on sitten”, Maya nyökkäsi. ”Sopiiko, jos teemme sen kansani tavalla?”
Lily katsoi häntä hölmistyneenä. Maya käveli vaatekaapilleen ja otti sieltä muutaman kiven, joihin oli raapustettu muinaisia riimuja. Lily ei ollut opiskellut riimuja, joten hän oli varuillaan.
”Nytkö?” Lilystä tuntui, että jotain suurta oli tapahtumassa liian nopeasti. Häntä ei varsinaisesti kaduttanut tai pelottanut, mutta hänellä oli outo olo. Hän ei ollut ehtinyt kertoa Sofialle mitään.
”Eihän meillä ole paljon aikaa”, Maya huomautti. Hän asetti kaksi riimukiveä heidän väliinsä lattialle ja elehti Lilyä istumaan.
”Sinun pitää kohta osoittaa oikeanpuoleista kiveä taikasauvallasi ja sanoa minun nimeni”, Maya neuvoi. Hän otti oman sauvansa esiin. Lily teki samoin epäröiden.
Maya mutisi jotain, mitä Lily ei ymmärtänyt. Hän alkoi olla yhä epävarmempi – mitä jos hän jäisi ikiajoiksi toiseen ruumiiseen?
”Nyt!” Maya huudahti. Lily teki niin kuin oli käsketty ja pyörtyi.

***

Ensimmäiseksi Lily haistoi kanelin. Hän tunsi makaavansa pehmeällä alustalla. Ulkoa kuului vaimeaa tuulen huminaa. Lilyn suuta kuivasi. Hän avasi silmänsä.
Lily oli edelleen vierastuvassa, sängyllä, mutta hän oli yksin. Kanelin tuoksu johtui kynttilästä, joka oli asetettu yöpyödälle palamaan. Valokuva oli poissa. Mayaa ei näkynyt.
Lily nousi varovaisesti istumaan. Hänen päätään särki hieman. Sitten hän muisti, mitä oli tapahtunut ja hän katsoi käsiinsä – tai käsiin, jotka olivat huomattavasti tummemmat kuin mihin Lily oli tottunut.
Lily kosketti kasvojaan. Ne tuntuivat oudoilta: huulet olivat suuret ja poskipäät tuntuivat selvästi.

”Mitä minä tein…” Lily kuiskasi hämärään. Ääni ei ollut hänen, se oli liian käheä.
Hän nousi varovaisesti seisomaan ja astui pukeutumispöydän peilin eteen. Kuvajainen oli ilmiselvä Maya Torton, joka näytti säikyltä. Lily huomasi vasta nyt piirteet, joista ei Mayan ulkonäössä pitänyt: ehkä hieman liian iso nenä, tai ainakin se oli isompi kuin Lilyn oma. Mayalla oli tuuheat ripset, mutta ne häiritsivät Lilyn näkökenttää. Eikä Lily ollut tottunut kannattelemaan niin yllättävän rotevaa kehoa – Lily tunsi itsensä liian isoksi.
Käveleminen tuntui oudolta – Maya oli pitkä, eikä hänen askeleensa ollut samanlainen kuin Lilyn.

Minun on puhuttava Sofialle, Lily tajusi yhtäkkiä. Hän otti taikasauvansa ja Mayan laukun lattialta – ilmeisesti Maya oli vienyt Lilyn omaisuuden, mikä suututti Lilyä.
Ajattele valoisia puolia, Lily ajatteli itsekseen suunnatessaan Rohkelikkotorniin, viikko ilman Potteria!
”Maya”, Lily ärähti muotokuvalle.
Oleskeluhuoneessa ei näkynyt Lily-Mayaa tai Sofiaa. Moni oppilas katsoi Lilyä tyrmistyneenä, ja hän muisti silloin uuden asemansa.

Lily kääntyi lähteäkseen etsimään muualta, mutta silloin muotokuva-aukosta astelivat kelmit kokonaisuudessaan: väsyneen näköinen Sirius, raskasta kirjapinoa kannatteleva Remus, nuhjuinen Peter ja Potter.
”Maya Torton!” Peter henkäisi nähdessään Lilyn. ”Meidän oleskeluhuoneessa!”
Lily pakottautui hymyilemään uudella suullaan. Hän hivuttautui kohti uloskäyntiä.
”Anteeksi, mutta mitä sinä täällä teet?” Sirius uteli.
Lily naurahti hermostuneesti.
“Minä etsin uutta ystävääni, Lily Evanssia. Jos näette hänet, kertokaa minulta terveisiä.”
Lily kiiruhti pakoon. Hänestä tuntui, ettei hän osaisi näytellä osaansa kovin hyvin.
Selvä, nyt kun olen Maya Torton, pääsen helposti keskustelemaan opettajien kanssa ja tutustumaan uusiin ihmisiin, Lily ajatteli. Minun täytyy nauttia tästä seikkailusta. Näytän kaikille, että osaan olla spontaani.
 
Lily käveli hermostuneesti suureen saliin päivälliselle. Huojentuneena hän näki Sofian ja ”Lilyn” Rohkelikon pöydässä keskustelemassa. Vihdoinkin hän voisi kertoa mullistuksesta parhaalle ystävälleen.
”Onneksi löysin teidät! Mihin sinä oikein katosit sillä tavalla?” Lily puuskahti päästyään tyttöjen luokse. Hän istui Sofian viereen, mistä Sofia näytti yllättyvän niin että meinasi tukehtua muhennokseen.
”Sofia ei taida vielä tietää?” Lily varmisti Mayalta, jota oli hyvin outoa katsoa. Oli erilaista katsoa kaksoisolentoaan kuin peilin kuvajaista.
”Tiedä mitä, Maya?” punatukkainen ja vihreäsilmäinen Maya kysyi hämmentyneellä äänellä.
Lily naurahti kärsimättömästi.
”No tätä meidän vaihdostamme tietenkin!” Lily parahti.
Sofia käänteli päätään Lilystä Mayaan epätietoisen näköisenä.
”Mistä minä olen jäänyt paitsi?” hän kysyi.
Nyt he molemmat tuijottivat Lilyä kysyvästi.
”Äh, Maya! Kerro niistä sinun riimukivistäsi”, Lily usutti.
Sofia katsoi häntä kulmat kurtussa.
”Sinä olet Maya”, hän huomautti.
”Ei, minä olen oikeasti Lily.”
”Hän on Lily Evans.”
”Hän näyttää minulta – siis Lily Evanssilta – mutta me vaihdoimme kehoja taikakeinoin!” Lily selvensi. Häntä alkoi ärsyttää, ettei oikea Maya auttanut häntä millään tavalla selittämään asiaa Sofialle. Seurasi hetken hiljaisuus.
”Anteeksi, neiti Torton, mutta olette tainnut lyödä päänne viime huispausharjoituksissa”, Maya sanoi Lilyn suulla.
”Mutta –” Lily änkytti. Ei, tämä ei voinut olla totta.
 
Maya nousi Lilyn kehossa pöydästä.
”Tule, Sofia. Mennään etsimään itsellemme kavaljeerit joulutanssiaisiin!” Lilyn ääni käski.

[Röhkö]

3. luku: Hymyilevä Lily Evans

Ilmeisesti Maya Torton oli typerämpi kuin Lily oli kuvitellut. Totta kai Lily saisi helposti apua opettajilta! Hänen pitäisi vain kertoa itsestään faktoja, joita Maya ei mitenkään voinut tietää. Professorit uskoisivat Lilyn tarinan. Rehtori Dumbledore lähettäisi intiaanitytön Azkabaniin tai ainakin vaatisi Tortonin akan erottamista huispausjoukkueestaan.
Lily käveli edestakaisin vierastuvassa. Kannattaisi varmasti kertoa ongelmasta heti Dumbledorelle. Mutta Lilyä nolotti: hän oli sentään johtajatyttö. Ei hänen olisi pitänyt sekaantua tällaiseen järjettömyyteen. Lily potkaisi raivoissaan koristetyynyn tieltään.

Lopulta Lily rohkaisi mielensä ja nieli ylpeytensä. Hän kiiruhti rehtorin kansliaan. Johtajaoppilaat saivat onneksi salasanat tietoonsa.
”Rehtori ei ole paikalla”, kivihirviö ilmoitti ynseästi, eikä väistänyt päästääkseen Lilyn sisälle kansliaan.
”MITÄ?” Lily parahti ja tarrasi kivihirviöön.
“Rehtori on laatimassa kansainvälisen kouluhallituksen kanssa opiskelijajoukkueiden huispausuudistuksia”, kivihirviö sanoi kolkolla äänellään.
Mutta miksi juuri nyt? Itsehän Dumbledore oli kutsunut Tortonin Tylypahkaan vierailulle, eikö hänen pitäisi olla paikalla kunniavierastaan varten. Toisaalta, yleensä rehtori oli kiireinen, Lily järkeili. Hänen pitäisi etsiä tupansa johtaja McGarmiwa.
Ikävä kyllä McGarmiwan ovessa oli masentava lappu:
Olen hankkimassa Rohkelikon huispausjoukkueelle uusia peliasuja ensi kaudelle. Palaan Tapanin päivänä.
Seuraavaksi Lily päätti yrittää tavoittaa Kuhnusarviota, joka ei yleensä viitsinyt uhrata joululomaansa koulun hyväksi. Taikajuomien opettaja olisi varmasti rentoutumassa huoneessaan. Sitä paitsi Kuhnukerholla olisi joulutanssiaiset muutaman päivän päästä.

Huojentuneena Lily näki, että Kuhnusarvion työhuoneen ovi oli raollaan. Hän pysähtyi ovelle ja säpsähti, kun kuuli oman äänensä huoneesta:
”…hän ei kerta kaikkiaan jätä minua rauhaan. Hän on kai kyllästynyt kuuluisuuteensa. Rakas Professori Kuhnusarvio, voisitteko auttaa minua? Kertokaa minulle loitsu, jolla hän ei enää voi väittää olevansa minä.”
Lily laittoi käden suunsa eteen. Hänen sydämensä syke kiihtyi. Hän työnsi toisella kädellään oven hitaasti auki ja näki sekä Kuhnusarvion kirjavan kaavun että itsensä kääntyneenä selkä ovelle päin.
”Hmm”, Kuhnusarvio tuumi, ”kuulostaa omituiselta. Olet kuitenkin yksi parhaimmista oppilaistani, Lily. Enköhän minä voi auttaa.”
Professori kaatoi pikariin jotain mustaa nestettä tarvikehyllystään. Hän ojensi juoman ilkeästi hymyilevälle “Lilylle”.

“Ei!” oikea Lily huusi.
Mutta Maya oli jo kaatanut pikarin sisällön suuhunsa.
“Professori Kuhnusarvio, hän on hui–“ loput sanat tuntuivat juuttuvan Lilyn kurkkuun. Hän köhi, mutta puhe ei suostunut tulemaan ulos.
”Hän on – ja ei ole –”, Lily änkytti, mutta totuus ei suostunut paljastumaan. Lämpimät kyyneleet valuivat poskille, jotka eivät kuuluneet Lilylle.
Lily Evans hymyili tyytyväisenä. Hänellä oli kaunis hymy, jota näki liian harvoin.
”Kuten näette, Professori, hän kiusaa minua jatkuvasti”, hymyilevä Lily sanoi ja laski tyhjän pikarin saarnipöydälle.
Kuhnusarvio raapi päätään hajamielisesti.
”Juoma estää ketään esittämästä sinua, Lily”, Kuhnusarvio kertoi, ”kukaan ei voi huijata monijuomaliemen avulla olevansa sinä. Liemi tavallaan torjuu sinun kehosi kopioimisen.”
Lilyn piti ottaa tukea seinästä. Hän nyyhkytti.
“Kuinka kauan vaikutus kestää?” Huijari kysyi välittämättä nyyhkytyksestä.
Kuhnusarvio vilkaisi itkevää Lilyä huolestuneesti ja vastasi:
”Juoman vaikutus loppuu, jos muutut itse omasta tahdostasi toiseen hahmoon, esimerkiksi monijuomaliemen avulla. Muuten se saattaa kestää jopa eliniän.”
Lily laittoi käden suulleen. Miten hän ikimaailmassa saisi Mayan takaisin omaan kehoonsa tämän omasta tahdosta? Jäisikö Lily loppuiäkseen kehoon, johon hän ei ollut syntynyt?
Hymyilevä Lilyn irvikuva nyökkäsi, kiitti Kuhnusarviota vuolaasti ja marssi ulos huoneesta vilkaisemattakaan entisiin kasvoihinsa.
”Professori Kuhnusarvio”, surullinen Lily sanoi heikosti, kun he olivat jääneet kahden, ”te teitte virheen.”
Kuhnusarvio astui lähemmäs ja näytti huolestuneelta.
”Neiti Torton, teidän kannattaisi mennä lepäämään. Maine on varmasti sekoittanut päänne. Tiedän, että tavallisen oppilaan elämä olisi varmasti kiehtovaa, mutta elämänne on vähintään yhtä kiinnostavaa kuin Lily Evanssin arki”, Kuhnusarvio yritti kannustaa.
Lily pudisti päätään ja poistui huoneesta.

Hiljainen Tylypahka vaikutti hyvin kolkolta paikalta, joulumusiikkia ei kuulunut. Koska tänään ei ollut oppitunteja, suurin osa linnan asukeita nautiskeli oleskeluhuoneissa takkatulen lämmöstä ja ystävien seurasta.
Tottakai Dumbledoren ja McGarmiwan poissaolo johtui Mayasta: rehtori oli laatimassa huispaussääntöjä, ja McGarmiwa oli etsimässä huispauskaapuja. Intiaaniakalla oli kyntensä pelissä.
Lilyllä ei ollut ketään. Hän oli vieras Tylypahkassa, joka oli monta vuotta tarjonnut hänelle yhteenkuuluvuuden tunnetta samankaltaistensa kanssa. Linna oli ollut hänen lohduttajansa, kun välit Petunian kanssa olivat lopullisesti katkenneet.
Ehkä ainut vaihtoehto olisi Mayan tappaminen. Mutta silloin Lilyn keho saattaisi tuhoutua. Eikä Lily ollut valmis murhaamaan, eikä hän todellakaan ollut valmis Azkabaniin.

Käytävä oli autio. Lily nojasi seinään ja lyyhistyi maahan. Hän painoi päänsä liian tummien käsiensä väliin ja antoi kyynelille vallan. Hänen äitinsä ei ehkä enää koskaan tunnistaisi häntä omaksi lapsekseen.
”Maya Torton?”
Lily kohotti vetisen katseensa käsiensä välistä. Sotkutukkainen James Potter seisoi hänen edessään liian iloisen näköisenä. Potterin ilme vakavoitui, kun hän näki Lilyn itkuiset kasvot.
”Onko kaikki hyvin?” Potter kysyi huolissaan.
Lily pudisti päätään ja painoi sen takaisin piiloon. Hän tunsi Potterin kyykistyvän eteensä.
”Häivy”, Lily mutisi. ”Minä en ole – äh!”
”Ehkä minä voin auttaa”, Potter ehdotti.
Typerä, aina tapahtumien keskipisteessä oleva Potter, Lily ajatteli. Kelmit kiusasivat heikompiaan, mutta silti heistä pidettiin. Potter oli paras huispauksessa, Potter oli suosittu, Potter oli paras muodonmuutoksissa –
”Hei!” Lily huudahti niin että Potter säpsähti.
Totta kai, Lily ymmärsi. Hänen pitäisi saada apua ihmiseltä, joka hallitsi McGarmiwan mukaan muodonmuutostaiat yhtä hyvin kuin monet kokeneet aurorit.
”Minä tarvitsen apua muodonmuutoksissa”, Lily sanoi ja pyyhki kasvojaan.
Potter kohotti kulmiaan.
”Mutta sinä olet jo valmistunut, eikö niin?”
Lily nyökkäsi. Hänen pitäisi luultavasti keksiä joukko valkoisia valheita, mutta ne täytyisi vain pitää kasassa.
”Olen. Mutta minä olen ajatellut että – haluan tulla niissä paremmaksi”, Lily sopersi. Luoja että hän kuulosti epäuskottavalta tai ainakin typerältä.
Potter näytti empivän.
“Olen kuullut, että sinä olet loistava”, Lily yritti mielistellä, niin epämiellyttävää kuin se olikin. Hän ei koskaan antaisi itselleen anteeksi, että mielisteli kelmejä, kuten kaikki muutkin. Toisaalta, nyt oli hätä kyseessä.
”En tiedä, olenko hyvä opettaja”, Potter vastasi eikä katsonut Lilyn – tai siis Mayan – silmiin. Mitä ihmettä poika oikein epäröi? Olisi luullut, että kuka vain, varsinkin James Potter, olisi suostunut antamaan kuuluisalle huispaajalle tukiopetusta.
Potter haroi hiuksiaan. Samalla Lilyn päässä alkoi muodostua suunnitelma, joka vaati häneltä lisää inhottavia uhrauksia.
”Potter! Minä haluan, että sinä isket Lily Evanssin!” Lily huudahti ja sulki silmänsä. Hän oli oikeasti sanonut sen!
”No, sitä minä olen yrittänyt jo muutaman vuoden”, hän kuuli Potterin sanovan nolona.
Lilyn oli pakko hymyillä itsekseen. Potter oli huvittava, se oli pakko myöntää.
”Sinun pitää opettaa Lilyä muuttamaan muotoaan”, Lily sanoi, ”äläkä kerro, että minä ehdotin tätä. Hän on oikeasti melko huono muodonmuutoksissa.”
Potter katsoi häntä hämmentyneenä.
”Miksi sinä olet niin huolestunut hänen kyvyistään?” Potter kysyi epäilevästi.
Lily kohautti lihaksikkaita olkiaan.
”Hän uskoutui opinnoistaan minulle. Ajattelin, että sinä sen sijaan tarvitset apua Lilyn viettelemisessä. Minulle Lily lupasi puolestaan esitellä Tylypahkaa.”
Lily irvisti.
”Hah, en minä tarvitse apua!” James huudahti epäuskottavasti ja nousi seisomaan. Hän ojensi kätensä Lilyä kohti.
”Näytät piristyneen. Haluatko tulla katsomaan meidän huispauskenttäämme?”
Lily tarttui käteen epäröiden ja James auttoi hänet ylös. Hän ei olisi halunnut tuhlata aikaa Potterin kanssa, mutta hänen pitäisi pohjustaa tarinaansa lisää. Olisi erittäin tärkeää, ettei Maya saisi tietää suunnitelmasta.
”Minä en sitten lennä”, Lily huomautti. ”Olen täällä lomalla. Lentäminen on minun työtäni, ymmärrät varmaan.”
James näytti hieman pettyneeltä, mutta nyökkäsi kuitenkin. Lily ei missään tapauksessa voinut nousta luudalle ja paljastaa surkeita huispaustaitojaan.

He kävelivät yhdessä ulos linnasta. Lily onnitteli itseään siitä, miten hyvin osasi näytellä Maya Tortonia.
Aurinko oli laskemassa, vaikka kello ei ollut paljon. Huispauskenttä oli täynnä lunta. James käveli pukuhuoneeseen hakemaan luutansa, kun Lily jäi katselemaan kauniisti hehkuvaa taivasta.
”Komeetta satayksitoista”, James esitteli ylpeänä rakasta ajopeliään, joka ei Lilyn mielestä näyttänyt tavallista siivousluuttua kummallisemmalta.
James asettui Komeetalleen ja ponkaisi ilmaan. Oli pakko myöntää, että Potter näytti osaavan asiansa. Hän teki voltteja ja syöksyjä.

Vähän ajan kuluttua Lilyä alkoi kyllästyttää ja hän alkoi tutkia tarkemmin Mayan laukkua. Ilmeisesti Maya oli vaihtanut siihen suurimman osan Lilylle kuuluvista tavaroista – Torton ei siis ollut varastanut ihan kaikkea. Lilyn pajupuinen taikasauva oli onneksi tallella.
”Oletko varma, ettet halua näyttää minulle kolmoispyörresyöksyä?” Potter huusi yläilmoista.
Lily laittoi taikasauvan takaisin laukkuun.
Potter laskeutui silmälasit huurussa Lilyn viereen. Potterin hiukset olivat niin pörröiset ja lumiset, että Lilyn olisi tehnyt mieli lakaista ne Komeetta satayhdellätoista.
”Se oli ihan kelpo… lentämistä”, Lily änkytti. Hän ei osannut mitään huispaustermejä, paitsi ehkä maalin ja kaadon.
James hymyili posket punoittaen. Hän ei todellakaan näyttänyt vastustamattomalta heti luudanvarrelta noustuaan, vaikka poika luultavasti luuli niin.
”Eikö sinulla ole muuta elämää kuin huispaus?” Lily töksäytti. Hän tajusi kuulostavansa epäkohteliaalta, mutta hän oli aina ihmetellyt poikien elämää: he riehuivat tunneilla, puhuivat alinomaa luudanvarsista ja tappelivat toistensa kanssa – joko leikillään tai tosissaan.
”Hah, paraskin puhuja! Sinä olet itse sanonut monissa haastatteluissa, ettet ehdi muuta tehdäkään kuin nukkua ja treenata”, Potter puolustautui.
Niinpä niin, Lily tuumi, loppuun palamisella oli vaarallisia vaikutuksia, jopa niin vaarallisia, että ne kohdistuivat muihin ihmisiin. Hän itse oli siitä elävä todiste.
”Kuinka kauan sinä olet ollut ihastunut Evanssin tyttöön?” Lily vaihtoi puheenaihetta. Lisäksi hän oli utelias: mikä oli saanut Potterin sinnittelemään hänen perässään näin kauan?
Potter näytti nololta.
”Minä olin kolmannella luokalla, kun Evans pyysi minulta loitsutunnilta sulkakynää lainaan. Katsoin häntä silloin kunnolla silmiin ja tajusin, miten kaunis hän on”, James huokaisi.
Lily väänteli käsiään. Ehkä hänen ei olisi pitänyt kysyä.
”Sinä olit 13-vuotias. Ihastumisia tulee ja menee. Ehkä hän ei ole sinulle se oikea, jos ette ole vieläkään yhdessä”, Lily huomautti. Ehkä Mayan kehosta olisi sittenkin jotain hyötyä: voisiko olla, että hän saisi Potterin todella pois kimpustaan – tai siis, hänen kehonsa kimpusta?
Potter heilautti luudan olalleen.
”Ystäväni Remus on hokenut samaa. Enkä minä itsekään kuvitellut, että jaksaisin näin kauan roikkua hänen perässään. Mutta – ”
Potter empi hetken.
”Hän ei ole vain ulkoisesti kaunis tyttö, jota haluaisin – no, tiedäthän. Lily Evans on kaikille ystävällinen, ymmärtäväinen ja hänen arvonsa ovat kunnossa. En ole koskaan kertonut tätä kenellekään, mutta minuun on todella tehnyt vaikutuksen se, miten Evans yritti säilyttää ystävyyden erään luihuisen kanssa. Olin mustasukkainen, siksi minä kiusasin sitä ketkua.”
Lily huokaisi. Severus…
”Se tyyppi on selvästi taipuvainen pimeisiin voimiin. Mutta ainakin Lily yritti pelastaa hänet”, James jatkoi.
Lily kiersi kädet ympärilleen ja katsoi maahan.
”Kuule, täällä alkaa tulla kylmä. Voisin lähteä nukkumaan”, hän sanoi lopulta.

Alkoi sataa lunta. James katseli hajamielisesti linnaan päin.
”Kuule”, Lily aloitti hitaasti, kun he tekivät lähtöä sisälle, ”etene rauhallisesti Evanssin suhteen. Hän ei halua, että sinä – ” nyt seuraisi hankala osuus. Miten voisi ilmaista kohteliaasti lauseen: hän ei halua, että sinä kosket hänen kehoonsa millään tavalla?
”Hän ei halua, että sinä lähentelet häntä liian innokkaasti”, Lily sanoi lopulta, ”sinun pitää ensin tutustua häneen. Keskity opettamaan häntä.”
Ehkä tämä oli virhe. Lily katui, että oli pyytänyt apua James Potterilta, joka tuijotti häntä nyt kulmat kurtussa.
Kun he lopulta saapuivat vierastuvan oven eteen (missä kaksi vartijaa yhä seisoi), James ryki kurkkuaan.
”Minä lupaan yrittää opettaa Evanssia”, James sanoi, ”mutta hän on niin ylpeä, että luultavasti hän kuuntelisi mieluummin jättiläiskalmaria kuin minua.”
Lily hymyili tahtomattaan. Niin hän luultavasti olisi tehnyt.
”Mutta…” James näytti hieman nololta, ”minä todella haluaisin Evanssin pariksi Kuhnusarvion joulutanssiaisiin.”
Lily puri huulta.
”Luultavasti hän menee mieluummin jättiläiskalmarin kanssa”, Lily pakottautui sanomaan.
James hymyili.
”Joten, tulisitko sinä minun kanssani?”
Lily pudisti päätään. Hän ei voinut näyttäytyä Mayan edessä juhlissa Jamesin parina, jotta akka ei epäilisi heidän aikeitaan.
”Parempi, että sinä yrität saada Lily Evanssista avecin.”
Sen sanottuaan Lily meni vierastupaan ja pamautti oven kiinni turhan äänekkäästi. Hän todella toivoi, että Potterista olisi apua. Muuten vaihtoehdot tuntuivat olevan vähissä. Lily ei voinut pyytää apua edes entiseltä parhaalta ystävältään, jonka mielen olivat myrkyttäneet Tylypahkan alimmat kammiot ja niiden viekkaat asukit.

I just want you for my own
More than you could ever know
Make my wish come true
All I want for Christmas is you

[Jeeetu]

Luin nämä kolme lukua tässä samalla istumalla juuri äsken ja minusta tämä on tosi hyvä ficci. Olen ihan koukussa! En olisi osannut uskoa, että Maya halusi varastaa Lilyn kehon. Lisäksi käännyin taas Lily/James- parituksen puolelle, kun tykkäsin vähän aikaa enemmän Lily/Severus-parituksesta. Tuo viimeinen luku oli minun mielestä kaikista paras, varsinkin kun James avautui Maya/Lilylle. Se oli todella söpöä!

Yksi asia minua ainakin kuitenkin vähän häiritsi, se nimittäin, että kirjoitit Lily Evanssia, eikä Lily Evansia, mutta ei se nyt paljon haittaa. Ei minulla muuta moitittavaa ole, haluaisin lukea jo seuraavan luvun!

[Röhkö]

A/N: Oi, aivan ihanaa saada kommentti! Ficcarin unelma : ) Maww, kiitos! Olen itsekin vähän hämilläni tällä hetkellä siitä, kuuluisiko Lily Jamesille vai Severukselle... Se rakkaus, joka ei koskaan saanut tilaisuutta, on vain niin kutkuttava paritus! Tähän ficiin laitoin sitten Evansia, enkä Evanssia, vaikka hyvin suomalaisena sitä näköjään aiemmin suosin. Kiitos vielä kerran, tässä jatkoa.


4. luku: Kuhnukerhon joulutanssiaiset

Joulu ei ollut entisensä. Enää ei osattu iloita äidin lähettämistä villasukista tai suklaarasiasta. Isot pojat pukeutuivat jouluna parhaimpiinsa ja puhuivat tylsistä aiheista, kuten pääministerivaaleista tai aikatauluista.

”Minä haluan ulos leikkimään lumisotaa”, James valitti samalla, kun hän taisteli solmiota kaulaansa. Oli jouluaatto, ja kuhnukerholaiset valmistautuivat joulutanssiaisiin.
Remus huokaisi raskaasti. Hän pelasi ikkunan luona velhoshakkia Matohäntää vastaan.
”Minä en ymmärrä, mitä sinä valitat. Lily Evans suostui pariksesi. Eikö se ole paras joululahja, mitä voit toivoa?” Kuutamo kysyi närkästyneenä.

James katsoi peilikuvaansa. Kuten aina, hänen hiuksensa sojottivat ärsyttävästi sinne sun tänne.
”Sarvihaara on niitä lapsia, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä”, Sirius huikkasi sängyltään. Hän selasi laiskasti uusinta Huispausliiga-lehteä, jonka kannessa hymyili Maya Torton ruskeat silmät tuikkien.
”Hemmetti”, James kirosi, ”minä en halunnut, että meidän ensimmäiset treffimme olisivat Kuhnusarvion typerät illalliset!”
Remus sai matitettua Peterin kuninkaan.
”Sovitteko te, että ne ovat treffit?” Kuutamo kysyi yliviisaaseen tapaansa.
James pudisti päätään ja sujautti kengät jalkaansa.
”Ehkä hän suostui vain siksi, että minä olen johtajapoika”, James tuumi.
”Tuossa on perää”, Sirius sanoi ja viskasi lehden yöpöydälle, ”Sofia menee Michael Abbotin kanssa. Tytöt kuolaavat johtajien perään.”

Muut kelmit eivät olleet tulossa juhliin, koska he eivät kuuluneet Kuhnukerhoon eikä kukaan siihen kuuluvat ollut pyytänyt heitä kavaljeeriksi. James lähti makuusalista ihmeen tyhjä olo sisällään. Hän oli odottanut tämäntyylistä tilaisuutta kauan, mutta se ei tuonut hänelle sellaista mielikuvaa, kuin hän oli etukäteen kuvitellut.
Se on Lily Evans, hän hoki itselleen, unelmiesi nainen. Olet odottanut tätä.

Ja upea ilmestys Lily Evans olikin seistessään odottamassa Jamesia oleskeluhuoneessa: hänellä oli kimalteleva musta mekko, joka imarteli tytön muotoja. James nielaisi.
”I-iltaa ja hyvää joulua”, James sopersi, ”sinä näytät – ”
Erilaiselta.
“kauniilta”, James päätti lauseensa.
Lily hymyili. Hänellä oli kirkasta huulipunaa, jollaista hän ei yleensä käyttänyt.
He lähtivät käsikkäin pitoihin. Jamesia hikoilutti, mikä ahdisti häntä suunnattomasti.
”Toivottavasti Isabella Jones ei ole siellä. Hän on idiootti”, Lily puuskahti.
James kohotti kulmiaan hämmästyneenä. Isabella Jones oli Henkipään harpyijoiden kapteeni.
”Tunnetko sinä hänet?”
Lily katsahti häneen nopeasti.
”En tietenkään, mutta Jones antaa itsestään huonon kuvan julkisuudessa. Hän ei ole saanut yhtään esiintymiskoulutusta”, Lily sanoi nopeasti.
James ihmetteli, että Lily oli lukenut huispaajaa koskevan lehtijutun. Hän ei kuitenkaan viitsinyt tarrautua siihen.
”Kuule, oletko sinä yhtään harjoitellut niitä ihmisten muodonmuutoskikkoja, joista kerroin?”
James ei varsinaisesti ollut antanut Lilylle tukiopetusta, mutta hän oli neuvonut tyttöä oppitunneilla. Kummallista kyllä, Lily ei ollut torjunut hänen apuaan. Päinvastoin, lopulta he olivat päätyneet tanssiaispariksi.
”Olen harjoitellut. Kiitos paljon, olen jo paljon parempi”, Lily vastasi katsomatta Jamesiin.
Mikä Lilyn käytöksen oli saanut yhtäkkiä muuttumaan? Hän ei enää rähjännyt kelmeille.

He saapuivat Kuhnusarvion ovelle. Huoneesta kantautui joulumusiikkia ja iloista puheensorinaa.
”Kuule, minä olen vähän hämmentynyt”, Jamesin oli pakko sanoa, ”mikä on saanut sinut muuttamaan suhtautumistasi minuun?”
Lily katsoi häntä pää kallellaan.
”Ehkä minä olen aikaisemmin ollut vähän tiukkapipo”, Lily tuumi. Sitten hän marssi edeltä pitoihin.
Tiukkapipo? James ei voinut uskoa korviaan. Hän kiiruhti kuitenkin avecinsa perään.
Tarjoilija ojensi hänelle lasin kuohuvaa. Pian kohotettaisiin malja joululle.
”Lily, et sinä minun mielestäni ole tiukkapipo”, James sanoi löydettyään parinsa tarjoilupöydän luota. Herkut näyttivät maistuvan Lilylle, joka ahmi toisella kädellä suklaaleivosta ja toisella joulutorttua.
”Olen ollut herkkulakossa monta viikkoa!” Lily selitti suu täynnä.
”Öh, niin. Mutta minun mielestäni sinä olet ahkera ja päämäärätietoinen”, James jatkoi.
Lily nielaisi ja katsoi Jamesia huvittuneesti.
”Yritätkö sinä mielistellä?”
Jamesin kasvoja kuumotti. Hän oli päässyt tähän asti, hän ei voisi mokata juttua nyt.
Lily tarttui hänen käteensä, ojentui lähemmäs ja sanoi hiljaa:
”Ei sinun tarvitse enää mielistellä.”
Jamesin pulssi kohosi.
”Tervetuloa!” Kuhnusarvio mylväisi juuri silloin. “Hyvät naiset ja herrat, kohottakaamme malja. Hyvää joulua!”

James ja Lily skoolasivat ja joivat hapanta kuohuviiniä. Michael Abbot, joka oli ministeriön lainsäädäntöviranomaisen poika ja kuolettavan tylsä, saapasteli Jamesin viereen.
”Hyvää vuosikertaa”, Abbot kehui juomaa.
”Parempaa kuin vuotta vanhempi”, James sanoi maistellen juomaa muka keskittyneesti.
”Oli miten oli”, Abbot sanoi kauluksiaan oikoen, ”Potter, meillä taitaa olla kana kynittävänä.”
James kohotti kulmiaan. Hänellä ei tietääkseen ollut minkäänlaista kanaa, saati että hänen olisi pitänyt kyniä sellainen Michael Abbotin kanssa.
Hän huomasi Lilyn liikahtavan hermostuneesti. Abbot risti kätensä rinnalleen.
”Minä olen ilmaissut lämpimät tunteeni neiti Evansia kohtaan, ja hän on vastannut niihin. Toivon, että voisit väistyä rakkautemme tieltä”, Abbot sanoi idioottimaisen rauhallisesti.
”Mitä?” James pärskähti.
“James, se ei ole totta”, Lily kiiruhti oikaisemaan, “Michael tarvitsi apua eilen tavaroiden kantamisessa, ja minä autoin häntä. Ei siinä ollut mitään!”
Niinpä tietysti, James ajatteli huojentuneena, Abbot oli ikuinen idiootti.
”Sinä autoit minua viemään huispaustarvikkeet kentälle ja pidit siitä, kun lensit kyydissäni pari kierrosta!” Abbot huudahti.
Jamesista tuntui, kuin joku olisi pudottanut kovan kiven hänen vatsaansa.
”Sinä… sinä suostuit lentämään hänen luudallaan?” James takelteli. ”Sinähän vihaat kaikkea, mikä liittyy luudanvarsiin!”
Lily punastui.
”Enkä vihaa! Minä rakastan lentämistä!”
James ei voinut kuin tuijottaa.
”Tai siis – James, minä haluaisin lentää sinunkin kanssasi joskus!” Lily parahti.
Abbot tuhahti.
”Äh, Afforth, minä todella haluaisin puhua Jamesin kanssa kahden”, Lily tiuskaisi Michaelille.
”Abbot”, Michael korjasi happamasti ja käännähti kannoillaan.
James hämmästyi, ettei älykäs Lily muistanut pojan nimeä – he olivat sentään käyneet samaa koulua yli kuusi vuotta.
”Tanssitaan!” Lily kehotti ja veti Jamesin parketille, jossa muutama rohkea pyörähteli valssin tahdissa.
”Oletko sinä ihan kunnossa? Vaikutat jotenkin… omituiselta”, James ihmetteli.
Lily räpsytti vihreitä silmiään.
”Ehkä minä olen vähän stressaantunut kaikista koulutöistä”, Lily mutisi.
”Nyt on loma”, James huomautti. Mutta toisaalta, Lily oli hikipinko.

He tanssivat vähän aikaa puhumatta, kunnes Abbot ja Sofia kaartoivat heidän viereensä. Abbot näytti myrtyneeltä, mutta Sofia hymyili.
”Täällä on niin kaunista ja tunnelmallista!” Sofia hehkutti musiikin yli. Hän ei näyttänyt välittävän parinsa murjotuksesta, vaan puhtaasti pidoista itsestään. Ehkä Sirius oli turhaan mustasukkainen.
Kun Sofia höpötti Lilylle juhlakaavustaan, James huomasi tanssilattian reunalla synkän ilmestyksen: Kalkaros piteli viinilasia kädessään ja seisoi yksin, puhumatta kenellekään. Hän oli kalpea, kuten aina, ja hänen mustat hiuksensa roikkuivat elottomasti harteilla. Severuksella oli vanha juhlakaapu, joka oli varmaan ostettu käytettynä… koska luihuinen varmaan tuhlasi ylimääräiset kaljuunansa kiellettyihin aineisiin tai kirouksiin. 

Kappale loppui, ja James ja Lily pysähtyivät.
”Minua häiritsee, että sinun ystäväsi tuijottaa meitä vähän väliä”, James sanoi, ”hän varmaan suunnittelee minun päätäni tarjoiluvadille.”
Lily kurtisti kulmiaan. James nyökkäsi Kalkarokseen päin.
”Mene juttelemaan hänen kanssaan, siitä vain. Nyt on sentään joulu”, James kehotti.
”Mutta –” Lily sopersi, mutta James vaiensi hänet katseellaan.
”Hän oli sinun paras ystäväsi ties kuinka monta vuotta! Minä jos kuka tiedän, miten tärkeitä ystävät ovat. Mene! Lupaan, etten enää kiusaa Ruiku- Kalkarosta. Sinä suostuit minun kanssani ulos, joten nyt sinun ystäväsi ovat minunkin ystäviäni”, James sanoi lempeästi ja tyrkkäsi Lilyn kohti Kalkarosta, niin vastenmieliseltä kuin se tuntuikin.
Sitten James käveli taakseen katsomatta juttelemaan huispausjoukkueensa muiden jahtaajien kanssa.

***

Ihan kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi kamalaa nähdä itsensä tanssivan James Potterin kanssa, mutta vielä mitä! Nyt se akka käveli Severuksen luokse viimeistelemään Lilyn elämän.
Lily oli asettanut kasvoilleen valkoisen karnevaalinaamion, jotta Maya Torton ei tunnistaisi häntä. Hän ei onneksi ollut juhlien kummallisin otus, sillä Kuhnusarvio oli kutsunut myös muutaman vampyyrin ja aaveita.

Lily hivuttautui lähemmäs Severusta ja irvikuvaansa. Tortonin akka oli verhonnut Lilyn kehon liian paljastavaan mekkoon.
Lopulta Lily jäi piiloon pylvään taakse, josta hän saattoi kuulla Severuksen ja huijarin keskustelun.
”…eikä minulla taida olla sinulle muuta sanottavaa”, hän kuuli oman äänensä sanovan.
”Miksi sitten vaivauduit?” Severus kysyi äksysti.
”Halusin varmistaa, ettei välillemme jää mitään epäselvyyksiä”, Torton sanoi kopeasti. Lilyn olisi tehnyt mieli hyökätä sillä samaisella sekunnilla hänen – omaan – kurkkuunsa, mutta juhlissa ei kannattanut aiheuttaa hämminkiä.
”Sinä olet sinä, minä olen minä”, Severus vastasi arvoituksellisesti, hiljaisella äänellä.
”Öh, niin. Niin juuri”, Torton sopersi typerästi.

Anna minun puhua, Lily ajatteli surkeana ja puristi hamettaan, Severus, se en ole minä. Tuo ei ole se tyttö, jolle sinä kerroit noitien ja velhojen maailmasta.

”Mutta Lily”, Severus jatkoi tasaisella äänellä hiljaa. Vain Lily saattoi erottaa hänen äänestään pilkahduksen surua ja katkeruutta. ”Potter ei tule koskaan ymmärtämään sinua niin kuin minä. Potter ei tarvitse koulua ollakseen hyvä muiden silmissä. Vain minä todella tiedän, miltä tuntuu, kun muut sanovat erilaiseksi.”
Lily alkoi itkeä pylvään takana. Severus puhui Petuniasta… jästikouluista… jopa hänen vanhemmistaan.
”Potter on aina kuulunut joukkoon”, Severus lisäsi vielä, tällä kertaa varmemmalla äänellä.
”Ja minäkin haluan kuulua joukkoon!” Torton tiuskaisi. ”Sitä paitsi, James on antanut minulle tukiopetusta! Kyllä hän välittää opiskelustakin!”

Ei, en halua kuulua joukkoon, Lily ajatteli surkeana. Kunpa hän olisi voinut mennä juttelemaan Severukselle omana itsenään. Hän olisi kertonut ystävälleen, ettei Potter ollut vain osa massaa. Potter oli hyvä johtajapoika: hän oli oikeudenmukainen ja oikeasti hauska silloin, kun ei yrittänyt liikaa. Vain mustasukkaisuus teki Potterista niin… ärsyttävän.
Lily halusi kertoa parhaalle ystävälleen, että hän oli ihastunut James Potteriin. Severus olisi ymmärtänyt ja heidän välinsä olisivat olleet taas kunnossa.
Mutta Maya Torton pilasi kaiken.
Lily vilkaisi Severusta, mutta tämä harppoi jo kohti uloskäyntiä. James tanssi onnellisen näköisenä uuden Lily Evansin kanssa joulusävelmän tahtiin.

I won't ask for much this Christmas
I don't even wish for snow
I'm just gonna keep on waiting
Underneath the mistletoe
I won't make a list and send it
To the North Pole for Saint Nick
I won't even stay awake to
Hear those magic reindeers click

[Ledi]

Oi voi, aivan ihana ficci <3 Sopivan jouluinen ja ihana muutenkin.
 
Eikä, Lilyn täytyy saada oma vartalonsa takaisin! Todella arvaamaton käänne tuo vartalonvaihdos, ja se tekikin tästä kiinnostavan ja massasta erottuvan Lily/Jamesin (joka on lempiparitukseni). Mutta et kai pistä tätä loppumaan huonosti, ethän? *rukoilee polvillaan*
 
Mutta ihana oli, ja toivottavasti seuraava osa tuleekin pian... 
 
Ledi

[Jeeetu]

Ihanaa jatkoa! Se oli hyvä, että James huomasi Lilyn olevan erilainen, koska sitten se helpottaa asiota. Ja niin kuin Ledi, minäkin toivon, että Lily saisi mahdollisimman pian vartalonsa takaisin, että voisi alkaa seurustella Jamesin kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että tämä on paras Harry Potter-ficci, minkä olen koskaan lukenut, kun tämä on sellainen erilainen ja James/Lily- on niin ihana paritus <33. Kunpa vika luku tulisi jo!

[mursukas]

Oi tämä on niin söpö <3 Ja sopii juuri tähän ajanjaksoon. En halua lukea nyt synkistely-angst-ficejä, vaan tämmöisiä sopivasti jänniä!
Maya on mehukas hahmo, jota alkaa vihaamaan enemmän ja enemmän
L/J <3 Eikä tosiaan ole mitään kliseistä Lily-vihaa-Jamesia-mutta-silti-se-vaan-hengaavat-ja-ajattelevat-toisiaan-kelmi-fici.
Jatkoaaa!!!

[Röhkö]

A/N: no niin, viimeistä viedään. Kiitos jälleen kommenteista!
Ledi: hmm, "huonosti" on hyvin suhteellinen käsite. Saat itse päättää, kuinka tässä lopulta käy...
Maww: ohhoh, olen todella imarreltu! "...paras Harry Potter-ficci... O_o olen sanaton!
mursukas: kliseet, kirjoittajan viholliset... ja varsinkin lukijan. Hyvä, jos olen onnistunut tuomaan tekstien maailmaan jotain uutta.
Loppu on tässä, nauttikaa! Hyvää joulua!


5. luku: Joulun taikaa

Kuhnusarvion pidot kestäisivät varmasti aamun pikkutunneille asti, koska Professori oli tunnettu iloisesta juhlamielestään. Joulutanssiaiset olivat oiva syy koota yhteen maineikkaita velhoja.
Jamesille ilonpito alkoi riittää, kun eräs juopunut kaljupäinen velho otti hänestä tukea ja oksensi kukkaruukkuun.
Edes Maya Tortonia ei ollut näkynyt pidoissa, mikä harmitti Jamesia. Olisi ollut mukava jutella hänen kanssaan, niin kuin aikaisemmin huispauskentällä. Torton ei ollut antanut maineen nousta päähän.
Lily näytti nauttivan täysin siemauksin: hänelle kaneli-inkivääribooli tuntui maistuvan. Tyttö hoiperteli Jamesin luokse jälleen täyden lasin kanssa ja sanoi:
”Tämä on elämäni paras joulu!”

Jamesin oli vaikea uskoa sitä. Hän tiesi paljon parempiakin tapoja viettää jouluaattoa kuin Tylypahkan taikajuomaopettajan kestit.
”Kuule, ehkä sinun olisi parasta lähteä nyt nukkumaan”, James sanoi topakasti ja tarttui Lilyn käteen. ”Minä saatan sinut.”
Lily näytti hölmistyneeltä, joi ripeästi boolinsa ja lähti seuraamaan Jamesia.
”Joo, mennään vain nukkumaan”, Lily sanoi omituisella äänellä, kun he pääsivät ulos meluisasta huoneesta. Hän liu´utti sormeaan pitkin Jamesin käsivartta, mikä sai Jamesin ihon kananlihalle.

Ikkunoiden takana pyrytti lunta.
”Minä pidän sinusta, James”, Lily sanoi hetken päästä, ”sinä olet niin… elämänmakuinen.
Jamesin sydän alkoi hakata nopeasti. Hän äännähti omituisesti, rykäisi ja sanoi kysyvästi:
”Elämämakuinen?”
He olivat saapuneet Lihavan leidin luokse.
“Niin. Sinä osaat ottaa rennosti”, Lily selitti hymyillen. James oli harvoin nähnyt tuon hymyn, joka tuntui valaisevan hänen koko maailmansa.
He katsoivat toisiaan silmiin.
”Minä en olisi koskaan uskonut, että juuri se tekee sinuun vaikutuksen”, James sanoi hiljaa.
Lily astui lähemmäs. Hänen vihreät silmänsä oli kehystetty tummalla meikillä…
”Öhöm”, Lihava leidi äyskähti juuri silloin, ”ei minulla ole koko iltaa aikaa odotella tässä.”
James vetäytyi kauemmas.
”Maya”, hän tiuskaisi salasanan muotokuvalle.
”Mitä?” Lily kysyi äkäisesti.
James hämmentyi. Lihava leidi kääntyi sivuun.
“Aa niin, salasana”, Lily mutisi, mutta James unohti ajatuksensa: oleskeluhuoneesta raikui iloista joulumusiikkia ja puheensorinaa.

Sirius virnisti nähdessään heidän saapuvan.
”Sarvihaara! Me päätimme – no hyvä on, minä päätin – järjestää joulujuhlat meille, joita ei kutsuttu Kuhnusarvion hienostelutilaisuuteen!” Sirius huusi melun yli ja ojensi heille kermakaljaa.
”Mutta tämähän on loistavaa!” Lily kiljahti ja hihitti. James kurtisti kulmiaan. Yleensä Lily suhtautui oleskeluhuoneessa riehumiseen hyvin vakavasti. Itse asiassa kerran nuorempana Lily oli jopa kannellut Professori McGarmiwalle, kun rohkelikot juhlivat huispausvoittoa oleskeluhuoneessa – jolloin McGarmiwa oli käskenyt kaikkien suureksi riemuksi Lilyä ”hölläämään nutturaa”.
Lily liittyi tanssivien oppilaiden joukkoon.

”Oliko teillä hauskaa?” kysyi Jamesin viereen ilmaantunut Sofia, joka oli kihartanut punamustat hiuksensa.
James ei ehtinyt vastata, kun Sofia jo sanoi mietteliäästi:
”Lily ei ole kunnossa. Hän ei ole oma itsensä. Ensinnäkin tuo käytös on liian irrottelevaa ja sitten nuo vaatteet – hän on vaihtanut tyyliään täysin. Suurin muutos on tapahtunut sinun suhteesi.”
James nyökkäsi. Hän ei voinut enää uskotella itselleen, että tuo oli hänen unelmiensa Lily.
”Minä ajattelin, että ehkä… ehkä Lily todella on ihastunut sinuun”, Sofia sanoi katsoen parasta ystäväänsä, ”ja siksi hän on muuttunut. Mutta se ei voi olla totta – ei Lily koskaan muuttuisi pojan vuoksi. Varsinkaan sinun, ei millään pahalla.”
James pyöräytti silmiään.
“Minä aloin vähän tutkia, etsiä päiväkirjaa tai jotain vastaavaa”, Sofia jatkoi, ”tiedän, että se on väärin, mutta hän ei ole viime päivinä vastannut minun kysymyksiini. Ainut johtolanka, jonka löysin, oli omituinen valokuva.”
James kuunteli korva tarkkana.
“Siinä oli vanha mies sekä ilmiselvä Maya Torton!” Sofia sihahti ja katsoi Jamesia silmät pyöreinä.
Kesti hetken, ennen kuin James tajusi, mitä ihmeellistä asiassa edes oli.
”Siitäkö tässä on kyse? Onko Lily ryhtynyt valokuvaajaksi?”
Sofia tuhahti ja tarttui Jamesin juhlakaavun hihaan.
“Minusta meidän pitäisi mennä kysymään Tortonilta itseltään, miksi hän on antanut kuvansa Lilylle!”
Juuri silloin naurava Sirius kapsahti Sofian kaulaan.
”Tulkaa tanssimaan, tylsimykset!” Sirius hörähti.
Sofia työnsi Anturajalan inhoten kimpustaan.
“Meillä on parempaa tekemistä.”
Sirius suoristautui ja tuijotti heitä.
“Varoituksen sananen, Sofia, huispauskapteenimme on jahtaaja!” Sirius ivasi ja heristi sormeaan.
Sofia lähti oviaukolle ja veti Jamesin peräänsä.
”Katso Lilyn perään, Sirius!” Sofia huudahti.

“En tiedä, onko tämä hyvä idea”, James jupisi, kun hän oli taas käytävällä. Häntä väsytti, eikä hän olisi millään kehdannut mennä häiritsemään Tortonia siihen aikaan yöstä.
”Sinä et yleensä tiedäkään mistään mitään”, Sofia mutisi takaisin.
”Hienoa!” James huudahti teatraalisesti. “Minä vietän jouluyön kiukkuisen shakkinörtin kanssa koulun käytävällä – ”
Sofia sihahti hänet hiljaiseksi. Turvavelhot tuijottivat heitä äkäisesti vierastuvan oven edessä.
“Anteeksi”, Sofia aloitti arasti.
“Älä pyytele anteeksi”, James supisi, ja Sofia tökkäsi häntä kylkeen.
“Meillä olisi tärkeää asiaa Maya Tortonille”, Sofia sanoi kovaa.
Turvavelhoilla oli mustat kaavut ja omituiset teräksiset naamarit silmien edessä. Toinen niistä puhui matalalla, töksähtelevällä äänellä:
”Neiti Torton ei ole vielä palannut.”
 ”Palataan huomenna”, James kuiskasi. Turvavelhot saivat vilunväreet kulkemaan hänen selkäpiitään pitkin.
Sofia tuijotti vartijoita tiiviisti.
”Me odotamme tässä”, hän sanoi.
Ei vastausta.
”Hyvää joulua!” Sofia toivotti odottamatta turvavelhoille.
Ei vastausta. James ei voinut estää naurun pärskähdystä. Sofia mulkaisi häntä.
”Öhöm, niin, hyvää joulua vaan”, James sanoi ja katsoi kolkkoja naamoja. Kumpikaan velhoista ei vastannut.
”Eikö joulu ole hyvä?” James kysyi hetken kuluttua, kun ei voinut estää itseään. Sofia tökkäsi häntä taas äkäisesti kylkeen.
Toinen turvavelhoista vastasi matalalla äänellä:
”Neiti Torton ei ole vielä palannut.”
James katsoi Sofiaa pelästyneenä. Ilmeisesti vartijat eivät olleet kovin fiksuja tapauksia, tai sitten heitä oli kielletty puhumasta vieraille omista asioistaan.
”Oletteko te opiskelleet Tylypahkassa?” kysyi vuorostaan Sofia, joka näytti mietteliäältä. Hän astui rohkeasti lähemmäs turvavelhoja, jotka seisoivat hievahtamatta paikoillaan oven molemmin puolin.
”Me vartioimme Neiti Tortonia”, molemmat vastasivat kuorossa.

James tuhahti, mutta Sofia astui aivan toisen velhon eteen.
”Oletko sinä komennuskirouksen alaisena?” Sofia kysyi hitaasti.
James hätkähti. Komennuskirous oli anteeksiantamaton kirous – miten Sofia saattoi kuvitella, että Maya Tortonilla olisi yhteyksiä rikollisuuteen?
Sofia veti taikasauvansa nopeasti esiin, osoitti turvavelhoa ja taikoi ilmeisesti sanomattomasti: turvavelhoon osui violetti valosuihku, joka sai sen lyyhistymään maahan. Toinen turvavelho hyökkäsi kohti Sofiaa, mutta tämä sai myös hyökkääjän lyyhistymään.
Sofia nappasi molemmilta silmämaskit kasvoilta.
”Niiden ilme oli poissaoleva”, hän selitti.
Molemmat velhot vaikeroivat. Miesten iho oli samaa ruskean sävyä kuin Tortonilla. He hieroivat päätään ja katselivat hämmästyneinä ympärilleen.

”Mitä täällä tapahtuu?”
Maya Torton oli saapunut. Hänellä oli valkoinen mekko, joka näytti hyvin kirkkaalta tummaa ihoa vasten.
Sofia syöksähti taikasauva ojossa kohti Mayaa.
”Paljastuit, senkin hupakko! Olet käyttänyt kiellettyä kirousta!”
Maya näytti hyvin säikähtäneeltä.
”En todellakaan ole!” hän puolustautui ja nosti kätensä pystyyn. Jamesista tuntui, että hän puhui totta.
”Luulisi, että kuuluisa huispaaja saa vapaaehtoisia turvamiehiä”, James huomautti.
Sofia kohautti olkiaan.
”Miksi Lilyllä oli sinun ja isäsi yhteiskuva?” Sofia kysyi ja laski lopulta taikasauvansa.
Maya käveli vierastupaan ja viittoi heitä seuraamaan.
”Oletteko te nykyään parhaat kaverukset?” Sofia kysyi katkerasti.
”Ei. Me kaksi olemme”, Maya sanoi katsoen Sofiaa.
James ei ymmärtänyt. Hän katseli ympärilleen. Huoneessa oli vähän tavaroita: omituisia riimukiviä, muutama koulukirja…
”Miksi sinulla on meidän muodonmuutoskirjamme?” James tajusi kysyä. Hän nappasi koulukirjan käteensä ja selasi sitä. Etusivulla luki Lily Evans.
”Onko Lily lainannut kirjan sinulle?”
Maya pudisti surullisen näköisenä päätään.
”Se on minun”, hän sanoi.
”Eikä ole, se on Lilyn, tässä lukee niin!” James alkoi ärsyyntyä.
Maya laski katseensa. Hän otti hitaasti taikasauvansa esiin.
”Hei!” Sofia huudahti. “Älä yritä mitään typerää, kuten komentaa meitä!”
Maya piteli taikasauvaansa poikittain kämmenellään. Se oli noin kymmenen tuumaa pitkä ja pajupuinen.
”Tuo muistuttaa Lilyn sauvaa”, Sofia huomautti epäluuloisesti.
Lilyn tavarat, turvavelhot, valokuva, Lilyn käytös – mistä ihmeestä tässä oikein oli kyse?
Maya osoitti riimukiviä.
”Vaihdosloitsu”, hän sanoi kyynelsilmin.
Mutta juuri silloin ovelta kuului koputus ja naurua.

***

Lily ei voinut uskoa, miten hänen ystävänsä ja James katsoivat häntä. He syyttelivät ja mulkoilivat häntä.
Koputus sai Lilyn hätkähtämään.
”Maya Torton, minä tiedän että James on siellä!” kuului Siriuksen humalainen ääni. Kauhukseen Lily erotti myös oman kikatuksensa, joka kuulosti vastenmieliseltä.
Sirius avasi oven äänekkäästi.
”Onko teillä yksityiset bileet?” Sirius kysyi töykeästi ja asetti kädet lanteilleen.
Lily katsoi omiin silmiinsä.
”Vaihdosloitsu”, hän sanoi taas. Enempään hän ei pystynyt.

Huijari naurahti typerästi.
”Sarvihaara”, Sirius huokaisi, ”eiköhän lähdetä miesten kesken yölliselle juoksulenkille. Minua kyllästyttää.”
Ei, idiootit, auttakaa minua, Lily ajatteli epätoivoisesti. Voi kunpa edes Sofia olisi osannut lukilitista.
”Ei, James, tule nukkumaan minun kanssani”, huijari-Lily sanoi ja tarrasi Jamesin käteen. Kaikkien muiden silmät olivat muljahtaa päästä. Lily kikatti.
”Mutta Evans, sinähän olet… rietas”, Sirius sanoi silmät viiruina.
”Hemmetin varas!” Lily huudahti. “Anna olla!”
Huijari hymyili hänelle leveästi. Sitten huijari tarttui Jamesin kasvoihin ja painoi huulensa – Lilyn huulet – Jamesin huulille.
“EI!” Lily huudahti ja lyyhistyi istumaan.
Sirius vihelsi. Lily katsoi, kuinka hänen entiset kätensä kietoutuivat James Potterin ympärille ja hänen kehonsa painautui poikaa vasten -

Mutta sitten Lilyn silmien ohi suhahti violetti valo, joka osui suutelevaan Lilyyn.
Kaikki huudahtivat säikähtäneinä. Lilyn keho jähmettyi paikoilleen, ja James kompuroi kauemmas hänestä. Oikea Lily kääntyi hämmentyneenä katsomaan valosuihkun lähdettä.
Huoneen ovella seisoi Severus, joka oli taikonut komennuskirouksen.
”RUIKULI!” Sirius huusi. “Tuo on anteeksiantamaton kirous, sinä päädyt Azkabaniin, minne sinä olet aina kuulunut -!”
”Hiljaa!” Lily huusi. “Hän teki oikein!”
Hän huomasi, että komennettu Maya Torton oli ottanut käteensä riimukiven. Sitten hän osoitti sitä taikasauvallaan ja sanoi:
”Paluus!”

Sitten Lily tunsi valtavaksi huojennuksekseen itsensä kutistuvan ja muuttuvan. Hänen hiuksensa muuttivat väriä ja kasvoivat pituutta. Hänen ihonsa vaaleni.
”Lily!” Sofia parahti ja riensi halaamaan häntä.
”Torton varasti minun kehoni!” Lily huudahti ja oli helpottunut, kun pystyi vihdoin kertomaan totuuden.
Omaksi itsekseen palautunut Torton seisoi hievahtamatta paikoillaan.
Lily irrottautui ystävästään ja kääntyi ovelle.
”Severus… Mistä sinä tiesit?”
Severus ei katsonut häneen, kun vastasi:
”Minä arvasin, ettet sinä ikinä ottaisi tukiopetusta Potterilta – tai keneltäkään muulta.”
Lilyn silmiä kirveli.
”Kiitos…”
Mutta Severus katsoi vihaisesti Jamesia.
”Lisäksi en halunnut, että Potter tekisi sinusta kaltaisensa, koska vain muodonmuutos toimii tuohon kiroukseen. Potter on aiemmin saattanut syyttömiä vaaraan…”
James liikahti nopeasti. Lily ei ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.
”Kalkaros, anna olla. Sinä olet kerrankin sankari”, Sirius ivasi.
Severus kallisti päätään laskelmoivan näköisenä.
”Minä vien Tortonin Kuhnusarvion luokse”, Severus sanoi lopulta. Hän heilautti taikasauvaansa ja Torton lähti seuraamaan häntä. Ovella Severus kuitenkin pysähtyi ja sanoi taakseen katsomatta:
”Ei minua haittaa, vaikka joutuisin vankilaan.”

Lily tuijotti käsiään. Hetken huoneessa vallitsi täysi hiljaisuus.
”Anteeksi, Lily, että jouduit kestämään ja näkemään sen kaiken!” James parahti.
Lily hengitti syvään. Hän oli pelastunut.
”Minä tiesin, ettet sinä ikinä pukisi vapaaehtoisesti päällesi mitään niin mautonta”, Sofia sanoi iloisena.
”Mutta miksi Tortonilla oli kirotut vartijat?” Sirius tuumi ja hieroi leukaansa.
Lily kurotti ottamaan kirjeen, jonka oli löytänyt aamulla sängyn alta. Hän ojensi sen muiden luettavaksi.

Rakas tyttäreni,
tiedän, että olet edelleen minulle vihainen, koska irtisanoin sopimuksesi huispauksen maailmanmestaruusjoukkueessa. Minulla oli siihen holhoojanasi täydet oikeudet.
Minä alan olla vanha. On sinun vuorosi siirtyä heimomme päälliköksi. Palaa kotiin.
Rakkain terveisin,
Lootah Torton

”Hän ei ollut enää huispaaja”, Sirius henkäisi.
James rypisti kirjeen vihaisesti.
”Minusta tuntuu, että sinä tarvitset unta omassa sängyssäsi”, Sofia sanoi Lilylle, ”on ollut aika hurja joulu.”
Lily nyökkäsi. Hän voisi selvitellä sotkuja huomennakin.
He lähtivät yhdessä oleskeluhuoneeseen, joka oli hiljentynyt.
”Ai niin, serkkuni Andromeda lähetti minulle uuden luudan!” Sirius muisti yhtäkkiä. “Syöksykanuunan!”
Sofia päästi ihailevan huudahduksen.
“En usko ennen kuin näen!”
”Se voittaa sinun siivousvälineesi mennen tullen”, Sirius ylpeili.
”Niin, minun luudallani voi vaikka hakata typeriä kelmejä, jotka häviävät tytölle lyöntikisassa”, Sofia heitti takaisin.
He katosivat poikien makuusaliin vievään portaikkoon.

”Minä vihaan huispausta”, Lily tuhahti.
James hymyili.
”Nyt kuulostaa tutummalta.”
Lily hymyili takaisin.
“Minun pääni on ihan sekaisin”, hän tunnusti.
”Ei mikään ihme”, James sanoi ymmärtäväisesti.
He seisoivat takan edessä, jossa paloi yhä hiillos.
”Mitä Severus tarkoitti sillä, että sinä teet minusta kaltaisesi?”
James huokaisi.
”Se on pitkä tarina. Sinun pitää ensin selvitä pikku seikkailustasi.”
Yhtäkkiä James jähmettyi ja punastui.
”Mitä nyt?” Lily hätääntyi.
James katsoi jalkojaan.
“Älä kerro Kalkarokselle, että minä olin hänestä mustasukkainen”, James mutisi, ”olin oikeasti ylpeä sinusta, kun olit hänelle seurana.”
Aa, siitä siis oli kysymys.
”James”, Lily sanoi hitaasti, ”sinä olet piilottanut parhaat puolesi minulta.”
James katsoi häntä hämmentyneenä.
”Hyvää yötä!” Lily huikkasi ja käveli portaisiin.
”Samoin! Ja hyvää joulua!” James huusi takaisin.
Lily pysähtyi ja kääntyi.
“Jos tämä joulu voi vielä pahemmaksi muuttua, minä lupaan lähteä kanssasi ulos!”
Sitten hän kiiruhti nukkumaan pylvässänkyynsä.

James jäi vielä oleskeluhuoneeseen varmistamaan, että joulu todella voisi muuttua pahemmaksi kuin mitä se oli siihen mennessä ollut.


Oh I don't want a lot for Christmas
This is all I'm asking for
I just want to see my baby
Standing right outside my door
Oh I just want you for my own
More than you could ever know
Make my wish come true
Baby all I want for Christmas is...
You

All I want for Christmas is you... baby

[Ledi]

Awww, ihana <3 Rakastuin täysin. Ja hyvinhän siinä sitten kävi, Lily sai ruumiinsa ja (luultavasti) Jamesin ja kaikki oli happy ever after jne.
 

”sinä olet niin… elämänmakuinen.

Ja siis toiset lainausmerkit sulkemaan...
 
Mutta ihana oli ja SUURI KIITOS ihanan jouluisesta ficistä! <3
 
Ledi

[Kuurankukka]

Kommenttikampanjasta ja cocktailista päivää Ehdin silmäillä tätä jo eilen, sillä hauska ja hieman erilainen otsikko sekä mielenkiintoinen juoni kiinnitti huomiota. Tosiaan, en muista lukeneeni ficciä, jossa joku kuuluisa huispaaja saapuisi Tylypahkaan, ja ideasi oli kyllä hyvä.

Nykyään luen aika vähän kelmeistä kertovia jatkotarinoita, koska kaikki tuntuvat muistuttavan hieman liikaa toisiaan. Tämä oli kuitenkin tietyllä tapaa erilainen, ja muutenkin ihanan jouluinen! Lilyn ja Jamesin ainainen kinastelu oli tietenkin tuttua, mutta olit piristänyt sitä kivasti muodonmuutos-sotkulla. Ainakin Siriukseen kiinnitin huomiota, sillä hän ei tuntunut tässä iskevän jokaista vastaantulevaa tyttöä, kuten monissa muissa kelmificeissä. Sekä Lily että James vaikuttivat paljolti omilta itseiltään, ja oli ihanaa että myös Severus esiintyi tarinassa, ja oli kerrankin siinä sankarin osassa. Monista kelmificeistä poiketen, OC-hahmosi Sofia ei ollut yhtään ärsyttävä, vaan tuntui sopivan todella hyvin Lilyn ystäväksi.

Muutamassa kohdassa meinasin kieltämättä mennä sekaisin tuon muodonmuutoksen kanssa, mutta onneksi kaikki selkeni tuossa lopussa. Vähän jäin miettimään niitä komennettuja vartijoita, mikään muu ei sitten jäänytkään enää epäselväksi. Pidin myös tarinan lopusta, siitä että kaikki päättyi onnellisesti, koska sellainen vain kuuluu jatkotarinaan kelmeistä. Pituudeltaan luvut olivat sopivan mittaisia, jokaisesta löytyi niitä hyviä kohtia. Muutenkin koko ficin pituus oli juuri sopiva, olematta liian pitkä tai liian lyhyt. Tarina jätti hyvän, tavallaan jouluisen mielen; ja oli kyllä ihan onnistunut kelmificci. Joitakin kirjoitusvirheitä tekstistä löytyi, mutta en millään löydä niitä uudestaan, vaikka kuinka yritin etsiä. Virheet oli kuitenkin niin pieniä, etteivät haitanneet lukukokemusta. Kiitos tästä!

[Jeeetu]

Oi, ihana!
Minusta oli tosi kivaa, että James ja Sofia epäilivät Maya/Lilyä ja se myös, että Mayalla sattui lipsahdus, koska ketkään ihmiset eivät ole täydellisiä. Ja loppu, se oli ihana, että Severus tuli pelastamaan päivän kerrankin. Se olisi ollut kivaa, jos Jamesilla ja Lilyllä olisi ollut treffit kuitenkin. Harmi että tämä loppui, koska tämä oli niin kiva ficci, eikä mikään samanlainen kelmificci niin kuin kaikki muut, niin kuin muutkin ovat sanoneet.

[Mariaxoxo]

Selailin (taas kerran) listaustasi ja päädyin nyt vuorostaan lukemaan tän jouluisen ja muutaman vuoden vanhankin ficin näin kesän loppuun. Jouluisuus hivenen häiritsi ihan vain vuodenajasta johtuen  En edelleenkään voi lakata ihmettelemättä, mistä oikein ammennat näitä ideoitasi... Joka tapauksessa, tykkäsin tästä(kin) ficistäsi! (Ja oli pakko jättää jonkinlainen kommenttikin)